Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Complicated, osa 3 - Jadeile
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K11- - Kieli: Suomi - Osia: 10 - Pituus: 2930 sanaa, 19668 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2006-05-27 01:12:42 - Sarja valmis
Kansio: Paritus (S-K13) - poikarakkaus

Sasuke päätti viime hetkellä olla menemättä Orochimarun luokse ja palata Konohaan tuona kohtalokkaana päivänä, kun hän ja Naruto kohtasivat vesiputouksella. Sen jälkeen asiat kuitenkin mutkistuvat, kun hän ymmärtää tuntevansa Narutoa kohtaan muutakin kuin ystävyyttä. Sasuke/Naruto, viittauksia muutamiin muihin parituksiin.

Tarinan osat

Arvostelu
4
Katsottu 1858 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
”Siinä oli nyt ainoa tehtävämme tältä päivältä. Nähdään huomenaamulla kymmeneltä”, Kakashi sanoi kolmelle oppilaalleen, kaivoi kirjan taskustaan ja lähti kävelemään pois.

”Just, niin kuin tuo nyt muka saapuisi siihen aikaan…” Naruto mutisi ja mulkoili pois kävelevää Kakashia alta kulmain.

”… josta tulikin mieleeni, Sasuke, kerropas syy siihen, että miksi vain nukuit edelleen, vaikka olisi pitänyt sillalle saapua?” Naruto kysyi ja virnisteli vieressään kävelevälle Sasukelle. Sasuken poskipäille kohosi hento puna, jonka vuoksi hän kohotti olkapäitään hitusen ylemmäs, jotta hänen paitansa kaulus peittäisi enemmän hänen kasvoistaan.

”… en saanut unta kovin hyvin eilen illalla, joten sitten nukuin ilmeisesti tavallista sikeämmin aamulla…” Sasuke mutisi. Olihan tuo totta, hän vain jätti kertomatta syyn siihen, miksi ei ollut saanut unta. Syy käveli ihan hänen vieressään… vasemmalla puolella, oikealla käveli nimittäin Sakura, jonka Sasuke vasta nyt huomasi olevan siinä edelleen.

”Sasuke-kun, kävisikö sinulle jos tulisit kanssani syömään jotain näin tehtävän jälkeen?” Sakura kysyi flirttailevalla äänensävyllä, jota käytti lähes aina Sasukelle puhuessaan. Mustahiuksinen poika mulkaisi tyttöä.

”Ei”, hän vastasi lyhyesti ja töykeästi. Sakura pysähtyi ja katsoi pettyneesti Sasukea.

”… ei sitten…” hän niiskaisi, yrittäen kerjätä sympatiaa, jota ei kuitenkaan herunut. Sasuke ja Naruto jatkoivat matkaa Sakuran jäädessä taakse. Tummahiuksinen poika virnisti hitusen.

”Hei Naruto, mitä jos me menisimme Ichiraku Rameniin? Sinun seurasi kelpaa paljon paremmin kuin Sakuran”, Sasuke kysäisi. Naruto oli onneksi jo tähän mennessä tottunut siihen, että aina välillä hän oli näinkin ystävällinen tälle. Vaaleahiuksisen pojan kasvoille kohosi iloinen hymy.

”Ramen! Ramen! Mennään!” hän huudahti ja jatkoi matkaansa joustavin askelin kohti kyseistä ruokapaikkaa. Sasuke tunsi mukavaa lämpöä sisällään ja kiiruhti Naruton perään pieni hymy huulillaan.

Ichiraku Rameniin päästyään Sasuke lupautui jopa tarjoamaan Narutolle kaksi kierrosta, mikä tietenkin sai vaaleahiuksisen pojan suorastaan säteilemään onnesta. Tätä oli helppo miellyttää. Naruton syödessä innoissaan omaa annostaan, Sasuke lähinnä keskittyi tuijottamaan tätä salaa. Hän pyöritteli syömätikkujaan ramenkupissaan ja mietti, josko nyt olisi aika tehdä kunnollinen aloite.

”Naruto…” hän sanoi hiljaa, jolloin vieressään istuva poika käänsi katseensa tähän päin.

”Hmmhnn?” tämä mumisi kysyvästi, suu täynnä ramenia. Sasuke oli juuri avaamassa suutaan, kun Naruton katse yhtäkkiä siirtyi johonkin hänen takanaan. Vaaleahiuksinen poika nielaisi ja virnisti sitten iloisesti.

”Heeeeiiiii! Pörrökulma!” hän huudahti, hyppäsi sitten alas tuoliltaan ja juoksi kadulle. Sasuke kääntyi tuolissaan ja seurasi kohtausta.

Lee, Shikamaru, Chouji ja Neji pysähtyivät Naruton juostessa heidän eteensä, suu leveässä virneessä.

”Minä vähän etsiskelinkin sinua Lee!” hän naurahti ja risti sitten kätensä niskansa taakse.

”Minua? Miksikäs?” Lee kysyi kummissaan.

”Kuulin tuossa Tsunade-mummolta, että Kazekage sisaruksineen tulee huomenna käymään täällä”, Naruto sanoi vihjaavasti. Lee punastui ja hänenkin huulensa vääntyivät iloiseen hymyyn.

”Gaara?” hän kysyi. Naruto naurahti ja nyökkäsi. Leen kädet tärisivät ja hymy leveni levenemistään. Lopulta tämä ei enää kestänyt, vaan alkoi loikkia iloisesti ympäriinsä hoilottaen Gaaran nimeä.

”Gaara tulee käymäääään!” vihreään pukeutunut poika lallatti ja teki pari piruettia Nejin ympäri. Pojat alkoivat nauraa tietävästi.

”Lee ja Gaara ne yhteen soppii…” Naruto hihkaisi ja aiheutti suurta hilpeyttä Choujissa ja Nejissä. Shikamaru sen sijaan oli mietteliään näköinen, mikä kiinnitti Naruton huomion.

”Kyllä vaan Shika, Gaara sisaruksineen… Eli Temari on myös tulossa”, vaaleahiuksinen poika sanoi silmää iskien. Shikamarun poskille kohosi vieno puna ja tämä hymyili varsin tyytyväisen näköisenä.

”Muuten…” Naruto aloitti ja vilkuili Choujia ja Nejiä.

”Tehän olette vielä täysin sinkkuja ja näin… eikö teillä ole muka ketään kiinnostuksen kohdettakaan? Neji, milloin meinaat tehdä aloitteen Tentenille?” Naruto kysyi, virnuillen entistä leveämmin, mikäli se nyt oli enää mahdollista. Neji mulkaisi poikaa.

”Kuten olen sinulle ennenkin sanonut, me olemme Tentenin kanssa vain hyviä ystäviä, eikä minulla ole mitään muita tunteita häntä kohtaa. Sitä paitsi hän on kiinnostunut eräästä toisesta”, Neji vastasi tavallisen tasapainoisella äänellään. Naruton silmät levisivät.

”Kenestä? Tiedätkö?” hän kyseli.

Silloin Iruka käveli paikalle.

”Mikäs Martta-kerho meillä täällä on?” hän kysäisi virnistäen. Kaikki hiljenivät ja pysähtyivät noloina.

Sasuke hymähti itsekseen ja käänsi katseensa takaisin jo kylmettyneeseen ramen-annokseensa. Lee oli tosiaan ihan avoimesti homo… ja Naruto piti tätä edelleen ystävänään. No, sen Sasuke oli jo tiennyt valmiiksi. Mutta miten tämä suhtautuisi, jos Sasuke paljastaisi seksuaalisuutensa? Kun siis… Naruto oli kohde, se varmaan vaikuttaisi suhtautumiseen paljonkin. Oliko mitään mahdollisuuksia, että tuo vaaleahiuksinen poika tuntisi samoin? Ainakaan tämä ei mitenkään käytöksellään viitannut siihen. Paitsi sillä, että tämä ei enää piirittänyt Sakuraa ainakaan niin paljon kuin ennen. Tarkemmin ajateltuna, tämä ei piirittänyt pinkkipäistä tyttöä juuri ollenkaan.

Naruto hypähti takaisin penkilleen Sasuken viereen.

”… Martta-kerho… hitsin Iruka-sensei!” Naruto puuskahti ja mulkaisi ramenkippoaan.

”Ja tämäkin on jo kylmää. Heeiii, uusi annos!” vaaleahiuksinen poika mölysi. Paikan omistaja naurahti ja ojensi uuden kipon kärsimättömänä odottavalle Narutolle. Tämä ojensi uuden annoksen myös Sasukelle, joka ei ollut aiempaan juuri koskenutkaan. Tai ainakaan syödäkseen, oli kyllä aika lahjakkaasti sen sekoittanut puikoillaan. Sasuke oli juuri nostamassa nuudeleita suuhunsa, kun tunsi Naruton tuijotuksen. Hän käänsi katseensa.

”Olitko sinä sanomassa jotain ennen kuin Pörrökulma ja muut tulivat?” Naruto kysäisi.

”… ei mitään tärkeää”, Sasuke vastasi hymyillen pikkuisen ja kääntyi takaisin ruokansa puoleen. Naruto kohautti olkapäitään ja keskittyi taas syömään. Sasuke puolestaan eksyi syömisen ohessa ajatuksiinsa.

-----

Sasuke heräsi aamulla kahdeksalta, kuten yleensäkin. Hän ei tarvinnut edes herätyskelloa, koska hänen sisäinen kellonsa kyllä herätti hänet aina ajallaan. Hänen ei oikeasti edes tarvitsisi herätä näin aikaisin, koska tapaaminen olisi vasta kymmeneltä, eikä Kakashi tulisi paikalle ainakaan ennen yhtätoista. Silti Sasuke heräsi aina tähän aikaan. Se oli tapa.

Poika nousi vuoteeltaan ja myhäili itsekseen. Tänään hän puhuisi Narutolle, yrittäisi myös olla ystävällinen. Se kuitenkin riippui paljon siitä, miten Naruto suhtautuisi häneen. Ja siitä, mitä Sakura ja Kakashi tekisivä, vaikka jälkimmäisestä tuskin olisi harmia ainakaan aluksi, sillä tämä tulisi paikalle aikaisintaan tunnin päästä sovitusta ajasta.

Sasuke puki vaatteet ylleen ja lampsi keittiöön. Hän katseli jääkaappiaan, joka taas ammotti tyhjyyttä. Oli siellä juustonloppu ja voirasia, mutta ei mitään muuta. Poika otti tarjolla olevat elintarvikkeet pöytään ja meni sen jälkeen kuiva-ainekaapilleen. Siellä oli vielä puoli pakettia leipää, joka riittäisi kyllä hyvin. Lisäksi Sasuke haki vielä teepussin ja astioita. Hän keitti itselleen veden ja laittoi teepussin hautumaan kuppiinsa.

”… Naruto…” Sasuke kuiskasi ja ajatteli poikaa, joka luultavasti ei olisi vielä edes hereillä. Ja jos olisi, niin ahmisi purkkiramenia puoliunessa.

”…Sakura…” poika jatkoi ja kuvitteli nyt pinkkitukkaista tyttöä, joka hääräisi peilin edessä laittamassa kampaustaan. Ajatus ei kuitenkaan ollut yhtä kiinnostava kuin ensimmäinen.

”… Kakashi…” Sasuken mieleen nousi kuva hopeahiuksisesta miehestä, joka virnuili maskinsa takaa lukiessaan pervoa kirjaansa.

Tänään hän tapaisi kaikki kolme. Ajatus sai perhoset lentelemään hänen vatsansa pohjassa. Niin pitkän aikaa hän oli ollut puhumatta kenellekään tai tapaamatta ketään. Mutta tarvittiin ensimmäinen askel kohti uutta alkua, ennen kuin toista voisi ottaa.

Kello oli varttia vaille kymmenen, kun Sasuke saapui sillalle, jossa tiimi 7 aina kohtasi. Siellä ei ollut vielä ketään, mikä ei hämmästyttänyt poikaa yhtään. Hän saapui itse aina etuajassa, Sakura tulisi tismalleen ajallaan ja Naruto hiukan myöhässä. Kakashi taas tulisi paljon myöhässä. Sasuke alkoi harkita, josko sittenkin poistuisi paikalta vielä vähäksi aikaa ja tulisi vasta Naruton jälkeen. Silloin hänen ei tarvitsisi olla kahden Sakuran kanssa ennen Naruton tapaamista. Idea oli oikeastaan hyvä, joten Sasuke käännähti ympäri ja käveli jonkin matkaa poispäin. Sopivan matkan päässä hän hypähti piiloon lähimpään puuhun ja jäi sinne istuskelemaan. Sieltä hän näki sillan, mutta sillalta ei nähtäisi häntä, ellei sitten osannut katsoa.

Tasan kymmeneltä Sakura saapui sillalle seisoskelemaan. Viisi minuuttia sen jälkeen saapui Naruto, joka tervehti pinkkipäistä tyttöä iloisesti, saamatta kuitenkaan vastakaikua. Sasuke hyppäsi alas puusta ja lähti kävelemään siltaa kohti. Hän ei tiennyt, toivoiko hän toisten havaitsevan hänet ennen kuin hän olisi sillan luona, vaiko ei. Se ei kuitenkaan ollut hänen päätettävissään.

”Sasuke-kun!” Sakura huudahti iloisesti ja yllättyneenä huomatessaan mustahiuksisen pojan kävelemässä jo aika lähellä siltaa. Naruto kääntyi myös katsomaan kasvoillaan epäuskoinen ilme.

”Sasuke…” tämä kuiskasi lähes ääneti, mutta Sasuke saattoi lukea sanan tämän huulilta. Hän käveli sillan luokse ja pysähtyi Naruton eteen.

Kaikki kolme olivat hetken hiljaa.

”…hei Sasuke”, Naruto sanoi sitten ja hymyili varovasti. Sasuken sydän jätti lyönnin väliin. Hän oli halunnut kuulla nuo sanat jo pitkän aikaa. Hän hymyili myös hitusen.

”Hei Naruto.” Sekä Naruton että Sakuran silmät levisivät hämmästyksestä. Sasuke oli puhunut! Nuo kaksi sanaa olivat ensimmäiset, jotka Sasuke oli suustaan päästänyt Konohaan palattuaan. Tai ainakin, mitkä tämä oli osoittanut jollekulle toiselle, eihän kukaan tiennyt, vaikka tämä olisi puhunut itsekseen kotonaan. Sakura katsoi nyt toiveikkaana Sasukea.

”Hei Sasuke-kun”, hän sanoi, hymyillen mahdollisimman suloisesti. Sasuke ei kuitenkaan vastannut siihen mitään.

”Sasuke… mitä sinulle kuuluu?” Naruto kysyi tunnustelevasti. Sasuke käänsi katseensa taas Narutoon.

”… ihan hyvää”, hän vastasi aika hiljaisella äänellä. Molemmat olivat varovaisia puheissaan.

”Entä sinulle?” Sasuke lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen. Nyt Naruto ja Sakura olivat aivan puulla päähän lyötyjä. Sasuke oli peräti ystävällinen Narutolle?!

”Hyvää minulle kuuluu. Kiva, että sinäkin tulit taas treeneihin, Sasuke”, Naruto sanoi virnistäen leveästi. Ilmapiiri kohosi huomattavasti Naruton alkaessa taas käyttäytyä kuten yleensäkin. Sasuke käänsi kasvonsa juuri sopivasti niin, että Sakura ei näkisi ja hymyili sitten Narutolle. Naruto nosti kätensä niskansa taakse ja naurahti iloisesti. Silloin Kakashi hyppäsi paikalle. Sakura katsoi kelloaan.

”Kello on vasta vartin yli kymmenen!” hän hämmästeli. Naruto ja Sasuke katsoivat ensin Sakuraan ja sitten Kakashiin.

”Kuka olet ja mitä olet tehnyt Kakashi-senseille?!” Naruto huudahti ja osoitti hopeahiuksista miestä syyttävästi sormellaan. Kakashi näytti hyvin hämmentyneeltä, kunnes naurahti iloisesti.

”Jaa, Sasukekin on näköjään tullut tänään paikalle, hienoa”, hän sanoi, sivuuttaen Naruton syytökset. Sasuke nyökkäsi, jonka jälkeen he kiiruhtivat treeneihin.

-----

Vuosi myöhemmin oli tilanne rauhoittunut kunnolla. Sasuke puhui jo ihmisille ja kaikki oli kuten ennenkin. Tai ainakin melkein. Sasuken ja Naruton ystävyys kukoisti. Se tarkoitti käytännössä sitä, että he viettivät myös vapaa-aikaansa yhdessä silloin tällöin, eikä se tarkoittanut aina harjoittelua kahdestaan. He myös pilkkasivat toisiaan vähemmän kuin mitä ennen Orochimaru-tapausta. He eivät myöskään enää kilpailleet aivan kaikesta. Vain melkein.

Elo oli kaikin puolin leppoisaa lukuun ottamatta koko kylää tai heidän tiimiään koskevia ulkopuolisia tapauksia, jotka sisälsivät milloin Orochimarun ja milloin Itachin ilmaantumisia. Tilanteet eivät kuitenkaan enää karanneet käsistä Sasuken takia. Tällä ei enää tässä vaiheessa ollut mitään intoa liittyä Orochimarun porukoihin. Itachin hän kyllä halusi edelleen tappaa, mutta kohtuus oli siinäkin. Hän ei enää koskaan tekisi mitään typerää saadakseen voimaa, jolla voisi tappaa veljensä. Hän harjoittelisi Naruton kanssa, kunnes olisi tarpeeksi vahva. Ja sitten hän saattaisi ottaa Naruton mukaan taustatuekseen lähtiessään metsästämään veljeään. Ehkä.

Eräänä päivänä tapahtui kuitenkin jotain, mikä mullisti taas Sasuken elämän.

Sasuke istuskeli kotonaan ruokapöytänsä ääressä katselemassa leikekirjaansa, jota oli jostain syystä noin viikon verran pitänyt. Hän oli saanut Narutolta kameran syntymäpäivälahjaksi ja sitten päättänyt ottaa sen hyötykäyttöön, nimittäin napsimalla kuvia kaikesta mahdollisesta kiinnostavasta. Mikä puolestaan tarkoitti sitä, että leikekirja oli pääasiassa täynnä kuvia Narutosta. Sasuke selaili kirjaa hymyillen itsekseen.

”Hmm… pitäisi järjestää itselleni pimiö ja opetella kehittämään kuvat itse…” Sasuke mietti ääneen, kun yhtäkkiä kuuli koputuksen. Hän sulki hätäisesti kirjansa ja katseli ympärilleen. Minne hän tunkisi sen? Hän ei nimittäin tahtonut kenenkään näkevän sitä. Hänen katseensa osui jääkaappiin. Ei, ei hän sentään sinne sitä piilottaisi. Lopulta hän avasi kuiva-ainekaapin ja tunki sekä kameran että leikekirjan sinne.

Sasuke käveli ovelle ja avasi sen. Naruto seisoi hänen edessään. Sasuke oli jo aikomuksissa tervehtiä tätä iloisesti, mutta toisen ilme sai hänet miettimään uudestaan.

”Hei Sasuke”, Naruto sanoi äänensävyllä, joka ei ollut se tavallisen iloinen Naruto-ääni. Se oli jotenkin… surullinen.

”H-hei Naruto…” Sasuke vastasi hämmentyneenä. Hän päästi Naruton sisään ja sulki sitten oven. He menivät olohuoneeseen istumaan. Hetken he olivat vain ihan hiljaa.

”Mikä on?” Sasuke lopulta kysyi. Vaaleahiuksinen poika käänsi katseensa häneen.

”Me olemme… Ero-senninin kanssa lähdössä… pidemmälle reissulle. En tiedä kuinka kauan olemme poissa”, Naruto kertoi. Se järkytti Sasuken sisäistä tasapainoa aika pahasti. Tämän maailma kääntyi täysin ylösalaisin. Naruto… oli lähdössä? Jättämässä hänet yksin? Hän katsoi ystäväänsä epäuskoisena.

”… minä… sinä… eh… kuinka kauan te vähintään aiotte olla pois?” Sasuke yritti koota itseään.

Naruto oli hetken hiljaa ja sitten katsoi taas Sasukeen.

”Ainakin pari kuukautta. Ehkä kauemminkin.” Pari kuukautta… sanat kaikuivat Sasuken korvissa. Samalla se pisti hänet ajattelemaan. Näinkö riippuvaiseksi hän oli Narutosta tullut? Miksi ihmeessä? Olihan Naruto kuitenkin tulossa vielä takaisin. Ja kyllä hän nyt muutaman kuukauden pärjäisi yksinkin. Miksi tuntui niin tyhjältä jo pelkkä ajatuskin päivistä ilman Naruton hymyä?

”Ai… selvä…” Sasuken ääni kumisi tyhjyyttä. Tai ainakin pojasta itsestään kuulosti siltä.

”Sasuke… odotathan minua täällä?” Naruto kysyi hymyillen. Naruton lämmin ja osin huolestunut hymy sai myös Sasuken hymyilemään.

”Toki. Odotan tietenkin. En ole lähdössä minnekään”, mustahiuksinen poika vastasi ja tunsi jonkinmoista helpotusta nyt, kun tiesi, että Narutollekin tulisi selvästi häntä ikävä. Poika ei siis unohtaisi häntä. Vaikka mikä ajatus tuokin nyt oli, ei tietenkään unohtaisi! Johan se oli kerran todistettu oikein kunnolla.

”Milloin te lähdette?” Sasuke kysyi nyt normaalilla äänellä. Naruto nosti kätensä niskansa taakse ja naurahti rennosti.

”Huomenna aamulla. Mitä pikemmin lähdemme, sen nopeammin myös palaamme.” Naruto iski silmää. Sasuke hymähti.

”Muista sitten treenata kunnolla siellä reissullasi, nimittäin minä ainakin aion petrata kovasti ja rökittää sinut, kun tulet takaisin. Haluan sinusta kunnon vastuksen”, Sasuke vastasi virnistäen.

”Selvä!” Naruto tokaisi ja nauroi päälle.

”Mutta minä kiiruhdan nyt kotiin pakkaamaan. Tule sitten vielä aamulla kahdeksan aikoihin tuonne portille hyvästelemään, joohan?” Naruto kysyi virnuillen.

”Tulen kyllä”, Sasuke vastasi iloisella, joskin haikealla äänellä.


-----

”Aaaaah! Olen ihan täynnä!” Naruto huokaisi syötyään kymmenennen annoksensa ramenia. Sasukekin oli muistelunsa aikana saanut syötyä kipollisensa ihan huomaamattaan. Hän katsoi huvittuneena Narutoa, joka nojasi taaksepäin tuolillaan, jossa ei ollutkaan selkänojaa, mikä aiheutti sen, että poika römähti selälleen lattialle. Naruto kirosi ja nousi sitten naama punaisena pystyyn. Sasuke naurahti ja laski pöydälle maksun omista ja Naruton kahdesta ensimmäisestä ramen-annoksesta. Toinenkin poika kaivoi kuvettaan ja maksoi oman osuutensa.

”Mitäs meinaat puuhata loppupäivän?” Naruto kysyi heidän poistuessaan Ichiraku Ramenista. Tummahiuksinen poika mietti asiaa. Hän oli itse asiassa ajatellut hakea kameransa ja käydä kuvailemassa… muutakin kuin Narutoa. Hän oli sillä tuulella, että voisi käydä kuvaamassa luontoa vaihteen vuoksi.

”Ajattelin valokuvata”, Sasuke kertoi. Naruto nauroi.

”Hei, minähän voisin tulla malliksi!” hän vitsaili. Sasukesta ajatus ei ollut ollenkaan huono, mutta hän kuitenkin vain nauroi mukana ja antoi asian olla. Tai…

”Naruto, minusta tuo on loistava idea!” hän tokaisi, mikä sai Naruton pysähtymään.

”Että mitä?” vaaleahiuksinen poika kysyi.

”Että tule vain poseeraamaan. Minun pitäisikin harjoitella valokuvaamaan ihmisiä enemmän…” Sasuke vastasi. Hän tavallaan valehteli. Hän kuvasi ihmisiä melkein enemmän kuin luontoa. Oikeastaan juuri tiettyä ihmistä… mutta toisaalta, eipä tämä kovin usein ollut poseerannut, jolloin Sasukelle olisi ollut kuvaamisesta mitään oikeaa hyötyä. Lähinnä hän oli vain napsinut kuvia miten sattuu ja miten ehti. Ja hän oli alkanut ottaa valokuvaamisensa aina vain vakavammin. Se oli hänen ainut kunnon harrastuksensa, joten hänen pitäisi tosiaan oikeastikin kuvata niin, että hänellä olisi joku poseeraamassa. Ja Naruto oli täydellinen kohde. Sasuke virnuili itsekseen ja hänen poskensakin punertuivat hieman. Sitten hän taas muisti, että Narutohan oli juuri nyt siinä ja luultavasti toljotti häntä. Hän veti kasvonsa peruslukemille.

”No, miten on?” Sasuke kysyi. Naruto mietti hetkisen, ennen kuin veti kasvoilleen leveän virneen.

”Selvä!”

Kommentit (Lataa vanhempia)
izumoampkotetsu - 2006-05-27 12:52:59
voi Sakura parkaa. Nyt jäi hämäämään et kenestäs se Tenten on kiinnostunut??? jatkoa jään kaipailemaan...

Oni-Chan - 2006-05-27 17:05:57
jou tulihan sitä jatkoo! kumma lukee koska olen Tampereen kylpylässä ja taa kone on ihan erillainen kuin mun.! mutta ei se haittaa.lisää vaan. ainiin 5 pojoo!

warson - 2006-08-15 18:45:59
Koukkuun jäin <3

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste