Naruto söi hajamielisenä niin suuresti rakastamaansa ramenia, että jopa Ichiraku vilkaisi häntä otsaansa rypistäen. Naruton huomaamatta pieni ryhmä ninja-akatemian oppilaita oli kerääntynyt hänen taakseen todistamaan tätä harvinaista tapahtumaa. He tulisivat kertomaan tuota tarinaa lastenlapsilleenkin, jotka taas kertoisivat lapsiensa kummin tädin lapselle, hehän tulisivat olemaan hyvin läheisiä! Yleensä Naruto olisi hotkinut kymmeniä kulhollisia siinä ajassa, jossa hän nyt oli saanut syötyä vain puolikkaan kulhollisen.
          Ichiraku vilkaisi syrjäsilmin Narutoa, joka ei ollut huomannut nyt oppilas rykelmää ihmettelemään tulleita aikuisia. Hän kysyi:"Nais-ongelmia? Niin, tuossa iässä niitä alkaa tulemaan, eikä niistä pääse eroon edes kuollessa! Neuvoni olisi, ettet sekaantuisi niihin ollenkaan..." Ichiraku jatkoi valittamista ja Naruto sivuutti tuon ystävällisen neuvon olankohauteksella mutisten -siten ettei kukaan tullut-:"Liian myöhäistän enää perääntyä..." Yhtäkkiä väkijoukon seasta alkoi kuulumaan kuhinaa, mikä sai Naruton kuin heräämään unesta. Hän katsoi yllättyneenä ympärilleen huomatessaan ensimmäisen kerran koko ajan kasvaneen väkijoukon. Hyytävän kylmä ja vihainen ääni kuului voimakkaana väkijoukon kuhinan yli:”NarutooOO! Minä tiedän että olet siellä! Vain sinä voisit aiheuttaa tälläisen...tälläisen”,henkilö ei tiennyt miten kuvailla aaltoilevaa väkijöukkoa, joka yritti nähdä kojun sisällä istuvan hahmon. Ensin Naruton valtasi hyytävä kylmyys, sitten pelko. Vihainen Sakura...hän oli nähnyt usein painajaisia tytöstä, mutta Hinatan lämmin vartalo oli häätänyt kylmän pois ja lämmittänyt poikaa sydämmeen asti.
           Hinatan ajattelu sai hänen olkapäänsä taas lysähtämään. Suuttumuksesta punainen tyttö tunkeutui kummissaan tapahtumia seuraavan joukon läpi. Ichirakukin nojasi päätään käsiinsä laskelmoiden monenko sekunnin päästä tyttö tömistelisi vihoissaan pois. Sakura oli jo aukaissut suunsa, mutta sulki sen melkein heti. Hän oli hämmentynyt Naruton surullisesta ilmeestään, mutta ”sisäinen Sakura” antoi hänelle puhtia edes puhua noiden surullisten sinisten silmien edessä:”Mi-Sinä! Unohditko mahdollisesti jotain?” Naruto hymyili anteeksi pyytävästi ja suki hiuksiaan kädellään, kuten hänellä oli tapana tehdä tukalissa tilanteissa. Sakura huomasi Naruton palanneen tavalliseksi itsekseen ja tarttui tätä kädestä. Ichiraku murahti tyytymättömänä arvioituaan tapahtumien tuloksen väärin, mutta kumpikaan ei huomannut tätä. Tyttö suorastaan raahasi Naruton kauemmas väkijoukosta, joka nyt alkoi hajaantumaan jatkaakseen arkitöitään.
    
           Naruto oli sen verran hölmistynyt, että seuraava asia, jonka hän ymmärsi oli, että hän istui sillan laidalla Sakuran vieressä kirsikkapuun lehtien putoillessa ojaan, jonka vesi oli niin kirkasta että siinä uivat kalat oli todella helppo nähdä. ”Mistä sinä halusit puhua?”, Naruto kysyi Sakuralta pitkän hiljaisuuden jälkeen. Sakura vilkaisi Narutoa, mutta käänsi sitten nopeasti punehtuneet kasvonsa veteen päin. Naruto hymyili ymmärtäväisesti Sakuralle joka, Naruton pahaksi onneksi, huomasi katseen. ”Sinä et ymmärrä ollenkaan mitä minä tunnen! Sinä et ole kokenut tätä! Sinä ja Hinata-”, Sakura piti tauon rauhoittuakseen: ”Sinä ja Hinata tunnette samoin toisianne kohtaan. Teitä ei estä mikään! Kun taas minä ja...”.  ”...Sasuke”, Naruto täydensi lauseen, jonka Sakura oli jätänyt kesken. Sakura katsoi yllättyneenä Narutoa. Oliko se niin selvää, että hän piti Sasukesta? Kuin tietäen Sakuran ajatukset Naruto sanoi:”Olet näyttänyt tunteesi hänelle hyvin...selvästi.” Sakura käänsi taas kasvonsa pois. Hän oli ollut idiootti. Juoksennella nyt ympäri kylää yrittäen roikkua Sasuken hihassa. Hän oli lapsellinen, hemmoteltu kakara! Kyynel vierähti Sakuran poskea pitkin tehden polun toisellekin kyyneleelle. Naruto huomasi tämän ja yritti lohduttaa Sakuraa taputellen kömpelösti tytön selkää saaden hänet vain hikottelemaan. ”...mitä hemmettiä...”, Naruto mumisi ja sulki tytön syliinsä. Sakura painoin päänsä kiitollisena pojan olkapäätä vasten.

           Hinata hoippuroi kotiinsa päin. Ensimmäinen asia, jonka hän tekisi, olisi lasien hankkiminen, sillä hän oli tulossa sokeaksi. Hän oli ollut näkevinään Naruton syleilevän Sakuraa. Hän puisti päätään epäuskoisena. Naruto oli kyllä sanonut menevänsä tapaamaan Sakuraa muta...Ei. Se ei voinut olla. Vielä tänä aamuna Naruto oli vannonut ikuista rakkautta Hinatalle. Hän astui ovesta sisään melkein kompastuen ajatuksissaan kynnykseen. Hän jätti ostokset hajamielisenä keittiön pöydälle ja käveli sitten suoraan huoneeseensa. Nähdessään sänkynsä hän huokaisi kiitollisena. Hän kaatui suoraan petiinsä ja sulki silmänsä. Uni ei suostunut tulemaan. Hän tarttui paperiin ja kynään.  Hän piti kirjoittamisesta, sillä se aina rauhoitti häntä. Hänen kätensä alkoivat kuin itse kirjoittamaan ja Hinata huokaisi tyytyväisenä ja sulki silmänsä. Aukaistessaan ne taas hän huomasi kirjoittaneensa Naruton nimeä kymmeniä kertoja. Hinata huokaisi turhautuneena ja tyytyi vain katselemaan kattoa miettien mitä Naruto tekisi tällä hetkellä.

          Naruto makoili sohvalla tuijotellen likaista kattoa, jota ei oltu pesty sitten...no...koskaan. Naruto ei erityisesti välittänyt kattonsa puhtaudesta. Aina kun Hinata oli edes viitannut asiaan Naruto oli vain sanonut: "Mitä sinä katossa muka säilytät? Jos se estää veden tulemisen, se on juuri hyvä noin!" Hinata oli kuitenkin vannonut pesevänsä koko Naruton asunnon, "MYÖS katon", tyttö oli lisännyt ilkikurisesti. Hinata oli todella huolehtivainen ja Naruto tapasikin usein kiusoitella tyttöä siitä sanoen: "Kuinka monta kissanpentua olet pelastanut tänään minun lisäkseni?"  Naruto huokaisi. Hinata ei koskaan pääsisi täyttämään lupaustaan...


-----------------------Jatkuu-----------------------