”Mitä?!”, Sikamaru puuskahti. Shino nyökkäsi vakavana. Hän oli juuri kertonut Shikamarulle näkemästään: Silta, joka heidän oli määrä ylittää, jos he haluaisivat Vesimaahan, oli sortunut. ”Mutta minä luulin, että se silta oli melko uusi...”, Shikamaru sanoi mietteliäänä. ”MitääÄÄ??!!”, Naruto huusi keskeyttäen Shinon ja Shikamarun keskustelun. Shikamaru huokaisi ja sanoi: ”Shino juuri kertoi, että silta, mikä meidän oli tarkoitus ylittää ja joka oli tiedettävästi ainoa silta joen varrella, on sortunut.” ”Kyllä minä seeen tiedän, mutta miten me sitten ylitämme sen?” Nyt Shinokin osallistui kekusteluun: ”Emme selvästikkään voi uida sen yli, sillä vesi on syvää ja virtaus kova.” Naruto syventyi mietteihinsä. Shikamaru jäi odottamaan, että Naruto huudahtaisi jotain, kuten ’Nyt minä keksin!’ tai edes jotain siihen liittyvää miten he pääsisivät Vesikylään. Aika kului, mutta pukahdustakaan ei kuulunut Naruton suusta. Shikamaru oli jo alkanut pohtimaan Shinon kanssa mitä he tekisivät, kun Naruto rykäisi niin lujaa, että metsä kaikui. ”Niin metsä vastaa, kuin sinne rykäisee!”, Naruto tokaisi, mutta hiljeni sitten, kun Shinon katse tuntui seivästävä hänet. Kaikki kääntyivät katsomaan vakavan näköistä Narutoa. Jopa linnut tuntuvat lopettaneet laulunsa antaakseen hänelle hiljaisuuden. Pieni toivon liekki paloi Shikamarun ja Shinon sydämmissä. ”Minä tiedän mitä me teemme.” ,Naruto sanoi muuta, kuin vaatimattomana. Kun hiljaisuus jatkui ilman aplojeden kaikua ilmassa hän jatkoi.: ”Me menemme lähimpään kylään-”, hän piti tauon kohottaakseen jännitystä. ”Ja ostame ramenia!Eikä siinä vielä kaikki!”, hän sanoi lainaten jälkimmäistä kommentia näkemästään ostos-tv.eestä. ”Käytämme tyhjiä kulhoja kellukkeina ja hypimme niitä pitkin vastarannalle!”, hän sanoi ja jäi odottamaan myöntäviä kommentteja ja ihailevia huokauksia, mutta näki vain Shikamarun pyörittävän päätään. Loukattuine tunteineen hän nosti leukansa ja käänsi selkänsä epäkiitollisille ihmisille. Lintujen sirkutuksen hän otti kohteliaisuutena ja hymyili niille valoisasti. Shino sanoi: ”Minusta meidän kannattaisi seurata ylävirtaa. ”Shikamaru nyökkäsi ja lisäsi: ”Saattaisimme samalla löytää toisen sillan.” Narutonkin mielestä Shinon suunnitelma kuulosti hyvältä, joten hänkin nyökkäsi hyväksyvästi. Ei se tietenkään voittaisi Naruton suunnitelmaa.

     ”Huomenta Sasuke...”, Sakura supitti komean pojan korvaan. Sasuken lämmin hengitys hivelöi tytön punaisia huulia. Sasuke aukaisi lakritsin väriset silmänsä, jotka joka kerta hukuttivat Sakuran niiden syvyyksiin. Sasuke otti tytöstä hellästi kiinni ja suuteli tätä...melkein. Juuri ennen kuin pojan huulet olivat kohdanneet Sakuran huulet, tyttö  heräsi sängyssään, joka oli tyhjä häntä itseään lukuun ottamatta. Sakura huokaisi pettyneenä, ja vaihtoi yövaatteensa valkoisiin housuihin ja punaiseen paitaan. Sasuke oli joskus sanonut hänelle, että ne värit sopivat hänelle.(*) Hän sipaisi huulikiiltoaan huuliinsa ja astui huoneensa ovesta ulos.

      Hänen äitinsä oli laittanut aamupalaa, mutta Sakura tyytyi vain nappaamaan leivän korista ja kiitti. ”Minne sinä olet menossa?”, Sakuran äiti huhuili tälle. ”Ulos!”, Sakura huikkasi ja heilautti kättään. Hänen äitinsä mutisi: ”Ai, en huomannutkaan, että olet menossa ulos, kun astut ulkoovestakin pihalle...” ”Älähän nyt rakkaani! Hänhän on jo tuossa iässä!”, Sakuran isä sanoi vaimolleen. ’Hänhän on jo tuossa iässä’ oli ainut puolustus, miten hän koskaan pystyi puolustamaan tytärtään. Sakuran äiti vain tuhahti ja alkoi laittamaan ruokaa pois pöydästä. Sakuran isä oli juuri ottamassa maitoa, kun Sakuran äiti nappasi sen nopeasti hänen nenänsä edestä. Hän asteli leuka ylhäällä jääkaapille ja tunki tavarat melkein raivoisasti kaappiin. Sitten hän palasi jäätävän kylmänä takaisin pöytään hakemaan miehensä ruokailuastioita. ”Oleppa hyvä! Toivottavasti maistui!”, hän melkein huusi vetäessään puoliksi täyden lautasen miehensä nenän edestä. Hänhän oli jo selvästi syönyt, koska hän istui jäykkänä tuolissaan varoen ärsyttämästä vaimoaan! Sakuran isä oli useasti huomannut,  miten hänen tyttärensä tuli äitiinsä. Joskus hän mietti miten selvisi kahden sellaisen naisen kanssa. Hänen vaimonsa tömisteli heidän minikuntosaliinsa ’päästämään höyryjä ulos’, kuten hän aina sanoi. Sakuran isä lysähti tuoliinsa ja katsoi kaipaavasti tyhjää lautastaan, jonka sisältö oli tyhjennetty roskakoriin. Hän meni katsomaan tv:eetä yrittäen sulkea korvansa kolinalta, joka kuului alakerran kuntosalista.

     Sakura asteli nopeasti Konohan keksustaa päin miettien, että ei hän ollut tehnyt mitään väärin, kun ei ollut jäänyt syömään. Olisipahan enemmän ruokaa isälle, ellei hänen äitinsä taas suutttuisi hänelle. Hänen äidillään oli lyhyt pinna, ja suuttui helposti, eikä siksi ymmärtänyt, miksi hänen isänsä aina sanoi, että hän oli täysin äitinsä kaltainen. Päästyään lempi vaatekauppaansa hän meni alusvaateosastolle. Millaisistakohan alusvaatteista Sasuke pitäisi minun ylläni? Pinkeistä ja pörröisitä? Ei, se ei ollut sasuken tyyliä. Nahkaa ja metallia? Sakura torjui ajatuksen heti mielestään, mutta päätyi kompromissiin: hän otti hyllystä mustaa pitsiä olevat alusvaatteet ja nyökkäsi hyväksyvästi. Hän meni kassalle ja heti ne ostettuaan huokaisi raskaasti. Eihän se olisi, niin kuin Sasuke ikinä tulisi näitä näkemäänkään...

    Kop kop. ”Hinataa!”, Sakura huhuili Hinatan kodin ulkopuolella. Pian ovi avautui. ”Hanabi! Tiedätkö sinä- Hei...Hei! Mitä sinä teet?”, Sakura huudahti kauhuissaan. Hanabi kaiveli hänen vaatekassiaan ja nostikin pian esille hänen juuri ostamansa alusvaatteensa. ”Hanabi...Mikä hässäkkä täällä on?”, Neji sanoi kävellessään Hanabin taakse. Hän oli vielä sanomaisillaan jotain, mutta vaikeni heti tulipunaisena ja kääntyi selin tyttöihin päin nopeammin, kuin oli koskaan osannut liikkuvansa. ”Tämä taitaa olla teidän juttuja...Mi-minä tästä menenkin...”, Neji sopersi hoiperrellessaan takaisin sisälle. Hän pystyi järkyttyneenä ajattelemaan vain: ’Onko Sakura noin- Onko hänellä noin-’ Sakura tunki vaatteensa takaisin kassiinsa punaisena raivosta. ”Missä Hinata on?”, Sakura sanoi saatuaan puhekykynsä takaisin. Hanabi kohautti olkiaan pirullisesti hymyillen ja sanoi: ”Hän lähti johonkin eilen.”

-----------------------
*Ja siinähän syy miksi hän pitää punavalkoisia vaatteita. Ei tosin ole sinänsä yllättävä syy! ^__^'