”Mitä meidän pitäisi tehdä?” Shikamaru ajatteli. ”Tuhlaammme aikaa koko ajan! Tsunaden ilmeestä päätellen tämä tehtävä on hyvin tärkeä.” Oli kulunut vasta pari tuntia siitä, kun Naruto oli tapattaa itsensä, mutta Shikamarulle se aika tuntui ikuisuudelta. ”Naruto...Miksiköhän Tsunade oli käskenyt hänet mukaan tälle tehtävälle. Neji olisi ollut hyödyllinen, vaikken minä paljoa perusta siihen hy- henkilöön.” Shikamaru oli sanomassa ”siihen hyypiöön”, mutta hän oli aloittanut ”en puhu toisista pahaa”-kampanjan. ”Hänestä ei ole meille mitään hyötyä. Siitä hyvästä, että hän saisi meidät kaikki tuon joen toiselle puolelle, minä vaikka vannoisin suutelevani häntä!” hän sanoi pilkallisesti.
        
Yhtäkkiä Shino pysähtyi yllättäen Shikamarun siten, ettei tämä ehtinyt pysähtyä, vaan käveli suoraan pahki Shinoon. Kun Shikamaru katsoi Shinoa kysyäkseen miksi tämä pysähtyi niin  hän huomasi pojan katsovan jokeen päin. Hän seurasi Shinon katsetta ja huomasi kauhukseen Naruton kahlaamassa joessa. Naruto tosin oli jo nousemassa vastarannalle. Hän nousi seisomaan huomattuaan Shinon ja Shikamarun katselevan häntä ja heilautti kättään heille samalla kun huusi turhankin lujaa: ”Joki on nyt turvallista ylittää!” Kumpikaan pojista ei saanut sanaakaan suustaan. Saatuaan käsityskykynsä takaisin Shikamaru vilkaisi vettä. Naruto oli oikeassa, vesi oli laskenut huomattavasti. Shino katsoi Shikamarua epäluuloisena. Jos Naruto hulluudessaan pystyi ylittämään joen, niin eivät he voisi välttämättä viisaudessaan tehdä samoin.
      
Mutta Shikamaru oli ryhmänjohtaja, hän määräisi. Shikamaru nyökkäsi Shinolle ja astui veteen. Hän huomasi, että vesi oli matalampaa, kuin hän oli uskonut. Myös virta oli hidastunut ja sen takia myös levää oli kerääntynty enemmän kivien päälle vaikeuttaen heidän kulkuaan. Vastarannalla kannustushuutoja kailottava Naruto pojan itsensä yllätykseksi auttoi poikia ylittämään jokea nopeammin. Todellista syytä, että he vain halusivat äkkiä perille nylkemään Naruton, ei poika tiennyt. Eikä saisikaan tietää. Ainakin sellaista enteilivät uudet äänet metsästä, oksien katkeilu ja vaimennetut puuskutukset. Shikamaru kirosi huonoa ajoitusta ja kirensi tahtiaan. Niin oli tehnyt Shinokin joka jo raskaalta tuntuvan veden takia oli alkanut huohottamaan. Onneksi ranta oli lähellä, mutta he eivät kuitenkaan ehkä ehtisi ajoissa. Naruto oli Shikamarun suureksi iloksi piiloutunut, tai niin hän oletti, sillä hän ei nähnyt Narutoa missään. Juuri kun Shikamaru konttasi kuivalle maalle puiden takaa kunai lensi hänen eteensä meinaten tuhota hänen peukalonsa. Heti sen perään kuului viileä ääni: ”Älä liiku.” Myös Shino oli pysähtynyt, vaikka hänen oli vaikea pysyä pystyssä. Shikamaru näytti viileältä, vaikka hän mietti kuumeisesti mitä tehdä. Hän tiesi, missä nainen oli, mutta myös nainen  tiesi missä hän oli ja oli varmasti valmis heittämään toisenkin kunain häntä kohti. Toisella kerralla paremmalla tähtäyksellä. Heidän ainoa toivonsa oli nyt Naruto. "Hänhän voisi vaikka pukeutua pelleksi ja tanssia naisen edessä pelaten lisää aikaa Shinolle ja hänelle." Shikamaru ajatteli ivallisesti.
    
Moittien itseään ajan kuluttamisesta turhaan pelleilyyn hän kohotti katseensa ylös puihin, missä oletti naisen olevan. Koittaen –tietämättä miksi- pelata aikaa Shikamaru kysyi: ”Kuka sinä olet?” Heleä nauru kajahti ilmaan yllättävän kimeänä. Hetken Shikamaru mietti oliko puiden suojissa ihmisiä useampiakin. Sitten sama ääni, joka kuului ensin puhuneelle naiselle sanoi: ”Sinä taidat tosissasi luottaa siihen blondiin poikaan?” Shikamaru tuhahti siten, ettei nainen kuullut, ja  keskittyi taas kuuntelemaan naisen pilkallista ääntä.” Viimeksi, kun minä näin hänet hän oli pinkomassa karkuun. Shino liikahti levottomana. Hän ei erityisesti arvostanut Narutoa, mutta edes hänen oli vaikea uskoa Naruton vain hylänneen heidät. Mutta se olisi sama asia, jos hän oli lähtenyt etsimään apua, sillä asutusta ei ainakaan heidän tietääkseen ollut lähimaillakaan.
    
Shikamaru arvasi Shinon ajatukset ja toivoi hänen olevan hiljaa. ”Oi, anteeksi epäkohteliaisuuteni! Minä olen Shiroiya, (*) luopio-ninja Vesimaasta.” Vielä puhuessaan Shiroiya oli astunut esiin ja nyt Shikamaru pystyi näkemään hänet. Naisella ei ollut otsasuojaa, mutta päälaellaan hänellä oli suuri mustan värinen pitsi-rusetti. Naisella oli myös lyhyt musta mekko, jonka kaula-aukko sai pojat punastumaan heidän huomattuaan jääneensä tuijottamaan sitä. Mekko oli myös pitsiä. Ulkopuolelta katsottuna hän näytti heikolta, mutta uskallettuaan astua esiin Shikamru päätteli, että hänen täytyi olla joko tyhmä, tai todella voimakas. Tyhmä hän ei ollut ja siksi Shikamarun jokainen lihas jännittyi varautuneena. Nainen seisoi itsevarmana kädet lanteillaan vinosti hymyillen tietäen saavansa halutessaan jokaisen miehen itselleen. Shikamaru hikoili, ja hän hikoili rajusti. Eikä se johtunut vain epäluonnollisen kuumasta säästä, vaan myös vaikesta tilanteesta, jota ei auttanut se, että nainen tuijotti heitä arvioivasti syvän tummilla silmillään, joissa paloi viha. Mutta se viha ei kohdistunut kahteen värisevään poikaan hänen edessään, vaan siihen poikaan jonka hän oli antanut karata. Narutoon.

-------------------------------
*Shiro=valkoinen