”Että hän saa minut kiinni…”

      
”Että kuka saa sinut kiinni?” Sasuke kysyi huolestuneena sylissään istuvalta pojalta. Ahdisteliko joku hänen Narutoaan? Jos ahdisteli, hän saisi kyllä tuntea raskaasti, mitä tapahtuu niille, jotka jotain pahaa tekevät hänen poikaystävälleen. Mutta entä jos se ei olisikaan joku ahdistelija? Jos se olisi vaikka vain joku Naruton mielikuvituksessa oleva olio? Se ei olisi loppujen lopuksi mitenkään uutta.
    
Naruto pudisti päätään pienesti. Hän ei ollut ihan varma, haluaisiko huolestuttaa Sasukea sen enempää jollain kummallisella kertomuksellaan. Ja saattaisi hyvinkin olla, ettei Sasuke edes uskoisi häntä. Se olisi hyvin todennäköistä.
   ”Ei kukaan..” hän kuiskasi sitten hiljaa painaen kasvojaan Sasuken paitaan.
   ”Oletko varma..?” Sasuke kohotti kulmiaan. Nyt hän onnistui jopa muistamaan, mitä aiemmin oli tapahtunut. Oliko Naruto juossut tätä jotain henkilöä pakoon? Ajatus sai Sasuken vieläkin huolestuneemmaksi. Hän ei suostuisi jättämään tätä tähän, ei vaikka mikä olisi.
   ”Jokin on vialla, ja haluan tietää, mikä se on.” Sasuke mumisi katsoen kuinka Naruto siirsi katseensa häneen. Siniset silmät näyttivät pelästyneiltä ja saivat Sasuken tuntemaan itsensä niin kovin avuttomaksi. Miksei Naruto vain voinut kertoa, kuka on ”hän” ja miksi tämä ”hän” jahtaa hänen rakkaintaan?

   ”Minä vain… Tuota.. Näin varjon.. Ja se seurasi minua. Se yritti saada minut kiinni kun nopeutin vauhtiani yrittäessäni eksyttää sitä!” Naruto värisi hieman, eikä Sasuke oikein tiennyt, mitä uskoa. Vaihtoehtoina olivat joko Naruto, tai hänen oma järkensä. Tällä hetkellä Naruto kuitenkin näytti olevan semmoisessa tilassa, ettei Sasuke tiennyt, olisiko järkevää väittää vastaan. Ties minkälaisen kohtauksen he saisivat aikaan kiistelyllään.
Sasuke silitteli hellästi Naruton hiuksia miettiessään asiaa ja tajusi yllättäen, kuinka kuumalta Naruton iho tuntuikaan.
   ”Sinä olet polttavan kuuma.” Sasuke totesi sitten, ja hänestä tuntui, kuin ratkaisu ongelmaan olisi siinä. Naruto näytti olevan sairas, joten ei olisi ihmekään, että tämä saattaisi nähdä harhoja. Olihan Sasukekin kuumehourailuissaan nähnyt punaisia palloja jotka leijailivat hänen vierellään, mihin hän ikinä menikin. Ja silloin oli Narutolla ollut ihmettelemistä, kun hän itse ei mitään palloja nähnyt. Nyt Naruto mumisi jotain epämääräistä sulkien silmänsä.
      ”Minun kannattaa varmaan viedä sinut lepäämään…” Sasuke sanoi hiljaa hymähtäen ja nousi seisomaan Naruto jälleen käsivarsillaan. Hän kantoi pojan varovaisesti makuuhuoneen sängylle ja peitteli tämän hyvin. Naruto olikin nukahtanut jo jossain välissä ja näytti suloiselta siinä tuhistessaan suu aavistuksen auki. Sasuke kosketti hellästi toisen poskea ja poistui sitten hakemaan keittiöstä lasillisen vettä Narutolle. Tullessaan takaisin hän mietti pojan sanoja päässään, eikä keksinyt muuta selitystä tälle ”varjolle”, kuin sen, että se oli vain Naruton kuumehourailua. Niin se täytyi olla.

      Naruto katsoi ympärilleen hämmentyneenä. Hän näki edessään loputtoman, vaalean käytävän, jota pitkin hän asteli ihmeissään. Askeleet eivät kuuluneet missään. Hän yritti huutaa, mutta ei kuullut mitään. Oli täysin hiljaista, ja se pelotti Narutoa.
   ”Olen odottanut sinua.” kuului matala ääni jostain, ja se sai Naruton hätkähtämään. Hän käännähti ympäri ja näki käytävän seinällä loputtomasti ihmisten muotoisia varjoja. Hän yritti sanoa jotain, mutta vieläkään ääntä ei tullut. Seinät muuttuivat hiljalleen tummanpunaisiksi, ja varjot tummenivat entisestään. Eikä Naruto voinut perääntyä minnekään. Käytävä tuntui kapenevan huomattavasti. Yllättäen varjot irtosivat seinistä näyttäen vain läpikuultavilta mustilta hahmoilta, kädet kurottivat kohti Narutoa, koettaen koskettaa tätä. Hän otti askeleen taaksepäin, mutta tunsi kuinka jokin kosketti hänen selkäänsä. Käsiä oli kaikkialla.
    
Naruto lähti juoksemaan. Hän juoksi niin lujaa kuin vain suinkin pääsi, eikä sekään tuntunut riittävän. Yllättäen jokin tarrasi Naruton jalkaan saaden hänet kaatumaan mahalleen, ja tummat kädet tarrautuivat hänen raajoihinsa. Äänetön huuto, eikä se auttanut. Naruto kompuroi ja pääsi jotenkin ylös, lähtien juoksemaan jälleen.
   ”Minä saan sinut vielä kiinni, odota vain.” ääni kaikui käytävässä saaden kylmät väreet kipittämään Naruton selkää pitkin. Ääni oli niin kylmän itsevarma ja samalla niin matala, eikä Naruto ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa.
   ”Juokse, juokse kun vielä voit. Sillä pian eivät jalkasi enää onnistu sinua johdattamaan pakoon.”
Nopeuttaessaan juoksuaan Naruto vilkaisi taakseen luullen nähneensä elottomat silmät kaikkien niiden käsien keskellä.

Siniset silmät rävähtivät auki pimeydessä, muuten hiljaisessa huoneessa kuului tiheää hengitystä. Naruto nousi istumaan vieden kättään otsalleen, se tuntui kumman lämpimältä. Hän joi hieman vettä lasista, jonka huomasi yöpöydällään ja laskeutui sitten takaisin selälleen makaamaan. Hän huokaisi raskaasti tuijottaessaan kattoa, jota ei oikeastaan edes nähnyt.
   ”Mitä ihmettä tuo tarkoitti..?” hän kysyi hiljaa pimeydeltä.

--------------

Toinen osa tuli nyt. Nyt vihdoin keksin tällekin oikean idean. :P
En oikein osaa päättää, pidänkö vaiko enkö pidä tästä ficistä, mutta no.. Katsotaan mitä tästä tulee kun enemmän osia saan kirjoitettua.

Voipi olla, ettei pitkään aikaan tule taaskaan mitään tekstiä, lähden huomenna judoleirille, sen jälkeen pitäisi tavata pari kaveria (joita en näe kovinkaan usein) ja mennä Turkuun. Ja sitten lähden ensi viikolla vielä Unkariin, ja olen siellä viikon, jonka jälkeen lähes suoraan menen Ropeconiin. Ja sen jälkeen alkaakin taas koulu. Ja lukio kun nyt on kyseessä, ei kovinkaan usein ehdi kirjoittaa. (kun niitä 8-4 päiviä löytyy + bussimatka ja harrastukset)
Anteeksi löpertelyni. Mutta pakko jotenkin purkaa kaikki kiireyteni xD