Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Complicated, osa 6 - Jadeile
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K11- - Kieli: Suomi - Osia: 10 - Pituus: 2609 sanaa, 17125 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2006-08-03 19:12:15 - Sarja valmis
Kansio: Paritus (S-K13) - poikarakkaus

Sasuke päätti viime hetkellä olla menemättä Orochimarun luokse ja palata Konohaan tuona kohtalokkaana päivänä, kun hän ja Naruto kohtasivat vesiputouksella. Sen jälkeen asiat kuitenkin mutkistuvat, kun hän ymmärtää tuntevansa Narutoa kohtaan muutakin kuin ystävyyttä. Sasuke/Naruto, viittauksia muutamiin muihin parituksiin.

Tarinan osat

Arvostelu
6
Katsottu 1675 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Sasuke saattoi hyvin pöllämystyneen ja hämmentyneen Naruton tämän kotiovelle.

”Naruto, mieti rauhassa kaikkea sanomaani. Hei hei”, mustahiuksinen poika sanoi ja heilautti kättään hyvästiksi, hymyillen hitusen. Naruto vaistomaisesti nosti omaa kättään ja heilautti sitä yhdesti, ennen kuin se tipahti takaisin alas.

Vaaleahiuksinen poika katsoi, kun toinen käveli tietä pitkin omaa kotiaan kohti. Aika tuntui suorastaan pysähtyneen. Kaikki oli niin järjetöntä, ettei Naruton aivot sitä ainakaan pystyneet käsittelemään. Hän katseli poistuvan Uchihan selkää niin kauan kuin silmä sen erotti. Niin mitä Sasuke oli hänelle juuri kertonut? Että rakastaa häntä? Niinkö? Oikeastiko? Tuo sama Sasukeko, joka juuri kääntyi risteyksestä vasemmalle niin, että kameralaukku heilahti hieman ja iskeytyi takaisin tämän lantiota vasten? Ei voinut olla.

Naruto pudisteli hämmentyneenä päätään ja käänsi vihdoin katseensa oveensa. Hänen pitäisi maalata se, vanha maali nimittäin ropisi iloisesti irti hänen tunkiessaan avaimen sille tarkoitettuun reikään. Lukko naksahti ja ovi aukesi, päästäen ulos tympeän pölyistä ja tunkkaista huoneilmaa. Naruton pitäisi myös vaikka vaihteen vuoksi siivota kämppänsä. Villakoirat alkoivat olla jo niin isoja, että niistä pystyisi kokoamaan tarpeeksi täytettä patjaan. Kahdenhengen patjaan. Hitto, hän voisi perustaa vaikka patjatehtaan!

Myös tyhjiä purkkiramen purkkeja oli joka puolella, roskis kun oli tullut täyteen jo aikaa sitten, eikä Naruto ollut jaksanut tyhjentää sitä. Narutoa silmäili kämppäänsä, joka oli niin sekaisin ja sotkuinen, että hän aina välillä ihmetteli, miten edes pystyi elämään siellä. Nyt oli taas sellainen hetki.

Jokin naksahti, sillä Narutolle tuli juuri nyt mielihalu alkaa siivoamaan. Saattoihan se tietenkin johtua myös siitä, että jos hän tekisi jotain, niin hänen ei tarvitsisi ajatella mitään. Hän ei ollut vielä valmis käsittelemään asiaa, jonka Sasuke oli kertonut. Hänen aivonsa eivät vielä olleet rekisteröineet asiaa, joten hän ei ollut vielä täysin käsittänyt sitä. Hän tarvitsisi aikaa sulatella, ennen kuin hän voisi oikeasti miettiä. Niinpä hän veti syvään henkeä ja… katui sitä samalla hetkellä, koska sai aimo annoksen pölyä keuhkoihinsa ja alkoi yskiä kovasti.

Toivuttuaan yskänpuuskastaan hän alkoi hommiin. Hän kaivoi sekosotkun keskeltä vanhoja kauppapusseja, joita uusiokäyttäisi nyt roskapusseina. Hän noukki lattialta joka ikisen ramenpurkin, käytetyn nenäliinan, tyhjän vessapaperirullan, rutatun suttupaperin, kellastuneen lehden, käytetyn kirjekuoren ja vanhan mainoksen, jotka tunki pusseihin. Hän kävi myös läpi jääkaappinsa sisällön, josta osa oli hyvinkin käyttökelvotonta ja oli jo korkea aika heittää pois. Tämän tehtyään hän katseli aikaansaannostaan: kuusi pussillista roskaa. Miten se kaikki edes mahtui hänen taloonsa? Naruto pudisteli päätään ja teki käsillään tuttuakin tutumman sinetin.

”Kage bunshin no jutsu!” hän huudahti ja hänen vierelleen ilmestyi kaksi kloonia. Kaikki kolme Narutoa otti kaksi roskapussia ja lähti kiikuttamaan niitä kadun päässä olevaan jäteastiaan. Sen tehtyään Naruto klooneineen palasi kotiinsa ja aloitti muun siivoamisen. Yksi Naruto keräsi likaiset vaatteet ja vuodevaatteet pusseihin ja lähti kiikuttamaan niitä pesulaan. Toinen otti imurin ja alkoi hankkiutua eroon villakoira-armeijasta. Kolmas keräsi lattialle jääneet kunait, shurikenit, puntit, kirjat ja kaiken muun ja tunki ne takaisin kaappeihin ja laatikoihin… jotka olivat sellaisessa epäjärjestyksessä, että romauttivat kaiken sisältönsä takaisin lattialle ja Naruton päälle.

”Hei! Minä tässä yritän imuroida ja sinä ääliö vain sotket lisää! Yritä olla hyödyksi sen sijaan, että aiheutat katastrofeja!” imuroiva Naruto mölysi imurin hurinan yli toiselle.

”Ei ole minun vikani, että sinun kaappisi on niin epäjärjestyksessä, että päättää sylkeä kaikki romusi päälleni!” huusi toinen Naruto takaisin ja heitti tyhjän limutölkin toisen takaraivoon.

Kolmas Naruto astui silloin sisään taloon. Kaksi muuta käänsivät katseensa tähän.

”Hei, mistä tuo limutölkki ilmestyi? Eikö me viety jo roskat?” vasta taloon tullut Naruto kysyi. Kaksi muuta käänsi katseensa limutölkkiin, sen jälkeen toisiinsa ja sen jälkeen romukasaan, jonka keskellä toinen heistä istui.

”Joo-o, mutta jollakulla ei käynyt mielessä katsoa kaappeihin roskien varalta”, romukasassa istuva Naruto sanoi ja katsoi toisia syyttävästi. Kaksi muuta Narutoa huokaisivat syvään.

”No, jos sinä nyt teet sen siinä samalla, kun niissä romuissa kylvet”, imuroiva Naruto sanoi ja alkoi jatkaa tehtäväänsä. Toinen Naruto taas meni siivouskomeroon ja haki pölyhuiskan, jolla alkoi pyyhkiä hyllyjä, lamppuja ja ikkunanlautoja. Kolmas Naruto huokaisi syvään ja alkoi käydä romukasaansa läpi, erotellen roskat tavaroista.

Iltaan mennessä Naruto oli saanut koko talonsa siivottua perin pohjin ja oli nyt vallan tyytyväinen itseensä. Olipahan sekin nyt alta pois, eikä hänen tarvitsisi nyt pitkään aikaan siivota uudestaan. Lisäksi hän oli liian väsynyt ajattelemaan mitään. Naruto virnisti ja työnsi ajatukset taas pois mielestään ja keskittyi seuraavaan asiaan: ruokaa!

”Heh, nyt Iruka-sensein ainakin pitää tarjota minulle ramenia, koska siivosin oman talonikin näin ahkerasti. Olen ansainnut sen ehdottomasti!” hän hykerteli ja lähti uudella tarmolla pomppimaan kohti Irukan taloa.

Hän sai kuin saikin entisen opettajansa tarjoamaan hänelle ruokaa hänen lempiravintolassaan. Muutaman kipollisen jälkeen hän hyvästeli ruskeahiuksisen miehen ja toivotti tälle hyvät yöt lähtiessään puhtaaseen kotiinsa koisimaan. Hän ehtisi miettiä asioita huomennakin.

-----

Sasuke makasi sängyssään ja tuijotteli kattoa. Hän oli koko päivän pysynyt kotona sekä Naruton varalta että myös sen vuoksi, että sai miettiä rauhassa. Mitäköhän Naruto nyt ajatteli? Olikohan tämä vihainen Sasukelle? Mitä tapahtuisi huomenna? Olikohan sittenkään ollut viisasta kertoa Narutolle nyt? Olisiko pitänyt odottaa vielä? Vai olisiko pitänyt vain antaa selviä vihjeitä, muttei sanoa varsinaisesti mitään? Ajatukset olivat pörränneet hänen päässään koko päivän kuin vihainen ampiaisparvi. Hän ei ollut saanut mitään aikaiseksi, ei ollut saanut ajatuksiinsa mitään tolkkua, eikä myöskään vastausta yhteenkään kysymykseen. Lopulta hän oli luovuttanut ja päästänyt aivonsa lomalle ja vain tuijottanut tiiviisti kattoa. Hänen päässään soi jokin kappale, jonka nimeä hän ei saanut päähänsä, mutta hän keskitti silti kaikki ajatuksensa siihen, jotta hän ei ajattelisi tämän hetken ongelmaansa. Se toimi aika hyvin, etenkin kun hän huomasi osaavansa kappaleen sanatkin.

”Hmm-mm-dii-dii-daa-di-dii-mm…”, hän hymisi kappaleen melodiaa ääneen ja sulki silmänsä. Sitä hänen ei olisi kannattanut tehdä, nimittäin hänen silmäluomiinsa oli selvästikin tatuoitu Naruton kuva, koska aina kun hän sulki silmänsä, hän näki blondin kasvot. Siniset silmät, hymyilevä suu, poskissa viiksiä muistuttavat kuviot… miksihän ne olivat siinä? Yleensä kaikilla kasvoissa olevilla merkeillä oli jokin merkitys. Kiban poskissa olevat punaiset kuviot olivat Inuzuka-klaanin tunnusmerkki, myös Choujin poskien spiraalit olivat osa Akimichi-klaania, Iruka-sensein nenän ylitse menevä viiva oli arpi, samoin Kakashin sharingan-silmän ylitse menevä… kaikilla oli jokin syy. Ne olivat joko klaaneihin liittyviä, arpia tai sitten tahallisia koristuksia, joilla niilläkin oli usein merkitystä. Naruton ”viikset” olivat olleet siinä aina… niillä siis täytyi olla jokin merkitys.

Sasuke rypisti otsaansa muistellessaan jotain niihin liittyen. Eivätkös ne olleet erilaiset silloin, kun Naruto suuttui ja alkoi käyttää sitä outoa chakraansa? Nehän olivat silloin vielä näkyvämmät ja muistuttivat vieläkin enemmän viiksiä. Lisäksi Narutolle kasvoi petomaiset kynnet ja hampaat… ja tämä alkoi käyttäytyäkin hyvin petomaisesti. Kiban taistelutyyli on vähän samankaltainen… Onkohan se jokin Naruton kekkei genkai? Tämähän on orpo, mutta se ei tarkoita, ettei Naruto voisi olla jostain suvusta, jota Sasuke ei vain tunne. Hänen pitäisi kysyä sitä joskus…

Heihei, ajatukset olivat taas Narutossa! Sasuken ei pitänyt ajatella juuri sitä tiettyä vaaleahiuksista poikaa! Sasuke avasi silmänsä ja hypähti ärtyneenä ylös vuoteeltaan. Eikö hänellä ollut sen vertaa itsekuria, että saisi pidettyä ajatuksensa poissa tietyistä asioista? Sasuke mutisi itsekseen vihaisesti ja suuntasi keittiöönsä. Hän avasi jääkaapin ja otti sieltä voileipäainekset esiin. Hän laittoi teeveden kiehumaan ja mulkaisi sen jälkeen seinällä roikkuvaa kelloa. Puoli kymmenen. Sentään oli kohta päivä pulkassa. Huomenna olisi uusi päivä ja asiat toivottavasti selvempiä.

Sasuke avasi kuiva-ainekaapin ja otti sieltä leipäpussin ja teepaketin. Hän heitti leivät pöydälle muiden ruokien luokse ja silmäili sitten teepussivalikoimaansa. Vain neljä pussia jäljellä. Hänen pitäisi käydä ostamassa lisää ennen kuin loppuu. Eikä hänellä sitä paitsi näyttänyt olevan jäljellä enää muuta kuin sitrushedelmiltä maistuvaa teetä. Ne jäivät aina viimeiseksi hänen lajitelmapakkauksistaan. Hän inhosi sitrushedelmiltä maistuvaa teetä! Mustahiuksinen poika mulkaisi teepusseja vihaisesti ennen kuin otti yhden niistä ja tunki loput takaisin pakettiin ja paketin takaisin kaappiin. Hän haki vielä lautasen, teekupin ja lusikan ja sen jälkeen istahti pöytään valmistelemaan leipiään.

Juotuaan pahanmakuisen teensä ja syötyään leipänsä, hän marssi takaisin huoneeseensa. Huomenna on uusi päivä…

-----

Aamulla Sasuke heräsi herätyskellonsa ärsyttävään pirinään. Hän läimäisi kätensä kellon päälle ja painoi alas napin, joka sai vekottimen lopettamaan mekkalansa. Hyvä. Mustahiuksinen poika työnsi peittonsa syrjään ja nousi istualleen, venytellen raukeasti. Hänen näkemänsä uni haihtui pikku hiljaa kokonaan takaisin hänen mielensä perukoille, eikä Sasuke enää hetken päästä muistanut siitä mitään. Sekin oli hyvä asia, unet olivat pääasiassa vain rasittavia, koska ne olivat joko täysin järjettömiä tai sitten muuten vain häiritseviä.

Sasuke nousi ylös vuoteeltaan ja lähti kävelemään kohti kylpyhuonettaan. Pikaisen suihkun jälkeen pelkkään pyyhkeeseen pukeutunut poika valui keittiön puolelle syömään aamiaista. Hän kirosi jälleen sitrushedelmiltä maistuvaa teetään, mutta joi sen taas kaikesta huolimatta. Tänään hän kävisi ostamassa uuden lajitelmapakkauksen heti, kun pääsisi vapaalle. Ja sitten, kun hän vihdoin pääsisi kotiinsa, hän joisi heti kupillisen ihanaa vaniljan makuista teetä. Hän oli sen kyllä ansainnut.

Sasuke hymyili ajatukselle ja oli heti huomattavasti paremmalla tuulella. Hän keräsi ruokatarvikkeensa takaisin jääkaappiin ja laittoi astiansa tiskiin… jossa oli edellisen päivänkin astiat vielä tiskaamatta. Hänen pitäisi hoitaa asia tänään. Uchiha tuhahti ja lähti takaisin makuuhuoneeseensa. Hän puki ylleen tummansiniset shortsit ja tummanvihreän korkeakauluksisen paidan. Hän katseli sideharsokääröjään hetken, mutta päätti tänään olla laittamatta käsiinsä mitään. Ehkä heille ei olisi mitään kovin vaativia tehtäviä. Aselaukkunsa hän silti kiinnitti jalkaansa ennen kuin lähti ulos talostaan ja kohti Tiimi Seitsemän tapaamispaikkaa.

Kello oli viittä vaille kymmenen, kun hän oli paikalla. Muita ei tietenkään näkynyt vielä. Hänellä olisi noin viisi minuuttia aikaa panikoida itsekseen Naruton tapaamista. Sasuken sydän nousi kurkkuun ja jäi sinne inhottavasti jumiin jo pelkästä ajatuksesta. Hän alkoi huomaamattaan kävellä levottomasti ympyrää sillalla, jolla tiimi tapaisi.

Viiden pitkän ja tuskallisen minuutin kulutta Sakura juoksi iloisesti vilkuttaen paikalle.

”Sasuke-kun! Huomenta!” pinkkipäinen tyttö huuteli ja hymyili aurinkoisesti pojalle, joka nyt pysähtyi ja mulkaisi tyttöä. Sasuke murahti jotain tervehdyksen tapaista ja kääntyi sitten nojaamaan kaiteeseen ja tuijottelemaan veteen. Sakura hypähti sillan kaiteelle istumaan ihan Sasuken vierelle.

”Kauankohan Kakashi-sensei aikoo tänään myöhästyä? Kun senhän me nyt tiedämme, ettei hän ajoissa voi olla. Minä olen vähän miettinyt, että miksi edes vaivaudumme tänne ajoissa, kun kerran tiedämme, että hän tulee myöhässä. Voisi ihan hyvin nukkua pidempään ja tulla tunti sovitun ajan jälkeen, ei hän saisi tietää”, Sakura höpötti Sasukelle, joka kuunteli vain puolella korvalla, jos silläkään.

”Heeeiii Sakura-chan! Sasuke!” Naruton kirkas ja kova ääni raikui sillalle. Mainitut henkilöt käänsivät katseensa heitä lähestyvään blondiin, joka ei ollut kuin seitsemän minuuttia myöhässä. Sakura tervehti iloisesti tiimikumppaniaan ja Sasuke vain tuijotti ällistyneenä. Naruto oli… niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

”Hei Naruto…” Sasuke tervehti tavalliseen tapaansa tyynesti ja melkein, muttei ihan ystävällisellä äänellä. Naruto hymyili leveästi molemmille ja sen jälkeen lysähti sillalle istumaan.

”Kakashi-sensei on kuitenkin myöhässä, joten sama kai se on ottaa rennosti, eikös vaan?” Naruto pikemminkin totesi kuin kysyi ja nosti kätensä niskansa taakse. Sakura vain naurahti ja alkoi sen jälkeen selittää turhanpäiväisiä juttujaan Narutolle. Sasuke hymähti ja jatkoi kaiteeseen nojailua. Naruto oli siis valinnut tämän taktiikan, selvä.

He odottivat opettajaansa kokonaisen tunnin, eikä häntä kuulunut. No, ketään ei ihmetyttänyt vähääkään. Sasuke tarkkaili Narutoa kuin haukka koko ajan. Tämä oli tosiaan aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sasuke alkoi jo pikku hiljaa epäillä, että koko juttu olikin ollut unta, Naruto käyttäytyi niin luontevasti. Naruton käytös nakersi Sasukea sisältä päin kokoajan enemmän ja enemmän. Lopulta hän ei enää kestänyt, vaan päätti tehdä asialle jotain.

”Hei Naruto, Sakura”, hän sanoi ja käveli istuvan Naruton luokse. Kaksi muuta katsoivat Sasukea yllättyneenä, ei tämä yleensä keskusteluihin osallistunut ainakaan tässä vaiheessa. Naruto katsoi poikaa kysyvästi ja odotti, että tämä sanoisi asiansa. Sasuke kaivoi taskuaan ja veti lompakkonsa esiin. Hän tonki sieltä kaksi tuhannen jenin seteliä ja näytti niitä kahdelle muulle.

”Kaksi tonnia vetoa, että Kakashi ilmestyy paikalle puolen tunnin sisässä”, hän sanoi ja laski rahat sillalle Naruton eteen. Mainittu poika ja pinkkipäinen tyttö katsoivat ensin rahoja ja sitten Sasukea puulla päähän lyötyinä. Käytös oli hyvin epä-Sasukemaista. Toivuttuaan järkytyksestä alkoi Narutokin kaivaa taskuaan.

”Kaksi tonnia ja Kakashi-sensei tulee vasta tunnin päästä!” poika sanoi ja iski rahansa Sasuken seteleiden päälle, virnuillen leveästi kettumaista virnistystään. Sasuke katsoi rahoja ja sen jälkeen Narutoa. He katsoivat toisiaan pitkän aikaa silmiin. Sasuke näki jotain epätavallista Naruton silmissä. Jotain, mitä siellä ei ollut ennen eilistä ollut. Suunnitelma oli toiminut, nyt hän tiesi.

”Kaksi tonnia, Kakashi-sensei tulee puolen tunnin jälkeen, mutta ennen kuin tunti on kulunut”, Sakura sanoi iloisesti, lisäten omat setelinsä pinoon. Kaikki kolme katsoivat toisiaan, eikä Sasukekaan voinut pidätellä virnistystä. Odottaminen olisi nyt paljon mielenkiintoisempaa.

Kului puoli tuntia, eikä Kakashia kuulunut. Sasuke siis hävisi vetonsa. Se oli kuitenkin kahden tuhannen jenin arvoista, nimittäin tietää, että eilinen oli oikeasti tapahtunut, Naruto tiesi ja ilmeisesti mietti asiaa. Sasuken ei tarvitsisi nyt siis kuin odottaa, että Naruto mietti. Hän hymyili hieman, kun kello tikitti, eikä Kakashia kuulunut. Sakura hävisi myös. Naruto siis voittaisi, mikäli opettaja ilmaantuisi kohta. Jos ei, niin pitäisi uusia veto.

”Yo”, kuuluikin jo kohta Kakashin ääni tämän tullessa paikalle.

”JES!” Naruto huusi, nappasi rahat ja alkoi loikkia iloisesti ympäri siltaa, hypäten sen jälkeen halaamaan hopeahiuksista shinobia.

”Sensei, kerrankin sinun myöhästymisestäsi oli hyötyä! Onneksi tulit vasta nyt!” Naruto meuhkasi ja rutisti nyt hyvin hämmentynyttä miestä.

”… selittäisikö joku?” Kakashi kysyi käheästi, mutta sai selityksekseen vain hillitsemätöntä naurua kaikilta kolmelta muulta paikalla olevalta.

------------------------------------------------------------------------------

A/N: Jenin arvo on tällä hetkellä 1 € = ¥146.399 eli kun nuo löivät kaksi tonnia vetoa, niin se on euroissa sama kuin 13, 65 euroa.

Kommentit (Lataa vanhempia)
putr - 2006-08-03 20:55:23
Juup, samaa mieltä. Ärsyttävää, jos joku antaa surkeat pisteet, eikä sitten enää perustele niitä mitenkään. Mutta minkäs mahtaa... Minusta tämä oli TODELLA hyvin kirjoitettu, ansaitsee ainakin nelosen, jollei vitostakin... mutta enpäs kerro, mitä annan :P Ja hyvä, kun selitit jenin arvon lopussa, itse en sitä muistanut.

Oni-Chan - 2006-08-04 10:05:06
Vai siivosit sinä huoneen, nee?
No se on hienoa!! 5p.
en siltikään tajua ton Sasuken jujua tosta rahajutusta.
no selität sen varmaan seuraavassa osiossa!?
Kiva stoori toivotaan pian ilmestyvää jatko-osaa!
sanoinko jo 5p?

Hideto - 2006-08-04 23:26:26
Joissakin kohdissa vaihdoit imperfekti-tyylisi preesensiksi Sasuken pov:issa minkä huomasin joissakin aikaisemmissakin osissa mutta ei tuolla niin väliä. Antaa tulla vaan lisää *pommittaa ja hyppii seinille*

Ahem, en todellakaan kuulu SasuNaru-faneihin, ei ei ei. *heh* Mutta sinun kiitoksiksi täytyy myöntää että nämä tähän asti tulleet osat olen lukenut innolla x) Kai sitä näkökanttia voi joskus vaihtaakin... ^^

Joo, fanitusta ja hyppelyä ja ties mitä. Annan viisi pojoa, koska mielipiteeni parituksesta EI KOSKAAN saa merkitä arvostelussa mitään. :)

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste