Kello löi tasan kaksitoista aamulla Naruton kävellessä täysikuun alla. Viileä tuuli kulki Naruton ohi saaden tämän värähtämään. Naruton mieltä painoi asia, joka oli häirinnyt häntä koko tämän ajan, hän arveli olevansa rakastunut, rakastunut poikaan. Naruto ei voinut ymmärtää sitä. Hänkö nyt muka olisi homo, eihän se voinut olla mahdollista. Täysikuu valaisi Konohan kylää kauniisti Naruton kääntyessä katsomaan taakseen. Yllättäen Naruto kuuli vaimean äänen (jonka Naruto tunnisti Irukan ääneksi) läheisestä pensaikosta

"Kakashi…"

Sen perään kuului vaimeita huohotuksia ja välillä ähkäisyjä. Naruto painoi kätensä korvilleen, tietäen tasan tarkkaan mitä puskassa tapahtui. Naruto kääntyi, lähtien takaisin kylään, haluamatta häiritä Irukan ja Kakashin rauhaa.

Seuraava aamu valkeni viileänä. Talvi oli tulossa ja puista olivat jo kaikki lehdet tippuneet maahan. Naruto käveli kuihtuneiden lehtien joukossa potkien kyläläisten haravoimia kasoja rikki. Vähän kauempana Narutosta seisoi Hinata, joka piti käsissään lämmintä, ilmeisesti, kaakao mukia.

"H-huomenta Naruto-san."

Hinata sanoi varovaisesti Naruton ohittaessa tämän. Naruto pysähtyi ja käänsi suruisan katseensa Hinataan.

"Mikä hätänä?"

Hinata kysyi ja laski kätensä Naruton kylmälle poskelle. (mistä se on saanut rohkeutta? O__o) Naruto otti Hinatan käden omaansa ja katseli sitä omissa ajatuksissaan.

"Naruto-san?"

Naruto nosti nyt hymyilevät kasvonsa Hinataan.

"Mikäkö on   hätänä.? Ei yhtikäs mikään, oloni on parempi kuin päivä kausiin."

Naruto iski silmää, saaden tuolla pienellä eleellä Hinatan punastumaan. Hinata puri huulta ujona ja ojensi kaakao mukin.

"E-en ole juonut siitä ja ajattelin, j-jos sinulla on kylmä niin juo vaan."

Naruto hymyili peittäen kaiken mieltään painavan asian ja otti mukin.

"Kiitos, alkaahan tässä jo hieman kylmä ollakin."

Naruto joi mukista hieman ja antoi sen takaisin Hinatalle.

"Kiitos."

Hinata nyökkäsi ja joi mukista, tietenkin eri kohdasta kuin Naruto. Naruto painoi katseensa maahan ja kääntyi lähtien pois. Kaupungissa oli kova kiire. Kauppiaat yrittivät saada kaiken mahdollisen irtolihan myytyä ennen lumen tuloa.

"Gaara-sama!"

Mies ääni huusi aivan Naruton takana ja Naruto huomasi kuinka vähän hänen edellään kulkeva Gaara kääntyi ympäri ja pysähtyi odottamaan huutajaa. Naruto tarkkaili Gaaraa sivusilmällä ohittaessaan tämän. Naruton yllätykseksi Gaarakin tarkkaili häntä sivusilmällä. Puna kohosi Naruton poskille, tämän kääntäessä katseensa pois Gaaran kasvoista.

"Hoi Naruto!"

Naruto kohotti katseensa Sasukeen, joka seisoi Naruto edessä kädet puuskassa, ilkeä hymy kasvoillaan.

"Mitä luulet tekeväsi?"

Sasuke kysyi hiljaisella äänellä ja käänsi katseensa poispäin kävelevään Gaaraan.

"En ymmärrä mitä meinaat."

Naruto sanoi huitaisten kädellään ilmaa ja kulkien sitten Sasuken ohi.

"Kylä minä näin ilmeesi. Jos tietäisin paremmin sanoisin, että olet rakastunut Gaaraan."

Sasuke huikkasi viekkaasti ja huitaisi itsekin kädellään ilmaa. Naruto tuhahti ja käveli Sasuken ohi, kuullen tämän huutavan.

"Et kieltänyt sitä! Eli se on totta!"

Naruto kuuli Sasuken pilkallisen naurahduksen. Naruto puristi kätensä nyrkkiin ja käveli ripakasti kohti kotiaan.

"Olen kotona!"

Naruto huusi tyhjälle talolle, kuten oli tottunut huutamaan aina, kun oli tullut kotiin ja aina hän oli pettynyt kun ketään ei vastannut "Tervetuloa takaisin rakas," Naruto otti ohuen takkinsa pois ja heitti sen lattialle, mennen sitten mytyksi makaamaan sängylle. Joulu oli tulossa pian, eikä Naruto ollut ostanut vielä kellekään lahjaa.

"Mitäköhän Gaara sanoisi jos ostaisin hänelle jotain?"

Naruto kysyi seinältä ja käänsi sitten kylkeään tuhahtaen. Naruto vaipui levottomaan uneen.

"Jos tietäisin paremmin uskoisin sinun olevan rakastunut Gaaraan!"

Naruto katseli ympärilleen. Värit pyörivät edestakaisin saaden huonon olon tunteen vellomaan Naruton vatsassa. Naruto näki Sasuken, joka nauroi hänelle pilkallisesti ja Gaaran, joka katsoi häntä jäätävästi.

"Lopettakaa!"

Naruto huusi, mutta hänen äänensä hukkui Sasuken nauruun, kun tämä lähti kävelemään kohti Narutoa, kasvaen koko ajan.

"Gaara, auta!"

Naruto huusi hädissään Sasuken nostaessa Naruton ilmaan valtavalla kädellään, Gaara katsoi Narutoa jäätävästi eikä tehnyt elettäkään auttaakseen häntä. Naruto huusi.

Huusi vieläkin herätessään hätääntyneenä. Naruto käänsi nopeasti katseensa ikkunaan. Aurinko oli jo alhaalla ja katuvalot paloivat kirkkaina iltaa vasten. Naruto nousi seisomaan, mutta nopeasti palasi takaisin istumaan pyörryttävän tunteen takia. Naruto pudisti päätään.

"Se oli vain uni. Vain uni!"

Naruto nousi taas seisomaan ja lähti ulos, unohtaen takkinsa sisälle. Muutamat ihmiset vielä kävelivät kaduilla, mutta suurin osa oli jo mennyt kotiinsa, nauttimaan takkatulen lämmöstä. Naruto käveli tutun ramen paikan luokse.

"Iltaa Naruto, missäs takkiasi on? Saatat jäätyä, jos noin kuljet."

Naruto vain nyökkäsi ja istuutui alas.

"Haluatko sen normaalin? Vai oletko masentunut ja haluat ekstran?"

Naruto huokaisi ja nosti katseensa kokkiin, joka järkyttyi Naruton suruisista kasvoista, poikahan oli ennen ollut niin energinen, välittämättä edes kellon ajoista.

"Tässä. Talo tarjoaa. Syö, jotta piristyt."

Kokki sanoi hetken kuluttua ja laittoi Naruton eteen suuren kulhon erikoista ramenia. Naruto otti puikot käsiinsä ja söi hieman.

>Miksi? Miksi oloni on tällainen? Tuntuu kuin en voisi enää koskaan olla iloinen. Olenko oikeasti rakastumassa Gaaraan?>

Naruto ajatteli surullisena ja joi liemen, joka oli jäljellä kulhossa.

"Kiitos, maksan kyllä tämän myöhemmin."

Naruto sanoi ja yritti saada hymyä kasvoilleen. Naruton lähdettyä kokki huokaisi.

"On se kyllä ihme miten tuollainenkin poika voi masentua niin paljon pelkästä rakkaudesta."

Naruto käveli eteenpäin. Tietämättä minne oikein käveli. Yön kylmyys oli jo alkanut peittää maata ja kylmissään Naruto kietoi kätensä ympärilleen. Hymy käväisi pojan kasvoilla.

"Nyt tiedän. Sanon sen suoraan ja jos hän suuttuu niin.. niin.."

Enempää Naruto ei sanonut, kun jo kaatui maahan tajuttomana.

Lämmin tunne valtasi Naruton mielen, jotain märkää laskettiin hänen otsalleen.

"Olenko kuollut?"

Naruto kuiskasi hiljaa ja näki epäselvän hahmon yllään, katselevan häntä. Hahmon piirteet selkenivät ja pian Naruto tunnisti punaiset hiukset ja otsassa olevan merkin.

"Gaara?"

Naruto kuiskasi hiljaa, kohottaen kätensä kohti vielä hieman epäselvää hahmoa. Hänen kätensä kosketti lämmintä iho. Käsi laskettiin hänen kätensä päälle.

"Löysin sinut kadulta tajuttomana. Olit miltei jäätynyt kuoliaaksi."

Gaara laski Naruto käden pois poskeltaan ja nousi lähtien jonnekin, palaten kyllä pian takaisin.

"Pystytkö nousemaan istumaan?"

Gaara kysyi ja auttoi Naruton istumaan. Nyt Gaara ei enää ollutkaan epäselvä hahmo, vaan Naruto ymmärsi unelmansa tulleen todeksi. Gaara istui hänen vierellään ja auttoi häntä.

"Tässä, juo tämä. Se lämmittää oloasi."

Naruto otti mukin, jonka Gaara ojensi hänelle ja hörppäsi, polttaen samalla kielensä.

"Kiitos."

Naruto sanoi hiljaa ja laittoi kätensä kaulalleen. Lämmin aine sattui niellessä ja pienet kyynelten poikaset nousivat Naruton silmiin.

"Älähän nyt. Olet ninja, kyllä sinä tuon kestät."

Gaara sanoi ja pyyhki Naruton silmäkulman. Naruto käänsi katseensa Gaaraan, kysyen.

"Miksi autat minua? Vaikka olen vihollisesi."

Gaara naurahti ja sai Naruton pelästymään.

"Päähäni viimeinkin on kirjaimellisesti taottu järkeä."

Gaara hymyili ja sai Naruton punastumaan. Naruto joi mukista uudelleen, nyt purren huultaan.

"Tuon sinulle lisä viltin, ettet saa kauheaa flunssaa."

Gaara nousi seisomaan ja lähti toiseen huoneeseen, eikä Naruto voinut olla huomaamatta miten mukavaa oli nähdä Gaara eri vaatteissa kuin ennen. Löysät yövaatteet sopivat hänelle hyvin. Naruto katseli ympärilleen. Talo oltiin sisustettu kuin normaali talo yleensä oltiinkin. Taulut seinillä eivät kyllä esittäneet kauniita kukka asetelmia vaan suurin osa tauluista oli ihmisten kuvia. Osa oikeita ja osa muotokuvia. Gaara palasi hetken kuluttua mukanaan lämpimän näköinen peitto.

"Ketä nuo kuvat esittävät?"

Naruto kysyi osoittaen tauluja seinillä. Gaara hymyili ja meni ensimmäisen taulun luokse.

"Tämä oli hyvä ystäväni ja "opettajani". Valitettavasti hän on nyt kuollut. Yasha oli hänen nimensä."

Gaara siirtyi toisen taulun luokse, josta Naruto tunnisti Kankuron ja Temarin.

"Tässä on sisarukseni. Kankuron ja Temarin sinä tunnetkin jo ja tässä.."

Gaara siirtyi suuren taulun luokse, joka esitti Kazekagea.

"..on isäni."

Naruto tuijotti ensin kuvaa ja sitten Gaaraa.

"Meinaatko siis, että Kazekagea, hiekan kylän johtaja, on sinun isäsi?"

Gaara nyökkäsi sanoen sitten äänensävyllä, jonka Naruto oli ennenkin kuullut.

"Ei siinä kyllä mitään ylpeilemistä ole."

Hetken aikaa Gaara oli hiljaa, mutta hymyili sitten Narutelle.

"No, mutta. Sinun kannattaa levätä, ettet sairastuisi."

Gaara kumartui Naruton yllä ja painoi tämän makuulle, laittaen sitten ylimääräisen peiton Naruton ylle.

"Jos tarvitset jotain älä epäröi pyytää. Olen viereisessä huoneessa."

Gaara oli jo kadonnut ovi aukkoon, kun sanoi.

"Ai niin ja vessa löytyy, kun käännyt täältä vasemmalle."

Hiljaisuus valtasi huoneen Gaaran lähdettyä. Naruto huokaisi kiitollisena, että juuri Gaara oli huomannut hänet kadulla. Naruto kietoutui tiukemmin peittoon, muttei saanut unta. Omituinen tyhjyys silti valtasi hänen mieltään. Naruto nousi ylös ja lähti kohti Gaaran huonetta. Gaara tuhisi nukkuvan kuuloisena, kun Naruto kapusi hänen viereensä sängylle ja kietoi varovati kätensä tämän ympärille, kuiskaten hiljaa Gaaraan korvaan sanat.

"Minä tarvitsen sinua."

Naruto nukahti hymyillen samalla, kun Gaara avasi huokaisten silmänsä.

Aamun valjetessa Gaara tunsi olonsa tukehtuneeksi. Huoneessa oli tukahduttavan kuuma (Gaara oli laittanut lämmityksen Naruton takia päälle), eikä asiaa parantanut yhtään Naruton tiukat kädet hänen ympärillään. Naruto haukotteli makeasti ja päästi irti Gaalasta, kääntäen kylkeä. Gaara nousi istumaan ja avasi ikkunan, josta viileä ilma virtasi sisään. Hetken aikaa siinä seisottuaan Gaara kumartui Naruton ylle ja töni tätä hellästi.

"vielä viisi minuuttia."

Naruto mumisi hiljaa ja kietoi peittoa paremmin ylleen. Gaara hymyili ja pyyhki hiestä märkää otsaansa, mennen sitten keittiöön valmistamaan jotain syötävää. Hetken kuluttua Gaara kuuli kuinka sänky natisi ja kuinka Naruto käveli unisena kohti vessaa.

"Huomenta. Toivottavasti nukuit hyvin."

Gaara sanoi ja vastaukseksi Naruto mumisi jotain epäselvää. Gaara oli juuri laittanut aamupala tarvikkeet pöytään kun Naruto saapui.

”Anteeksi. Taisin yöllä kävellä vahingossa viereesi nukkumaan. Se kyllä oli täysi vahinko.”

Naruto sanoi, istuessaan pöydän ääreen ja ottaessa lasillisen mehua. Gaara haukkasi palan voileipäänsä ja sanoi rauhallisella äänellä.

”Naruto-san. Minä en sattumoisin ikinä nuku. Kuulin kyllä mitä sanoit.”

Naruto nielaisi mehun väärään kurkkuun ja yski käsiinsä, Gaaran ojentaessa hänelle talouspaperin palaa.

”Mutta ei se mitään. En minä siitä välitä.”

Naruto kohotti katseensa Gaaran kasvoihin ja epäuskovainen ilme kohosi Naruton kasvoille.

”En ole niitä ihmisiä, jotka vihaavat kaltaisiasi ihmisiä.”

Gaara lisäsi nopeasti huomatessaan ilmeen Naruton kasvoilla. Naruto puri huultaan. Hetken aikaa hän oli luullut ja oikeastaan toivonutkin sitä minkä hän oli ymmärtänyt Gaaran sanoista.  Naruto nousi pöydästä.

”Minun täytyy varmaankin tästä lähteä. Lupasin Hinatalle, että.. autan häntä löytämään sopivan joulukuusen.”

Naruto lähti ulko-ovelle päin, Gaaran nostaessa kätensä ”näkemiin” – merkiksi.

”Ota se takki siitä, ettet uudelleen menetä tajuasi.”

Gaara kuuli kuinka takki otettiin naulakosta ja ovi laitettiin kiinni. Gaara pudisti päätään hymyillen ja korjasi tavarat pois pöydältä. Naruto käveli pitkin lumisia katuja ja törmäsi kuin törmäsikin Hinataan.

”H-huomenta Naruto-san.”

Hinata sanoi ujosti hymyillen pieni pakkasen puna poskillaan.

”Muistat kai, että huomenna on jouluaatto?”

Hinata kysyi potkien lunta kengillään. Naruto nyökkäsi hymyillen.

”Olen juuri menossa hakemaan kuusta, sen pienen asunnon piristykseksi. Tuletko mukaani?”

Hinata nyökkäsi punastuen.

”Mennään sitten.”

Naruto sanoi ja lähti juoksemaan metsää kohti, Hinata perässään. Naruto piiloutui suuren puun taakse ja kasasi käsiinsä lumipallon, Hinatan saapuessa metsään.

”N- Naruto-san?”

Hinata kysyi hiljaa, saaden pehmeän lumipallon poskelleen. Naruto nauroi ja tuli pois puun takaa, Hinata nauraessa ja kootessa omaa palloaan, joka läiskähti pian suoraan Naruton nauravaan suuhun. Naruton syljeskellessä lunta, Hinata juoksi tämän luokse ja pyyhki hanskalla Naruton kasvoja.

”Tämän kyllä vielä kostan.”

Naruto sanoi ja työnsi tytön selälleen pehmeään lumikasaan.

”Lumipesu no jutsu”

Naruto sanoi nauraen ja kauhoi tytön päälle lunta. Hinata nauroi ja huitoi lunta heittelevää Narutoa.

”Riittää jo! Luovutan.”

Hinata sanoi naurun lomasta ja Naruto tiputti suuren lumikasan maahan, nauraen myös.

”Tule etsitään se kuusi.”

Naruto sanoi ja käänsi selkänsä Hinatalle.

”Äläs mene. On minun vuoroni kostaa sinulle.”

Hinata tarttui kiinni Naruto olkapäistä ja veti tätä taaksepäin, kunnes Naruto menetti tasapainonsa ja kaatui takamukselleen lumeen. Hinata piti Narutoa maassa, mennen istumaan tämän mahan päälle.

”Olet ansassa.”

Hinata sanoi hymyillen posket punaisina, ottaen maasta lunta ja tiputtaen sitä Naruton kasvoille.

”Älä unohda, että sinä olet tyttö.”

Naruto naurahti varomatta sanojaan ja kiepsautti itsensä niin, että oli puoliksi Hinatan päällä.

”Ja tytöt ovat aina alla.”

Hiljaisuus kietoi metsän pauloihinsa, Hinatan punastuessa. Naruto mietti sanojaan hetken ja nousi sitten punaisena pois Hinatan päältä. Hinata nousi istumaan, sanomatta mitään.

”Anteeksi se äskeinen. Minä -”

Enempää ei Naruto ehtinyt sanoa, kun Hinata tarttui hänen takkinsa pörrö kaulukseen ja veti Narutoa lähemmäs itseään. Hinata painoi lämpimät huulensa Naruton kylmiä huulia vasten. Naruto säpsähti ja työntyi hieman kauemmas Hinatasta. Hinata perääntyi hieman Narutosta ja laski katseensa.

”Anteeksi.. Mennään etsimään se kuusi.”

Hinata nousi seisomaan ja lähti kävelemään syvempään metsään, Naruton noustessa myös. Naruto puri huultaan kävellessään Hinatan perässä, hän ei ollut ennen ymmärtänyt miksi Hinata oli aina ollut niin ujo hänen seurassaan. Nyt siitä ei ollut epäilystäkään.

”Naruto-san!”

Hinata huusi ja sai Naruton juoksemaan hädissään luokseen.

”Mikä hätänä?”

Naruto kysyi ja katseli ympärilleen, vain metsää.

”Hölmö! Katso tätä puuta. Eikö se olisi sopiva sinulle?”

Hinata sanoi ja osoitti pientä, mutta vahvan näköistä puuta. Naruto kumartui puun juureen.

”Täydellinen. Kiitos Hinata, olet huippu!”

Hinata punastui ja kääntyi selin Narutoon, tämän katkaistessa puuta.

”No, tarvitsetko sinä kuusta kotiisi?”

Hinata pudisti päätään.

”Vietän joulun Nejin kanssa ja hänellä on jo kuusi.”

Naruto nyökkäsi ja hiljaisina he palasivat kylään.

”N- nähdään myöhemmin.”

Hinata sanoi ja vilkutti Narutolle, lähtien sitten juoksemaan kohti kotiaan. Naruto käveli rauhallisesti talolleen ja laski kuusen maahan siksi aikaa, kun avasi lukon. Naruto puisti lumet vaatteistaan ja vei kuusen vessaan kuivumaan. Ilta oli jo alkanut laskeutua ja pieni väsymys painoi Naruton mieltä. Hän otti takin pois yltään ja heittäytyi pehmoiseen sänkyynsä, vaipuen siirappiseen uneensa.

Aamu valkeni kirkkaana, lumen täyteläisenä päivänä. Naruto nousi ylös energisenä. Jouluaatto oli saapunut ja Narutolla oli kiire käydä kaupoissa, jotta ehtisi saada kaikki tarvitsemansa ennen kuin kaupat suljettaisiin.

”Ja sitten lahja ostoksille.”

Naruto sanoi iloisena ja laittoi Gaaran takin tiukasti ympärilleen. (<(^-^)> ~ <3 )
Kadut olivat täynnä kiireisiä ihmisiä, joilla oli kiire milloin mihinkin kauppaan. Naruto pysähtyi kirjakaupan eteen naurahtaen.

”Tuo kyllä sopisi Kakashi-senseille.”

Naruto sanoi katsellessaan näyteikkunassa olevaa icha icha paradise 2- kirjaa. Pudistaen päätään Naruto ohitti kaupan hymy kasvoillaan ja pysähtyi seuraavaksi kauppaan, jossa oikeastaan myytiin mitä tahansa. Naruto kierteli kaupassa, välillä naureskellen omituisille häkkyröille.

Parin tunnin kuluttua Naruto poistui kaupasta mukanaan monta kassillista tavaraa sekä itselleen että ystävilleen. Palattuaan takaisin kotiinsa Naruto laski kassit pöydälle ja haki vessasta kuusen pystyttääkseen sen. Kuusen tumman vihreät neulaset kahisivat Naruton yrittäessä saada kuusta pysymään pystyssä, onnistuen siinä vasta monen yrityksen jälkeen. Lahjat kääriytyivät kuin itsekseen papereihinsa, Naruton hyräillessä joululauluja onnellisena. Enää kuusen koristelu oli tekemättä ja sitten hän voisi viedä lahjat ja palauttaa Gaaran söpön pörrö takin. Naruto kietoi kuuseen punaista ja kultaista ketjua, laittoi pallot ja kynttilät, eikä tuntenut muuta kuin suurta iloa. Joulu oli hänelle hyvin rauhallista aikaa, ei ollut huolia eikä kiireitä ja etenkin tämä joulu sujuisi hyvin, jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan.

Hetken kuluttua oveen koputettiin terävästi ja Naruto kuuli koiran haukuntaa ja sen perään suhinaa

”Shh.. Hiljaa Akamaru.”

Oveen koputettiin uudelleen ja hymyillen Naruto avasi oven.

”Me sulle hyvää joulua toivottaa halutaan,
olet ystävä hädässä kun sitä tarvitaan.
Muista sanat nää,
Et koskaan yksin jää.
HYVÄÄ JOULUA!”

Valtava lauma ihmisiä ryntäsi sisälle taloon ja kaappasivat Naruton tiukkaan ryhmähalaukseen. Naruto nauroi ja itki samalla. Shikamaru yskäisi ja sanoi kuuluvalla äänellä.

”Oli kyllä aika ongelmallista tulla tänne, mutta haluaisin antaa sinulle tämän. Se on meiltä kaikilta, Tsunade-sama ei päässyt tulemaan, liikaa kiireitä, mutta hän käski jonkun antaa sinulle suukon hänen puolestaan, mitä minä en kyllä sitä tee.”

Naruto naurahti ja tunsi kuinka käsi laskettiin hänen poskelleen ja kuinka Sakura muiskautti pusun hänen poskelleen.

”No, avaa se nyt.”

Sakura sanoi hymyillen ja perääntyi Sasuken, joka kietoi kätensä Sakuran olalle, viereen. Naruto repi lahjapaperin pois ja avasi laatikon, joka vielä peitti lahjaa. Kyyneleet vierähtivät Naruton kasvoilla, kun hän nosti paketista Hokagen vaatteet.

”Mutta.. mutta.”

Naruto sanoi, muttei saanut jatkettua lausetta loppuun. Kiba virnisti.

”Tsunade-sama auttoi meitä saamaan tuon, kun hän on poissa, toimit sinä ”vara” Hokagena.”

Naruto puri huultaan ja laski Hokagen asun pöydälle, tärisevin käsin.

”Etkö pidä siitä.?”

Ino kysyi harmistuneen kuuloisena Shikamarun viereltä.

”E- ei se sitä ole.”

Naruto sanoi hiljaisena ja kääntyi siteen muihin päin, silmät täynnä onnen kyyneliä.

”Olen vain niin onnellinen!”

Naruto sanoi ja heittäytyi halaamaan jokaista paikalla olevaa ihmistä ja jopa Akamarua.

”Ohhoh, meidän on mentävä. Lee-san tulee aivan pian kaupunkiin.”

Sakura sanoi ja nyki Sasukea mukaansa.

”Hyvää joulua Naruto.”

Hän sanoi vielä poistuessaan.

”No, mitä olet suunnitellut tekeväsi jouluna?”

Kiba kysyi Akamarun haukahtaessa. Naruto katsoi sivusilmällä Gaaran takkia ja hymyili.

”Minulla on eräs asia hoidettavana.”

Shikamaru käänsi katseensa pörrökauluksiseen takkiin.

”Ketä tyttö parkaa olet menossa kiusaamaan?”

Hän kysyi iskien silmää. Ino pyöräytti silmiään.

”Eikös se ole Naruton oma asia?”

Ino kysyi, Naruton naurahtaessa.

”Ei siinä ole mitään sanottavaa, että ketä tyttöä menen kiusaamaan, koska se ei ole tyttö.”

Äimistynyt hiljaisuus laskeutui huoneeseen loppujen ihmisten tuijottaessa Narutoa. Akamaru hyppäsi pois Kiban takista ja haisteli Gaaran takkia murahdellen välillä. Kiba katsoi Akamarua ja sitten Narutoa.

”Akamarun mukaan tuo takki kuuluu Gaaralle. Onko se niin?”

Naruto käveli takin luokse ja otti sen käteensä nyökäten.

”Hän pelasti henkeni.”

Naruto sanoi suruisana.

”Ja minä ihan oikeasti rakastan häntä.”

Naruto käänsi katseensa toisiin, jotka hymyilivät ymmärtäväisinä.

”Rakkaus ei katso sukupuolta. Vai mitä Shikamaru?”

Kiba sanoi silmää iskien ja otti (Inon säikähdykseksi) Shikamarun kädestä kiinni.

”Hyvää joulua sitten sinulle Naruto ja onnea.”

Kiba lähti Shikamarun kanssa, hämmentyneen Inon sekä Choujin kanssa, Akamarun seuratessa heitä. Naruto seisoi hetken paikallaan ja piti takkia tiukasti käsissään.

>Mitä jos se ei onnistukaan? Mitä jos Gaara torjuu minut?>

Ajatukset pyörivät Naruton mielessä, kunnes tämä terästytti mielensä ja puki takin ylleen, ottaen pienen lahjan pöydältä mukaansa, ja lähti ulos. Enää ei kaduilla liikkunut kiireisiä ihmisiä vaan kadut olivat tyhjinä ja taloista kuului iloista pulinaa ja joululauluja. Saapuessaan Gaaran talolle Naruto pani merkille, ettei liikettä näkynyt yhtään sisällä. Naruto koputti oveen kolmesti, mutta vastausta ei tullut. Ovi ei myöskään ollut lukittu, joten Naruto avasi oven ja astui pimeään taloon.

”Haloo?”

Naruto huhuili ja jätti takin naulakkoon.

”Gaara? Oletko täällä?”

Naruto kiersi taloa ja huomasi valtavan paketin makuuhuoneen ovella. Uteliaisuus valtasi Naruton. Paketti oltiin koristeltu kauniisti ja sen päällä luki koukeroisin kirjaimin.

”Naruto-san
<3:llä Gaara”

Naruto laski hämmästyneenä pienen paketin lähimmälle pöydälle ja luki tekstin uudelleen.

”Naruto-san
<3:llä Gaara”

Naruto puri huultaan ja alkoi sitten repiä lahjapaperia pois paketin yltä. Naruto oli juuri saanut kaikki paperit pois, kun paketti tärähti ja paketin sisältä hyppäsi Gaara, suoraan Naruton syliin, kaataen Naruton maahan. Gaara kohosi hieman Naruton päältä ja naurahti. Naruto huomasi Gaaran kaulalla olevan lapun, jossa luki samalla koukeroisella käsialalla teksti.

”Naruto-sanin tästä ikuisuuteen.”

Naruto hymyili Gaaralle, joka nousi pois hänen päältään ja kietoi kätensä hänen (Narutoa meinaan) ympärilleen.

”No, otatko lahjan vastaan?”

Gaara kysyi salaperäisesti ja hymyili viekkaasti.

”Tietenkin, kun sinä kerran se lahja olet.”

Naruto sanoi ja laski kätensä Gaaran vyötärölle. Gaara hymyili.

”Ymmärrät varmaan, että rakastan sinua.”

Gaara sanoi kuiskaten ja painautui Narutoa vasten samalla suudellen Narutoa intohimoisesti.