Nejin kodin ovi avautui niin lujaa, että oli ihme että se oli pysynyt saranoillaan kiinni. Neji katsoi shokissa tulijaa. Lee seisoi oviaukon ulkopuolella yhden jalkansa varassa, sillä toinen oli koholla. Ilmeisesti Lee oli potkaissut oven auki. Nejin mielestä Lee näytti vaaralliselta siinä seistessään silmät vihaisesti sirillään. Mutta Neji ei olisi kyennyt pelkäämään häntä vaikka hänen tilallaan olisi ollut mörkö muumeista! Nejiä puistatti ajatus pelottavasta möröstä, mutta hänen ilmeensä ei värähtänytkään. Hän katsoi Leetä tylsistyneenä, kun tämän uhkaava ilme muuttui pettymykseksi. He seisoivat siinä kunnes Neji vihdoin kysyi: ”Niin?” Lee rykäisi ja päätti hoitaa asian puhumalla. paitsi että ehkä myöhemmin he voisivat hoitaa tämän asian miesten tavoin. ”Eilen...Sakura...”, Lee aloitti mutta keskeytti sitten rykäistäkseen ja miettiäkseen miten sanoisi asiansa. ”Sakura sanoi teidän puhuneen eilen.” Lee seurasi Nejin reaktiota ja yllätyksekseen näki tämän helahtavan kokonaan punaiseksi. Lee ei ollut nähnyt tätä koskaan punaisena.

Lee rypisti kulmiaan seuraten miten Neji suunnitteli pakenevansa keskustelusta. Mutta Lee ei antaisi tämän luistavan tilanteesta noin vain. Hän astui lähemmäs Nejiä ja melkein kosketti kasvoillaan Nejin kasvoja jatkaen: ”Hän sanoi kassissaan olevan lahja minulle, ja sanoi vielä,että voisin kysyä sinulta mikä siellä oli. Neji näytti hölmistyneeltä ja astui kauemmas päästäkseen, noh...kauemmas Leestä. Liike ei auttanut mitään, sillä sitä mukaan mitä Neji otti askeleita taakse päin, otti Lee eteenpäin. Ei kai Sakura ostanut alusvaatteita Leelle? Vai aikoiko hän pukeutua niihin Leen mieliksi? Ei, hän ei voinut uskoa sitä. Siinä täyti olla jokin erehdys! ”Niin?”, Lee tivasi, ”Mitä siellä on?” Neji yritti vedota Leen typeryyten sanomalla: ”Mutta tuskin Sakura haluaisi sinun tietävän omaa syntymäpäivälahjaasi!” Neji ei edes tiennyt, että oli Leellä syntymäpäivä, mutta koetti onneaan. Neji melkein huokaisi helpotuksesta, kun Lee nyökkäsikin vakavana. ”Olet oikeassa”, Lee sanoi ja huomaamattaan peruutti oven ulkopuolelle Nejin tuuppiessa häntä kauemmas. ”Mutta mitä Sakura teki sinun luonasi? Minä luulin että-”, Lee aloitti, mutta ennen kuin hän sai kysymystään loppuun hän huomasi tuijottavansa suljettua ovea. Pettyneenä, mutta olkiaan kohauttaen hän käveli kotiaan kohti miettien miten paljon Sakura oli nähnyt vaivaa hänen hyväkseen, kun oli sanonut Nejillekin olevan kertomatta hänelle mitä tyttö aikoi hänelle antaa.


Pitkä odotus palkittiin. Tai ainakin Shikamaru uskoi pitkän ajan kuluneen siitä kun hän oli vaipunut unen ja hereillä olon rajamaille. Kipu Shikamarun vatsassa ei ollut hellittänyt paljon, mutta ainakin verenvuoto oli lakannut. Nyt hän uskaltautui kohottamaan kasvonsa ylös, että näkisi mitä hänen yläpuolellaan oli. Vaikka liikkeen aiheuttama kipu  tuntui räjäyttävän hänen päänsä hän kykeni näkemään mitä ylhäällä oli. Seinää...seinää...seinää...ja valoa! Missä tahansa muussa tilanteessa hän olisi siunannut löytämänsä valon, mutta nyt hän kirosi sen helvetin syvimpään kolkkaan. Hän joutui koko ajan yltyvän kivun takia kääntämään kasvonsa taas maata vasten ja sulkemaan silmänsä valolta, jotta kipu hellittäisi.
Tosin nyt hän tiesi epäilyjensä olevan totta; ulospääsy, Naruto ja toivottavasti Shino olivat tuolla ylhäällä.
Shikamaru sulki taas silmänsä, mutta räväytti ne auki kuultuaan, hentoja askeleita ylhäältä. Samassa sekunnissa Shikamaru tunnisti kävelijän.
Shiroya sanoi: ”Huomaan että olet herännyt. Miten haavasi voi?” Shikamaru puri hampaansa yhteen, ettei olisi kironnut naista samaan paikkaan kuin oli kironnut valonkin. Mitä nainen  välitti hänen hyvinvoinnistaan? Miksi Shiroya piti hänet vielä elossa? Shikamaru pakottautui vastaamaan: ”Verenvuoto on lakannut.” Vaikka Shikamarun äänestä kuvastui selvästi inho naista kohtaan Shiroya vain hymyili vinosti saaden Shikamarun sydämmen jättämään pari lyöntiä väliin. Kun Shiroya ei sanonut mitään, Shikamaru kysyi: ”Missä Shino on?” Nainen näytti ensin hölmistyneeltä, mutta tokaisi sitten: ”Se rillipäinenkö? Hänet on hoideltu. Häntä ei tarvittu enää.” Shikamaru oli hiljaa. Shiroya oli hiljaa vaikka hän silmäilikin poikaa tarkasti. Shiroyan mieliksi pojan kasvot eivät näyttäneet mitään tunnetta ja hän nyökkäsi tyytyväisenä  jättäen pojan makaamaan maahan.


”Ino, Ino, Ino, Ino!” Sakura toisti mielessään kuvien vilahdellessa hän silmiensä ohitse alkaen hänestä ja Inosta kun he tapasivat ensimmäisen kerran. Miten Ino laittoi rusetin hänen hiuksiinsa, miten he kumpikin rakastuivat tummaan ja vakavaan poikaan ninja-akatemiassa tähän hetkeen. Hetkeen jossa hänen vihollisensa, paras ystävänsä ja kilpailijansa petti hänet. Sakuraa pyörytti ja hän joutui ottamaan tukea nojatuolista, jossa lojui todiste petturuudesta. Sakura vajosi polvilleen  ja hänen hiuksensa valahtivat tytön suolaisista kyyneleistä märille poskille. Sakura itki.Itki välittämättä äänistä jotka kuuluivat toisesta huoneesta.