Oli kulunut jo kaksi ja puoli vuotta siitä, kun Naruto oli takonut järkeä Gaaran päähän. Ja vähän yli kaksi vuotta siitä, kun kyseinen punapää oli hyväksynyt Rock Leen ystäväkseen. Konohan Kaunis Vihreä Peto puolestaan oli kunnolla esitellyt Temarin ja Tentenin toisilleen noin puolitoista vuotta sitten.

Temari ei tiennyt, miten ikinä pystyisi tarpeeksi kiittämään Leetä siitä, nimittäin Tentenistä oli nopeasti sukeutunut Temarin paras ystävä. Ja tunne oli molemminpuolinen. He olivat Leelle velassa niin paljon, sillä ilman häntä he tuskin olisivat koskaan puhuneetkaan toisilleen.

Nyt Temari kuitenkin istui vuoteellaan ja tuijotteli huoneensa seinää. Hän oli syvästi mietteissään ja ketähän muuta hän miettisikään kuin erästä nutturapäistä tyttöä?

”Temari”, kuului Gaaran ääni vessan oven ulkopuolelta. Pikkuveli ei koskaan osannut valita järkevää ajoitusta asioilleen.

”Odota, tulen ihan kohta”, Temari vastasi ja sitoi kolmannen hiuslenkin hiuksiinsa. Vielä yksi ja hänen päässään oli taas tuttu neljän saparon kampaus. Hän vilkaisi itseään vielä kerran peilistä ja astui sitten ulos vessasta, lähes törmäten oven takana seisovaan Gaaraan. Onneksi ovi sentään avautui sisäänpäin.

”Gaara! Montako kertaa olen kieltänyt seisomasta suoraan oviaukolla?” Temari kysyi toivuttuaan hetkellisestä järkytyksestä. Gaara näytti mietteliäältä.

”43 kertaa”, hän lopulta totesi nyökäten. Temari ei jaksanut edes hämmästyä siitä, että hänen kaiken kirjaimellisesti ottava pikkuveljensä oli tosiaan pitänyt tarkkaa lukua.

”… niin mitä asiaa sinulla on?” Temari kysyi sivuuttaen aiemman aiheen.

”Lee tulee huomenna”, Gaara kertoi monotonisella äänellään, ikään kuin asia ei voisi häntä vähempää kiinnostaa. Kaikki Sunagakuressa kuitenkin tiesivät, että jumppapukuisen ninjan kyläilyt olivat Kazekagen nykyisen elämän kohokohtia.

”Ai?” Temari ei kuitenkaan juuri nyt piitannut siitä. Hän nimittäin tiesi, että jos Gaara tuli kertomaan hänelle Leen tulosta, niin se tarkoitti vain yhtä asiaa: Tenten tulisi myös. Gaara ei vain jostain syystä koskaan sanonut sitä suoraan…

Temari hymyili itsekseen. Tenten. Hän ei ollut kokonaiseen kuukauteen nähnyt tätä, koska molemmat olivat olleet kiireisiä. Jos Temarilla ei ollut kiireitä hoidellessa jouninin tehtäviään, niin sitten Tenten oli jossain ryhmänsä kanssa liikkeellä.

Temari paloi halusta nähdä Tentenin, hänellä oli tälle nimittäin erittäin tärkeää asiaa. Hän tahtoi kertoa tälle, että tahtoi olla tämän kanssa enemmän kuin ystävä, mikäli se mitenkään olisi mahdollista. Ja vaikkei olisikaan, niin ainakin Temari silti tunsi tätä kohtaa paljon enemmän, eikä sitä asiaa voinut muuttaa.

Temari oli kuluneen kuukauden aikana huomannut tämän asian. Kun Tenteniä ei ollut näkynyt, hän oli alkanut ajatella tätä kokoajan enemmän ja enemmän. Hän oli tarkasti pohtinut kaikkea, mitä he olivat tehneet yhdessä. Hän oli huomannut, että kaikki ei ollutkaan sitä, miltä se päältäpäin näytti. Kuten hän itse ei ollut sitä, miltä näytti. Kukaan ei voisi häntä katsomalla arvata, että hän oli kiinnostunut tytöistä.

Tentenillä ei luultavasti ollut aavistustakaan asiasta. Hän ei ainakaan ollut sanonut mitään, vaikka Temari oli tuijottanut häntä huomattavasti tiiviimmin ja tarkemmin kuin mitä edes ninjojen mittapuulla tarkkaillaan sulavasti liikkuvia toisia ninjoja. Niin, Temari oli aina kiinnittänyt toisten notkeuteen ja sulavuuteen paljon huomiota, jotta tietäisi mihin nämä kykenivät. Tentenin kanssa hän oli ottanut harjoitusmatseja niin monesti, että hänellä ei pitkiin aikoihin olisi ollut syytä tuijottaa niin tarkasti kuin mitä hän teki joka ikinen kerta. Joka kerta hän katsoi silmät kiiluen kuinka Tenten taivutti selkäänsä väistäessään kunain, kuinka tämän käsi teki loisteliaan kaaren tämän heittäessä shurikenin, kuinka sulavasti tämä pyörähti varpaidensa varassa ympäri vetäessään käärönsä auki, kuinka… ja lista jatkuu.

Tavallisesti treenatessaan jonkun kanssa Temari ei tuijottanut vastustajansa vartalon kurveja, saati sitten tahallaan hyppyyttänyt tätä mahdollisimman paljon, jotta saisi tämän erilaisiin asentoihin, joita ihailla. Tavallisesti hän ei juoksuttanut vastustajaansa, jotta saisi tämän hikoilemaan, jolloin paita liimautuisi vartaloon kiinni. Hän ei yrittänyt tahallaan koskettaa vastustajaansa muuta kuin hyökkäysmielessä.

Parhaat osat tulivat kuitenkin treenien jälkeen. He kävisivät pesulla, jolloin Tenten avaisi nutturansa ja päästäisi pitkät tummanruskeat hiuksensa valumaan valtoimenaan selkäänsä pitkin. Hänen hiuksensa olivat hieman kiharat nutturalla pitämisen vuoksi, mutta suihkussa käynnin jälkeen ne roikkuisivat suorina ja valuttaisivat vettä alas Tentenin hyvin muodostuneille jaloille. Sitten tämä antaisi Temarin kuivata hänen hiuksensa hiustenkuivaajalla, siitä osasta kyseinen blondi piti eniten.

Temarin poskille nousi pieni puna hänen edes ajatellessa noita asioita. Kyllä, hän oli ihan varma, että oli sitten lesbo. Viimeistään asian varmisti se, että halatessaan Tenteniä tämän lähtiessä, hän nuuhkisi tarkasti tämän tuoksua, pitelisi tätä mahdollisimman lähellä mahdollisimman kauan, nauttisi tämän ruumiinlämmöstä ja tuntemuksesta, kun hän painautui tämän vartaloa vasten. Hän ei muuta tahtoisikaan kuin päästää kätensä vaeltelemaan Tentenin vartalolla, koskettaa tätä niin, että kummallekaan ei jäisi epäselväksi, mitä hän tuntee. Sitten hän voisi suudella Tenteniä, kokeilla kuinka pehmeät tämän huulet tosiasiassa olivat ja miltä tämä maistui. Ja toivon mukaan saada vastaus suudelmaan.

Kello oli noin yksi iltapäivällä. Tentenin ja Leen pitäisi saapua joskus illalla Sunagakureen. Temari nousi ylös sängyltään ja käveli peilipöytänsä luokse. Hän katseli kuvajaistaan ja mietti, pitäisikö hänen laittautua Tenteniä varten. Hän otti hiusharjan ja veteli sitä otsatukkansa läpi huokaisten. Tuskin oli väliä oliko hän laittautunut vai ei, se ei tilannetta muuttaisi suuntaan eikä toiseen. Temari kiristi vielä vyötäröllään olevaa roosaa jättirusettinauhaa ja käveli sitten ulos huoneestaan. Ja taas kerran hän melkein törmäsi Gaaraan.

”Gaara! Aina sinä sitten seisot juuri ovien edessä!” hän murahti ja mulkaisi Gaaraa kiukkuisesti. Gaara vain katsoi häntä ilmeettömänä takaisin ja nyökkäsi. Temari kohotti toista kulmakarvaansa, mille Gaara nyt nyökkäsi?

”Lee on porteilla”, Gaara sanoi ja laittoi kätensä puuskaan. Temari räpäytti silmiään ja kesti hetken ennen kuin hän sisäisti tiedon. Lee on porteilla… eli Tenten on siellä.

”Oi, mennään”, Temari sanoi hymyillen iloisesti Gaaralle. Gaara melkein hymyili takaisin. Juju oli siinä, että hänen silmissään tuikki jokin hymyn tapainen, vaikka huulilla sitä ei näkynytkään. Se kuitenkin kelpasi hyvin Temarille, joka oli oppinut arvostamaan kaikkia niitä pieniä asioita, joilla hänen veljensä näytti välittävänsä. Kunnia näidenkin piirteiden ilmaantumisesta kuului Narutolle ja Leelle. Temarin tosiaan pitäisi keksiä keino kiittää heitä joskus.

Gaara ja Temari kiiruhtivat porttien luokse juuri sopivasti näkemään, kuinka portinvartija päästi kaksi Konohan ninjaa sisään. Molemmat näyttivät siltä, että olivat matkanneet niin nopeaa kuin pystyivät, eli suoraan sanoen he näyttivät hyvin ryvettyneiltä ja uupuneilta. Tai ainakin Tenten näytti uupuneelta.

”Yosh! Sunagakure, minä olen täällä taas! Ja ennätysajassa, nyt minun ei tarvitse juosta kahtasataa kierrosta kylän ympäri ennen kuin pääsen näkemään… Gaara!” Lee meuhkasi ja Gaaran nähtyään hänen kasvonsa levisivät vain Leelle mahdolliseen tajuttoman leveään virneeseen. Konohan Kaunis Vihreä Peto hyppäsi riemuissaan ilmaan ja sen jälkeen loikkasi halaamaan punapäistä hiekkaninjaa.

”Gaara! Pitkästä aikaa! On niin mukava nähdä sinua! Mitä sinulle kuuluu?” Lee riemuitsi rutistaessaan Kazekagea. Temari katsoi, kuinka hänen pikkuveljensä kietoi epäröiden omat kätensä vihreään pukeutuneen ninjan ympärille ja näin ollen halasi arasti takaisin. Gaara mutisi jotain hiljaisella äänellä vastaukseksi. Temari ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, vaan kääntyi Tentenin puoleen.

”Temari, ihana nähdä”, Tenten sanoi ja ojensi kätensä halatakseen blondia hiekkaninjaa. Temari hymyili ja sulkeutui halaukseen.

”Sama täällä Tenten…” hän sanoi pehmeällä äänellä ja tiukensi otettaan tytöstä. Hän veti syvään henkeä ja imi sisäänsä Tentenin tuoksua. Tyttö tuoksui puilta, hiekalta, hieltä ja hieman kanelilta. Temari ihmetteli aina, miten tyttö tuoksuikin kanelilta. Ehkä se oli jonkinlaista hajuvettä tai shampoota? Oli mikä oli, se oli kuitenkin osa Tentenin ominaistuoksua ja Temari piti siitä.

Hän tunsi kuinka Tenten rutisti häntä hellästi vielä kerran ja alkoi päästää irti sen jälkeen. Se oli aina merkki siitä, että halaus oli ohi. Temari antoi käsiensä valua alas Tentenin selkää pitkin ja siitä sitten tippua takaisin roikkumaan hänen sivuillaan.

”Olet varmaan väsynyt matkasta, mitä jos aloitettaisiin päivä virkistävällä suihkulla?” Temari kysyi hymyillen leveästi. Tentenin ilme kirkastui entisestään. Idea kelpasi hyvin, joten he kävelivät takaisin Kazekagen asuntoon. Kyseinen talo oli niin suuri, että sinne mahtuisi ihan hyvin Kazekagen koko perhe, vaikka kaikki kolme sisarusta menisivät naimisiin ja tekisivät jokainen kolme lasta. Temarin ja Kankuroun ei siis ollut tarvinnut hankkia omaa asuntoaan edes isänsä kuoleman jälkeen, kun kerran nuorimmasta sisaruksesta oli tullut viides Kazekage.

Tytöt saapuivat asunnolle ja kävelivät suoraa päätä Temarin huoneeseen. Tenten istuutui sängyn laidalle ja katseli kuinka Temari käveli kaappinsa luokse ja etsi sieltä neljä pyyhettä. Hän laski pyyhkeet sängylle vähän matkan päästä Tentenistä ja istuutui sitten tytön viereen.

”Mene sinä ensin, kun sinähän sitä suihkua enemmän tarvitset kuin minä”, Temari sanoi naurahtaen. Tenten nyökkäsi ja alkoi näpertää toista nutturaansa auki.

”Anna kun minä”, vaalea hiekkaninja sanoi ja työnsi hellästi Tentenin käden pois tämän hiuksista. Toinen tyttö vain naurahti ja laski kätensä syliinsä. Temari irrotti varovasti ensin toisen hiuslenkin ja sitten toisen, antaen lopulta Tentenin tummanruskeiden hiusten valua vapaasti alas tämän selkää pitkin. Hän laski hiuslenkit sänkynsä keskelle, jotteivät ne menisi minnekään hukkaan. Tenten heilautti päätään saaden hiuksensa lentämään kauniissa kaaressa hänen vasemmalle olalleen.

”Kun sinä kerran avasit minun hiukseni, niin saat takaisin samalla mitalla”, Tenten sanoi ja iski silmää toiselle tytölle, kääntyen sitten tämän hiusten puoleen. Temari tunsi kuinka Tentenin sormet ujuttautuivat hänen hiustensa sekaan ottamaan pois hänen kampaustaan kasassa pitävät hiuslenkit. Yksi, kaksi, kolme ja kaikki neljä vaaleansinistä hiuslenkkiä olivat kohta Tentenin pinkkien vierellä sängyn keskellä. Temarin lyhyet vaaleat hiukset pörröttivät vähän joka suuntaan, kuten aina jos hänen kampauksensa avattiin. Häntä aina nolotti, kun joku näki hänet tällaisena. Hänen hiuksensa olivat niin karheat ja kuivat ja sojottivat minne sattuu. Mutta sitä se autiomaan ikuinen kuivuus teetti hiuksille, vaikka niitä kuinka hoitikin, niin ei mikään auttanut. Tentenillä puolestaan oli silkkisen sileät hiukset…

”Olenko koskaan sanonut, että olet kaunis kun hiuksesi ovat auki?” Temari kysyi uneksivalla äänellä, tuijottaen tyttöä ja unohtaen tykkänään kaiken muun. Raju puna nousi hänen poskilleen, kun hän tajusi puhuneensa ääneen. Ei tässä näin pitänyt käydä! Kyllähän hän kertoa aikoi, mutta hieman toisella tapaa.

”… et ole. Entä olenko minä koskaan kertonut, että sinulla on kaunis hymy?” kuului Tentenin vastaus, joka sai Temarin sydämen jättämään lyönnin väliin. Temari katsoi vieressään istuvaa Konohan kunoichia ja huomasi, että tämän huulilla oli ujo hymy ja poskilla vieno puna.

”Temari… olen jo jonkin aikaa tahtonut kertoa sinulle, että… minä todella pidän sinusta. Todella pidän sinusta”, Tenten sanoi ja nojautui lähemmäs toista tyttöä. Ennen kuin Temari ehti edes reagoida, oli ruskeahiuksinen tyttö jo painanut huulensa toisen huulia vasten. Temari tunsi lämpimän tunteen rinnassaan ja onnen kyyneleet olivat tulvia ulos hänen sinisistä silmistään. Hän sulki silmänsä ja vastasi suudelmaan. Tentenillä oli pehmeät huulet…

”Temari…” Tenten mutisi vasten toisen tytön huulia, saaden tämän sydämen hakkaamaan entistäkin lujempaa. Tenten nojautui hieman kauemmaksi, jolloin Temari avasi silmänsä katsoakseen toista.

”Menemmekö sinne suihkuun?” Tenten kysyi hymyillen mahdottoman suloisesti. Temari kykeni vain hymyilemään ja nyökkäämään. Pian tytöt olivatkin jo pelkät pyyhkeet päällä ja matkalla suihkuun yhdessä.

-----

Kankurou työnsi päänsä ulos Temarin isommasta vaatekaapista ja katseli tyhjää huonetta. Virne kasvoillaan hän luikahti kaapista huoneen puolelle ja sulki oven hiljaa perässään. Hän käveli sängyn luokse ja katseli peiton päällä lojuvia kuutta hiuslenkkiä.

’Oli odotettavissa. Onneksi olkoon rakas lesbo-siskoni, sinulla on oikein mukava ja kaunis tyttöystävä. Onnea teille kahdelle’, hän ajatteli hymyillen lämpimästi. Hän vilkuili huoneen lattialla lojuvia vaatteita ja kuunteli tarkasti. Hän oli varma, että kuuli Temarin kikattavan kylpyhuoneessa. Hän pudisti virnistellen päätään ja huokaisi sitten syvään. Hän vilkaisi vielä kerran sängylle ja kääntyi sitten kävelemään ulos huoneesta.

’Odotahan, kun Gaara kuulee tästä’, Kankurou ajatteli virnistäen leveästi ja lähti sitten viipottamaan hilpeästi kohti pikkuveljensä huonetta.