”Neljäkymmentä kahdeksan.. Neljäkymmentäyhdeksän.. Viisikymmentä! Tullaan!”

Gaara kääntyi ja avasi hymyilevät silmänsä, katsoen ympärilleen. Talo, jossa hän oli, oli hiljainen, vain pientä puheensorinaa kaikui alakerrasta. Gaara käveli eteenpäin, ohi olohuoneen, kohti omaa huonettaan, siellähän ne parhaat piilot olivat.

”Olkaa valmiina täältä tulen.”

Gaara huusi ja nopealla liikkeellä avasi oven, katsoen vaalean sinivihreää huonettaan. Jostain kuului pieni tirskahdus ja naurava hymy kohosi Gaaran pyöreähköille kasvoille. Vaatehuoneen ovi oli hieman raollaan ja Gaara hiipien lähti sitä kohti.

”Kiinni jäit!”

Gaara huudahti ja avasi oven, kohdaten vain kasan vaatteita, eikä mitään niiden takana.

”Itse jäit kiinni.”

Temarin ääni sanoi Gaaran takaa.

”Mene etsimään Kankuro, hän löysi hyvän piilon.”

Temari sanoi ja kuiskasi vielä hyvin hiljaa Gaaran korvaan.

”Ja hän lupasi sinulle keksin jos löydät hänet.”

Gaaran silmiin syttyi viekas kiilto, jonka Temari hyvin tunnisti ja hymyili ovelasti.

”Veli.? Missä olet.?”

Gaara huhuili hiljaa ja asteli kohti olohuonetta. Rapisteleva ääni sai Gaaran höristämään korviaan, mutta vaikka kuinka hän etsi ei Kankuroa näkynyt missään. Turhautuneena Gaara kapusi sohvalle ja sanoi kovaan ääneen.

”Kankuro, tiedän, että olet täällä ja jos et tule pois piilostasi niin kerron kaikille mitä näin kaupungissa.”

Temari astui uteliaana olohuoneeseen ja istui Gaaran viereen.

”Mitä sinä näit?”

Temari kysyi ovelalla äänellä.

”Minä näin Kankuron uuden ’tyttöystävän’ ja..”

Enempää ei Gaara ehtinyt sanoa, kun Kankuron kädet olivat ilmestyneet Gaaran suun eteen.

”Ole hiljaa typerys!”

Kankuro sihahti ja pudisti päätään, katsoen Temariin.

”Kuka sen on opettanut uhkailemaan?”

Temari naurahti ja Kankuro parahti tuskasta ja irrotti otteensa Gaarasta, tämän purressa Kankuron kättä.

”Tai puremaan.”

Kankuro sanoi, hieroen kipeää kättään.

”Kankuro, Temari, Gaara! Syömään!”

Kuului huuto alakerrasta. Huokaisten sisarukset lähtivät alakertaan, Gaaran nykiessä Kankuron hihaa.

”Olet velkaa yhden piparin.”

Kankuro nosti Gaaran ilmaan.

”Sinä huijasit, mikä tarkoittaa sitä, etten ole.”

”En minä huijannut, löysin sinut ilman apua.”

Kankuro naurahti ja käveli keittiöön, pikkuveli sylissään.

”Kankuro, laske Gaara maahan. Monestiko on sanottava, ettet saa hemmotella häntä piloille?”

Synkkä, tuima ääni sanoi pöydän äärestä. Gaara käänsi katseensa isäänsä, joka katsoi häntä kylmästi. Huokaisten Kankuro laski Gaaran maahan ja istui paikalleen, Temarin viereen. Hiljaisena Gaara käveli omalle paikalleen, isänsä viereen ja vaivalloisesti kapusi korkeaan tuoliin.
Ruoka pöydässä näytti herkulliselta, Kankuron ottaessa ensimmäistä palaa. Temarin otettua Gaara ojensi kätensä kohti ruokavatia, saaden terävän läimäisyn käteensä.

”Älä unohda, että sinä saat tähteet.”

Gaara katsoi isäänsä anovasti, vatsa muristen tyhjyyttä, mutta ei sanonut sanaakaan, vaan tyytyi katsomaan, kun hänen isänsä otti suurimman osan jäljellä olevasta ateriasta. Kankuro katsoi säälivästi Gaaraa ja vaivihkaa, niin ettei kukaan muu huomannut, laittoi leipää ja lihaa paitansa suureen ”mahataskuun”. Ruokailun päätyttyä ei vadilla ollut paljoa mitään enää.

”Siinä, loput ovat sinun.”

Kankuro katsoi isäänsä, joka työnsi vadin Gaaran eteen, viha kohosi Kankuron sisällä.

”Te olette jo syöneet, menkää siis pois pöydästä.”

Temari nyökkäsi nopeasti ja lähti, hän oli aina ollut se, joka totteli heidän isäänsä miltei sokeasti. Kankuro nousi hitaasti ylös ja lähti löntystellen pois, katsoen taakseen kerran, nähden Gaaran mutustelevan sitä vähää ruokaa, joka hänelle oli jätetty.

”Eikö hän mielestäsi tee väärin?”

Kankuro kysyi, saapuessaan yläkertaan, Temarilta.

”Mitä tarkoitat?”

Temari kysyi tietämättömän näköisenä ja istui sohvalle, ottaen kirjan käteensä.

”Tiedät itsekin miten isä kohtelee Gaaraa, eikö se muka mielestäsi ole väärää?”

Temari tuhahti ja laittoi kirjan takaisin pöydälle.

”Jos hän niin haluaa kasvattaa Gaaran, niin mikäs siinä, kiitän onneani, etten ole hänen sijassaan.”

Vihoissaan Kankuro huitaisi kirjan pöydältä.

”Hän on sentään veljesi!”

Vihainen hiljaisuus syttyi Temarin ja Kankuron välille.

”Mitä te teette?”

Kuului hiljainen ääni portaiden yläpäästä. Kankuro kääntyi nopeasti, nähden suruisan Gaaran nojaamassa kaiteeseen. Kankuro katsoi hetken Temaria ja lähti sitten Gaaran luokse.

”Tule, maksan velkani sinulle.”

Kankuro sanoi ja käveli Gaaran, joka piti käsiään ylhäällä, luokse ja nosti tämän syliinsä.

”Et saisi tehdä noin.”

Temarin ääni kuului olohuoneesta.

”Aivan sama minulle. Mene kertomaan isälle, jos kerran niin tahdot.”

Kankuro sanoi, katsomatta Temariin päin ja käveli huoneeseensa.

”Onko vielä nälkä?”

Kankuro kysyi ja laski Gaaran sängylleen. Gaara nyökkäsi pienesti ja otti yhden Kankuron pehmoleluista syliinsä.

”Tuohan on suosikkisi.”

Kankuro sanoi hymyillen ja katsoi hieman kärsineen näköistä nallekarhua. Gaara nyökkäsi ja hyvin pieni hymynväre käväisi hänen kasvoillaan.

”Jos pidät siitä, saat sen. Olen jo tarpeeksi vanha näihin.”

Gaara katsoi vuoroin nallea, vuoroin Kankuroa j hymyili sitten iloisesti. Kankuro otti taskustaan ruuan palat ja ojensi ne Gaaralle.

”Tässä, otin nämä lautaseltani kun kukaan ei huomannut. Toivottavasti se edes vähän auttaa nälkääsi.”

Gaara otti palat ja kiitollisena söi ne, halaten samalla tiukasti nalleaan.

”Miksi isä kohtelee minua eri tavoin kuin teitä?”

Gaara kysyi hiljaisen, räpläten nallen rispaantunutta korvaa. Kankuro huokaisi ja kävi makuulle sängylleen, kietoen toisen kätensä pienen Gaaran ympärille.

”En tiedä. Kai hän haluaa kasvattaa sinusta sotilaan tai jotain.”

Gaara näytti miettivän jotain ja laittoi päänsä Kankuron olkapäälle.

”Mikset sinä voi olla isäni..”

Gaara sanoi hiljaa, tarkoittamatta sitä kysymykseksi. Kankuro huokaisi hiljaa ja sulki silmänsä, kuunnellen Gaaran pientä tuhinaa, tämän nukahtaessa.

”Kunpa olisinkin.”

Kankuro sanoi hiljaa ja nukahti pian itsekin.

Seuraava aamu koitti hälisevänä, Kankuron avatessa väsyneet silmänsä. Gaara oli kadonnut hänen viereltään. Kankuro haukotteli ja asteli ikkunan luokse, nähden kuinka hänen isänsä ratsasti kohti kaupungin portteja, perässään monia jo kauan aikaa sitten valmistuneita ninjoja.

”Mikä nyt siellä on.?”

Kankuro kysyi itsekseen, haukotellen ja lähti alakertaan, jossa Temari ja Gaara istuivat pöydän ääressä.

”Minne isä meni?”

Kankuro kysyi Temarilta, ottaen mukillisen vettä.

”Hän lähti chuunin kokeisiin, tämä vuosi on taas se vuosi.”

Temari sanoi huokaisten, eikä Kankuro ihmetellyt syytä. Joka neljän (ilmoittakaa jos muistan väärin^’^’) vuoden välein heidän isänsä lähtee chuunin kokeisiin ja jättää heidät oman onnensa nojaan. Ennen talo oli ollut kotiapulaisten hoidossa, mutta heidän olisi nyt huolehdittava itsestään. Kankuro huokaisi ja laski mukin pöydälle, kääntyen katsomaan sisaruksiaan.

”En pidä tästä ajasta kun isä on poissa.”

Temari sanoi hiljaisena. Gaara käänsi katseensa Kankuroon, sanoen iloisena.

”Minä pidän, saan olla teidän kanssanne, eikä kukaan tule väliin.”

Temari kohotti hämmentyneen katseensa Gaaraan ja hänestä Kankuroon, joka hymyili lempeästi ja silitti Gaaran päätä, kääntäen katseensa Temariin.

”Hän on lapsi, jolla on tunteet, vaikka niitä onkin yritetty kitkeä pois.”

Temari katsoi hymyilevää Gaaraa ja tunsi piston sydämessään. Onhan Gaara hänen veljensä, vaikka heidän isänsä ei välitä hänestä niin paljoa, kuin heistä.

”Niin, niin on.. Taidan tästä alkaa valmistamaan jotain hyvää.”

Temari sanoi hymyillen, hämmästyttäen Kankuron.

”Luulin, että olet isän puolella.”

Kankuro sanoi kuiskaten Temarille, joka naurahti.

”Joissain asioissa. Onhan hän veljeni, kuten itsekin sanoit.”

Kankuro otti pöydällä lojuvan, liilan tussin ja piirsi kasvoihinsa viivoja, hymyillen ja kääntyi sitten Gaaraan päin.

”Varo, tai susi tulee ja syö.”

Kankuro ”ulvoi” ja Gaara nauroi, hypätessään pois tuolilta ja lähtiessään juoksemaan Kankuroa karkuun. Temari nauroi, mutta hymy hyytyi pian hänen kasvoiltaan. Hän ei halunnut olla isäänsä vastaan, muttei myöskään halunnut, että Kankuro vihaisi häntä. Temari huokaisi hiljaa ja avasi jääkaapin oven.

”Kankuro!”

Temari huusi lujalla äänellä. Pian Kankuro ilmestyi ovelle, Gaara reppuselässään.

”Niin..?”

Temari osoitti jääkaappia, joka ammotti tyhjyyttään. Gaara letitti Kankuron lyhyitä hiuksia sen mitä sai.

”Olisitko niin kiltti?”

Temari sanoi sievä hymy huulillaan. Kankuro mietti hetken ja päästi Gaaran maahan, tietenkin sen jälkeen kun Gaara oli päästänyt irti hänen hiuksistaan.

”Mene sinä. Ja ota Gaara mukaasi. Teillä on paljon puhuttavaa.”

Temari nielaisi kuuluvasti ja ojensi kätensä kohti Gaaraa.

”Tule, mennään käymään kaupassa.”

Temari sanoi ja Kankuro hymyili tyytyväisenä.
Syksy oli tullut, eikä ulkona ollut enää kovinkaan lämmintä. Temari nauroi Gaaran taistellessa takkinsa kanssa.

”Laita käsi tästä.”

Temari sanoi ja auttoi vaatteet Gaaran ylle.

”Me mennään.”

Temari huusi ja laittoi oven kiinni.

”Älä lähde omille teillesi.”

Temari sanoi ja otti Gaaran kädestä kiinni. Gaara hymyili iloisena. Ensimmäistä kertaa Temari oli vain hänen kanssaan ulkona. Ajatus lämmitti Gaaran mieltä.

”Hoi, Temari! Miksi sinulla on tuo mukanasi?”

Kuului huutoja erään kaupan kulmalta. Temari katsoi sivusilmällä kuinka viiden hengen poikajoukko osoitteli ja nauroi Gaaralle.

”Taitaa muksu olla aika transu, kun meikkiäkin on silmät täynnä.”

Eräs pojista sanoi kuuluvasti ja joukko repesi nauruun. Temari pysähtyi ja kumartui Gaaran tasolle.

”Odota tässä. Käyn tuolla nopeasti.”

Temari suukotti Gaaran otsaa ja lähti poikien luokse. Gaara seisoi paikallaan katsoen, kuinka Temari huusi pojille jotain ja viimein eräs heistä sai kokea Temarin käden voiman. Temari asteli Gaaran luokse ja otti tätä kädestä.

”Ei yhtään käytöstapoja, kiusata nyt pienempiä.”

Temari mumisi kävellessään kaupan ovesta sisään.

”Huomenta Temari.”

Kauppias tervehti ja kasasi laatikoita pinoihin. Temari vain nyökkäsi ja päästi Gaaran kädestä irti. Kaupassa oli monia erivärisiä laatikoita ja paketteja.

”Älä mene ulos ilman minua.”

Temari sanoi Gaaralle, joka nyökkäsi ja lähti kahden hyllyn väliin. Temari hymyili nähdessään Gaaran kulkevan hyllyen väleissä suu auki, katse kohotettuna ylimmälle hyllylle. Yllättävä törmäys sai Gaaran kaatumaan taaksepäin.

”Katsoisit eteesi.”

Vähän keski-ikäistä nuorempi poika sanoi ja käänsi katseensa Gaaraan. Gaara nousi nopeasti seisomaan, muttei saanut sanaa suustaan. Temari nosti Gaaran yllättäen syliinsä.
”Anteeksi Yasha.”

Temari sanoi hymyillen. Yashan huulille nousi hymy.

”Mitäs tuosta. Vahinkoja sattuu.”

Nopeasti Temari kääntyi ja lähti kassoille päin. Yasha katsoi heidän peräänsä, vihan täyttämällä katseella.

”Odota tässä niin pakkaan tavarat.”

Temari sanoi ja laski Gaaran lattialle. Temarin pakatessa Gaara potkiskeli lattiaa.

”Mennään, Kankuro jo varmaan odottaa.”

Gaara nyökkäsi hymyillen ja otti kiinni Temarin kädestä. Hetken kuluttua Gaara nyki Temarin hihaa, saaden tämän huomion itselleen.

”Voidaanko mennä tuonne?”

Gaara kysyi osoittaen leikkipuistoa lähellä heitä. Temari hymyili ja nyökkäsi.

”Mutta ei olla kauaa ettei ruuat mene piloille.”

Gaara nyökkäsi ja juoksi lähimmälle keinulle.

”Anna vauhtia.”

Temari laski kassit ja työnsi vauhtia nauravalle Gaaralle.

”Lisää, lisää!”

Gaara huusi nauraen, Temarin hymyillessä hänelle.

”Katso, nyt minä hyppään.”

Gaara huusi ja päästi irti keinusta, ennen kuin Temari oli sitä ehtinyt estää. Nauraen Gaara hyppäsi maahan.

”Oletko kunnossa?”

Temari kysyi nopeasti laskiessaan kätensä Gaaran pään päälle. Gaara nyökkäsi hymyillen.

”Varokaa!”

Kuului huuto. Nopeasti Gaara kääntyi huutoa kohti, huomaten pallon, joka lensi suoraan häntä kohti. Gaara kohotti kätensä päänsä suojaksi. Pallo ei iskeytynyt Gaaraan vaan oli pysähtynyt, johonkin edessä olevaan. Gaara avasi silmänsä, huomaten hiekkamuurin, joka oli hänen edessään, mutta joka nyt mureni takaisin maahan. Temari katsoi Gaaraa hämmentyneenä ja kumartui ottamaan pallon maasta.

”Miten sinä tuon teit?”

Temari kysyi katsellessaan palloa. Gaara pudisti päätään ja katsoi käsiään. Temari kohotti katseensa lapsiin, jotka katsoivat heitä kauempaa.

”Umm.. Tämä taitaa olla teidän pallonne.”

Temari sanoi lapsille ja heitti pallon lapsille, jotka kuiskuttelivat toisilleen jotain.

”Tule Gaara. Mennään.”

Temari sanoi, nostaen Gaaran syliinsä.

”Tulimme jo!”

Temari huusi avatessaan oven ja sulkiessaan sen perässään.

”Ehdinkin jo huolestua. Mikä kesti niin kauan?”

Temari hymyili ja auttoi Gaaraa ottamaan takkia pois.

”Jäimme puistoon leikkimään, vai mitä Gaara?”

Gaara nyökkäsi ja otti takkinsa Temarin kädestä. Temari hymyili ja meni keittiöön.

”Oliko siskon kanssa hauskaa?”

Gaara nyökkäsi hymyillen, ymmärtäen, ettei tapahtuneesta kannattaisi kertoa Kankurolle.

”Mennään tekemään jotain kivaa, sillä välin kun Temari tekee ruokaa.”

Kankuro lähti yläkertaan ja pian Temari kuuli naurua yläkerrasta, eikä voinut olla hymyilemättä. Hetken kuluttua nauru lakkasi ja pian Kankuro asteli alakertaan.

”Nukahti.”

Hän sanoi hiljaa ja istui tiskipöydälle. Temari hymyili ja pesi kätensä.

”En ihmettelekään. Kankuro, meidän on puhuttava Gaarasta.”

Kankuro kohotti kulmiaan.

”Mistä asiasta?”

Temari huokaisi hiljaa ja veti Kankuron perässään toiseen huoneeseen. Yläkerrassa Gaara tuhisi hiljaa unen pauloissa. Päivä oli jo alkanut laskea iltaan Gaaran avatessa silmänsä, hän ei ollut nukkunut lainkaan, näytellyt vain. Hänestä tuntui siltä kuin jotain kamalaa tapahtuisi jos hän nukahtaisi. Kankuro astui sisään huoneeseen ja hymyili hieman.

”Tule syömään. En viitsinyt herättää sinua aiemmin., kun näytit nukkuvan niin hyvin.”

Gaara nyökkäsi, hymyilemättä ja käveli alakertaan Kankuron perässä. Temari laittoi lautasia pöytään ja istui sitten paikalleen. Gaara kapusi penkilleen ja jäi odottamaan, että jompikumpi ottaisi ruokaa. Temari hymyili lempeästi.

”Ota vain. Tällä kertaa sinä olet ensimmäinen.”

Gaaran kasvoille syttyi hymy, tämän ojentaessa kättään ruokaa kohti.
Astiat kilisivät hennosti ruokailun aikana.

”Kiitos Temari, oli hyvää.”

Kankuro sanoi ja haukotteli.

”Taidan mennä nukkumaan.”

Kankuro kiipesi yläkertaan ja pian valot sammutettiin. Temari korjasi astiat pois ja itsekseen hyräillen tiskasi astioita.

”Voitko laulaa laulun?”

Gaara kysyi nykien Temarin paidan helmaa. Temari naurahti ja silitti Gaaran päätä märillä käsillään.

”Mitä haluat, että laulan?”

Gaara istui lattialle, sylissään Kankuron vanha nalle.

”Mitä vain..”

Temari mietti hetken ja alkoi laulaa vanhaa, hyvin kaunista laulua. Gaara heilui laulun tahdissa ja lauloi joitain kohtia mukana. Lopulta Temari tyhjensi veden altaasta ja nosti väsyneen Gaaran syliinsä.

”Tule mennään nukkumaan.”

Temari sanoi hiljaa ja asteli yläkertaan. Gaara painautui Temaria vasten ja sulki silmänsä.

”Hyvää yötä Kankuro!”

Temari huusi ja vei Gaaran omaan huoneeseensa.

”Hyvää yötä. Nuku hyvin.”

Temari suukotti Gaaran otsaa ja lähti, jättäen oven hieman raolleen. Gaara makasi sängyssään hiljaisena. Väsymys täytti Gaaran mielen, mutta aina kun hän sulki silmänsä, kuului ääniä, joku puhui hänelle. Vaati päästä ulos. Gaara tärisi pelosta ja kietoi kätensä tiukemmin nallekarhunsa ympärille.

Seuraava aamu koitti hyisen kylmänä. Temari nosti talon lämmitystä korkeammaksi ja meni takaisin petiinsä. Gaara nousi seisomaan ja haukotteli, pudistaen samalla päätään. Ulko-oveen koputettiin ja Gaara kuuli kuinka Kankuro nousi ja mumisi jotain väsyneenä, astellessaan kohti ovea.

”Huomenta isä, tervetuloa takaisin.”

Gaara kuuli Kankuron sanovan hiljaisella äänellä.

”Minulla ei ole aikaa, missä Gaara on?”

Gaara kuuli isänsä sanovan ja peloissaan Gaara alkoi etsiä piilopaikkaa itselleen.

”Hän.. Hän on yläkerrassa, nukkuu vielä.”

Gaara kuuli tuhahduksen.

”Älä valehtele minulle, tiedän kyllä, ettei hän voi nukkua. Nouda Gaara luokseni!”

Gaara kuuli kuinka portaat narisivat Kankuron tullessa yläkertaan. Gaara piiloutui vaatekaappiinsa ja istui nurkkaan peloissaan. Hänen huoneensa ovi avattiin.

”Gaara? Oletko täällä.? Isä tahtoo jutella kanssasi.”

Gaara oli hiljaa, hän ei halunnut lähteä huoneestaan, hän ei halunnut tavata isäänsä. Kankuro avasi vaatehuoneen oven ja katsoi hymyillen Gaaraa.

”Täällähän sinä. Tulehan nyt.”

Kankuro ojensi kätensä Gaaraa kohti.

”En halua tulla.”

Kankuro huokaisi ja nosti rimpuilevan Gaaran syliinsä.

”Tiedän kyllä sen, mutta sinäkin tiedät mitä seuraa jos et tottele isää.”

Kankuro kuiskasi ja lähti kohti alakertaa, Gaaran rimpuillessa hänen sylissään.
Alakerrassa Gaara tunsi isänsä pistävän katseen ja kääntyi häneen päin.

”Gaara.”

Gaara kietoi kätensä tiukasti Kankuron ympärille.
Kankuro katsoi isäänsä, joka kääntyi puhumaan hänelle.

”Yasha pitää Gaarasta huolen tästä eteenpäin.”

Yashaksi kutsuttu poika astui eteenpäin ja Gaara tunnisti hänet samaksi pojaksi joka kaupassakin oli ollut.

”En halua lähteä!”

Gaara huusi ja potkaisi lähelle tullutta Yashaa.

”Minäkään en halua, että hän lähtee.”

Kankuro sanoi kuuluvasti ja tunsi saman tien hyytävän katseen.

”Tämä ei ole sinun asiasi Kankuro. Sinä ET ole Gaaran huoltaja.”

Temari juoksi alakertaan nopeasti ja katsoi isäänsä.

”Ei ole Yashakaan.”

Hän sanoi nopeasti. Kankuro laski Gaaran maahan.

”Te teette niin kuin teille sanotaan ja tästä asiasta te ette saa päättää. Gaara menee Yashan huostaan.”

Lujat kädet tarttuivat Gaaran ranteeseen ja vetivät luokseen.

”Päästä irti! Isä, tuo sattuu!”

Gaara riuhtoi itseään pois isänsä otteesta, muttei onnistunut.

”Oletan, ettette halua uhmata minua.”

Kankuro laski katseensa isästään ja katsoi viimeisen kerran Gaaraa.

”Auta.”

Gaara aneli ja yritti ottaa Kankuron kädestä kiinni, mutta tämä siirsi kätensä kauemmas. Ensimmäistä kertaa Gaara tunsi kipua, joka tuntui hajottavan koko hänen elämänsä, se kipu tuli sydämestä.

”Yasha, lähtekää.”

Yasha nyökkäsi ja nosti kyynelsilmäisen Gaaran syliinsä. Temari peitti suunsa kädellään ja juoksi yläkertaan, paiskaten oven perässään kiinni. Kankuro kohotti katseensa isäänsä.

”Noh, noh, älä katso minua noin. Se oli parasta meille kaikille.”

Monia vuosia kului, yksinäisyys painoi Kankuron mieltä. Temarikin oli muuttunut sen jälkeen kun Gaara oltiin viety pois heidän luotaan. Usein Kankuro huomasi ajattelevansa pikkuveljeään ja sitä kuinka hauskaa heillä oli ollut. Suru valtasi sisarusten mieliä monia vuosia, kunnes eräänä päivänä 5 vuotta myöhemmin..

”Konohan kylässä järjestetään chuunin kokeet ja teillä on tehtävä siellä.”

Temari katsoi Kankuroa, joka piirteli kasvoihinsa viivoja, kuten oli joka päivä tehnyt Gaaran lähtemisen jälkeen.

”Minkälainen tehtävä? Emmekä me kahdestaan sinne pääse.”

Heidän senseinsä nauroi.

”Ei teidän kaksin sinne tarvitsekaan mennä. Eräs tuttunne tulee mukaan.”

Temari nousi seisomaan ja haukotteli.

”Kuka muka? kaikilla on jo kolme ihmistä joukkueessaan.”

Ovi heidän lähellään avautui ja sisään astui laiha pika, punaisine hiuksineen ja mustine silmänympäryksineen. Temari läimäisi kätensä suunsa eteen ja tuijotti Gaaraa, joka mykkänä seisoi heidän edessään, tuima katse kasvoillaan. Kankurokin nousi seisomaan ja käveli Gaaran luokse.

”Luulin, etten enää koskaan näkisi sinua.”

Kankuro sanoi hymyillen ja laski kätensä Gaaran olkapäälle. Gaara käänsi katseensa Kankuron käteen ja tylysti ”pyyhki” sen pois olaltaan.

”Älä enää koskaan koske minuun tai kuolet.”

Kankuro perääntyi hämmentyneenä taaksepäin. Tällaiseksiko Gaara oltiin kasvatettu? Sensei nauroi.

”Taisi tulla yllätyksenä. Gaara on koulutettu juuri tähän tehtävään.”

Gaara istui tuolille, johon Temari ja Kankurokin pian istuivat, sanaakaan he eivät enää sinä päivänä vaihtaneet. Kankuron mielen täytti suru, muistellessaan sitä pientä nauraa poikaa, josta nyt oltiin kasvatettu tappaja.