”Hei kaikki!” Naruto tervehti iloisesti aamuauringonsäteiden valaistessa hänen kasvojaan. Hän juoksi sillalle ja katseli paikallaolijoita. Sasuke kuitenkin huomasi, että Naruto katsoi silmiin kaikkia muita, paitsi häntä. Vaaleahiuksisen pojan kasvoilla loistava hymy silti poisti mahdollisen mielipahan, mitä Sasuke tunsi. Ainakin osittain.

”Huomenta Naruto”, Sakura vastasi hymyillen, vaikkakin katseellaan teki Narutolle ruumiintarkastuksen ikään kuin varmistaakseen, ettei tälle tosiaan ollut sattunut mitään. Ilmeisesti pinkkipäinen tyttö oli tyytyväinen näkemäänsä, sillä antoi asian olla. Kuvitellessaan, ettei kukaan katsonut, Sakura kuitenkin vilkaisi vielä kerran Narutoa pieni huolestuneisuuden häivä kasvoillaan.

”Naruto, lähden Sasuken syntymäpäivänä pitkään reissuun. Sinä treenaat sillä välin Jiraiyan kanssa”, Kakashi sanoi, vastaamatta tervehdykseen sen kummemmin.

”Ai, okei!” Naruto vastasi pohdittuaan asiaa runsaat kaksi ja puoli sekuntia. Sitten blondi käänsi siniset silmänsä tapittamaan Sasukea, ikään kuin olisi vasta nyt huomannut hänet.

”Hei Sasuke!” hän sanoi virnistellen kettumaisesti. Kummasti yksi pieni tervehdys piristi Sasuken aamua huomattavasti.

”…hei Naruto”, Sasuke vastasi ja soi pojalle pienen hymyn. Naruton virnistys hiipui Sasuken hymyä vastaavaksi pieneksi virneeksi. Se kuitenkin oli jotenkin lämpimämpi kuin Naruton yleinen virnuilu. Sasuken vatsanpohjassa muljahti. Yhtäkkiä Naruto kuitenkin näytti mietteliäältä ja sitten järkyttyneeltä. Hän pyörähti ympäri ja osoitti syyttävästi sormellaan Kakashia.

”Eeeh? Mitä sinä täällä jo nyt teet, Kakashi-sensei?” Naruto kysyi kovalla äänellä. Sasukekin huomasi tämän seikan vasta nyt. Kakashi oli ajoissa! Kyseinen hopeahiuksinen shinobi puolestaan näytti hiukan vaivaantuneelta.

”Nukahdin eilen sopivasti erääseen paikkaan, johon minulla oli aamulla asiaa. Niinpä herätessäni pystyin hoitamaan asiani heti ja sitten saavuin suoraan tänne. Taisin herätä aikaisin tänään”, Kakashi kertoi ja haroi vasemmalla kädellään hiuksiaan. Sensei puhui vaihteeksi tottakin, Sasuke pani merkille. Mitähän Kakashi yleensä aamuisin edes puuhasi?

”Ei sen kuitenkaan väliä. Meillä on tehtävä tänään. Tulkaa, kerron matkalla”, Kakashi sanoi ja lähti kohti Konohan portteja. Hänen kolme oppilastaan vilkaisivat toisiinsa ja lähtivät sitten perään.

-----

Seuraava päivä kului samaan malliin lukuun ottamatta sitä, että Kakashi ei ollut ajoissa. Myös sen jälkeinen päivä sujui normaaliin tapaan. Sitten Naruto kuitenkin katosi taas pariksi päiväksi ja sen jälkeen ilmestyi taas takaisin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Muut antoivat asian olla, vaikkakin Sakura näytti hermoilevan välillä ja katselevan Narutoa huolissaan. Hän taisi olla porukan ainut, joka oli ihan pihalla tapahtumista, Sasukella nimittäin oli vahva tunne, että Kakashi tiesi enemmän kuin antoi muiden ymmärtää. Kumma kyllä se ei edes häirinnyt Sasukea pahasti.

Lopulta koitti odotettu päivä: Sasuken syntymäpäivä.

Sasuke oli kertonut ihmisille, että tulisivat yhdeksältä aamulla. Kello oli seitsemän hänen ollessa jo täysin hereillä. Hänellä oli siis kaksi tuntia aikaa järjestellä niitä idioottimaisia syntymäpäiväjuhlia, jotka Kakashi oli hänen niskaansa sysännyt. Hän niin kostaisi tämän vielä!

Hän ei ollut odottanut koko kulunutta viikkoa tätä päivää! Hän ei takuulla ainakaan myöntäisi sitä kenellekään. Hän vihasi tätä koko touhua! … lahjoja… Ei, hän vihasi tätä! … herkkuja… Ei, ei! … ystäviä juhlimassa juuri häntä tänään… okei, saattoi hän ehkä juuri ja juuri sietää tätä. Mutta vain, koska Naruto tulisi ja toisi hänelle lahjaksi Polaroid-kameran.

Sasuke yllätti itsensä hymyilemästä leveästi imuroidessaan keittiötään. No hyvä on, ehkä hän voisi sentään itselleen myöntää, että voisi tämä olla vaihteeksi mukavaakin. Kunhan tyypit eivät kävisi liian tuttavallisiksi. Jos Kiba syöksyisi halaamaan häntä, niin sitten ei hyvä heiluisi. Tai jos Ino ja/tai Sakura roikkuisi hänessä koko päivän… Ei, se ei kävisi. Sakura oli sentään oppinut pitämään hieman enemmän etäisyyttä, joten ehkä sitä vaaraa ei olisi. Ino taas… Sasuke rypisti kulmiaan. Milloin Ino yleensä oli viimeksi ahdistellut häntä? Nyt kun tarkemmin asiaa mietti, niin oli siitä jo aika kauan. Mitä oli tekeillä?

Sasuke polkaisi imurin pois päältä huomattuaan, että oli saanut jo keittiön imuroitua. Tarkemmin sanottuna hän oli saanut jo koko talon imuroitua. Nyt pitäisi sitten mennä ruokakauppaan. Sasuke kävi viemässä imurin siivouskaappiin ja lähti sen jälkeen kävelemään lähimpää kauppaan.

Hän osti kaupasta pari pakettia keksejä, muutaman sipsipussin, isoimman löytämänsä valmiskakun, pari pakettia valmiita onigireja, erilaisia limonadeja, kunnon pussillisen irtokarkkeja ja tarkemmin mietittyään kertakäyttöastioita. Maksettuaan ostoksensa ja kävellessään kotiaan kohti hänen mieleensä tuli eräs pieni ajatus: entä alkoholijuomia? He olivat kyllä alaikäisiä koko porukka, mutta Kiban jutuista päätellen alkoholi kuului juhliin jo tässä vaiheessa. Sasuke pohti asiaa. Hän voisi käyttää hengeä ja muuttua vaikka Kakashiksi päästäkseen ostamaan juomia… Ei. Sasukea ei hirveästi miellyttänyt ajatus humalaisesta nuorisoporukasta hänen kotonaan. Eli ei alkoholia näihin juhliin, anteeksi vain Kiba.

Mustahiuksinen poika hymähti ja kiiruhti kotiinsa. Järjestelyt olivat jo kohta valmiit, vai? Hän ei ollut koskaan hirveästi minkään sortin juhlissa pyörinyt, joten hänellä ei ollut käytännössä minkään sortin käsitystä siitä, mitä juhlissa pitäisi olla. Koristeluja kyllä pitäisi olla, mutta siihen Sasuke ei alentuisi. Sitä paitsi hänellä oli sellainen tunne, että Sakura tai joku kuitenkin järjestäisi sen puolen saapuessaan. Mutta mitä juhlissa sitten varsinaisesti tehtiin, muuta kuin että Sasuke saisi lahjoja? Hitto, piti sitten olla niin vaikeaa…

Sasuke vaivasi aivosolujaan ja päätyi sitten hetken päästä töröttämään elokuvavuokraamon eteen. Jokin hyvä leffa varmaan pitäisi ihmiset tyytyväisenä ainakin pari tuntia. Hän marssi ovesta sisään ja katseli ympärilleen. Katossa roikkui kylttejä, joissa kerrottiin, mitä niiden alapuolella olevissa hyllyissä oli. ”Uutuudet” kuulosti lupaavimmalta, joten Sasuke kävi nappaamassa sieltä satunnaisen elokuvan käteensä ja vuokrasi sen. Kotimatkallaan hän katsoi elokuvan kantta ja kauhukseen huomasi sen olevan romanttinen komedia. Hitto, nyt Sakura ei takuulla jättäisi häntä rauhaan…

-----

Kello yhdeksältä tasan Sasuke kuuli ovikellon äänen. Hänen sydämensä hyppäsi kurkkuun. Nyt se alkaisi. Kukahan ovella oli? Hän veti syvään henkeä ja puhalsi ilmat hitaasti ulos. Sitten hän käveli ovelle ja avasi sen nähdäkseen Shinon seisovan oven edessä kädet syvällä taskuissaan. Pojat tuijottivat toisiaan hetken aikaa ihan hiljaa. Kumpikaan ei varsinaisesti tahtonut aloittaa keskustelua, tai mitään sinne päinkään menevää, ottaen nimittäin huomioon sen, että he olivat oman ikäluokkansa vähiten keskusteluista pitävät ihmiset. Lopulta Shino kuitenkin avasi suunsa.

”Hyvää syntymäpäivää, Sasuke”, hän sanoi tasaisella äänellä. Sasuke näki, kuinka tämän oikea käsi liikahti taskussa ja sen jälkeen tuli sieltä kokonaan pois, pidellen pientä vihreään pakettipaperiin käärittyä pakettia. Ötökkäpoika ojensi paketin Sasukelle, joka otti sen vastaan, näyttämättä pientä hämmennystään, jonka lähdettä ei oikein osannut paikantaa. Hän vilkaisi käsissään olevaa pakettia ja katsoi sen jälkeen Shinoa, hymyillen hitusen.

”Kiitos. Tule sisään, oletkin ensimmäinen paikalla”, Sasuke sanoi ja siirtyi pois oven edestä, jotta aurinkolasipäinen poika pääsisi hänen ohitseen sisään taloon. Shino nyökkäsi ja astui sisään. Sasuke katsoi vielä ulos varmistaakseen, oliko muita tulossa vielä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, joten hän astui takaisin sisään ja sulki oven perässään. Hän katsoi, kuinka Shino käveli suoraan olohuoneeseen ja istahti siellä olevaan nojatuoliin. Sasuke hymyili vinosti, Shino oli valinnut itselleen strategisesti parhaan paikan, nimittäin nojatuolillehan ei mahdu kerralla kuin yksi henkilö, joten nyt tämän ei tarvitsisi istua kenenkään vieressä. Lisäksi nojatuolista näki helposti koko huoneen, osan keittiöstä ja siitä oli vielä peilin kautta näköyhteys ovellekin. Shino siis näkisi kokoajan, mitä ympärillä oli meneillään. Kyseinen nojatuoli oli Sasuken lempituoli ja tarkoituksella aseteltu juuri siihen, missä se olikin. Nyt Shino oli vallannut sen ja näin ollen pakotti Sasuken istumaan sohvalle, johon kuka vain saattaisi tulla viereen. Hitto. Vaikka pakkohan ötökkäpojan oli joskus siirtyä ja silloin Sasuke syöksyisi valtaamaan tuolin itselleen. Jotenkin hänellä silti oli sellainen kutina, että Shino varmasti panttaisi tavalla tai toisella nojatuolia itsellään koko sen ajan, minkä oli täällä…

Sasuke karisti nojatuoliin liittyvät ajatukset pois mielestään ja sen sijaan istahti sohvalle, katsoen uteliaasti Shinon tuomaa lahjapakettia. Korttia paketissa ei ollut, eikä sen ympärille ollut myöskään kiedottu mitään idioottimaista lahjanauhaa. Vain tavallinen paketti, joka oli kääritty metsänvihreään pakettipaperiin. Sasuke vilkaisi Shinoa ja avasi paketin hitaasti, varoen repimästä lahjapaperia. Lahjapaperin alta paljastui odotusten mukaan laatikko. Sasuke avasi sen ja sen sisältä paljastui itse lahja. Lahja oli… kunai? Sasuke katsoi kummissaan paketista löytynyttä esinettä. Eikös se ollut jokseenkin… typerää antaa lahjaksi yksi kunai? Hän katsoi tarkemmin ja näki, että teräaseen kahvassa oli kiinni ohut nahkanauha, joka liittyi kiinni nahkaremmiin. Hän nosti lahjan paketista ja katseli sitä nyt uudella mielenkiinnolla. Mihin tuo kuuluisi kiinnittää?

”Se kuuluu laittaa käsivarren ympärille, lähelle olkapäätä”, Shino neuvoi kuin lukien Sasuken ajatukset. Mustahiuksinen poika nyökkäsi ja kiinnitti nahkaremmin tiukasti oikean käsivartensa ympärille. Remmi pysyi hyvin paikallaan ja kunai taas pysyi erittäin tukevasti Sasuken käsivartta vasten. Sasuke kuitenkin rypisti kulmiaan. Eihän tässä ollut järkeä, kunai oli nimittäin hyvin tiukasti nahkanauhalla kiinni remmissä, eikä sitä saisi siitä mitenkään kätevästi irti, saati sitten takaisin. Nahkanauhassa ei ollut mitään nappia, nepparia, tarranauhaa, sidottavaa nauhaa tai mitään muutakaan sulkijaa. Nauha vaan oli siinä pitämässä kunaita, muttei ollut mitään keinoa saada teräasetta irti rikkomatta nauhaa. Sasuke katsoi Shinoa kysyvästi.

”Se toimii chakralla. Kunain saa irti päästämällä pienen chakra-annoksen sormenpäistään ottaessaan kiinni kahvasta. Sen saa myös takaisin kiinni samalla tapaa. Näin ase ei myöskään voi tippua vahingossa huotrastaan. Juju on kuitenkin remmissä, eli mikä hyvänsä kunai käy yhtä hyvin kuin alkuperäinen”, Shino kertoi ja tökkäsi aurinkolasejaan parempaan asentoon. Sasuke testasi ja oli loppujen lopuksi oikein tyytyväinen lahjaansa. Hän nyökkäsi Shinolle osoittaakseen kiitollisuutensa, hän ei nimittäin harrastanut ääneen kiittämistä turhan paljoa, ainakaan samalle henkilölle saman päivän aikana useampaa kertaa. Johan hän oli nimittäin yhdesti kiittänyt.

Ovikello soi. Sasuke käänsi katseensa ovelle päin ja nousi sitten ylös sohvalta. Hän käveli ovelle ja avasi sen, nyt paljon itsevarmemmin kuin ensimmäisellä kerralla. Oven takana seisoivat Neji ja Tenten. Neji näytti erittäin paljon siltä, ettei häntä olisi yhtään huvittanut tulla paikalle. Tenten puolestaan hymyili säteilevästi ja tuuppasi suuren, vaaleanviolettiin käärepaperiin kiedotun lahjan Sasuken kasvojen eteen.

”Hyvää syntymäpäivää, Sasuke”, Tenten sanoi iloisesti. Sasuke katsoi nyt käsissään olevaa putken muotoista violettia pakettia hämmentyneenä. Paketin ympärille oli kiedottu paljon kultaista lahjanauhaa, joka oli kiharrettu päistä menemään isoksi mytyksi pitkulan keskivälille. Mytyn seasta pilkisti kortti, jossa oli kuva korissa olevasta mustasta kissanpennusta. Kissan yläpuolella luki kultaisella kaunokirjoituksella ’Hyvää syntymäpäivää’. Sasuke käänsi kortin ympäri ja luki toiselta puolelta. ’Paljon onnea 15-vuotiaalle Sasukelle! Terveisin Tenten’ Nimen perässä oleva sydän näytti Sasuken helpotukseksi sellaiselta, minkä Tenten taisi laittaa aina nimikirjoituksensa perään. Sasuke nosti katseensa tyttöön, mutta siirsi sen välittömästi tämän oikealla puolella hiljaa yskähtäneeseen Nejiin. Hyuuga astui askeleen eteenpäin ja ojensi Sasukelle sanaakaan sanomatta tummansiniseen paperiin käärityn pienen paketin. Paketin ympärillä oli paperin lisäksi hieman hopeista lahjanauhaa, jonka päähän oli sidottu kortti. Kortti oli vain tavallinen valkoinen paperinpala, jossa luki ’Sasukelle Nejiltä’.

”Kiitos, tulkaa sisään”, Sasuke vihdoin sanoi ja päästi kaksikon ohitseen. Hän oli jo palaamassa itsekin sisään, kun kuuli nimeään huudettavan.

”Sasuke-kuuuun!” Sakuran ääni raikui tämän juostessa katua pitkin kohti Sasuken kotia. Sasuke jäi ovelle odottamaan ja katseli pinkkipäistä tyttöä. Tällä oli syli täynnä tavaraa, tarkemmin sanottuna koristeita ja jossain niiden seassa oli varmasti Sasuken lahja. Juuri kuten mustahiuksinen poika oli arvannut: Sakura hoitaisi koristelun. Hän näki tytön sylissä pari pakkausta ilmapalloja, jotka jonkun pitäisi täyttää, pari rullaa serpentiiniä, paperisia koristelyhtyjä, kissakuvioisen paperikoristenauhan, pinkkiin käärityn paketin, suuren kankaisen minkälie ja paketillisen pieniä kynttilöitä. Hetkonen… Sakura luultavasti aikoi laittaa kyseiset kynttilät kakun päälle ja olettaa, että Sasuke puhaltaisi ne sammuksiin ja toivoisi. Unissasi, Haruno.

”Hyvää… syntymäpäivää… Sasuke-kun!” Sakura puuskutti ja hymyili Sasukelle. Sasuke vain nyökkäsi ja katseli edelleen tytön sylissä olevia tavaroita.

”Oi, minä päätin tuoda koristeet, sinä kun et kuitenkaan ole niitä vaivautunut hankkimaan. Olenko oikeassa?” Sakura kysyi, katsoen ensin Sasukea, sitten koristeita ja sitten taas Sasukea. Mustahiuksinen poika nyökkäsi. Ilmeisesti olemme sitten molemmat hyvin ennalta arvattavia, Sakura?

”Ai niin, lahja! Ole hyvä, Sasuke-kun”, Sakura sanoi, kaivaessaan pinkkiin käärityn paketin muiden romujen seasta ja ojentaessaan sen pieni puna poskillaan kohti Sasukea. Mustahiuksinen poika työnsi Tenteniltä saamansa paketin kainaloonsa, siirsi Nejiltä saamansa paketin oikeaan käteensä ja otti Sakuran paketin vasempaansa. Pinkkipäisen tytön paketti oli kohtalaisen iso ja se oli pehmeä ja sen ympärillä oli sinistä lahjanauhaa. Sasuke toivoi hartaasti, ettei lahja olisi pehmolelu. Jos olisikin, niin ei kuitenkaan pinkki. Tai nallekarhu. Tai ainakaan se ei missään nimessä saisi olla pinkki nallekarhu! Jos se olisi pinkki nalle, jolla on sydän käsissään, niin Sasuke tekisi seppukun uudella kunaillaan keskellä olohuonetta kaikkien läsnäolijoiden silmien alla…

”Kiitos, Sakura. Käy sisään”, Sasuke sanoi, näyttämättä kasvoiltaan mitä ajatteli. Pinkkipäisen kunoichin kasvoilla karehtiva puna syveni asteella. Tyttö kuitenkin astui sisään, jolloin Sasuke huokaisi helpotuksesta. Sakura taisi kuitenkin olla sen verran ujo, ettei tekisi mitään tyhmää. Toivon mukaan. Parempi olisi. Sasuke pudisti päätään ja astui itsekin sisään taloonsa, sulkien oven perässään.

Sasuke käveli olohuoneeseen, jossa kaikki paikalle tulleet olivat kuka missäkin. Shino oli edelleen nojatuolissa ja luultavasti tarkkaili tilannetta. Tenten ja Neji istuivat sohvalla. Tenten näytti juttelevan Sakuralle, joka oli laittanut sylissään kantamansa tavarat olohuoneen pöydälle ja puhalsi itse parhaillaan violettia ilmapalloa. Neji puolestaan näytti tarkkailevan Sakuraa silmä kovana. Sasuken astuessa huoneeseen kiinnittyi kaikki huomio häneen. Tai, Shinosta ei oikeastaan osannut sanoa. Neji näytti syystä tai toisesta sekunnin murto-osan ajan hyvin murhanhimoiselta Sasukea kohtaan. Uchiha ei voinut edes arvailla miksi. Hän kuitenkin sivuutti asian ja sen sijaan istuutui sohvalle Tentenin viereen. Strategisesti hyvään paikkaan: Sakura ei mahtuisi nyt hänen viereensä, eikä hän joutunut istumaan myöskään jostain syystä murhanhimoisen Nejin viereen.

Sasuke vilkaisi kaikkia läsnäolijoita ja huomasi saaneensa jokaisen jakamattoman huomion. Paitsi Shinosta ei edelleenkään tiennyt. Hän laski käsissään olleet lahjat eteensä pöydälle ja päätti ensimmäiseksi avata Tentenin paketin. Mainittu tyttö nojautuikin heti eteenpäin nähdäkseen Sasuken ilmeen, kun tämä avaisi paketin. Mustahiuksinen poika vastusti haluaan pyöräyttää silmiään ja kuori ensimmäiseksi lahjanauhamytyn pois paketin ympäriltä. Hän otti kortin varovasti pois mytyn seasta ja asetti sen pöydälle talteen. Varoen repimästä pakettipaperia hän avasi paketin, jonka sisältä paljastui rullalle kääritty juliste. Uteliaana Sasuke rullasi sen auki. Se paljastui ihmisen anatomiaa käsitteleväksi julisteeksi. Siinä oli kuva miehestä ja siellä täällä oli nuolia osoittamaan tiettyjä lihaksia. Nuolten toisessa päässä oli tekstiä, joka kertoi joitain faktoja ja ohjeita kyseisten lihasten kuvittamiseksi.

”Olen kuullut, että harrastat piirtämistä. Ajattelin, että tämä voisi olla avuksi”, Tenten sanoi, hymyillen iloisesti. Sasuke oli positiivisesti yllättynyt lahjasta. Hän ei tiennyt, mitä oli paketilta odottanut, mutta ei ainakaan mitään näin kätevää. Konohassa selvästikin oli ainakin yksi kunoichi, jolla oli järkeä päässä. Sasuke hymyili omilla standardeillaan leveästi tytölle ja nyökkäsi kiitokseksi. Hänen ei tarvinnut edes vilkaista Sakuraan päin tietääkseen, että tyttö kihisi raivosta Tenteniä kohtaan. Sasuke rullasi julisteen takaisin tiukaksi rullaksi ja asetti pöydälle kortin viereen. Sitten hän otti käsiinsä Nejin tuoman paketin. Sen kummemmin asiaa miettimättä hän kääri paketin auki törmätäkseen pahvilaatikkoon. Se oli ollut arvattavissakin, koska paketti oli ollut täysin neliskanttinen. Sasuke avasi laatikon ja nosti sieltä kaikkien nähtäväksi lasisen linnun. Tarkemmin sanottuna lintu oli västäräkki. Jotenkin Sasuke oli osannut odottaakin jotain tällaista Nejiltä. Kaikkihan sen tiesivät, että kyseisellä Hyuugalla oli jokin ihme lintufetissi. Sasuke vilkaisi muita paikallaolijoita ja huomasi, että kukaan ei näyttänyt juurikaan yllättyneeltä. Hän nyökkäsi Nejille ja laski lasilinnun pöydälle.

Sasuke epäröi hetken, ennen kuin nosti Sakuran tuoman paketin syliinsä. Hän katseli pakettia epäluuloisena ja huomasi, että siinä oli oikein korttikin. Sasuke irrotti kortin paketista ja tarkasteli sitä. Kortissa oli vaaleanpunainen nallekarhu, jolla oli käsissään sydän. Sasuke olisi voinut kirkua, mikäli muita ei olisi ollut paikalla. Muut kuitenkin olivat siellä, joten Sasuke käänsi tyynesti kortin ympäri ja luki toiselle puolelle kirjoitetun tekstin. ’Paljon onnea Sasuke-kunille! Rakkaudella Sakura’ Ei mitään sen pahempaa, onneksi. Ehkä kortissa oleva nalle oli tarpeeksi, eikä sellaista löytyisi itse paketista? Sasuke veti syvään henkeä ja kääri paketin auki. Paketista paljastui tumman violetti lyhythihainen ja korkeakauluksinen paita. Sasuke katseli paitaa ja kääntäessään sen ympäri näki, että toiselle puolelle oli painettu Uchiha-suvun symboli.

”Pukeudut aina siniseen ja mustaan, mutta minusta sinulle sopisi hyvin violetti”, Sakura sanoi punastellen. Sasuke oli hyvin tyytyväinen tähänkin lahjaan, tosin se johtui pääasiassa siitä, että se ei ollut pinkki nallekarhu. Sasuke soi Sakuralle pienen hymyn ja nyökkäyksen. Pinkkipäinen tyttö näytti siltä, että mitä hyvänsä nyt tapahtuisikin, niin ainakin hän kuolisi onnellisena. Sakura oli aikeissa sanoa jotain, mutta ovikellon ääni keskeytti sen. Sasuke oli oikeastaan tyytyväinen siitä, hän ei nimittäin ollut varma halusiko kuulla, mitä Sakura olisi aikonut sanoa. Hänellä oli aavistus, että näin oli parempi. Hän laski uuden paitansa pöydälle ja kiiruhti ovelle.

”Paljon oonneeaa vaaan! Paljon oonneeaa vaaan! Paljon oonneeaa Saasuukee! Paljon oonneeaa vaaan!” kuului kolmen ihmisen hilpeä kuoro Sasuken aukaistessa oven. Tai tarkemmin sanottuna kahden hilpeä ja yhden tympeä. Ino, Shikamaru ja Chouji seisoivat ovella virnuillen iloisesti. Tai ainakin Ino ja Chouji virnuilivat, Shikamaru lähinnä näytti tympääntyneeltä, joskin hymyili ihan vähän. Sen verran, ettei siitä ollut liikaa vaivaa. Sasuke tarkasteli kolmea tulokasta. Inolla oli käsissään tulppaanikimppu, joka koostui viidestä sinisestä, viidestä violetista ja viidestä ns. ”mustasta” tulppaanista. Yhteensä viisitoista kukkaa. Kimpun ympärille oli kiedottu viininpunainen paksu nauha ja kukkien seassa näytti olevan kortti. Sasuke siirsi tuijotuksensa Choujiin, jonka käsissä oli hyvin paljon kirjan muotoinen, oranssiin paperiin kiedottu paketti, jonka ympärillä oli samaa viininpunaista nauhaa kuin Inon kukkien ympärillä. Shikamaru taas piti käsiään niskansa takana, jolloin Sasuke ei ainakaan nähnyt mitä tällä oli, mikäli yleensä oli mitään.

Kolmikko ryysäsi Sasuken ohitse sisään ja Ino huuteli sieltä mustatukkaista poikaakin tulemaan. Sasuke kohautti olkapäitään ja liittyi muiden seuraan olohuoneeseen, jonka Sakura oli jo ehtinyt koristella muutamalla ilmapallolla ja serpentiineillä. Pinkkipäistä tyttöä sen sijana ei näkynyt nyt missään. Keittiöstä kuului ääniä, mistä Sasuke päätteli Sakuran siirtyneen sinne koristelemaan. Chouji ja Ino seisoivat sohvan vieressä ja odottivat Sasukea. Shikamaru taas oli lysähtänyt sohvalle ja nojasi nyt selvästikin ärsyyntynyttä Nejiä vasten.

”Shikamaru, et viitsisi mitenkään…?” Neji kysyi ja tyrkkäsi tätä kyynärpäällä kylkeen. Shikamaru mutisi jotain vaivalloisesta, mutta siirtyi kuitenkin nojaamaan sohvan selkänojaa vasten, hieroen samalla kylkeään. Ino ja Chouji puolestaan kipittivät Sasuken luokse ojentamaan lahjojaan. Sasuke kuitenkin torjui Inon lahjan, ottaen ainoastaan kortin kukkien seasta.

”Keittiön kaapin päällä pitäisi olla vaasi, laita kukat siihen ja jätä vaikka sinne keittiöön”, Sasuke sanoi ja hymyili hitusen, ettei kuulostaisi liian töykeältä. Ino nosti toista kulmakarvaansa, mutta hymyili sitten ja siirtyi keittiön puolelle. Sasuke oli aika yllättynyt tytön reaktiosta, mutta antoi asian olla ja vilkaisi saamaansa korttia. Kortissa oli kuva kukka-asetelmasta, jonka yläpuolella luki punaisella kaunokirjoituksella ’Hyvää syntymäpäivää’. Kortin toisella puolella luki yksinkertaisesti ’Sasukelle, terveisin Ino’. Ei sydämiä?

Sasuke siirsi aiheen pois mielestään ja keskittyi nyt Choujiin. Hän otti pojan ojentaman paketin ja käveli sohvalle istumaan Shikamarun viereen. Hän laski Inolta saamansa kortin pöydälle toisten korttien sekaan ja kääri uusimman pakettinsa auki. Sisältä paljastui keittokirja. Kaikki paikalla olijat Choujia ja Shinoa lukuun ottamatta katsoivat kirjaa hämmentyneinä. Sitten kaikki näyttivät siltä, että mikäli muita ei olisi paikalla, he olisivat läimäisseet itseään otsaan ja huokaisseet syvään. Kukaan ei kuitenkaan tehnyt niin.

”Kaikkien pitää osata kokata ja tuo on paras keittokirja aloittelijoille”, Chouji totesi hymyillen. Sasuke yritti parhaansa mukaan hymyillä takaisin, mutta epäonnistui surkeasti. Sen sijaan hän vain tuijotti keittokirjaa. Lopulta hän kuitenkin nosti katseensa ja nyökkäsi kiitokseksi. Chouji ei selvästikään välittänyt Sasuken reaktiosta sen enempää, sillä nousi vain seisomaan ja käveli keittiöön, luultavasti tuhoamaan juhlaherkkuja.

”Feh, oli liian vaivalloista ostaa mitään, joten päätin, että voit ostaa itse mitä lystäät”, Shikamaru yllättäen sanoi ja ojensi Sasuken suuntaan 3000 jeniä. Sasuke nappasi rahat ja nyökkäsi Shikamarulle. Hän oli oikein tyytyväinen, ettei laiskurininja ollut jaksanut ostaa hänelle mitään, eipä ainakaan tullut mitään turhaa romua, vaan kunnon käteistä. Shikamaru selvästikin tiesi hänen ajatustensa suunnan, sillä hymyili ja iski silmää Sasukelle.

Sasuke päätti viedä rahat talteen huoneeseensa ja hetken mietittyään otti mukaansa myös Sakuralta saamansa paidan. Sama kai hänen oli vetää sekin yllensä, ottihan hän Shinoltakin samaansa lahjan käyttöön heti. Hän meni huoneeseensa ja tunki rahansa talteen säästöpossuun, joka ei oikeastaan ollut possu vaan virtahepo, joka oli hänen vaatekaappinsa päällä näkymättömissä. Hän laittoi sinne aina ylimääräiset tulot talteen, ihan vain sen varalta jos hän joskus tarvitsisi rahaa johonkin ylimääräiseen, kuten vaikka joululahjoihin tai johonkin muuhun vastaavaan.

Ovikellon taas vaihteeksi soitua, Sasuke vetäisi äkkiä vanhan paitansa pois päältään ja uuden tilalle. Hän kiiruhti ovelle avaamaan ja näki sitten edessään Hinatan, Kiban ja Akamarun. Akamaru hyppäsi heti Sasuken eteen ja tyrkkäsi suussaan olevan mustan mytyn hänen rintakehäänsä vasten. Yllättyneenä Sasuke otti suuren koiran tyrkkäämän pehmeän esineen käsiinsä ja katseli sitä: Se oli vähän pureksittu musta kissapehmolelu. Akamarun häntä viuhtoi puolelta toiselle hakaten Kibaa kylkeen.

”Heh, Akamarukin tahtoi antaa sinulle lahjan, Sasuke. Älä huoli, se on ihan uusi, eikä Akamaru ole pureksinut sitä enempää kuin sen verran, mitä hänen täytyi kuljettaessaan sen tänne”, Kiba kertoi, nauraen iloisesti. Sasuke oli itse asiassa ihan vähän liikuttunut lahjasta. Ehkä hän sittenkin saattoi pitää Akamarusta, ainakin tästä lähtien. Sasuke rapsutti koiraa korvan takaa, hymyillen leveästi.

”Kiitos Akamaru! Tämä on todella hieno”, Sasuke sanoi. Akamaru nuolaisi hänen kättään ja haukahti iloisesti. Hinata ja Kiba nauroivat hilpeästi katsoessaan.

”Hei juhlakalu, meillä muillakin on sinulle jotain, joten huomiota tännekin päin. Tosin minua ei ainakaan tarvitse rapsuttaa korvan takaa tästä hyvästä”, Kiba sanoi, virnuillen leveästi. Hinata hihitti, punastuen hitusen. Sasuke oli nyt oikein hyvällä tuulella, joten antoi itselleen luvan nauraa vitsille hiukan. Hän käänsi huomionsa uusiin ihmisvieraisiinsa ja katsoi heitä odottavasti. Kiballa oli käsissään suuri, vihreällä lahjapaperilla huonosti paketoitu paketti, johon oli teipattu maalarinteipillä kiinni kortti. Poika ojensi sen Sasukelle, joka tunki Akamarulta saamansa kissan kainaloonsa ottaakseen paketin vastaan.

”J-jos menisimme sisälle. Sasukelle ei taida mahtua käsiinsä enää enempää tavaraa, j-joten on parempi, että, että minä annan lahjani vasta sisällä”, Hinata sanoi, pidellen omaa suurta ja kulmikasta, hopeiseen paperiin käärittyä pakettia molemmilla käsillään. Sasuke nyökkäsi ja päästi vieraat ohitseen sisään. Akamarun haukunta raikui olohuoneessa tämän käydessä innokkaasti tervehtimässä kaikkia vuorollaan. Lopulta koira kuitenkin asettui Shinon jalkojen viereen makaamaan. Ötökkäpoika ojensi kättään ja rapsutti Akamarua, joka läähätti iloisesti. Sasuke katseli huoneessa olevia ja huomasi, että istumapaikat olivat varattu. Sohvalla istuivat Tenten, Neji, Shikamaru, Chouji ja Ino, joka nojasi rakastavasti Choujin olkapäätä vasten. Selvisipä sekin asia. Sakura istui olohuoneen pöydän reunalla ja tuijotti Sasukea iloisen näköisenä. Kiba ja Hinata olivat siirtyneet Akamarun ja Shinon luokse istumaan nojatuolin käsinojille. Hinata piteli edelleen käsissään Sasuken lahjapakettia.

Sasuke siirsi Kibalta saamansa ison, mutta kevyen paketin toiseen kainaloonsa ja otti Akamarulta saamansa kissapehmolelun pois toisesta. Hän laski pehmon pöydälle muiden lahjojen ja käärepaperien joukkoon ja keskitti sen jälkeen huomionsa avaamattomaan lahjaansa. Hän irrotti kortin, jossa oli huonosti piirretty kuva Sasukesta, Kibasta ja Akamarusta. Kortissa luki ’Onnea 15-vuotiaalle Sasselle, terv. Kiba ja Akamaru’. Sasselle? Sasuke oli liian hyvällä tuulella viitsiäkseen välittää asiasta, joten Kiba saisi sen anteeksi. Sasuke kääri paketin varovasti auki ja sisältä paljastui tummansininen reppu, jossa oli paikoin myös harmaata. Hienoa, Sasuken vanha reppu olikin jo kulunut ja olisi luultavasti ratkennut kesken seuraavan tehtävän, jossa sitä olisi tarvittu.

”Kiitos Kiba, tämä tuli kyllä tarpeeseen”, Sasuke sanoi tarkastellessaan reppua tarkemmin. Siinä oli monta taskuakin, voisi laittaa vaatteet yhteen taskuun, ruuat toiseen, luonnoslehtiön kolmanteen, aseita neljänteen…

”Jep, siksi sen ostinkin. Vanha reppusi alkoi näyttää jo siltä kuin Akamaru olisi käyttänyt sitä purulelunaan. Puhun kokemuksesta”, Kiba nauroi. Kaikki mitä Kiba sanoin näytti keskittyvän Akamarun ympärille, Sasuke pani merkille. Kyseinen koira haukahti ja Kiban ilmeestä päätellen se kiisti kaiken. Koirapoika vain nauroi sydämellisesti ja vetäisi koiraansa korvasta leikkisästi. Hinata sen sijaan käveli Sasuken luokse ja ojensi puna poskillaan pakettiaan. Sasuke pisti Kibalta saamansa repun syrjään ja otti vastaan Hinatan lahjan. Se oli aika painava.

Hienoa hopeista lahjapaperia ja kultaista lahjanauhaa. Paketti näytti kalliilta jo päältäpäin, joten Sasuke tunsi olonsa vaivautuneeksi alkaessaan avata sitä. Ottaessaan lahjanauhan pois, hän huomasi siihen kiinnitetyn kortin. Kortti oli tehty turkoosista pahvista ja siihen oli liimattu prässättyjä kukkia. Sasuke nosti kortin nenänsä tasolle ja nuuhkaisi. Tuoksui kukille, kuten varmaan arvatakin saattoi. Tuoksui hyvälle. Sasuke sulki silmänsä ja nuuhkaisi uudestaan, syvään. Hän kuuli Hinatan henkäisevän ja arvasi, että tämä oli varmasti aivan tulipunainen. Jos hän olisi Naruto, niin Hinata olisi jo pyörtynyt… Naruto. Missä Naruto viipyi? Sasuke avasi silmänsä ja oli jo vähällä rypistää kulmiaan, mutta muisti ajoissa ympärillä tuijottavan ihmisjoukon. Hän ei saanut antaa Hinatalle väärää kuvaa rypistämällä otsaansa yhtäkkiä. Sen sijaan hän käänsi kortin ympäri ja luki tekstin. ’Aurinkoista syntymäpäivää Sasukelle, terveisin Hinata’.

Sasuke laski kortin pöydälle muiden korttien sekaan ja keskittyi vihdoinkin itse pakettiin. Hän avasi sen hitaasti ja varovasti ja paljasti lopulta laatikon. Hän laski laatikon pöydälle ja avasi sen vasta siinä. Sen sisällä oli akryylimaalituubisetti, erikokoisia siveltimiä, akryylimaalausopaskirja, paletti, taitettava maalausteline ja pohjimmaisena pari valmista maalauspohjaa. Sasuke itse asiassa muisteli nähneensä tällaisen setin kaupassa… Se taisi maksaa… Sasuken silmät laajenivat. Hitto, Hinata oli ostanut hänelle aivan tajuttoman kalliin lahjan!

”Hinata! Minä… sinä…!” Sasuke änkytti pahemmin kuin Hinata itse yleensä. Kyseinen tyttö oli erittäin punainen kasvoistaan.

”Ä-älä huoli Sasuke-kun, o-olen kuitenkin H-hyuuga-klaanin pääperillinen, minulla on kyllä r-rahaa. Ja a-ajattelin, että kun kerran piirrät ja valokuvaat, n-niin haluaisit ehkä k-kokeilla maalaustakin”, Hinata sopersi ja tökki sormiaan yhteen hermostuneesti.

”Kiitos paljon, Hinata”, Sasuke sai sanottua ja hymyili lempeästi. Hinata vain nyökkäsi ja sipsutti sitten takaisin Shinon ja Kiban luokse. Sasuke katsoi uusia maalaustarvikkeitaan, eikä mitenkään saanut hymyään takaisin aisoihin. No jaa, kerrankos sitä sitten hymyilee oikein kunnolla. Hänen sormiaan syyhytti päästä kokeilemaan maalaamista heti. Ensimmäisen onnistuneen maalauksen hän antaisi kyllä Hinatalle. Sakuran ääni kuitenkin keskeytti hänen mietiskelynsä.

”Ketä täältä vielä puuttuu, Sasuke-kun?” Sakura kysyi. Ääni tuli ihan läheltä. Sasuke hätkähti huomatessaan, että pinkkipäinen tyttö seisoi ihan hänen vieressään. Kysymys oli kuitenkin hyvä. Keitä puuttui vielä?

”Naruto puuttuu. Ja Kakashi”, Sasuke sanoi. Oliko enää muita heidän lisäkseen? Lee ei pääsisi, hän oli Sunassa. Sama päti tietenkin tuttuihin hiekkaninjoihin. Hmm… muita ei puuttunutkaan. Ja kello oli… puoli kymmenen. Naruton pitäisi alkaa jo pikku hiljaa ilmestyä. Kakashista taas ei voinut tietää milloin tämä aikoi suvaita ilmestyä. Silloin ovikello soi juuri sopivasti. Sasuken sydän alkoi pamppailla lujaa rinnassa. Hän tiesi jo kuka tuli. Hän oli varma siitä. Mustahiuksinen poika ryntäsi ovelle.

”Hyvää syntymäpäivää, Sasuke-teme!” kuului Naruton iloinen ja sointuva ääni heti oven avauduttua. Sasuke ehti juuri päästää irti oven kahvasta ja hymyillä, kun Naruto hyppäsi rutistamaan häntä oikein kunnolla. Nyt Sasuke voisi ihan hyvin kuolla, hän kuolisi ehdottomasti onnellisena! Hän kietoi omat kätensä Naruton ympärille ja vastasi halaukseen sydämensä pohjasta asti. Hän piteli Narutoa ja veti keuhkonsa täyteen tämän tuoksua. Naruto tuoksui aina ramenille ja jollekin, mitä Sasuke pystyi kuvaamaan vain sanoilla ’Narutolle itselleen’.

”…paljon onnea…” Naruto kuiskasi ja rutisti Sasukea vielä kerran ennen kuin päästi irti. Sasuke ei millään olisi tahtonut irrottaa, mutta eihän siinä auttanut muukaan. Hän vetäisi vielä kerran syvään henkeä ja päästi sitten irti. Naruto seisoi hänen edessään hymyillen. Sasuke tarkasti edessään seisovan pojan päästä varpaisiin ja huomasi, ettei tällä ollut pakettia käsissään.

”Sinulla on uusi paita. Sopii hyvin”, Naruto kommentoi tehtyään ilmeisesti Sasukelle samanlaisen tarkastuksen. Sasuke päätti sillä sekunnilla, ettei enää koskaan pitäisi mitään muuta paitaa.

”Ja täältä tulee lahja!” kuului Naruton ääni jostain vähän kauempaa. Sasuke katsahti ympärilleen ja huomasi toisen Naruton pomppaavan ensimmäisen Naruton viereen lahjapaketti käsissään. Kage bunshi, totta kai, Sasuke ajatteli virnistäen. Hän ojensi kätensä ja otti vastaan oranssiin käärepaperiin kiedotun lahjan. Naruto-klooni katosi samalla hetkellä. Paketin ympärillä oli sinistä lahjanauhaa, josta roikkui kortti. Naruto asteli sisään ja Sasuke oli juuri tulossa perässä, kun hän kuuli takaansa äänen.

”Yo. En kai missannut koko kemuja vielä?” Kakashi sanoi kävellessään verkkaisin askelin Sasuken luokse. Sasuke näki, kuinka sensein käsi vilahti taskuun, mutta tällä kertaa se ei tuonutkaan Kakashin suosikkikirjasarjan mitään osaa esiin, vaan sen sijaan sieltä tuli mustaan kiiltäväpintaiseen lahjapaperiin kääritty paketti, jonka ympärillä oli punaista lahjanauhaa. Paketti oli huolestuttavasti kirjan kokoinen ja näköinen.

”Ei, et ole jäänyt mistään paitsi, ellei lasketa pakettien aukomista. Ja tuon on parempi olla jotain muuta kuin se, mitä luulen sen olevan”, Sasuke sanoi ja osoitti Kakashin kädessä olevaa pakettia. Hopeahiuksinen shinobi hymyili maireasti maskinsa takaa.

”No hyvä, olisikin ollut ikävä jos olisin myöhästynyt kynttilöiden puhaltamisesta”, Kakashi sanoi ja käveli muitta mutkitta Sasuken ohitse taloon. Sasuken hyvä tuuli katosi kuin tuhka tuuleen. Samalla hän muistikin, että hänenhän piti kostaa nämä juhlat opettajalleen. Hän olikin jo unohtanut ja antanut anteeksi koko asian, että kiitos vain, kun muistutit. Sasuke huokaisi ja käveli sisään opettajansa perässä.

Sisällä hän nappasi paketin Kakashilta ja asteli olohuoneen pöydän luokse. Hän laski paketin siihen ja keskittyi avaamaan Narutolta saamaansa lahjaa. Hän vilkaisi samalla korttia, joka paketin mukana tuli: se oli vain valkoinen paperilappu, jossa luki ’Paljon onnea Sasukelle, terveisin Naruto’. Toisin kuin Nejin samankaltainen kortti, joka oli edelleen pakettipaperien seassa, Naruton kortti päätyi hellästi aseteltuna muiden kunnollisten korttien päälle. Sen jälkeen Sasuke avasi itse paketin, josta paljastui odotettu Polaroid-kamera.

”Kiitos, Naruto. Tämä olikin syntymäpäivieni odotetuin lahja. En malta odottaa, milloin pääsen koeajamaan tämän”, Sasuke sanoi, hymyillen iloisesti ja iskien vaivihkaa silmää. Naruto nosti toisen kätensä niskansa taakse ja virnuili takaisin oikein tyytyväisen näköisenä. Sasuke laski kameran pöydälle muiden lahjojen sekaan ja otti viimeisen pakettinsa. Hän tuijotti sitä hyvin epäluuloisena, mutta avasi sen kuitenkin. Sisältä ei paljastunutkaan Icha Icha Paradisea, tai muutakaan sen sarjan kirjaa. Ehei, kirja se kyllä oli, mutta se oli jokin ihme seikkailunovelli, joka näytti kaiken lisäksi siltä, että se oli lojunut hyllyssä pidemmän aikaa, vaikkei sitä ollut kertaakaan luettu. Jotenkin Sasuke oli varma siitä, että Kakashi oli joskus itse saanut sen lahjaksi joltakulta ja nyt vain kierrätti sitä eteenpäin, kun itse ei ollut kiinnostunut lukemaan sitä. Samalla Sasuke huomasi jo itse miettivänsä kenelle vuorostaan sen joskus antaisi.

”Kiitos, sensei”, Sasuke sanoi ja teki katseellaan selväksi opettajalleen, että kiitti lähinnä siitä, että tämä ei antanut tietyn kirjasarjan kirjaa.

”Nyt kun kaikki ovat paikalla voisi juhlakalumme puhaltaa kynttilät kakusta”, Kakashi sanoi, myhäillen itsekseen ja astellen keittiöön päin. Kiba ja Naruto olivat ensimmäisinä perässä. Sasuke oli jo aikeissa protestoida, kun kaikki muutkin lähtivät keittiöön päin innokkaan näköisinä. Hitto, Kakashi teki sen taas! Ei kai siinä sitten auttanut kuin olla mukana touhussa. Tuskin siihen kuolisi.

Keittiöön päästyään Sasuke huomasi heti ensimmäisen katosta roikkuvan suuren kankaan, jossa luki sinisillä kirjaimilla ’Paljon onnea Sasuke, 15 vuotta!’. Sen lisäksi katosta roikkui kissakuvioinen paperikoristenauhanauha, serpentiiniä ja monta ilmapallorykelmää. Sasuke ei edes jaksanut ihmetellä, että minkä voimalla ne oikein katossa pysyivät. Sen sijaan hän katsoi, kuinka Sakura sytytti kakun päälle laitetut viisitoista kynttilää.

”No niin! Nyt Sasuke-kun, puhalla ja toivo!” Sakura sanoi iloisesti ja muut siirtyivät, tehden tilaa Sasukelle mahdollisimman lähelle kakkua. Sasuken ei auttanut kuin totella, joten hän käveli kakun luokse ja mietti, mitä toivoisi. Hetken päästä hän tiesikin tasan, mitä halusi. Hän toivoi, että Naruto tuntisi häntä kohtaan samoin kuin mitä hän tunsi Narutoa kohtaan. Sasuke puhalsi kynttilät kerralla sammuksiin. Ei, ei sittenkään: Yksi itsepintainen kynttilä jatkoi palamista sammutusyrityksestä huolimatta. Sasuke mulkaisi sitä murhaavasti, mutta koska se ei riittänyt sammuttamaan kynttilää, hän puhalsi vielä kerran, saaden lopulta viimeisenkin liekin katoamaan. Kaikki taputtivat iloisesti. Typerä tapa, mitä taputtamista tässä oli?

Sasuke hymähti ja leikkasi kakkulapiolla itselleen ensimmäisen palan. Nyt kun kakku oli avattu, rynnivät muut ympärille kärkkymään omaa palaansa. Sasuke ojensi kakkulapion ensimmäiselle, jonka käsi sattui kohdalle, katsomatta edes kuka se oli. Hän otti lähimmän limupullon ja kaatoi siitä itselleen mukiin juomista. Sitten hän käveli herkkukulhoille ja lappoi lautasensa reunoille hieman sipsejä ja karkkeja. Tosin karkeista hän lajitteli kaikki salmiakit takaisin kulhoon. Sitten hän lähti olohuoneeseen päin ja katseli vapaata istumapaikkaa. Shino istui edelleen nojatuolissa, mutta nyt hänellä oli toisessa kädessä limumuki ja toisessa lautanen, jossa oli joitakin herkkuja. Kakkua siinä ei kuitenkaan ollut. Ilmankos ötökkäpoika oli ehtinyt jo takaisin pimittämään paikkaa. Sasuke mulkaisi Shinoa murhaavasti ja asettui sitten istumaan sohvan toiseen nurkkaukseen. Ainakaan hänen viereensä ei pääsisi enempää kuin yksi henkilö.

”Hahaa! Minä istun tuohon, pois tieltä!” Naruto huudahti ja ryntäsi Kiban ohitse istumaan Sasuken viereen. Kyseisen mustahiuksisen pojan mieliala koheni kummasti. Kiba puolestaan näytti hyvin pöllämystyneeltä ja hänen lautasensa kallistui uhkaavasti. Hinata onneksi sattui paikalle estämään katastrofin.

”Nee, Sasuke, mitä kaikkea sait lahjaksi?” Naruto kysyi ja katseli uteliaana pöydällä olevaa lahjakasaa. Sasuke työnsi pöydälle kertyneen lahjapaperipinon pois tieltä eli pöydän alle, ja laski lautasensa vapautuneelle alueelle. Hän nosteli lahjojaan Naruton nähtäväksi ja esitteli uusia tavaroitaan. Naruto näytti olevan erityisen innoissaan Sasuken Akamarulta saamasta kissapehmolelusta.

”Aww! Sehän näyttääkin aivan sinulta! Eikö näytäkin tämä aivan Sasukelta, Sakura-chan?” Naruto naureskeli ja esitteli pehmolelua viereensä istuneelle Sakuralle. Pinkkihiuksinen tyttö nauroi ja nyökkäsi.

Puheensorina täytti olohuoneen ja keittiön ihmisten syödessä herkkuja ja vaihtaessa kuulumisia. Silloin tällöin joku vieraista tuli häiritsemään Sasukeakin, mutta yleensä Naruto sekaantui asiaan ja kohta kyseinen häirikkö keskustelikin jo blondin kanssa, jättäen Sasuken rauhaan. Joku oli jossain välissä laittanut musiikkiakin soimaan ja se vain lisäsi iloista tunnelmaa.

”Hei! Yksi limupullo tyhjeni, ollaanko pullonpyöritystä?” kuului Inon iloinen ääni keittiön ovelta. Kaikki käänsivät katseensa blondiin tyttöön, joka heilutteli kädessään tyhjää limupulloa. Useimpien ilmeet kielivät, että se oli heistä oikein hyvä idea. Sasukea sen sijaan arvelutti, pahasti.

”Joo, ollaan! Minä pyöritän ekaksi!” Naruto huudahti innoissaan ja ryntäsi nappaamaan pullon Inon kädestä. Sasukelle nousi pieni virne kasvoilleen. No, jos nyt sitten… Hän kuuli, kuinka musiikkia laitettiin pienemmälle ja käänsi katseensa stereoihinsa päin. Hän näki jonkin pienen lentävän pois volyymi-nupin päältä. Kikai. Se lensi Shinon luokse ja ryömi tämän hihasta sisään.

Kaikki kerääntyivät istumaan lattialle rinkiin. Kun kaikki olivat paikallaan, Naruto asetti pullon ringin keskelle ja laittoi sen pyörimään yksinkertaisella ranneliikkeellä. Pullo pysähtyi osoittamaan mahallaan makaavaa Shikamarua.

”Hahaa, Shikamaru! Totuus vai tehtävä?” Naruto kysyi niin innoissaan, että melkein pomppi paikallaan.

”Tehtävä on liian vaivalloinen kuitenkin… otan totuuden”, Shikamaru sanoi laiskasti ja katseli muita paikalla olijoita alta kulmain. Naruton virnistys leveni vaarallisen leveäksi, mikä ei voinut tarkoittaa ainakaan hyvää. Puolet paikalla olijoista katselivat Shikamarua ovelasti ja toiset puolet taas katsoivat Narutoa varuillaan.

”Okei! Sanopas, oletteko te Temarin kanssa vielä… tiedät kyllä, hehee!” Naruto kysyi, ja sai siitä hyvästä kumautuksen sekä Sakuralta, että Inolta.

”Naruto! Kuinka sinä kehtaat edes udella tuollaista!” tytöt mölysivät kuorossa. Loput paikalla olijoista näyttivät erittäin nolostuneelta, etenkin Hinata. Tai, Shinosta ja Kakashista nyt ei voinut sanoa. Sasukelle tuli yllättävä mielihalu hakata päätään seinään.

”Emme”, Shikamaru vastasi punastuneena ja pyöräytti pulloa. Pullo osoitti Tenteniä.

”Totuus”, tyttö vastasi hymyillen. Hän kuitenkin mulkaisi Narutoa. Kuten suurin osa muistakin teki.

”Joku muu saa keksiä kysymyksen, minä en jaksa”, Shikamaru sanoi ja laski leukansa eteensä taittamiaan käsiään vasten. Muut alkoivat miettiä kuumeisesti. Ino ja Sakura supattivat keskenään. Naruto puoliksi murjotti. Sasukelle nousi päähänsä kysymys, joka hänelle oli jäänyt mieleen siitä päivästä, kun hän oli kertonut tunteistaan Narutolle.

”Kenestä sinä olet kiinnostunut, Tenten?” Sasuke kysyi ja sai osakseen hämmästyneitä katseita. Kukaan ei ilmeisesti ollut olettanut hänen kysyvän mitään, saati sitten mitään tuollaista. Kaikkien katseet kääntyivät kuitenkin nopeasti ruskeahiuksisen tytön puoleen. Tai kaikkien paitsi Nejin ja Shikamarun. Tentenin poskille kohosi vieno puna ja hän mutisi jotain. Ino ja Sakura nojautuivat lähemmäs, jolloin Tenten puhui kovemmalla äänellä.

”Kankurousta, me seurustelemme”, Tenten sanoi kaikkien kuullen. Ino ja Sakura innostuivat ja alkoivat heti onnitella Tenteniä kovaan ääneen ja ihmetellä, miten he eivät olleet edes huomanneet, vaikka olihan se nyt ollut niin selvääkin ja… Sasuke sulki korvansa tyttöjen kaakatukselta ja lukitsi katseensa Tentenin kanssa. Hän nyökkäsi hieman pullon suuntaa ja tyttö otti vihjeestä vaarin ja pisti pullon taas pyörimään. Se osoitti Kakashia. Hopeahiuksinen shinobi katseli pulloa ja sen jälkeen muita. Kaikki alkoivat taas pohtia kysymystä, mutta Sakura ehti ensin.

”Mitä sinä puuhaat aina aamuisin, kun myöhästyt tiimitapaamisistamme?” pinkkihiuksinen tyttö kysyi ja katsoi opettajaansa vakavasti. Hän ei selvästikään hyväksyisi kiertelyä tällä kertaa. Kaikkien katseet nauliutuivat Kakashiin, joka huokaisi syvään.

”… käyn kertomassa kuulumisia parhaalle ystävälleni… muistokivellä”, Kakashi lopulta sanoi ja aiheutti lauseellaan erittäin syvän hiljaisuuden. Hiljaisuus lievästi sanottuna latisti juhlatunnelmaa. Kakashi katsoi jokaista vuorollaan ja tarttui sitten pulloon. Pullo alkoi taas pyöriä vinhaa vauhtia ja lopulta pysähtyi osoittamaan kohti Nejiä. Pitkähiuksinen poika näytti mietteliäältä ja vilkuili ympärilleen.

”Tehtävä”, hän lopulta sanoi. Sasuken uteliaisuus heräsi heti. Neji ei selvästikään halunnut ottaa totuutta, jottei joutuisi paljastamaan jotain. Mitähän se oli?

”Sinun täytyy mennä Kurenain luokse ja sanoa hänelle, että rakastat häntä. Niin kuin tarkoittaisit sitä todella”, Kakashi sanoi, keskeyttäen Sasuken pohdiskelut. Kaikki menivät taas hiljaisiksi, kunnes purskahtivat raikuvaan nauruun. Paitsi Shino ei nauranut, eikä myöskään nyt iloisen helakanpunainen Neji. Sasuke itse ei pystynyt täysin pidättämään nauruaan, vaan hekotteli mukana.

-----

Pian koko porukka olikin jo hiippailemassa pitkin kylää, etsien tiettyä naispuolista jouninia. Lyhyen etsinnän jälkeen he löysivät Kurenain Konohan porttien luota juttelemasta Izumolle ja Kotetsulle. Muut jäivät hyvän matkan päähän piiloon Nejin kävellessä kohti porttia. Sasuke näki Nejin vilkaisevan vielä kerran taakseen murhaava katse silmissään. Sasuken ympärillä olevat porukat vain kannustivat Nejiä hiljaa ja erittäin vahingoniloisina. Sasuke ei voinut olla virnistämättä. Hyuuga kääntyi ympäri selvästikin ärtyneenä ja jatkoi matkaansa Kurenain luokse.

”Kurenai-sensei”, Neji aloitti ja kiinnitti kolmen portilla seisoskelevan ninjan huomion välittömästi itseensä. Sasuke ja muut höristivät korviaan ja pidättivät nauruaan.

”Neji?” Kurenai kysyi hymyillen. Neji nosti nyrkin huulilleen ja rykäisi kerran. Sitten hän laskeutui toisen polvensa varaan ja ojensi kätensä kohti tummahiuksista naista. Sasuke nosti uuden Polaroid-kameransa silmiensä tasolle ja valmistautui vuoden otokseen.

”Kurenai, minä rakastan sinua!” Neji kuulutti kohtalaisen kovaan ääneen. Kurenain ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, samoin Izumon ja Kotetsun. Sasuken kameran salamavalo räpsähti ja samalla sekunnilla koko tämän takana seisova porukka räjähti nauruun.

”Aijaijai, vatsaan koskeeee!” Sakura ulvoi nauraessaan kovempaa kuin koskaan.

”Neji, olet sankarini!” Naruto mylvi ja kiemurteli maassa naurun raikuessa. Tässä vaiheessa myös Sasuken pokka petti ja hän alkoi nauraa muiden mukana. Kukaan ei omalta naurultaan kiinnittänyt huomiota Shinoon, jonka olkapäät hytkyivät äänettömästä naurusta. Nejin kasvot olivat tulipunaiset, mutta tämä pysyi edelleen siinä, mihin oli jäänytkin, kasvot ilmeettöminä. Kurenai katsoi ensin Nejiä, sitten takanaan käkättäviä Izumoa ja Kotetsua, sitten Nejin takana olevaa kovaan ääneen räkättävää porukkaa ja sitten taas Nejiä. Naisen huulet kääntyivät hymyyn ja sen jälkeen hänkin alkoi nauraa. Neji nousi vihdoin ylös, huitoi olemattomia tomuhiukkasia pois vaatteistaan ja kääntyi sitten kävelemään takaisin muiden Sasuken synttärivieraiden luokse.

Sasuke huomasi Nejin palaavan ja pelasti Polaroid-kameransa tulostaman kuvan äkkiä housujensa taskuun. Neji saisi niin kuulla tästä koko loppuvuoden.

”Hei, olisi voinut käydä pahemminkin: olisit voinut joutua sanomaan tuon Gaille”, Sasuke lohdutti, virnuillen vahingoniloisesti Nejille. Kyseinen poika näytti hetken ajan hyvin järkyttyneeltä, ilmeisesti kuvitteli Gain reaktiota. Nejin ilmeestä päätellen Sasuke oli varma, ettei halunnut edes tietää enempää aiheesta.

-----

Nejin jälkeen kukaan ei enää ottanut tehtävää. Jos joku harkitsikin, niin yksi vilkaisu Kakashin kasvoihin selvensi pään välittömästi. Niinpä ajan kuluessa Sasuke sai tietää, että Inolla oli yllään vaaleansiniset pikkuhousut, Kiba nukkui aina Akamarun vieressä, Shinolla oli itse asiassa silmät ja ne olivat ruskeat, Sakuran lempiväri oli punainen, Naruton lempiruoka ramenin jälkeen oli kalapuikot, Tentenille pitäisi maksaa miljardi jeniä, jotta hän suostuisi suutelemaan Gaaraa, Shikamarusta Temarissa kauneinta oli tämän hymy, Hinata ei pukisi ylleen minihametta, Choujin mielestä grillimausteiset sipsit olivat parhaita, Kakashi ei tällä hetkellä ollut kiinnostunut kenestäkään, Nejillä sen sijaan oli kiinnostuksen kohde, samoin Shinolla. Sasuke taas joutui kertomaan, että hänen lempikukkansa oli villiorvokki ja että hänellä oli kiinnostuksen kohde.

”Eiköhän pullonpyöritys jo riitä, olen vuokrannut meille elokuvan, jospa katsoisimme sen?” Sasuke kysyi pyöritysvuoron ollessa hänellä. Hän tahtoi lopettaa nyt, ennen kuin pullo osoittaisi taas häneen ja häneltä tivattaisiin hänen kiinnostuksensa kohteen nimeä. Naruto tuskin arvostaisi sitä, että Sasuke kertoisi ääneen asiasta. Osa ringissä istujista näytti pettyneeltä, osa taas hyvinkin helpottuneilta. Helpottuneilta näyttivät lähinnä Naruto ja Neji. Shino ei näyttänyt siltä, mutta Sasuke oli melko varma, että tällekin riitti jo pullonpyöritys.

”Hienoa, mikä elokuva meillä on?” Kakashi kysyi, nousten ylös. Hopeahiuksinen shinobi käveli television luokse ja otti käteensä sen päälle jätetyn elokuvan. Muut ottivat vihjeestä vaarin ja menivät sohvalle istumaan. Shino oli taas jossain välissä ehtinyt istumaan nojatuoliin. Ne, jotka eivät mahtuneet sohvalle, menivät keittiöön hakemaan tuoleja. Sasuke meni itsekin hakemaan tuolin, sillä hänhän ei elokuvan ajaksi änkeäisi sohvalle istumaan joidenkin muiden viereen. Tullessaan takaisin olohuoneeseen hän näki, että sohvan olivat vallanneet Sakura, Ino, Chouji, Shikamaru ja Kakashi. Kiba ja Hinata olivat vieneet tuolinsa Shinon valtaaman nojatuolin viereen ja Akamaru oli asettunut ötökkäpojan jalkojen juureen. Sasuke ei voinut olla virnistämättä: Vaikka Shino istuisikin syrjään, niin nuo hänen tiiminsä takiaiset seurasivat silti perässä. Tenten ja Neji raahasivat omat tuolinsa sohvan lähelle niin, että Tenten voisi halutessaan kurottautua puhumaan Sakuralle ja Inolle. Sasuke päätti viedä tuolinsa sohvan toiseen päähän, Kakashin lähettyville. Muttei kuitenkaan niin lähelle, että sensei voisi puhua hänelle kovinkaan helposti.

”No niin! Päätithän sinä vihdoin minne me asetutaan! Oli jo aikakin!” Naruto sanoi raahatessaan tuolinsa ihan lähelle Sasuken tuolin viereen. Sasuke ei ollut edes huomannut, että Naruto oli kärkkynyt odottamassa, että hän asettuisi jonnekin. Oikeastaan hänen olisi pitänyt arvata. Hän katsoi kuinka kyseinen blondi lysähti tuoliinsa ja katseli kohti televisiota toiveikkaana. Televisio käynnistyi yhtäkkiä ja Sasuke vilkuili ympärilleen ja näki, kuinka Kakashi paineli kaukosäätimen nappuloita. No, hyvä että joku otti ohjat käsiinsä Sasuken puolesta. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus lukuun ottamatta sipsien ratinaa ihmisten hampaissa ja limujen hiljaista poreilua kupeissa. Elokuva lähti käyntiin.

Elokuva oli Sasuken mielestä huono. Tai, olihan se hyvin toteutettu ja juoni oli tavallaan hyvä ja muuta, mutta se ei vain ollut Uchihan makuun. Elokuva oli pyörinyt vasta puolisen tuntia ja Sasuke oli jo pitkästynyt. Hän kuunteli elokuvaa toisella korvallaan ja vilkaisikin aina välillä. Hän kuitenkin keskittyi ennemmin tarkkailemaan muita huoneessa olijoita. Se oli paljon mielenkiintoisempaa. Sakura ja Ino näyttivät olevan täysin elokuvan pauloissa ja välillä kommentoivat tapahtumia kovaan ääneen. Chouji keskittyi enemmän syömispuoleen, mutta näytti silti katsovan elokuvaakin ihan kiinnostuneena. Shikamaru nukkui. Kakashista ei voinut tietää, ainakin tämä katsoi televisioon päin, mutta Sasuke ei osannut sanoa, katsoiko tämä leffaa kiinnostuneena vai ei. Tentenin katse näytti arvostelevalta. Joko tämä katsoi aina elokuvia näin, tai sitten Sasuke ei ollut ainut, joka ei leffasta perustanut. Neji näytti taas tuijottelevan enemmänkin Sakuran suuntaan kuin televisioon. Sasuke hymähti, siitä vaan Hyuuga, ihan vapaasti. Parempi valinta kuin Kurenai.

Sasuke käänsi katseensa nojatuolin luona olevaan porukkaan. Kiba katsoi elokuvaa erittäin tarkasti. Sasuke suorastaan odotti, milloin Kiba tippuisi tuolistaan ja ryömisi työntämään nenänsä kiinni televisioon. Siihen ei luultavasti kauaa menisi. Hinata näytti syventyneen kuiskimaan Shinon kanssa. Sasukella oli vahva aavistus, ettei kuiskinta liittynyt elokuvaan mitenkään, tai korkeintaan sivusi aihetta vahingossa tai tahallaan. Akamaru näytti nukkuvan sikeästi. Sasuke kääntyi katsomaan ainoata vasemmalla puolellaan olevaa henkilöä, Narutoa. Naruto nukkui! Sasuke ehti juuri sopivasti nähdä, kuinka oranssiin pukeutunut poika lähti kallistumaan hänen suuntaansa tuolillaan ja kohta Naruton pää nojasikin Sasuken vasenta olkapäätä vasten. Pieni puna kohosi väkisinkin mustahiuksisen pojan kasvoiille hänen tuntiessaan Naruton pehmeiden hiusten kutittavan hänen poskeaan. Hän kuuli Naruton hiljaisen tuhinan tämän nukkuessa kuin enkeli. Sasuke olisi niin halunnut nyt vain laittaa kätensä toisen pojan hartioiden ympärille ja pidellä tätä. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin kahdesta syystä: ensinnäkin se olisi saattanut herättää Naruton, toiseksi täällä oli muita paikalla. Niinpä hänen täytyi vain antaa kaiken olla niin kuin se nyt oli. Ainakaan hänellä ei ollut tylsää loppuelokuvan ajan…

Elokuva kesti kaksi tuntia ja loppui kliseisesti siihen, kuinka elokuvan päähenkilö ja hänen löytämänsä ihana ihminen päätyivät onnellisesti yhteen. Sen siitä saa, kun vuokraa romanttisen elokuvan. Jos Sasuke olisi ottanut kauhun, niin ehkä lopussa toinen päähenkilö olisikin kuollut ja jäänyt kummittelemaan sen sijaan, että päähenkilöt olisivat eläneet yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti. Ei Sasukella mitään onnellisia loppuja vastaan ollut, mutta ne vain olivat aika epärealistisia tämän kaltaisissa leffoissa. Sitä paitsi Sasukea otti päähän, että nyt elokuvan loppuessa hänen olisi pakko herättää Naruto. Mustahiuksinen poika huokaisi syvään ja tönäisi hellästi olkapäätään vasten nukkuvaa poikaa. Naruto säpsähti hereille ja melkein putosi tuoliltaan.

”Häh? Mitä tapahtui? Joko se loppui? En muista koko leffasta muuta kuin alun! … hetkinen, mitä alussakaan tapahtui?” Naruto kyseli ja katseli hämmentyneenä elokuvan lopputekstejä. Sen jälkeen blondi katseli vauhkona ympärilleen ja lukitsi silmänsä Sasukeen. Naruto kallisti päätään kysyvästi. Hän oli niin suloinen tehdessään niin.

”En tiedä. Alussa päähenkilö teki jotain, tapasi jossain välissä tuon toisen ja lopussa he päätyivät yhteen. Siinä oli tämä leffa tiivistettynä… oikeastaan siinä oli koko romanttisten elokuvien genre tiivistettynä”, Sasuke sanoi, hymyillen vinosti. Naruto näytti ensin hämmentyneeltä, mutta sitten virnisti kettumaisesti ja naurahti.

”Hyvin tiivistetty Sasuke. Taidan itsekin käyttää tuota joskus, kun pitää Gaille kertoa jostain elokuvasta. Mutta minun täytyy nyt lähteä, työt kutsuvat. Hyvää loppupäivää ja onneksi olkoon ikääntymisesi johdosta vielä kerran”, Kakashi sanoi hymyillen ja nousi ylös sohvalta. Hopeahiuksinen shinobi käveli ovelle, heilautti vielä kerran kättään ja poistui sitten ulos. Sasuke alkoi nyt miettiä, miten pääsisi eroon lopuistakin.

”Hei, Sasuke! Meidän tiimilläkin on tehtävä tässä tunnin päästä, joten meidän täytyy myös lähteä. Nähdään myöhemmin”, Kiba ilmoitti ja tömäytti kevyesti nyrkillään Sasuken oikeaan olkapäähän. Akamaru nuolaisi Sasuken kättä ja juoksi omistajansa perään. Shino nyökkäsi kävellessään Sasuken ohitse ulos.

”Hei hei, Sasuke. H-hyvää syntymäpäivää”, Hinata sanoi ja kipitti muun ryhmänsä perään, sulkien samalla oven. Sasuke huokaisi helpotuksesta. Neljä yhdestätoista vieraasta oli nyt poissa. Plus tietenkin Akamaru. Nyt kun loputkin älyäisivät lähteä.

Ei, loput eivät lähteneet. He jäivät juttelemaan näkemästään elokuvasta innoissaan tai vähemmän innoissaan. Joku laittoi musiikin takaisin päälle. Tytöt olivat kerääntyneet istumaan rinkiin lattialle ja juttelemaan elokuvasta ja kaikesta muustakin, mitä tuli mieleen aiheesta. Shikamaru jatkoi sohvalla torkkumista Choujin pitäessä hänelle seuraa, eli istuessa sohvalla ja syödessä sipsejä. Sasuke pääsi vihdoin istumaan nojatuoliin Shinon nyt kerran poistuttua. Naruto kävi hakemassa keittiöstä heille naposteltavaa ja tuli nojatuolin käsinojalle istumaan. Neji kuitenkin tuli häiritsemään heidän rauhaansa tulemassa paikalle.

”Elokuva ei ollut kyllä ihan noin hyvä mielestäni”, pitkähiuksinen poika totesi ja istuutui Kiban jättämälle tuolille. Hän mulkaisi nauraviin tyttöihin päin ja pyöräytti valkeita silmiään. Sasuke hymähti.

”Minusta sinä näytit katsovan enemmänkin jotain muuta kuin itse elokuvaa. Tarkemmin sanottuna jotakuta muuta”, Sasuke sanoi ja kohotti toista kulmakarvaansa. Neji katsoi Sasukea arvioivasti ja kohautti sitten olkapäitään. Naruto katsoi vuoroin Nejiä ja vuoroin Sasukea, ilmiselvästi aivan pihalla koko jutusta.

”Siinä kun vain isket kiinni Hyuuga, minä en ole hänestä tippaakaan kiinnostunut”, Sasuke lisäsi ja nyökkäsi tyttöihin päin. Neji kohotti kulmakarvojaan ja vilkaisi uudestaan tyttöjä.

”Hyvä, että edes niin. Valitettavasti tuo tunne ei taida olla välillänne molemminpuolinen”, Neji sanoi värittömällä äänellä. Sasuke tuhahti.

”No katsopas Inoa ja Choujia. Sekin tapahtui ihan yhtäkkiä. Eli kuka tietää?” Sasuke sanoi ja tökkäsi Nejiä ihan kevyesti kyynärpäällään. Toinen poika katsoi Sasukea hetken ilmeettömänä, mutta hymyili sitten.

”Niin. Minä tästä kuitenkin lähden nyt, kun täällä ei ilmeisesti enää mitään kummempia juttuja ole”, Neji sanoi. Selvä, Nejillä siis oli järkeä päässä. Sasuke hymyili hitusen ja nyökkäsi. Hyuuga poistui, ilmeisesti aikalailla muiden huomaamatta.

”Sasuke, kenestä Neji oli kiinnostunut?” Naruto kysyi hetken hiljaisuuden päästä. Niinpä tietenkin, Naruto oli näiden asioiden suhteen sokea kuin lepakko. Tai siis, Hinata oli kuolannut hänen peräänsä niin kauan kuin Sasuke muisti, mutta Naruto ei ollut vieläkään huomannut…

”Sakurasta”, Sasuke vastasi hiljaa. Naruto näytti järkyttyneeltä ja avasi suunsa, mutta Sasuke oli osannut odottaa sitä ja läppäsi kätensä toisen suun peitoksi.

”Etkä huuda sitä ääneen. Neji haluaa varmasti kertoa itse, enkä myöskään tahdo mitään väärinkäsityksiä syntyvän”, Sasuke sanoi hiljaa. Hän vilkaisi lattialla istuvaa tyttöporukkaa, mutta kukaan heistä ei selvästikään kiinnittänyt pienintäkään huomiota heihin. Naruto nyökkäsi, jolloin Sasuke laski kätensä. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen Naruto alkoi selittää kaikesta mahdollisesta, mikä ei liittynyt oikeastaan mitenkään äskeiseen aiheeseen. Sasuke kuunteli ja vastaili, mutta antoi toisen hoitaa pääosin puhumisen.

Paljon myöhemmin loputkin porukoista alkoivat lähteä. Aluksi Shikamaru ja Chouji päättivät vaihtaa maisemaa Inon huomaamatta. Myöhemmin Ino huomasi heidän kadonneen ja lähti perään. Sakura ja Tenten päättivät sitten Inon lähdön jälkeen lähteä kahdestaan jonnekin muualle. Lopulta oli siis jäljellä vain Sasuke ja Naruto. Kahden.

---------------------------------------------------------------------------

A/N: Seppuku = harakiri = rituaali-itsemurha.

3000 jeniä = noin 20 euroa.