Auringon noustessa lämmittämään uutta päivää mustahiuksinen nuorukainen käveli pitkin Konohan vielä uneliasta pääkatua.
Jotkut kauppiaat availivat jo putiikkejaan ja muukin Konoha alkoi heräilemään. Sasuke katseli, kuinka joidenkin talojen pihamailla vaimot suukottivat töihin lähteviä miehiään ja toivottivat hyvää työpäivää.


Kaduilla saattoi nähdä, kuinka perheen isät ja äidit taluttivat jälkikasvuaan akatemiaan samalla kun lähtivät töihin. Tämä kaikki sai Sasuken huokaisemaa kaihoisasti. Hänellä ei ollut henkilöä, jonka vierestä heräisi aamulla ja jakaisi niin ilot kuin surutkin. Olihan hänen perässään vieläkin se uskollinen fanityttö lauma, mutta hän ei heistä välittänyt, se oli rasittavaa!


Sasuken herätti mietteistään suoraan hänen yläpuoleltaan kuuluva mekastus, se kuului Hokagen toimistosta. Sasuke jäi hetkeksi kuuntelemaan, mutta se oli paha virhe.
Toimiston ikkunasta lensi tuoli ja tuolin perässä ikkunasta hyppäsi blondi nuorukainen, jonka silmät olivat taivaan siniset ja poskillaan hänellä oli ketun viiksiä muistuttavat merkit. Blondin päällä oli pitkä valkoinen takki, jossa oli liekin kuviot helmassa ja selkää koristi kanji joka tarkoitti Hokagea.


Sasuke riensi vastaan ja nappasi tämän viime hetkellä syliinsä.
'Naruto! Älä hypi ikkunoista tuolla tavalla! katkaiset vielä jalkasi.'
Sasuken käsivarsilla retkottava blondi käänsi hämmästyneen sinisen katseensa tummiin silmiin, jotka tutkailivat häntä moittivasti.
'Eh! Saske! Milloinkas sinusta tuli ikkunoista loikkivien Hokageiden pyydystäjä!?'
Naruton iloinen ääni sai jopa Sasukenkin hymyilemään vitsille ja punastumaan hieman. Naruton sinisiä ja viattomia silmiä katsoessaan Sasukeen iski mieletön hinku suudella tätä, mutta hän onnistui sivuttamaan moiset aatteet.


'Huhuuu! Sasukee? Maa kutsuu!'
Jounin havahtui ajatuksistaan Hokagen käden huitoessa naamansa edessä.
'Voisiko herra nyt laskea minut alas?'
'Eh? J-Juu!'
Hieman nolona Sasuke laski Naruton jaloilleen ja nosti hartioitaan sen verran, että Chuunin liivin alta pilkottava korkea kaulus peittäisi poskilla hehkuvan punan. Samalla Naruton maha muistutti siitä, miksi tämä olikaan lähtenyt toimistosta rytinällä.
'Ehehee! minun pitikin mennä ramenille!', Naruto taputti vatsaansa toinen käsi niskan takana ja virnistäen kettumaisesti.
'Hee! Saske! Lähdetkö mukaan?'
Äkkinäinen kysymys sai Jouninin hätkähtämään.
"Naruto tahtoo minut mukaan ramenille? Viime kerrasta onkin jo liian pitkä aika.. Ei!! Miksi minä ajattelen tällaista!?"


Sillä välin kun Sasuke yritti selvitellä ajatuksiaan, Naruton huomio kiinnittyi vastapäisen talon pihaan.
'Kisu kisu kis kis! Tuule alas!' Kuului vanhan naisen mairistelu. Naruto käveli naisen luo ja kysyi kohteliaasti voisiko hän olla avuksi.
'Kiitos paljon Hokage-sama, mutta ei teidän tarvitse vaivautua!' Mummo yritti inttää vastaan, selvästi haltioituneena siitä että näki legendaarisen kuudennen Hokagen niin läheltä.
'Kissanne on juuttunut puuhun vai? Minäpä käyn sen alas.' Naruto puhui lämpimästi ja hymyillen.


Hän hyppäsi yhdellä loikalla tuon valtavan puun latvaan, jossa kissa naukui hädissään. Naruto kyykistyi ja ojensi kätensä kissan tutkittavaksi.
'No mitäpä tuumit? Mennäänkö jo alas?'
Ja kuin vastaukseksi kissa naukaisi hypäten hänen syliinsä.
'Sitähän minäkin.'
Mummeli hätkähti, kun Naruto ilmestyi hänen viereensä savupilven keskeltä. Ruskea kissa kiehnäsi hänen olkapäällään ja naukui iloisesti.
'Oih! Narukuru-chan! Kiitos Hokage-sama!', Mummeli kiitteli vuolaasti samalla kun rutisti Naruton ojentamaa kissaa.


Sasuke oli tarkkaillut tilannetta kauempaa ja hymyili. Juuri tuollainen Naruto oli, vaikka hän oli nyt Hokage. Hänet saattoi jonain päivinä nähdä kantamassa vanhojen ihmisten kauppakasseja tai jopa leikkimässä yksinäisten lasten kanssa.
Hän oli aina ystävällinen ja lempeä kaikille. "'Hokagen kuuluu olla!"' Naruto oli sanonut joskus.
Ne jotka tunsivat Naruton jo aiemmin tiesivät, että hän oli aina ollut yhtä hyväsydäminen.


Naruto ja Sasuke olivat juuri ehtineet yhden talon ohi, kun Hokage pysähtyi ja vain hetki sen jälkeen Kakashi ilmestyi heidän eteensä savupilvestä. Sasuken silmät laajenivat järkytyksestä, sillä Kakashi oli pahoin loukkaantunut ja yltäpäältä veressä. Naruto riensi tukemaan entistä senseitään ja kysyi hiljaa vakavan näköisenä.
'Idässäkö?'
Kakashi nyökkäsi hiljaa ja kuiskasi idässä, ennen kuin menetti tajuntansa. Naruto nosti senseinsä käsivarsilleen ja nyökkäsi haukalle, joka oli liidellyt heidän yllään.
Haukka liisi korkeammalle ja päästi kirahtavan hudon, samassa joukko Joununeja ja Anbuja ilmestyi Hokagen eteen.
'Mikä hätänä Hokage-sama?' kuului Irukan puhe, joka oli joukon ainoa Chuunin.
'Iruka. Ota Kakashi-sensei ja vie hänet sairaalaan, muuta en pyydä.'
Iruka nyökkäsi ja tarttui Naruton ojentamaan mieheen, kadoten samantien.


Hokage katsoi vakavana joukkojaan ja korotti äänensä kaikkien kuultavaksi.
'Kakashi-sanin tiedustelun mukaan Sound on hyökännyt meitä vastaan. Epäilen että joukkojen johtaja on Orochimaru.'
Orochiarun nimen mainitseminen sai Sasuken ja parin muunkin niskavillat nousemaan.
'Meidän tehtävämme on estää heidän pääsemisensä kylään ja pakottaa heidät luovutamaan. Orochimarun jätätte sitten suosiolla minulle!'
Käden heilautuksella kaikki miehet poistuivat pakkaamaan tarvittaviaa lääkintä ja muona varoja.
Hokage huokaisi syvän ja keskittyi
"Kyubi.. Kuuletko minua..?"
Naruto tunsi kuinka peto hänen sisällään heräsi ja murisi kolkosti.
"Mitä nyt Naruto-chan?"
"Valmistaudu taisteluun.."
---


Sairaalan odotushuoneen penkillä istui brunetti mies, jonka kasvot olivat vakavat ja sormet pyytävästi ristissä. Hän kohotti katseensa joka kerta kun kuuli käytävältä askeleita, mutta ne eivät pysähtyneet huoneen kohdalle.
"Neljä tuntia mennyt... Entä jos hän on.. EI! Se ei ole mahdollista... Eihän?"
Mies hautasi kasvonsa käsiinsä itkun partaalla. Hän oli kysynyt tuon kysymyksen itseltään jo ties kuinka monta kertaa.
"Minä en kestä enää!"
Juuri sillä hetkellä hoitaja ilmestyi ovelle.
'Voitte nyt mennä hänen luokseen.'
Nopeat askeleet kaikuivat käytävässä, kun brunetti juoksi kohti päämääräänsä. Oikean oven löydyttyä hän avasi sen haparoivin käsin, uskaltamatta katsoa eteensä.
'I..ruka..'
Mainitun miehen ilme kirkastui hänen kuultuaan tutun, mutta väsynen äänen edestään.
'Kakashi!'
Chuunin ei enää kyennyt pidättelemään kyyneliään, vaan ne välähtivät ilmassa kristallin lailla hänen kiirehtiessään rakkaansa luo.
'Kakashi! Oletko kunnossa? Miksi leikkaus kesti näin pitkään!? Minä luulin että sinä s-sinä.' Irukan ääni sortui ja hän polvistui sängyn vierelle, painaen kasvonsa valkoisiin lakanoihin toivottomasti nyyhkien, kunnes tunsi käden silittävän hellästi poskeaan ja lempeän äänen kuiskaavan hiljaa.
'Iruka rakas.. Ole kiltti ja lakkaa itkemästä.. Se on sydäntä särkevää...'
Nostaessaan katseensa Chuunin tunsi, kuinka käsi siirtyi hänen leukansa alle ja veti hellään suudelmaan.
'Rakastan sinua..'
'Minäkin sinua..'
---


Hokage joukkoineen oli ehtinyt itäisille kallioille, jossa he odottaisivat vihollisen saapumista. Sasuke oli kulkenut Naruton vierellä koko matkan, vaikka hänellä olikin olut ongelmia pysyä tämän tahdissa.
Hokage oli pyytänyt Jouninia lepäämään hieman, mutta tämä oli vastannut yksinkertaisesti "'Pysyn rinnallasi."'
Tämä oli saanut Naruton punastumaan hieman ja hymyilemään, mutta Sasuken mielessä pyöri vain yksi ajatus.
"En ole pitkiin aikoihin nähnyt häntä noin vakavana.."


Hokage seisoi kallion ylimmällä tasanteella vakava ilme kasvoillaan, tutkien alempana avautuvaa metsää kuin haukka, joka liiteli ylä ilmoissa. Sasuke pysytteli hieman taaempana, tietäen ettei saisi häiritä Narutoa kun tämä suunnitteli hyökkäys stradegiaa.
Naruton hiljainen ääni sai miehet kääntämään katseensa häneen.
'He ovat täällä.'
Hetkessä Konohan armeija järjestäytyi Hokagen eteen, valmiina uhraamaan henkensä tämän puolesta. Naruto hymyili hieman heille ja kääntyi metsään päin, puhuen samalla kannustavasti.
'Konoha ei tule raunioitumaan uudestaa, jos se on minusta kiinni!'
Aurinko paistoi Hokagen takaa ja tuuli leikitteli hänen takillaan, saaden hänet näyttämään lähes maahan laskeutuneelta jumalalta, joka olisi valmis puolustamaan miehiään ja kyläänsä hinnalla millä hyvänsä.
Tämä teki vaikutksen jopa ANBUihin, Jounineista puhumattakaan.


Konohalaiset näkivät, kuinka puut kaatuilivat ja valtava käärme ilmestyi niiden keskelle Orochimaru kuononsa päällä, samalla Sasuke tarrasi niskastaan kiinni ähkäisten hiljaa. Naruto huomasi tämän ja viittoi erään ANBUn luokseen, kumartuen puhumaan tälle hiljaa. Tämä nyökkäsi ja palasi paikalleen.
'Sinä saastainen Kyubi poika! Antaudu suosiolla, niin saatan säästää henkesi!' Kuului Orochimarun huuto alhaalta.
'Orochimaru! tehdään sopimus, vain me kaksi taistelemme. Miehiä on turha uhrata!' Hokagen ehdotus sai hälyä aikaan niin Konohan kuin Soundinkin joukoissa.


Orochomaru mietti hetken ja korotti äänensä. 'Selvä! Mutta kun minä voitan, sinun miehesi kuolevat kuitenkin armotta! Samoin koko Konohan väki naisia ja lapsia myöten!'
'En voi antaa sinun tehdä sitä!', Naruto huusi ja katosi savupilveen, ilmestyen metsän korkeimman puun latvaan.
Käärme lähti hyökkäykseen syöksyen suoraan Narutoa päin, mutta Hokage pysäytti tämän iskien Rasenganin sen kuonoon.
Käärme perääntyi ja jäi sihisemään vihaisesti vähän matkan päähän, esitellen pitkiä myrkkyhampaitaan.
'Orochimaru! tämä päättyy tähän!', Hokage huusi ja puri sormeensa jolloin tästä valui verta, jota tarvittiin sumonointiin.


Sasuke seurasi tapahtumia tarkasti ja huomasi että viimeinen handseal oli erillainen kuin tavallisessa sumonoinnissa.
Naruton ympärille ilmestyi valtava punainen chakra kenttä, se oli Kyubin chakraa. Metsän päälle lankesi valtava savupilvi, jossa näytti liikkuvan jotain suurta ja petomaista. Jopa Orochimarun kasvoille ilmestyi epäuskoinen ilme kun hän näki, että Naruto ei kutsunutkaan Gamabuntaa... Vaan Kyubin.
Konohan joukossa syntyi välittömästi hälinää ja vanhimpien Jouninien kasvoilta pystyi lukemaan estoitta pelkkää pelkoa. Olivathan he itse olleet taistelemassa Kyubia vastaan, jolloin useimmat heidän ystävänsä ja perheen jäsenensä olivat kuolleet raa'asti. Sasuken huomio ei kiinnitynyt Kyubiin vaan Narutoon, joka selvästikkin hengitti raskaasti ja nojasi toisen polven varassa.


'M-Mahdotonta!' Orochimaru sopersi ja osoiti Narutoa kuin hullua.
'Oletko tosiaan noin hullu! Sinä et voi hallita Kyubia! Sinä tapatat meidät kaikki!'
Naruto nousi hitaasti ylös ja nauroi jokseenkin ilotonta naurua.
'Onko mahtava Sannin peloissaan? Etkö käsitä, että Kyubin ja minun välit eivät ole tavalliset? Kyubi on osa minua! Ja minä hallitsen sitä täydellisesti!'


Tästä alkoi kaikien aikojen taistelu, jossa kunait kilahtelivat toisiinsa niin nopeasti, etteivät edes Anbut nähneet tapahtumia. Orochimaru alkoi olla alakynessä, mutta kukaan ei tiennyt että Naruton chakra hupeni huimaa tahtia, heikentäen häntä hetki hetkeltä.
"Jos en tapa Orochimarua pian, minä häviän! Joudun käyttämään viimeiset chakrani tähän jutsuun!"
Handseal sarja ja huuto
'Hell swamp no jutsu!'
Maa käärmeen alta mureni ja tilalle ilmestyi jättimäinen suo. Käärme upposi puoliksi eikä kyennyt enää liikkumaan.
"Hyvä! Orochimaru ei voi käyttää käärmettään ja minulla on yhä Kyubi käytössäni!"


Orochimaru perääntyi kauhuissaan ja näki ainoaksi mahdollisuudekseen paeta, mutta ennen sitä hänen täytyisi tappaa Sasuke, sillä tämä pystyi cursesealin avulla aistimaan hänen olinpaikkansa. Naruto hätkähti kun huomasi että Orochomaru juoksi hänen joukkojaan kohti, tai tarkemmin sanottuna Sasukea päin.
Oivallus iski Narutoon kuin salama kirkkaalta taivaalta.
"Orochimaru tahtoo tappaa Sasuken!"
"Kuso! Minä olen liian väsynyt, jotta saisin hänet kiinni juoksemalla!"
'Kyubi! viskaa minut joukkojeni luo!' Kyubi toteutti käskyn ja katosi savupilveen.


Sasuke ei ehtiny reagoida mitenkään, kun Orochimaru ilmestyi suoraan hänen eteensä valmiina iskemään, mutta Naruto saapui juuri ajoissa estämään sen. Sasuke ehti nähdä vilauksen valkoista takkia ja kuulla iljettävän tirskahduksen, joka kuluu siitä kun miekka lävistää elävää lihaa, sekä tuntea kuuman veren valuvan kasvojaan pitkin.
'HOKAGE-SAMA!!!'
Orochimaru oli lävistänyt Naruton, joka oli rientänyt suojelemaan ystäväänsä oman henkensä uhalla, samalla miekalla jolla oli tappanut Sandaimen. Orochimaru karjaisi voitonriemuisena luullessaan voittaneensa Naruton, mutta oli väärässä. Hokage yski ja oksensi verta, mutta pystyi yhä vetämään miekan ulos tärisevin käsin ja tarraamaan kiinni pakoon pyrkivästä Orochimarusta.
'Sinun elämäsi päättyy tähän.', Naruto kuiskasi ja lävisti Sanninin muitta mutkitta.


Orochimarun viirusilmät revähtivät auki ja huulilta karkasi hiljainen parahdus, tämän valuessa hitaasti maahan polvilleen. Hänen viimeiset sanansa kuuluiva katkonaisina kuiskauksina.
'V-Vaikka sinä surmasit minut.. Nyt he pitävät sinua hirviönä, niinkuin ollessasi nuori.' Ilkeä hymy säilyi hänen kasvoillaan kuoleman jälkeenkin. Naruto hymähti väsyneesti ja lankesi polvilleen parahtaen. Hän ei välittänyt vaikka kyläläiset pitäisivät häntä sinä samana demonina, joka hän oli ollut jo syntymästään lähtien. Hänellä ei ollut ollut muuta vaihtoehtoa. Joko hän olisi antanut Orochimarun tappaa kaikki hän rakkaansa, tai elää loppuelämä kaikkien vihaamana demonina. Helppo valinta...


'Anteeksi... Kaikki...' Hokage kaatui hitaasti taakse päin, mutta hänen yllätyksekseen joku otti hänet vastaan.
'S-Sasuke?' Naruto ei enää nähnyt selvästi, mutta hän tunsi kuinka lämpimät kyyneleet tippuivat hänen kasvoilleen.
"Sasuke itkee?"
'Naruto.. miksi sinun piti mennä tekemään jotain noin typerää, suojelemaan minua?, Sasuke murtui ja painoi kasvonsa Naruton viljapellon vaaleisiin hiuksiin, itkien hiljaa hän tiukensi otettaan kuiskaten.
'Minä en tahdo menettää sinua!' Naruton kehon valtasi sanoinkuvaamaton lämpö, joka ei kuitenkaan johtunut auringosta,  joka laski kallion toiselle puolelle kuin kehystäen kaksi erillaista, mutta kuitenkin niin samanlaista miestä yhdeksi kauniiksi olennoksi...
"Mikä tämä tunne on? Tuntuu niin hyvältä."
'Naruto, minä rakastan sinua...'
Nyt Naruto ymmärsi, mikä tämä uusi tunne oli.. Rakkaus.
"Tältä rakkaus siis tuntuu?"
Hokage oli hetken hiljaa, mutta kohotti sitten hitaasti tärisevän kätensä kohti Jouninin kasvoja, hipaisi pehmeää ihoa ja kuiskasi viimeiset sanat.
'Minäkin sinua.'
Käsi liukui hiljaa alas pitkin toisen rintakehää ja taivaan siniset silmät painuivat kiinni. Kuolema oli korjannut satonsa...

----------------------
Juu... jatkoo? olis mahdollista, jos tämä on lukemisen arvoinen^^