"Minun tunteeni" osa.4 - BaittiKyuubi
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
3
Katsottu 1308 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 1865 sanaa, 10910 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2006-10-02 14:44:51
tässä se nyt on^^ menee vähän jännemmäksi ;P
Arvostelu
3
Katsottu 1308 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Kiba huokaisi ja kohotti katseensa Leehen.
”Shikamaru niin sanotusti antoi rukkaset. Vaikka Gaara antoi neuvoja siitä miten pitäisi toimia.”
Lee sanoi naurahtaen.
”Gaara? Mitä Gaara tietää siitä miten poika isketään?”
Kiba kohotti kulmaansa.
”Olihan Gaara onnistunut iskemään Nejinkin ja – ”
Hymy Leen kasvoilta katosi nopeasti, Kiban laittaessa kätensä suunsa eteen.
”Anteeksi mitä?”
Lee kysyi purren huultaan. Kiba heilautti kättään pahoittelevasti.
”Anteeksi, meinaan, että olihan ne Gaaran jutut tehonneet.. Narutoonkin.”
Lee katsoi Kibaa epäillen tämän tarina muutosta. Kiba kirosi itsensä mielessään ja naurahtaen totesi.
”Sekoitan aina nimet, kun ajattelen toista kuin puhun. Maistuisiko kenties jäätelö?”
Lee tarkkaili Kiban kasvoja, miettien samalla itsekseen.
”Mikäpäs siinä.”
Lee sanoi viimein ja lähti kävelemään kohti jäätelö kioskia, Kiban huokaistessa hiljaa helpotuksesta.
”Mitä haluaisit? Minä tarjoan.”
Kiba sanoi kaivaessaan rahapussinsa esiin, ymmärtäen sitten ettei hänellä ollut lainkaan rahaa, koska käytti kaiken siihen kirjaan. Kioskin nainen hymyili iloisena ja nojasi käsiinsä.
”Lee, minulla ei ole yhtään rahaa.”
Kiba kuiskasi hiljaa Leelle, joka naurahti.
”Ei se mitään. Kaksi nougat jäätelöä, kiitos.”
Nainen nyökkäsi ja valmisteli jäätelöt.
”Kerropas nyt mitä meinasit sillä Gaara – Neji – jutullasi.”
Lee sanoi ottaessaan jäätelönsä. Kiba puri huultaan, haluamatta pettää Gaaran luottamusta, ottaen toisen jäätelön, jonka nainen laittoi tiskille ja Lee maksoi hymyillen.
”Tule, mennään istumaan.”
Lee sanoi mennen (kyllä tämä on sama paikka missä Kakashi ja Iruka olivat eilen.) istumaan nurmikentälle.
”Joten, olisi ihan mukavaa jos selittäisit asian minulle.”
Kiba pudisti miettien päätään, olihan Gaara ennen ollut oikea piru, mutta pudisti sitten päätään.
”Sanoinhan jo sekoittavani nimet aina keskenään, koiran mieli katsos.”
Kiba sanoi naurahtaen ja nuolaisi sulavaa jäätelöään.
”Kuule unohda se jo. Vaikka sanon kerran väärin, niin ei siitä silti kannata nokkiinsa ottaa.”
Yllättäen jostain kaukaa kuului kovia huutoja. Poikien päät kääntyivät lähestyvien huutojen suuntaan, Gaaran ja Temarin kävellessä kohti kaupungin laitaa, riidellen kovaäänisesti.
”Mikset voi vain uskoa, että jotkin ihmiset ovat erilaisia kuin toiset!”
Gaara huusi, Temarin ollessa erittäin kiukkuisen näköinen.
”Ja mikset sinä voi uskoa, etten halua molemmista veljistäni ’erilaisia’!”
Kiba käänsi hämmentyneen katseensa Leehen, joka vain kohautti olkapäitään.
”Jos kerran et voi hyväksyä asiaa niin mene sitten yksin, sitähän sinä haluaisitkin!”
Gaara sanoi tönäisten repun Temarin syliin ja kääntyen kävelemään toiseen suuntaan.
”Gaara! Ihan oikeasti nyt takaisin!”
Temari huusi kimeästi ja tuhahti kuuluvasti, kun Gaara ei vastannut huutoon. Temari mumisi jotain itsekseen ja kääntyi, lähtien pois kylästä.
”Pitäisiköhän häntä seurata?”
Kiba kysyi nyökäten Gaaraan päin. Lee pudisti päätään.
”Usko pois, hän on liian kiukkuinen siihen, parhaimmillaan pääset hengestäsi.”
Lee sanoi välipitämättömänä ja nuolaisi kädellensä tippuneen jäätelön pois.
Lähistöllä Gaara käveli eteenpäin, törmäillen ihmisiin. Temari oli taas valittanut sekä hänen että Kankuron suuntautumisesta, eikä Gaara jaksanut enää kuunnella sitä saarnaa. Tuttu selkä vilahti Gaaran ohi nopeasti ja sai tämän kääntymään poispäin juoksevaan Nejiin. Virnistys käväisi Gaaran kasvoilla tämän lähtiessä seuraamaan Nejiä.
”Neji! Pysähdyhän hetkeksi.”
Gaara huusi kuuluvasti, saaden Nejin pyörähtämään ympäri.
”Ai sinäkö. Eikö sinun pitäisi olla hiekan kylässä?”
Neji sanoi Gaaran tultua hänen luokseen.
”Älä sinä siitä murehdi. Temari hoitaa asian puolestani.”
Gaara sanoi hymyillen ja kietoi kätensä Nejin ympärille.
”Tiesitkö, että me olemme keskellä katua..?”
”Niin.?”
”Ja että täällä on paljon ihmisiä.”
”Niin.?”
”Lee saattaa nähdä meidät..”
”Niin.?”
Neji naurahti ja laski päänsä Gaaran olkapäälle.
”Tuoksut hyvälle.”
Neji sanoi, ymmärtämättä itsekään mitä sanoi. Gaara hymyili ja lipaisi Nejin kaulaa.
”Samoin kuin sinä maistut.”
Puna, jota Gaara ei voinut nähdä kohosi Nejin poskille. Neji sulki silmänsä, hymyillen. Jotenkin Gaara oli mukavan tuntuinen hänen lähellään.
”Gaara? Miksi yllättäen vaihdoit mieltäsi minun ja Leen suhteen?”
Neji kysyi pitäen yhä silmiään kiinni, Gaaran kääntäessä päätään ja kuiskatessa Nejin korvaan.
”Koska tunnen, että kuulut minulle. Enkä halua, että Lee saa sinut omaksesi.”
Neji nosti päänsä ja katsoi Gaaraa syvälle silmiin, huomaten valheettoman mielen.
”Entä sinä? Miksi sinun mielesi muuttui?”
Neji laski katseensa.
”En tiedä. En osaa selittää sitä yhtä hyvin.”
Gaara hymyili ovelasti, sanoen.
”Jospa tunnet vain halua kiellettyihin hedelmiin.”
Neji naurahti ja pörrötti Gaaran punaisia hiuksia. Gaaran hymy sai Nejin hätkähtämään ja kääntämään katseensa pois hänestä.
”Mikä on?”
Neji pudisti päätään ja hymyili leveästi.
”Ei mikään.”
Gaara huokaisi ja silitti Nejin pehmeitä hiuksia. Päivä oli taas alkanut kuumemmin kuin koskaan ennen. Ilmanlämpötila ylitti jo 30 asteen. Gaara kohotti katseensa taivaalle ja hymy katosi tämän kasvoilta.
”Jos ilma jatkaa lämpenemistään niin pian voimme sanoa hyvästit Konohalle..”
Nejikin katsoi taivaalle, mutta painoi sitten päänsä Gaaran rinnustalle.
”Miksihän se edes on lämmennyt..”
Gaara huokaisi hiljaa ja laski katseensa Nejiin.
”En tiedä… Tule, mennään käymään kylpylässä.. Se viilentää varmasti.”
Neji nyökkäsi hymyillen ja tarttui Gaaran käteen heidän kävellessä kohti kylpylän rakennusta.
Joku katseli Konohan kylää kauempaa ja hymy kävi tämän kasvoilla. Tumma ääni sanoi ilkeästi.
”Löysinpäs sinut…Gaara.”
Viitta liehahti hahmon kadotessa läheisten puiden joukkoon.
Shikamaru käveli pitkin katuja pyyhkien välillä hiestä märkää otsaansa.
”Kuinka ongelmallinen ilma.”
Hän kuiskasi hiljaa ja pysähtyi ottamaan vettä kauppiaalta, joka sitä tarjosi. Shikamaru kuuli tumman, kuiskaavan äänen sanovan syrjäisemmältä kujalta.
”Tule tänne. Autan sinua.”
Shikamaru rypisti kulmiaan ja pudisti päätään.
”Olenkohan tulossa hulluksi..?”
Ääni kuului kovempaa.
”Tule tänne. Tiedän mitä haluat ja voin auttaa sinua siinä. Tule.”
Uteliaisuus kohosi Shikamarun mieleen, kun tämän kääntyi kujaan päin ja katsoi tummuutta, joka sieltä hohkasi.
”Tule.”
Shikamaru puri huultaan astuessaan pimeyteen.
”Missä olet?”
Hän kysyi hiljaa. Valo, joka Konohan kaduilta olisi kuulunut tulla, oli kadonnut ja pimeys ympäröi hänet kokonaan. Shikamaru katsoi ympärilleen.
”Olen tässä.”
Shikamaru kääntyi nopeasti äänen suuntaan, nähden omanikäisensä pojan.
”Miksi haluat auttaa?”
Shikamaru kysyi tarkkaillen poikaa. Pojan kalpeat kasvot näyttivät kuolleilta pienessä valossa, joka heijastui jostain kauempaa.
”Olen tarkkaillut sinua. Ymmärrän miltä tuntuu olla rakastunut johonkin, muttei koskaan saa häntä itselleen. Haluan auttaa sinua, koska olet samanlainen kuin minä.”
Shikamaru mietti hetken, sanoen sitten.
”Mistä tiedän, että voin luottaa sinuun? Mistä tiedän, ettet ole vain joku kurja demoni, joka yrittää varastaa sieluni?”
Poika naurahti kolkosti, ottaen samalla pienen puukon jostain.
”Kun minä lupaan jotain pidän sen myös.”
Poika kohotti kätensä ja viilsi ”x” merkin ranteeseensa. Shikamaru nyökkäsi.
”Mitä haluat vastapalvelukseksi?”
Shikamaru kysyi tietäen, ettei kukaan auttaisi ilmaiseksi.
”Autan sinua saamaan rakkautesi kohteen omaksesi, mutta vain sillä ehdolla, että sieluni saa levätä ruumiissasi. Tämä ruumis on niin kovin heikko ja murenee vuosi vuodelta.”
Shikamaru katsoi punasilmäistä poikaa pitkään. Jokin hänessä sanoa ei, mutta suuri osa hänessä halusi suostua ehtoihin.
”Minä.. minä..”
Shikamaru takelteli hiljaisella äänellä.
”Minulla ei ole koko päivää aikaa. Sano vastauksesi.”
Shikamaru puri huultaan.
”Minä.. Suostun.”
Poika hymyili.
”Suurenmoista!”
Pojan ruumis mureni pelkäksi tomuksi ja yllättävä kipu valtasi Shikamarun mielen. Shikamaru painoi kätensä kasvojensa eteen, kuullen äänen päässään.
”Ruumiisi ja mielesi on nyt minun.”
Shikamaru ravisti päätään.
”Et sanonut mitään sellaista. Lupasit!”
Shikamaru kuuli naurua päänsä sisällä.
”Lupasin olla varastamatta sieluasi. En varastakaan. Vien vain ruumiisi ja mielesi. En koskekaan sieluusi.”
Shikamaru puri huultaan ja kipu yltyi hänen päässään.
”Älä taistele vastaan. Satutat vain itsesi.”
Pitkä hiljaisuus syntyi Shikamarun yrittäessä karkottaa pojan sielua ruumiistaan. Viimein Shikamaru siirsi kätensä pois silmiensä edestä ja hengitti syvään, avaten sitten silmänsä, toisen mustan, toisen punaisen.
”Peli voi alkaa.”
”Shikamaru niin sanotusti antoi rukkaset. Vaikka Gaara antoi neuvoja siitä miten pitäisi toimia.”
Lee sanoi naurahtaen.
”Gaara? Mitä Gaara tietää siitä miten poika isketään?”
Kiba kohotti kulmaansa.
”Olihan Gaara onnistunut iskemään Nejinkin ja – ”
Hymy Leen kasvoilta katosi nopeasti, Kiban laittaessa kätensä suunsa eteen.
”Anteeksi mitä?”
Lee kysyi purren huultaan. Kiba heilautti kättään pahoittelevasti.
”Anteeksi, meinaan, että olihan ne Gaaran jutut tehonneet.. Narutoonkin.”
Lee katsoi Kibaa epäillen tämän tarina muutosta. Kiba kirosi itsensä mielessään ja naurahtaen totesi.
”Sekoitan aina nimet, kun ajattelen toista kuin puhun. Maistuisiko kenties jäätelö?”
Lee tarkkaili Kiban kasvoja, miettien samalla itsekseen.
”Mikäpäs siinä.”
Lee sanoi viimein ja lähti kävelemään kohti jäätelö kioskia, Kiban huokaistessa hiljaa helpotuksesta.
”Mitä haluaisit? Minä tarjoan.”
Kiba sanoi kaivaessaan rahapussinsa esiin, ymmärtäen sitten ettei hänellä ollut lainkaan rahaa, koska käytti kaiken siihen kirjaan. Kioskin nainen hymyili iloisena ja nojasi käsiinsä.
”Lee, minulla ei ole yhtään rahaa.”
Kiba kuiskasi hiljaa Leelle, joka naurahti.
”Ei se mitään. Kaksi nougat jäätelöä, kiitos.”
Nainen nyökkäsi ja valmisteli jäätelöt.
”Kerropas nyt mitä meinasit sillä Gaara – Neji – jutullasi.”
Lee sanoi ottaessaan jäätelönsä. Kiba puri huultaan, haluamatta pettää Gaaran luottamusta, ottaen toisen jäätelön, jonka nainen laittoi tiskille ja Lee maksoi hymyillen.
”Tule, mennään istumaan.”
Lee sanoi mennen (kyllä tämä on sama paikka missä Kakashi ja Iruka olivat eilen.) istumaan nurmikentälle.
”Joten, olisi ihan mukavaa jos selittäisit asian minulle.”
Kiba pudisti miettien päätään, olihan Gaara ennen ollut oikea piru, mutta pudisti sitten päätään.
”Sanoinhan jo sekoittavani nimet aina keskenään, koiran mieli katsos.”
Kiba sanoi naurahtaen ja nuolaisi sulavaa jäätelöään.
”Kuule unohda se jo. Vaikka sanon kerran väärin, niin ei siitä silti kannata nokkiinsa ottaa.”
Yllättäen jostain kaukaa kuului kovia huutoja. Poikien päät kääntyivät lähestyvien huutojen suuntaan, Gaaran ja Temarin kävellessä kohti kaupungin laitaa, riidellen kovaäänisesti.
”Mikset voi vain uskoa, että jotkin ihmiset ovat erilaisia kuin toiset!”
Gaara huusi, Temarin ollessa erittäin kiukkuisen näköinen.
”Ja mikset sinä voi uskoa, etten halua molemmista veljistäni ’erilaisia’!”
Kiba käänsi hämmentyneen katseensa Leehen, joka vain kohautti olkapäitään.
”Jos kerran et voi hyväksyä asiaa niin mene sitten yksin, sitähän sinä haluaisitkin!”
Gaara sanoi tönäisten repun Temarin syliin ja kääntyen kävelemään toiseen suuntaan.
”Gaara! Ihan oikeasti nyt takaisin!”
Temari huusi kimeästi ja tuhahti kuuluvasti, kun Gaara ei vastannut huutoon. Temari mumisi jotain itsekseen ja kääntyi, lähtien pois kylästä.
”Pitäisiköhän häntä seurata?”
Kiba kysyi nyökäten Gaaraan päin. Lee pudisti päätään.
”Usko pois, hän on liian kiukkuinen siihen, parhaimmillaan pääset hengestäsi.”
Lee sanoi välipitämättömänä ja nuolaisi kädellensä tippuneen jäätelön pois.
Lähistöllä Gaara käveli eteenpäin, törmäillen ihmisiin. Temari oli taas valittanut sekä hänen että Kankuron suuntautumisesta, eikä Gaara jaksanut enää kuunnella sitä saarnaa. Tuttu selkä vilahti Gaaran ohi nopeasti ja sai tämän kääntymään poispäin juoksevaan Nejiin. Virnistys käväisi Gaaran kasvoilla tämän lähtiessä seuraamaan Nejiä.
”Neji! Pysähdyhän hetkeksi.”
Gaara huusi kuuluvasti, saaden Nejin pyörähtämään ympäri.
”Ai sinäkö. Eikö sinun pitäisi olla hiekan kylässä?”
Neji sanoi Gaaran tultua hänen luokseen.
”Älä sinä siitä murehdi. Temari hoitaa asian puolestani.”
Gaara sanoi hymyillen ja kietoi kätensä Nejin ympärille.
”Tiesitkö, että me olemme keskellä katua..?”
”Niin.?”
”Ja että täällä on paljon ihmisiä.”
”Niin.?”
”Lee saattaa nähdä meidät..”
”Niin.?”
Neji naurahti ja laski päänsä Gaaran olkapäälle.
”Tuoksut hyvälle.”
Neji sanoi, ymmärtämättä itsekään mitä sanoi. Gaara hymyili ja lipaisi Nejin kaulaa.
”Samoin kuin sinä maistut.”
Puna, jota Gaara ei voinut nähdä kohosi Nejin poskille. Neji sulki silmänsä, hymyillen. Jotenkin Gaara oli mukavan tuntuinen hänen lähellään.
”Gaara? Miksi yllättäen vaihdoit mieltäsi minun ja Leen suhteen?”
Neji kysyi pitäen yhä silmiään kiinni, Gaaran kääntäessä päätään ja kuiskatessa Nejin korvaan.
”Koska tunnen, että kuulut minulle. Enkä halua, että Lee saa sinut omaksesi.”
Neji nosti päänsä ja katsoi Gaaraa syvälle silmiin, huomaten valheettoman mielen.
”Entä sinä? Miksi sinun mielesi muuttui?”
Neji laski katseensa.
”En tiedä. En osaa selittää sitä yhtä hyvin.”
Gaara hymyili ovelasti, sanoen.
”Jospa tunnet vain halua kiellettyihin hedelmiin.”
Neji naurahti ja pörrötti Gaaran punaisia hiuksia. Gaaran hymy sai Nejin hätkähtämään ja kääntämään katseensa pois hänestä.
”Mikä on?”
Neji pudisti päätään ja hymyili leveästi.
”Ei mikään.”
Gaara huokaisi ja silitti Nejin pehmeitä hiuksia. Päivä oli taas alkanut kuumemmin kuin koskaan ennen. Ilmanlämpötila ylitti jo 30 asteen. Gaara kohotti katseensa taivaalle ja hymy katosi tämän kasvoilta.
”Jos ilma jatkaa lämpenemistään niin pian voimme sanoa hyvästit Konohalle..”
Nejikin katsoi taivaalle, mutta painoi sitten päänsä Gaaran rinnustalle.
”Miksihän se edes on lämmennyt..”
Gaara huokaisi hiljaa ja laski katseensa Nejiin.
”En tiedä… Tule, mennään käymään kylpylässä.. Se viilentää varmasti.”
Neji nyökkäsi hymyillen ja tarttui Gaaran käteen heidän kävellessä kohti kylpylän rakennusta.
Joku katseli Konohan kylää kauempaa ja hymy kävi tämän kasvoilla. Tumma ääni sanoi ilkeästi.
”Löysinpäs sinut…Gaara.”
Viitta liehahti hahmon kadotessa läheisten puiden joukkoon.
Shikamaru käveli pitkin katuja pyyhkien välillä hiestä märkää otsaansa.
”Kuinka ongelmallinen ilma.”
Hän kuiskasi hiljaa ja pysähtyi ottamaan vettä kauppiaalta, joka sitä tarjosi. Shikamaru kuuli tumman, kuiskaavan äänen sanovan syrjäisemmältä kujalta.
”Tule tänne. Autan sinua.”
Shikamaru rypisti kulmiaan ja pudisti päätään.
”Olenkohan tulossa hulluksi..?”
Ääni kuului kovempaa.
”Tule tänne. Tiedän mitä haluat ja voin auttaa sinua siinä. Tule.”
Uteliaisuus kohosi Shikamarun mieleen, kun tämän kääntyi kujaan päin ja katsoi tummuutta, joka sieltä hohkasi.
”Tule.”
Shikamaru puri huultaan astuessaan pimeyteen.
”Missä olet?”
Hän kysyi hiljaa. Valo, joka Konohan kaduilta olisi kuulunut tulla, oli kadonnut ja pimeys ympäröi hänet kokonaan. Shikamaru katsoi ympärilleen.
”Olen tässä.”
Shikamaru kääntyi nopeasti äänen suuntaan, nähden omanikäisensä pojan.
”Miksi haluat auttaa?”
Shikamaru kysyi tarkkaillen poikaa. Pojan kalpeat kasvot näyttivät kuolleilta pienessä valossa, joka heijastui jostain kauempaa.
”Olen tarkkaillut sinua. Ymmärrän miltä tuntuu olla rakastunut johonkin, muttei koskaan saa häntä itselleen. Haluan auttaa sinua, koska olet samanlainen kuin minä.”
Shikamaru mietti hetken, sanoen sitten.
”Mistä tiedän, että voin luottaa sinuun? Mistä tiedän, ettet ole vain joku kurja demoni, joka yrittää varastaa sieluni?”
Poika naurahti kolkosti, ottaen samalla pienen puukon jostain.
”Kun minä lupaan jotain pidän sen myös.”
Poika kohotti kätensä ja viilsi ”x” merkin ranteeseensa. Shikamaru nyökkäsi.
”Mitä haluat vastapalvelukseksi?”
Shikamaru kysyi tietäen, ettei kukaan auttaisi ilmaiseksi.
”Autan sinua saamaan rakkautesi kohteen omaksesi, mutta vain sillä ehdolla, että sieluni saa levätä ruumiissasi. Tämä ruumis on niin kovin heikko ja murenee vuosi vuodelta.”
Shikamaru katsoi punasilmäistä poikaa pitkään. Jokin hänessä sanoa ei, mutta suuri osa hänessä halusi suostua ehtoihin.
”Minä.. minä..”
Shikamaru takelteli hiljaisella äänellä.
”Minulla ei ole koko päivää aikaa. Sano vastauksesi.”
Shikamaru puri huultaan.
”Minä.. Suostun.”
Poika hymyili.
”Suurenmoista!”
Pojan ruumis mureni pelkäksi tomuksi ja yllättävä kipu valtasi Shikamarun mielen. Shikamaru painoi kätensä kasvojensa eteen, kuullen äänen päässään.
”Ruumiisi ja mielesi on nyt minun.”
Shikamaru ravisti päätään.
”Et sanonut mitään sellaista. Lupasit!”
Shikamaru kuuli naurua päänsä sisällä.
”Lupasin olla varastamatta sieluasi. En varastakaan. Vien vain ruumiisi ja mielesi. En koskekaan sieluusi.”
Shikamaru puri huultaan ja kipu yltyi hänen päässään.
”Älä taistele vastaan. Satutat vain itsesi.”
Pitkä hiljaisuus syntyi Shikamarun yrittäessä karkottaa pojan sielua ruumiistaan. Viimein Shikamaru siirsi kätensä pois silmiensä edestä ja hengitti syvään, avaten sitten silmänsä, toisen mustan, toisen punaisen.
”Peli voi alkaa.”
Kommentit (Lataa vanhempia)
warson
- 2006-10-04 18:58:13
Aww. <3 Tämä tosiaan jäi juuri oikeaan kohtaan, niin että se alkaa vaivata mieltä. ;) Todella mahtavaa ja suloista tekstiä, lisää :D
izumoampkotetsu
- 2006-10-05 12:26:38
uuu! jännää *ottaa mukavan asennon ja jää odottelemaan jatkoa*
Hieno juoni tässä sarjassa, olen jäänyt koukkuun :)
Hieno juoni tässä sarjassa, olen jäänyt koukkuun :)
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste