Oli aamu, linnut lauloivat ja nurmi oli peittynyt pieneen kasteeseen auringon lämmittäessä nurmikkoa. Kiba istui kivellä Akamaru sylissään. Tarkkaavaiset silmät katsoivat läheistä metsää, joka humisi hiljaa pienen tuulen vireen ohittaessa puiden oksat. Akamaru haukahti hiljaa, Kiban kääntäessä katseensa johonkin tummaan metsään. Varjo liikkui hitaasti kohti metsän reunaa. Kiba nousi varuillaan seisomaan ja nosti hupun päähänsä.

"Mikä se on?"

Kiba kuiskasi hiljaa Akamarulle, joka nuuski ilmaa, haukahtaen sitten.

"Kankuro? Mitä hän tekee täällä?"

Akamaru hyppäsi pois Kiban takin suojista ja muristen asettui Kiban eteen. Varjo, jota Akamaru oli sanonut Kankuroksi, kaatui rymisten maahan, eikä hetkeen noussut ylös. Kiba nuuhkaisi ilmaa.

"Ilma haisee verelle."

Kiba sanoi ja hitaasti lähti kohti metsää. Veren haju voimistui mitä lähemmäksi hän metsää pääsi. Nyt Kiba tunnisti hahmon Kankuroksi. Kankuro yski voimakkaasti jaa musta asu oli peittynyt punaiseen ja mustaan vereen.

"Mitä on tapahtunut?"

Kiba kysyi kuiskaten hädissään, laskiessaan kätensä Kankuron olalle Akamarun haukkuessa metsän reunalla. Kankuro värähti Kiban kosketuksesta ja yritti voimattomana nostaa kasvonsa Kibaan päin, onnistumatta siinä.

"D-demoni.. metsässä."

Kankuro lyyhistyi maahan tajuttomana.

"Demoni.? Se selittää mustan veren."

Kiba kuiskasi hiljaa ja nosti Kankuron seisomaan.

"Akamaru. Tule auttamaan."

Kiba käänsi katseensa Akamaruun, joka seisoi paikoillaan metsän reunalla. Hetken hiljaisuuden kuluttua Akamaru murahti ja kääntyi jättäen Kiban yksin metsään Kankuron kanssa.

"Akamaru?"

Kiba huusi koiran perään, mutta tämä ei vastannut enää mitään. Itsekseen kiroten Kiba nosti Kankuron paremmin ja lähti kulkemaan kohti lähintä sairastaloa. Ihmiset, jotka joutuivat aikaisin lähtemään töihin, tuijottivat nyt Kankuroa raahaavaa Kibaa. Kiba puri huultaan ja potkaisi sairaalan oven auki.

"Joku auttamaan!"

Hän huusi lujalla äänellä. Henkilökuntaa juoksi heidän luokseen ja Kankuro vietiin nopeasti hoitoon.

"Mitä hänelle tapahtui?"

Eräs hoitaja, joka oli jäänyt Kiban luokse, kysyi.

"Hän sanoi demonin hyökänneen metsässä."

Kiba sanoi pyyhkiessään otsaansa märällä pyyhkeellä, jonka hoitaja oli hänelle antanut.

"Demoni? Eihän niitä pitäisi olla täällä päin."

Hoitaja sanoi epäilevästi, mutta Kiba tunsi pienen pelon väreen hänen äänessään.

"Kutsun hokage-saman paikalle."

Hoitaja sanoi pienen tauon jälkeen ja kääntyi lähteäkseen.

"Voin tehdä sen itsekin. Tunnen hänet."

Kiba sanoi ja hoitaja nyökkäsi. Huoli Kankuron voinnista kohosi Kiban mieleen tämän astuessa ulos sairaalan ovista. Akamarua ei näkynyt missään, eikä Kiba voinut ymmärtää mikä siihen oli tullut. Kiba kohotti katseensa taloon, jossa Naruton tällä hetkellä pitäisi olla.

"Tule Akamaru."

Kiba sanoi hiljaa kuiskaten, vaikka tiesi ettei Akamaru vastaisi hänen vierellään. Nopeasti Kiba säntäsi juoksuun. Jos Kankuro olisi oikeassa, olisi koko kylä vaarassa.

Kiba pysähtyi hengästyneenä Naruton oven taakse ja löi sitä lujasti. Huoneesta kuului pientä puheen sorinaa ja sitten hiljaisuus. Kiba löi uudelleen ovea ja huusi.

"Naruto-sama!! Minulla on tärkeää asiaa! Kylä saattaa olla vaarassa!"

Ovi avattiin nopeasti ja Naruton hölmistyneet kasvot kurkistivat ulos.

"Jos tuo oli pila, niin ei naurattanut."

Kiba pudisti päätään ja lupaa kyselemättä tönäisi Naruton huoneeseen takaisin mennen itse perässä.

Naruto istui tuolille ärtyneenä ja kohdisti katseensa Kiban kasvoihin.

"No, mikä on niin tärkeää?"

Kiba nielaisi ja huokaisi.

"Törmäsin metsässä ollessani Kankuroon. Hänen kimppuunsa oltiin hyökätty ja -"

Naruto kohotti kätensä ja luuli jatkavansa lauseen oikein loppuun.

"ja nyt haluat, että lähden etsimään hyökkääjät.. Vastaus on suora ei."

Kiukku Kiban sisällä kasvoi tämän lyödessä nyrkkinsä pöytään.

"METSÄSSÄ SAATTAA OLLA DEMONI! Kankuro sanoi sen hyökänneen hänen kimppuunsa."

Naruto säikähti Kiban yllättävää huutoa ja hetken vain katsoi Kibaa, sanoen sitten.

"Demonit eivät tule tähän maailman osaan. Tämä kylä on liian pieni niiden hyökkäykselle."

"Entä sitten yhdeksänhäntäinen kettu demoni? Oliko kylä sille liian pieni hyökkäys kohde.?"

Kiba kysyi, tietäen osuvansa herkkään kohtaan. Naruto puri huultaan ja sanoi huokaisten.

"Hyvä on.. Lähetän joukon tutkimaan metsän alueen, jos siellä todellakin on demoni, ei se jää heiltä huomaamatta. Voit poistua."

Kiba pudisti päätään.

"Minä haluan tulla mukaan."

Naruto kohotti katseensa suoraan Kiban silmiin.

"Miksi? Ei tämä koskea sinua yhtään sen enempää kuin muita kyläläisiäkään."

Kiba puri huultaan ja laskeutui polvilleen anovasti.

"Pyydän hokage-saman. Demoni on satuttanut jotain sellaista mitä rakastan, enkä anna sitä anteeksi. Haluan auttaa sen etsinnöissä."

Naruto katsoi Kibaa hetken ja ymmärsi mitä tämä tarkoitti.

"Hyvä on, etsi Shikamaru ja sano, että pyytää neljä hänen lisäkseen etsimään tätä demonia."

Kiba nousi seisomaan ja nyökkäsi sitten, lähtien pois huoneesta.
Aurinko oli jo korkealla Kiban saapuessa Shikamarun luokse.

"Oi, Shikamaru."

Kiba huusi. Shikamaru kääntyi Kibaa kohti ja pyöräytti silmiään.

"Älä nyt taas tule naureskelemaan, että sinulla ei ole töitä kun taas minä joudun raatamaan."

Shikamaru katsoi Kiban vakavia kasvoja.

"Meille on töitä."

Kiba sanoi ja äänsi katseensa metsään.

"Metsässä on demoni. Hokage-sama käski sinun hakea neljä ihmistä meidän lisäksemme mukaan tutkimaan metsä."

Shikamaru puri huultaan ja tuhahti.

"Inhoan tätä työtä. Tule."

Tunti jos toinenkin kului heidän kiertäessä ympäri kylää kutsuen tarvittavat ihmiset koolle.

"Tulkaa metsän reunalle tunnin kuluttua."

Oli Shikamaru sanonut heille kaikille.
Metsän reunalla Shikamaru katsoi kuinka yksitellen neljä ihmistä saapui paikalle. Huokaisten hän levitti kartan maahan.

"Neji-san. Sinä menet Chouji-kunin kanssa tutkimaan tämän alueen. Sasuke-kun sekä Lee-san te menette tänne. Minä ja Kiba-kun otamme tämän alueen. Muistakaa. Te ette saa hyökätä demonin kimppuun yksin. Keräämme vain tietoa tällä kertaa. Ei yhtään enempää. Tuliko selväksi?"

Päät nyökyttelivät, Shikamarun taitellessa karttaa taskuunsa mahtuvaksi. Kiba hengitti syvään ja hänen ruumiinsa tärisi. Metsä humisi epämiellyttävästi ja Kiba vaistosi ilmassa pelkoa.

"Mennään!"

Shikamaru sanoi ja kaikki kuusi ihmistä katosivat metsän pimentoon.

"Demonit yleensä viihtyvät pimeissä paikoissa eivätkä hyökkää kuin öisin. Jos tämä demoni on normaali meillä on noin kahdeksan tuntia aikaa."

Shikamaru sanoi. Kiba nyökkäsi haistellen ilmaa. Veren haju ,joka Kankurossa oli ollut, tuntui ilmassa miltei kaikkialla. Kiba käänsi päätään puolelta toiselle yrittäen löytää kohdan, jossa veren haju olisi voimakkaampi.

"Tänne!"

Kiba sanoi yllättäen ja kääntyi lähtien juoksemaan syvempään metsään. Haju voimistui koko ajan eikä ollut epäilystäkään siitä, etteikö demoni ollut siellä suunnalla.

"Kiba, pysähdy!"

Shikamaru huusi Kiban perään ajattelemattomana. Hetken kuluttua Kiba pysähtyi. Hänen eteensä avautui suuri aukio, jonka keskellä makasi suuri, koiran näköinen demoni. Shikamaru saapui Kiban viereen ja katsoi aukiota. Demoni avasi toisen silmänsä ja ulvaisi verta hyytävästi. Läheisistä puskista astui kymmeniä koiria kantaen mukanaan jotain mikä näytti ihmisten ruumiilta. Demoni nuolaisi huuliaan. Kiba käänsi päänsä pois, kuullen luiden narskumisen ääniä. Demoni söi ihmisten ruumiita.

"Älä!"

Huuto sai Kiban kääntämään katseensa takaisin demoniin. Demoni sylkäisi maahan tytön, joka vielä oli hengissä.

"Kuvottavaa."

Shikamaru kuiskasi hiljaa katsoessaan demonia. Tyttö kohotti kätensä suojakseen demonin käännellessä päätään, kuin miettiessään mitä hänelle tekisi. Tyttö näytti Kibasta jotenkin tutulta, yllättäen Shikamaru huudahti.

"Se on Temari!"

Demoni käänsi katseensa heihin päin ja murahti. Puista ja puskista heidän ympärillään alkoi kuulua kovaa murinaa. Kiba katsoi sivusilmällä kuinka monet koirat piirittivät heidät muristen. Temari huomasi tilaisuutensa paeta tulleen ja lähti juoksemaan pois aukiolta.

"Shikamaru."

Kiba sanoi hiljaa.

"Niin..?"

"Jos en selviä tästä hengissä ja sinä selviät, niin tekisitkö minulle palveluksen?"

Shikamaru nyökkäsi hiljaisena.

"Kerro Kankurolle, että rakastan häntä."

Shikamaru käänsi nopeasti katseensa Kibaan, joka vakavana katsoi eteenpäin.

"Hyvä on."

Kiba käveli eteenpäin, kohti koirademonia. Demoni haukahti äreissään.

"Mitä te teette täällä?"

Kiba kysyi kohteliaasti ja katsoi demonin valtavia silmiä. Demonia murahteli ja haukahteli muutamia kertoja.

"Kylässämme ei ole mitään mikä kiinnostaisi teitä. Olette kuulleet pelkkiä huhuja."

Demoni nousi seisomaan ja haukahti vihaisena. Kiba pysyi paikallaan ja katsoi demonia.  Shikamaru tarkkaili koiria ympärillään. Ne kuuntelivat keskustelua tarkkaan.

"Uskokaa minua! Demoni, joka kaksikymmentä vuotta sitten hyökkäsi kylään, on kuollut."

Kiba sanoi kovaan ääneen, koirademonin muristessa valtavaan ääneen.

"Hyvä on! Tuon teille todisteen kettudemonin kuolemasta!"

Rohkeasti Kiba käänsi selkänsä demonille ja lähti kävelemään metsään. Demoni murahti ja käänsi katseensa Shikamaruun päin. Koirat alkoivat töniä Shikamarua kohti demonia. Demoni haukahti kuin naurahtaen.

"Shikamaru, sinä jäät tänne."

Shikamaru nielaisi kuuluvasti ja käänsi katseensa demonin nauraviin silmiin. Nopeasti Kiba juoksi kylään ja suoraan Naruton luokse.

"Shikamaru on demonin vankina."

Kiba sanoi hengästyneenä ja lyyhistyi polvilleen lattialle. Hänen jalkansa tärisivät hillittömästi eikä hänen henkensä kulkenut kunnolla. Naruto asteli Kiban vierelle ja laski kätensä tämän olalle.

"Mitä tapahtui?"

Kiba puri huultaan.

"Demoni on olemassa.. Se tuli hakemaan kyubia."

Naruto huokaisi syvään.

"Kyubi on kuollut."

Kiba nyökkäsi.

"Tarvitsen apuasi Naruto-sama."

Ovi avautui heidän takaansa ja Kankuro astui huoneeseen.

"Et mene minnekään ilman minua."

Kiban kasvoille kohosi hymy. Kiba nousi seisomaan ja käveli Kankuron luokse.

"Oletko kunnossa?"

Kiba kysyi hymyillen ja laski kätensä Kankuron olkapäälle. Kankuron silmiin syttyi omituinen kiilto, kiilto, jota Kiba ei ollut koskaan nähnyt.

"Olen kunnossa."

Kankuro sanoi kuiskaten ja katsoi Kiban olan yli Narutoa.

"Umm.."

Naruto sanoi hiljaa.

"Taidan tästä mennä.. Tulen aivan pian takaisin, vaihdan asuni vain."

Naruto sulki oven perässään ja hiljaisuus laskeutui poikien välille.

"Kiitos Kiba."

Kankuro sanoi sitten ja leikki Kiban lyhyehköillä hiuksilla. Kiba hymyili ja painoi päänsä Kankuron olalle.

"En olisi kestänyt, jos olisit kuollut. Rakastan sinua Kankuro."

Kankuro hymyili, muttei sanonut mitään. Hän kietoi kätensä Kiban ympärille hellästi. Ovi heidän takanaan avautui ja Naruto astui huoneeseen normaalit vaatteet päällänsä.

"No niin kyyhkyläiset. Mennään ennen kuin on liian myöhäistä."

Kiba irrottautui Kankurosta ja molemmat nyökkäsivät hyväksyvästi. Ilta oli jo alkanut laskea heidän kävellessä kohti metsää. Neji sekä Chouji seisoivat metsän reunalla, kinastellen jostakin.

"Mikä täällä on meneillään?"

Naruto kysyi nopeasti. Neji käänsi katseensa Narutoon.

"Lee ja Sasuke jäivät metsään. Se pirun demoni on varmaan tappanut heidät. Meidän tulisi hyökätä nyt."

Kiba astui Naruton vierelle.

"Ei. Sillä on Shikamaru vankinaan. Pahimmassa tapauksessa se tappaa hänetkin. Se haluaa vain kyubin itselleen, ei muuta."

Neji kohotti toista kulmaansa.

"Mutta mehän sidoimme kyubin kääröön kauan aikaa sitten."

Kiba nyökkäsi yhdessä Naruton kanssa.

"En tiedä miksi se haluaa kyubin, mutta nyt se ainakin haluaa todisteita siitä että kyubi on kuollut. Siksi hain Naruto-saman paikalle."

Neji katsoi epäilevästi Kibaa.

"Mistä tiedät tämän kaiken? Ettet vain olisi joutunut sen demonin puolelle ja houkuttelet meidät nyt ansaan."

Kiba pudisti päätään.

"Unohdat että kuulun Inuzuki sukuun. Osaan kommunikoida koirien kanssa. Eikä se demoni ole kuin ylikasvanut piski. Mennään."

Kiba lähti kulkemaan syvemmälle metsään muiden seuratessa häntä.
Pöllö huhuili jossain kauempaa kuun kohotessa korkeammalle taivaalle. kuivat risut rapisivat heidän jaloissaan saaden Choujin hyppäämään nahoistaan kerta toisensa jälkeen. Pian aukio häämötti heidän edessään uhkaavana.

"Toin kaipaamanne todisteet! Shikamarun on parasta olla elossa."

Vastapäiset puut huojuivat valtavan koiran astellessa aukiolle. Tuuli oli laantunut ja metsä oli hiljainen kuin odottaen jännittyneenä mitä tulisi tapahtumaan. Koira haukahteli ja Kiba veti Naruton vierelleen.

"Tämä poika kantoi kyubin sielua sisällään viisitoista vuotta."

Valtava kuono lähestyi pelosta kivettynyttä Narutoa. Kylmä ilmavirta kulki Naruton ohitse demonin haistellessa Narutoa. Se käänsi silmänsä Kibaan ja murisi pitkän aikaa.

"Kun demoni hyökkää kylään on ihmisten sitä vastaan taisteltava. Emme me aina voi jättää kylää kun joku valloitushaluinen riiviö tulee niin käskemään."

Kiba sanoi, menettäen hermonsa. Koira murisi ja paljasteli hampaitaan kääntyen kokonaan Kibaan päin, jättäen Naruton rauhaan.

"Muistat kai mitä lupasit. Päästä Shikamaru nyt pois."

Demoni käänsi päänsä Kibasta ja haukahti kuuluvasti. Kymmeniä koiria raahasi perässään tajutonta Shikamarua. Koira haukahti, Naruton nostaessa Shikamarua syliinsä.

"Lähtekää. Minä hoidan loput. Sasuke ja Lee ovat palanneet kylään. Heidän hajuaan ei ole tässä paikassa."

Naruto käänsi katseensa Kibaan.

"Oletko varma..?"

Kiba nyökkäsi ja muut katosivat pian metsän syvyyksiin. Ilkeä hymy kohosi demonin kuonolle.

"No niin iso rakki. Näytä mihin pystyt."

Kankuro oli jäänyt viimeiseksi kävelemään. Hän ei ymmärtänyt Kiban halua jäädä demonin kanssa kahden. Yllättäen hän kuuli kivun parahduksia ja koiran ulvahduksia.

"Kiba."

Kankuro kääntyi nopeasti ja lähti juosten aukiolle. Keskellä aukiota makasi suuri koirademoni. Alue demonin lähistöllä oli täynnä mustaa verta.

"KIBA!"

Kankuro huusi. Kankuro kuuli heikkoa yskimistä koiran toiselta puolelta. Peloissaan Kankuro kiersi demonin ruhon. Kiba makasi maassa, kasvot kohdistettuina demoniin.

"Senkin huijari."

Kiba sanoi hymyillen, Kankuron kävellessä hänen luokseen. Kiba käänsi katseensa Kankuroon ja hymyili.

"Typerä koira. Tuli hakemaan kyubin voimia itselleen."

"Shh.. älä sano mitään. Vien sinut kylään."

Kankuro nosti Kibaa seisomaan, huomaten samalla toisen demonin tassuista, joka oli ollut Kiban alla. Se oli punaisen veren sekä lihan peitossa. Nopeasti Kankuro laski Kiban istumaan maahan. Kiba puri huultaan ja avasi riekaleisen, verestä punaisen takkinsa. Kankuro laittoi käden suulle ja voi vain tuijottaa. Kiban rintakehä ja vatsa oli miltei kokonaan revitty pois. Kiba yskäisi.

"Heh, valitettavasti se piru vei minusta aika paljon mukanaan."

Kyyneleet kohosivat Kiban silmiin. Kankuro katsoi hädissään ympärilleen, etsien jotain millä voisi tukkia haavan.

"Odota tässä. Minä käyn hakemassa jotain, jolla tukin verenvuodon ja -"

Kiba kohotti kätensä Kankuron suulle.

"Rauhoitu, mitään ei voi enää tehdä. Tiedät sen itsekin."

Kankuro pudisti päätään silmät täynnä kyyneliä.

"Pakko voida! Sinä pelastit minun henkeni! En anna sinun kuolla."

Kiba laski molemmat kätensä Kankuron poskille.

"Usko minua. Minä uskallan kuolla sen puolesta mitä rakastan. Rakastan konohaa, rakastan perhettäni ja rakastan sinua. En kuole turhaan. Jos demoni olisi löytänyt kyubin käärön ja vapauttanut sen, olisimme kaikki kuolleet."

Kiba hymyili suruisana Kankurolle, joka katsoi kuinka elämä vähitellen hiipui pois Kiban silmistä.

"Kiba.. Älä luovuta."

Kankuro kuiskasi hiljaa.

"En halua, että kuolet. Rakastan sinua Kiba. En kestä jos lähdet."

Kankuron poskelle vieri kyynel, kaunis kristallikyynel. Kiba pyyhki kyyneleen pois Kankuron kasvoilta.

"En jätä sinua ikinä."

Kiba kumartui eteenpäin ja painoi huulensa Kankuron huulia vasten. Kiban veri maistui rautaiselta Kankuron suussa, hymyillen Kiba perääntyi ja silitti kerran Kankuron poskea.

"Älä unohda minua."

Kyyneleet vierivät Kankuron poskille.

"Kiba. Kyllä sinä selviät. Taistele, vien sinut kylään. Kiba? KIBA!"

Kiba katsoi tyhjillä silmillä eteenpäin ja hymy oli jäänyt hänen kasvoilleen.

"Ei, Kiba.. Älä jätä minua.."

Kankuro kietoi varovasti kätensä Kiban viilenneen ruumiin ympärille ja itki katkerasti.