Huom!
On tässä tullut tehtyä pari lyhyttä jatko-osaa, joten ajattelin yhdistää ne.



Pätkä osasta 1
----------------
Hokage oli hetken hiljaa, mutta kohotti sitten hitaasti tärisevän kätensä kohti Jouninin kasvoja, hipaisi pehmeää ihoa ja kuiskasi viimeiset sanat.
'Minäkin sinua.'
Käsi liukui hiljaa alas pitkin toisen rintakehää ja taivaan siniset silmät painuivat kiinni,
kuolema oli korjannut satonsa...
-----------------





Monet painoivat katseensa maahan, yrittäen estää kyynelien tulon, joka oli lähes mahdotonta,
sillä Sasuken sydäntä raastava itkuinen anelu oli kuin suolaa haavassa, joka sai jopa pari ANBU:a kyynelehtimään.
'Naruto! Naruto avaa silmäsi, minä pyydän! Älä jätä minua..älä..jätä..'
Loput sanoista hukkuivat tuulenpuuskaan, joka soitti surullista, valittavaa sävelmää ontoissa puunrungoissa, aivan kuin luontokin olisi yhtynyt suruun.

-----

Sikeästi nukkunut Chuunin heräsi yht'äkkiä hätkähtäen tuolissaan, herättäen samalla viereisessä sängyssä makaavan Jouninin.
"Onko jotain sattunut?"
Kysymys oli kuitenkin täysin turha, sillä Irukan silmistä kuvastuva huoli riitti vastaukseksi.
"On.. Vaistoan sen, jotain kamalaa on tapahtunut.."
Brunetti nousi ja kumartui suikkaamaan suukon rakkaansa huulille.
'Anteeksi Kakashi, minun on pakko mennä.'
'Ole varovainen.'

-----

Narutoa paleli, kaikkialla oli pelkkää pimeää ja hän kuuli etäisesti, kuinka joku itki lohduttomasti.
Tuska joka kuvastui itkusta oli käsinkosketeltavaa, kuin katanan viilto kyljessä.
Hokage tunsi suurta tarvetta rientää lohduttamaan tätä henkilöä, kietoa syleilyynsä ja kuiskia rauhoittavia sanoja.
Hän yritti nousta, mutta suunnaton kipuaalto pyyhkäisi hänen ruumiinsa yli, estäen aikeen.
"H-hemmetti! Mitä tämä on? Missä minä olen? Ja kuka itkee!?"


Pimeydestä hahmottui hitaasti käytävä, jonka himmeä valo oli punaista, keskittymällä saattoi kuulla vesipisaroiden tippuvan toistuvasti ja matala, kolkko murina kuului hiljaisena.
Paikka muistutti suurta viemäriverkostoa.
"Olen ollut täällä. Tämä on paikka, jonne Kyubi on lukittu.
Minun sisimpäni..
Miksi olen täällä?"
Naruto säpsähti, kuullessaan kolkon äänen sivultaan.
"Joudut tänne aina, kun olet hengenvaarassa tai kuoleman rajamailla."
Hitaasti hän käänsi katseensa ja näki valtavat leimuavan punaiset silmät, Kyubi.
"Mitä helvettiä sinä horiset.."
"Katso itse.."


Naruton yläpuolelle avautui valkoinen, nopeasti kieppuva pyörre, jonka keskellä näkyi liikettä.
Blondin silmät revähtivät auki ja huulilta karkasi hämmästynyt äännähdys.
Sasuke piteli kalmankalpeaa Hokagea sylissään ja itki.
"Se sama itku!" Naruto tajusi.
Hänet valtasi suunnaton mielipaha, hähdessään kaikki ystävänsä niin surullisina.


Tavallisesti niin energinen ja kovaääninen Kiba tuijotti maata hiljaisena,
Hinata itki sydämmensä pohjasta Shinoa vasten,
Neji oli sulkenut silmänsä ja piti nyyhkyttävää Tenteniä syleilyssään,
Lee kyynelehti kuin vesiputous Ino ja Chojin vierellään,
Sakura oli valahtanut polvilleen ja haudannut kasvot käsiinsä,
jopa Shikamaru kamppaili kyyneliä vastaan.
"Kaikki minun vuokseni?
Kyubi.. Kuolenko minä?"
"...Olet koomassa.. Syvässä.."
"Eikö ole paluuta?.."
"Pieni mahdollisuus..ehkä.."

-----

Sasuke teki parhaansa tyrehdyttääkseen verenvuodon, muta valkoinen takki jatkoi punertumistaan.
'Helvetti! Sakura tule pian tänne, minä en saa verenvuotoa loppumaan yksinäni!
Sakura pudisti päätään ja huusi itkuisesti.
'Naruto on kuollut! Kukaan ei voi selvitä tuosta..'
'ÄLÄ PUHU PASKAA!'
Minä tunnen heikon pulssin, jos sinä et auta minua tyrehdyttämään verenvuotoa, niin hän kyllä kuolee!'
Kiba syöksähti ja löi Sasukea poskelle niin, että tämän pää käännähti sivulle.
'Sasuke! älä pura suruasi Sakuraan. Naruto on kuollut, sinä vain kuvittelet pulssin...'
Sasuke nosti itkuisen katseensa ja parahti.
'EN! Kokeile itse!'


Kiba huokaisi ja polvistui Naruton vierelle, hän etsi hetken kaulan valtasuonta ja keskittyi.
Jouninin silmät revähtivät auki ja hämmästynyt inahdus pääsi raollaan olevien huulien välistä.
'S-se on totta! Naruto ON vielä elossa!'
Sakura nosti kasvonsa käsistään ja nousi vavahtaen jaloilleen, juosten ystäviensä luo.
'E-ei ole totta! Naruto sinnittele!'
Sasuke avasi Hokagen takin ja Chuuninliivin, sekä repäisi mustan t-paidan auki.
Sakura keräsi kaiken chakransa ja painoi kätensä haavaa vasten.
'Naruto, kun sinä tulet taas tolkkuihisi niin minä mottaan sinua niin että tuntuu!'


----------
Naruto katseli hiljaisena tätä kaikkea,
kuinka Sakura ponnisteli pitääkseen Chakransa mahdollisimman tehokkaana,
kuinka Sasuke rukoili hiljaa,
kuinka kaikki paikallaolijat seurasivat tilannetta hiiskumatta, rukoillen onnistumista.
"He.. he todella.. tahtovat, että herään.. He eivät pidä minua hirviönä, vaikka sumonoin Kyubin?"


Kyubi katseli Narutoa hiljaa kaltereidensa takaa, seuraten tarkasti tämän vähäisimpiäkin liikeitä.
Aataminomena liikahti blondin nielaistessa,
suupielet nykivät hiljaiseen hymyyn,
poskelle vierähti yksinäinen kyynel.
"Hän tahtoo takaisin..."


'Mitä odotat pentu? Tahdot takaisin, Mene takaisin!'
Naruto värähti kuullessaan Kyubin sanat.
'Miten..'
'Nouse ylös!'
Naruto käänsi kasvonsa kohti valkoista pyörrettä, katsoen suoraan Sasukeen, nyökäten päätäväisesti ja liikauttaen ensin kättään, se sattui...


"Minä en anna periksi!"
Hokage kurottautui hitaasti kyynerpäidensä varaan, irvistäen kivusta, jonka alkuperästä ei ollut tietoa, mutta Kyubi ymmärsi mistä oli kyse.
"Joku muisto estää häntä nousemasta."
Kybi mietti kuumeisesti, etsien mielessän tätä muistoa.
Oivallus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.
"Monta vuotta sitten, kun hän ja Sasuke taistelivat... Arvasin.
Naruto tuntee yhä syyllisyyttä siitä, ettei pystynyt estämään Sasukea menemästä Orochimarun luo,
tämän vuoksi Sasuke kärsi paljon, ennenkuin Naruto oli kyllin vahva auttamaan.
Tämä muisto pidättelee häntä."


Hokage kamppaili yhä kipua vastaan,
pyrkien nousemaan ylös hinnalla millä hyvänsä, kunnes.
Valkoinen pyörre hänen yläpuolelllaan muuttui mustaksi ja Sasuken kasvot katosivat näkyvistä.
'Mi-!?'
'Sinun täytyy ensin selvittää eräs asia itsellesi.'
Pyörteen keskelle ilmestyi muisto siitä illasta, jolloin Sasuke ja Naruto olivat taistelleet toisiaan vastaan, kahden patsaan reunustamalla vesiputouksella.
Sasuke oli juuri voittanut ja katseli Narutoa tovin, punniten itseään ja tarkoitusta, jonka vuoksi hänen täytyisi tappaa Naruto...
Koska tämä oli Sasuken paras ystävä...
muistot illasta, jolloin Itachi oli surmannut koko klaanin vilahtivat Sasuken silmissä kuin filmi.

Jotta saisit Mangekyou sharinganin, sinun täytyy tapaa paras ystäväsi!

"Minä en tee kaikkea niin kuin Itachi käskee!"
Sasuke vilkaisi vielä viimeisen kerran maassa makaavaa blondia, ennen kuin hän kääntyi lähteäkseen.

'S-sasu..ke... Älä jätä minua...'
Naruto oli katsellut muistoaan järkyttyneenä ja valahtanut takaisin makuulleen, hervottomasti itkien...