Tässäpä tätä toivottua jatkoa. Aikaakin meni vähemmän kuin odotin. Ensimmäinenhän on yleensä parempi, mutta toivottavasti tämäkään ei ole täysin kelvoton. Kommentoikaa toki ja kertokaa, mitä piditte...


Viileä tuuli värisytti puiden lehtiä. Luokasta ulos kiirehtivät oppilaat kiristivät kaulahuivejaan ja vetivät pipoja päähänsä. Iruka seisoi pöytänsä takana ja korjasi koepapereita. Erityisesti Konohamarun paperi täyttyi punaisista merkinnöistä. Kylmä ilma ei juuri houkutellut astumaan ulos.

Korjattuaan koepaperit, Iruka vilkaisi kelloa. Hän oli sopinut tapaavansa Kakashin hetken kuluttua. Mitä ilmeisimmin jounin myöhästyisi, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Ehkä hän olisi kerrankin ajoissa. Toiveikkaasti Iruka astui viileään ulkoilmaan. Ensimmäinen tuulenpuuska sai hänet kiroamaan kaulaliinan puutetta. Miten hän oli saattanut unohtaa sen?! Kakashin olisi parasta olla ajoissa.

Jälleen kerran nuori sensei sai huomata toiveensa turhaksi. Kakashi oli taas myöhässä. Melkein tunnin itseasiassa. Iruka tiesi, että Kakashi oli hänen kanssaan tarkempi, kuin esimerkiksi Naruton ja kumppaneiden, jotka saivat usein odottaa senseitään tuntikausia. Silti häntä suututti. Olisiko tosiaan niin kauheaa olla kerrankin ajoissa? Iruka istui läheiselle penkille, päättäen odottavansa enää vain viisi minuuttia. Hän oli jäässä luita ja ytimiään myöten, mutta tunnollisena senseinä ei saattanut lähteä heti.
”Yo”, Kakashi tervehti hyväntuulisesti. Mies ei näyttänyt edes huomaavan myöhästymistään.
”Olet myöhässä”, Iruka huomautti viileästi. Tällä kertaa Kakashi ei pääsisi kuin koira veräjästä.
”Minulla oli vähän viivytyksiä. Törmäsin vanhaan rouvaan, joka tarvitsi apua kauppakassien kanssa ja...” jounin aloitti.
”Luuletko, että uskon tuon? Olet käyttänyt samaa tekosyytä jo ainakin kolmesti”, Iruka huokaisi. Kakashi tuntui vasta huomaavan, kuinka suutunut chuunin oli.
”Iruka-kulta, älä viitsi vihoitella. Kyllähän sinä tiedät, että minä kuitenkin tulen aina”, Kakashi veti Irukan seisomaan ja halasi häntä. Iruka punastui, peläten jonkun näkevän heidät. Gai ei ihme kyllä ollut kertonut kenellekkään, mikä saattoi tietysti johtua siitä, ettei alkoholin takia muistanut. Kakashi irroitti kuitenkin otteensa ja Iruka helpottui huomatessaan heidän olevan kahden. Kylmä tuulenpuuska sai Irukan kuitenkin värähtämään kylmästä. Kakashikin tuntui huomaavan sen,sillä hän siirty vikkelästi aivan kiinni Irukan kylkeen.
”Onko sinulla kylmä?” mies kysyi ja tökki kiusoitellen Irukan kylkeä. Chuunin punastui uudelleen ja vastasi:
”Sinun syysi. Mitäs tulit myöhässä ja annoit minun palella ulkona”,
”Jos haluat, voin hiukan lämmittää sinua...” Kakashi virnisti ja laski kätensä Irukan takapuolelle. Iruka hätkähti ja katsoi jouninia kauhistuneena. Tämä vain virnisteli irstaasti.
”Sinä senkin perverssi! Eikö mieleesi mahdu mitään muuta?!” Iruka ärähti.
”Arvaa vain...” Kakashin ilme oli unelmoiva, mikä ei jättänyt arvauksille paljon sijaa.
”Lopeta tuo!” Iruka huitaisi Kakashin käden pois.
”Miksi? Etkö pidäkkään siitä?” jouninin ääni oli kiusoitteleva.
”Tajuatko, että olemme julkisella paikalla?!” chuunin sähähti.
”Kappas!” Kakashi huudahti, kuin olisi vasta tajunnut sen. Iruka halusi läimäyttää miestä.
”Lähdetään nyt vain syömään”, hän tyytyi huokaisemaan. Jounin nyökkäsi ja tarttui vaivihkaa Irukaa kädestä. Iruka punastui, mutta antoi asian olla. Olkoon tämän kerran.

Aamulla Iruka heräsi siihen, että Kakashi katseli häntä. Jounin makasi hänen vieressään ja hymyili tyytyväisenä.
”Huomenta, unikeko”, Kakashi naurahti ja suuteli chuuninia. Sitten hän nousi, keräsi vaatteensa lattialta ja asteli suihkuun.
”Liitytkö seuraan?” Kakashi virnisti ovelta. Tarjous houkutteli Irukaa, mutta jotenkin hän tunsi olonsa liian väsyneeksi.
”En tällä kertaa”, chuunin vastasi. Kakashi näytti pettyneeltä, muttei väittänyt vastaan. Hetken päästä alkoi kuulua suihkun valumista. Iruka huokaisi. Eilinen oli sujunut loppujen lopuksi oikein hyvin. He olivat käyneet syömässä eikä kukaan tuttu ollut tullut vastaan. Sitten he olivat lähteneet jatkamaan iltaa Irukan luokse. No, olihan Kakashi tosin kähminyt häntä koko aterian ajan, mutta upea yö korvasi sen. Ennenkuin Kakashi ehti tulla suihkusta, Iruka oli jo nukahtanut uudestaan. Jounin hymyili, veti peiton Irukan ylle ja livahti ulos ovesta.

Herättyään uudelleen Irukan olo oli kauhea. Hänellä oli hirveän kylmä, päässä humisi ja kurkkua koski. Lämpimästä suihkusta ja teestä ei ollut mitään apua. Loistavaa, Iruka ajatteli. Ei hän voisi sairastua nyt. Hänen pitäisi mennä töihin ja kokoukseen Hokagen luo. Kuitenkin törmättyään pöytään ja kaaduttuaan lattialle, Iruka tajusi, ettei varmaan pääsisi edes perille asti. Niinpä hän ilmoitti sairastuneensa ja raahautui sänkyyn.

Samaan aikaan Kakashi sai kuulla, että Iruka oli sairastunut eikä tulisi töihin. Ulkoisesti jounin näytti yhtä rauhalliselta kuin ennenkin eikä kukaan voinut arvata, että asia kosketti häntä jotenkin. Silti huono omatunto vaivasi häntä koko päivän. Oli sentään hänen syynsä, että Iruka oli kipeä. Chuuninhan oli odottanut häntä eilen kylmässä ties kuinka kauan. Kakashi tunsi pistoksen sisällään. Hänen pitäisi varmaan mennä iltapäivällä katsomaan Irukaa.

Neljän aikoihin Kakashi pääsi viimein lähtemään Irukan talolle. Hän yritti olla ajattelematta kaikkia niitä mahdollisuuksia, jotka keksi puolustuskyvyttömän chuuninin varalle. Vihellellen hän saapui perille. Hän koputti oveen ja oli lentää selälleen hämmästyksestä. Oven takana seisoi Naruto!
”Kakashi-sensei! Mitä sinä täällä teet? Et kai vain suunnittele mitään likaista?” Naruto kysyi epäilevästi.
”Minäkö? Voisinko minä muka käydä puolustuskyvyttömän uhrin kimppuun?” Kakashi yritti näyttää viattomalta.
”Voisit”, Naruto tokaisi silmät ummessa. Hemmetti, Kakashi kirosi mielessään. Hänen pitäisi päästä jotenkin eroon pojasta.
”Olet oikeassa. Kuulin, että Iruka on kipeä, joten päätin käyttää tilanteen hyväkseni ja vietellä hänet. Hän olisi täysin armoillani”, Kakashi sanoi.
”Valehtelija!” Naruto huudahti ja tuntui rauhoittuvan. Silloin kuului äänekästä kurnintaa.
”Minä lähden nyt syömään. Vatsaani kurnii niin vietävästi”, Naruto valitti ja lähti ulos. Kakashi jäi seisomaan eteiseen, tyytyväisenä itseensä.
”Vihdoin kahden”, hän virnisti ja asteli kohti makuuhuonetta, jossa Iruka nukkui.

Kakashi joutui todella käyttämään tahdonvoimaansa, jottei hyökkäisi chuuninin kimppuun. Tämä näytti niin suloiselta, maatessaan sängyllä umpi unessa. Onnistuen vain vaivoin välttämään kiusauksen, hän marssi keittiöön ja etsi kaapista flunssalääkkeen. Pöydällä oli myös likaisia astioita ja Kakashi arveli, että hänen olisi parempi tiskata ne. Pitäisihän hänen tehdä jotain potilaan hyväksi. Onneksi tiskejä ei ollut paljon ja jounin suoriutui pian takaisin makuuhuoneeseen. Hän laski lääkken pöydälle eikä voinut enää vastustaa kiusausta. Hitaasti hän kumartui Irukan ylle, laski maskinsa ja suuteli tätä. Ei suudelma ketään tappaisi eikä Irukan tarvitsisi tietää...

Iruka havahtui unestaan juuri sopivasti, huomatakseen Kakashin huulet omiaan vasten. Tajuttuaan, ettei kysessä ollut uni, Iruka alkoi suuttua. Se senkin irstas apina! Miten Kakashi saattoi käydä kuumeisen ja nukkuvan uhrin kimppuun?! Hän aikoi jo läimäistä miestä, kun tämä nousi ja huomasi Irukan olevan hereillä.
”Iruka! Etkö nukkunutkaan?! Olisit sanonut jotain”, Kakashi oli ilmeisen kauhistunut. Iruka mulkoili häntä jäätävästi.
”Miksi? Jotta olisit ehtinyt keksiä teollesi selityksen, vai?” Iruka kysyi kireästi.
”Minähän vain tulin tuomaan sinulle flunssalääkettä”, Kakashi hymyili viattomasti.
”Ahaa, ja päätit samalla ottaa minulta sylkinäytteen?” Irukan ääni oli sarkastinen. Kakashi raapi päätään ja yritti näyttää rakastettavalta. Viimein Irukaakin alkoi hymyilyttää ja hän päätti armahtaa Kakashin.
”Miten pääsit sisään?” Iruka kysyi ja nousi istumaan.
”Naruto päästi minut”, Kakashi vastasi ja mittasi sopivan määrän lääkettä. Irukan silmät laajenivat.
”Naruto päästi?! Miten sinä saatoit?! Nyt Naruto tietää taatusti ja...” Iruka oli paniikin partaalla ja Kakashi onnistui syöttämään lääkkeen hänelle kesken lauseen.
”Se napero ei tiedä mitään. Tuskinpa hän edes arvaisi mitään, vaikka suutelisimme hänen silmiensä edessä”, Kakashi virnisti ja istui Irukan viereen sängylle. Iruka avasi suunsa väittääkseen vastaan, mutta luovutti. Hän ei yksinkertaisesti jaksanut puhua. Väsyneesti hän nojasi päätään Kakashin olkapäähän. Jounin pudotti kätensä Irukan vyötärölle ja veti hänet lähemmäs itseään. Sitten hän kumartui suutelemaan Irukaa. Chuunin yllättyi, muttei vastustellut. Hän tunsi Kakashin kielen tutkivan omaansa ja vastasi. He taistelivat hetken kiihkeästi. Kakashi voitti helposti ja kaatoi Irukan selälleen, avaten samalla tämän paidan. Hänen huulensa vaelsivat pitkin nuoren sensein kasvoja, kaulaa ja rintaa...

Niin paljon kuin Kakashi olisi halunnutkin, hän ei mennyt pidemmälle. Iruka oli kipeä ja tarvitsi lepoa.Tuntien itsensä pyhimykseksi, Kakashi peitteli hänet, antoi nopean suukon ja aikoi lähteä.
”Älä mene...” Irukan väsynyt ääni pyysi. Kakashi kääntyi ja palasi.
”Ole kiltti ja jää”, Iruka pyysi ja katsoi jouninia anovasti. Hän ei halunnut jäädä yksin tyhjään asuntoon. Kakashi kiipesi takaisin sängylle ja antoi Irukan pään levätä sylissään. Hiljaa hän silitteli chuuninin hiuksia ja kuunteli tämän tasaista hengitystä. Virnistys pyrki sensein kasvoille. Ehkä Iruka voisi aamulla paremmin...