Tentenin hautajaiset olivat hiljaiset. Oli ilta ja auringonlasku värjäsi taivaanrannan verenpunaiseksi. Kaikki osaa ottavat olivat shinobeja, joten tunteita ei näytetty. Sunasta juuri tähän tilaisuuteen tullut Kankurou laski tuomansa valkeat ruusut ruumisarkun päälle ilmeenkään värähtämättä ja palasi sitten riviin. Hän ei sanonut Tentenille sanaakaan arkun luona. Sanoja ei tarvittu. Tenten ei niitä kuitenkaan kuulisi, joten niitä ei olisi hyötyä sanoa ääneen.

Surupukuihin pukeutuneet ihmiset kävelivät jonossa kohti hautaa, johon Tenten pian laskettaisiin. Ruumisarkun kantajia lukuun ottamatta Kankurou käveli rivissä neljäntenä, Tentenin perheen jälkeen. Tytön äidin hiljainen nyyhkytys kuului selvästi Kankuroun korviin. Muuten ei kuulunut muita ääniä kuin kenkien pohjissa rapiseva maa ja puissa hiljaa suhiseva tuuli. Jopa Lee ja Gai olivat hiirenhiljaa. Kankurou ei nähnyt heitä, mutta tiesi heidän olevan läsnä. Hän tiesi myös Nejin olevan läsnä.

”Se oli sinun syysi! Sinä tapoit Tentenin! Alusta asti sinusta oli vain harmia, ja sitten lopetit jutun näin!” Neji oli hänelle huutanut Kankuroun tullessa Konohaan heti kuultuaan tapahtumasta. Hyuugan kasvoista ei sitä nähnyt, mutta Kankurou vain aavisti tämän itkeneen katkerasti ryhmätoverinsa menetystä. Sellainen sai kenet tahansa itkemään.

Nejin poistuttua paikalta oli Gai saapunut. Vihreään jumppapukuun pukeutunut mies oli antanut Kankuroulle rypistyneen, joskus kastuneen ja hieman verisen paperin. Sanaakaan sanomatta Gai oli poistunut paikalta, jättäen Kankurou seisomaan paperi kädessään. Nukkemestari oli katsonut paperia ja tunnistanut sen samaksi kirjeeksi, jonka itse oli jättänyt Tentenille. Kirjeessä oli ollut Tentenin viimeinen viesti Kankuroulle.

”Vaan mitä on marionetti ilman lankoja pitelevää nukkemestaria?”

Kankurou ei koskaan saisi sanoja mielestään. Hän oli polttanut kirjeen sen jälkeen, kun oli lukenut sen muutaman kerran. Hän ei tahtonut enää ikinä nähdä sitä. Häntä kadutti, että hän oli yleensäkään kirjoittanut sen kirjeen. Hänen olisi pitänyt odottaa, että tapaisi Tentenin kasvotusten. Mutta ei, ikinä sitä ei vain tehnyt oikeita päätöksiä.

Kankurou katsoi ilmeenkään värähtämättä, kuinka Tentenin ruumisarkku laskettiin sille tarkoitettuun hautakuoppaan. Tytön isä tiputti kourallisen multaa haudalle ja nyökkäsi sitten lapioita piteleville miehille. Miehet alkoivat täyttää hautakuoppaa, haudata Tentenin maan uumeniin. Kankurou olisi tahtonut hypätä estämään, vetää Tentenin ulos ruumisarkusta ja painaa vielä kerran rintaansa vasten. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä.

Ihmiset alkoivat poistua paikalta. Nyt olisi aika jättää viimeiset jäähyväiset Tentenille ja sitten antaa tämän vanhempien surra yksin tyttärensä haudan luona. Neji polvistui haudan ääreen, kosketti oikean kätensä etu- ja keskisormella ensin otsaansa, sitten huuliaan ja painoi sormensa lopulta Tentenin hautakivelle. Sanaakaan sanomatta Hyuuga nousi ylös ja käveli pois, taakseen katsomatta. Kankuroun kurkkuun nousi pala.

Lee käveli Tentenin haudalle ja seisoi sen luona kyyneleet avoimesti valuen poskia pitkin. Äännähtämättä Lee teki kunniaa ja kääntyi sitten pois hiljaa nyyhkyttäen. Gai kävi nyökkäämässä ilmeettömänä haudalle päin ja lähti sitten Leen perään, kietoen käsivartensa lohduttavasti oppilaansa hartioiden ympärille.

Muutama muu ihminen kävi vielä jättämättä jäähyväiset ja sen jälkeen Kankurou itse meni jättämään omansa. Hän käveli haudan luokse ja pysähtyi siihen. Sanaakaan sanomatta hän otti taskustaan esiin marionettitelineen. Siinä ei kuitenkaan roikkunut nukkea, vaan ainoastaan langat. Kankurou laski esineen hautakiven juurelle ja lähti sitten kävelemään pois.

Hän käveli suoraan Konohan porteille. Portinvartijat vilkaisivat häntä ja nyökkäsivät sitten osaaottavasti. Kankurou nyökkäsi takaisin ja astui ulos kylästä. Hän lähtisi kohti Sunaa.

’Tenten-koi… teollasi osoitit olevasi marionetti, kuten sanoin. Marionetin sydän on riippuvainen langoista nukkemestarin käsissä, ilman niitä se putoaa elottomana maahan’, Kankurou ajatteli kävellessään, ’Mutta… Vaan mitä on nukkemestari ilman marionettia? Nukkemestarin sydän tarvitsee marionetin ollakseen kokonainen’, ja antoi kyynelten lopulta valua.

-----

OMG! Katsokaa ihmiset, tämä fic on saanut fanartia: http://animu.fi/art/view/17686