Aurinko laski verkalleen Konohan taivaanrannan taa, pilkottaen vielä hetken verran puiden takaa ennen yöpuulle vetäytymistä. Vain muutama tunti sitten Sasuke oli kuin ihmeen kaupalla saatu tuotua takaisin kotikyläänsä, vastoin monien ninjojen odotuksia. Ei niin, etteikö Lee olisi alusta asti luottanut täysin Naruton ainutlaatuiseen kykyyn saada Sasuke muuttamaan mielensä, mutta oli se silti ollut positiivinen yllätys, kun Kakashi-sensei oli kuljettanut heidät kylään hieman sen jälkeen, kun Lee ja muut urheat geninit oli noudettu turvaan metsästä ja tuotu hoitoon. Viimeiseksi tuotu kaksikko oli ollut todella huonossa kunnossa portista saapuessaan ja heidät oli kuljetettu oikopäätä sairaalaan. Lee ei tiennyt, miten Naruto oli pystynyt kääntämään jääräpäisen Sasuken pään, mutta lopputulos oli se mikä ratkaisi. Prinses-- Sasuke oli pelastettu ja pahikset lyöty! Tapausta voisi muuten vaikka juhlistaa, mutta valitettavasti noin puoli Konohaa oli sairaalassa katalan Orochimarun vuoksi, eivätkä loputkaan olleet elämänsä kunnossa. Lee itse kuului jälkimmäiseen ryhmään.

Lee istui harjoittelukentän laidalla nojaten puuta vasten. Hänen vasenta jalkaansa ja käsivarttaan kivisti ikävästi, mutta hän oli tottunut siihen taisteltuaan kivun kanssa jo pidemmän aikaa. Hän ei ollut ollut kunnossa alun alkaenkaan, ei sitten chuunin-kokeen, eikä taistelu Kimimaroa vastaan ollut ainakaan auttanut asiaa. Mutta ei se mitään, hän pärjäisi kyllä. Sitä paitsi kyseinen taistelu ei todellakaan ollut mennyt hukkaan! Ensinnäkin Naruto oli Leen jalon teon ansiosta päässyt Kimimaron ohitse ja Sasuken perään, mikä olikin lopulta johtanut tehtävän huikeaan onnistumiseen. Toiseksi Lee oli saanut tilaisuuden tutustua uuteen ja eheään Gaaraan! Tai ehkä tuo oli väärin sanottu. No, ainakin hiekan ninjassa oli tapahtunut selvä muutos parempaan päin! Tämä oli jopa avautunut Leelle. Ainakin vähän.

Vihreään pukeutuneen ninjan kasvoille nousi leveä virne. Hän oli jo silloin miettinyt asiaa, mutta kunnon Päätöksen hän oli tehnyt vasta kotona, levättyään hetken ja päästyään adrenaliinin jälkivaikutuksista. Päätös oli, että hänestä ja Gaarasta tulisi vielä hyvät ystävät, ehkä jopa parhaat sellaiset! Ja hänen Päätöksensä eivät olleet tusinatavaraa, eli se pitäisi niin varmasti kuin hänen nimensä oli Rock Lee! Hän saisi Gaaran ystävystymään kanssaan, ei väliä kauanko aikaa ja paljonko vaivaa siihen menisi!

”Lee, mitä sinä…?” paikalle hetki sitten ilmaantunut Tenten kysyi. Hän katsoi Leen ylväästi pystyssä törröttävää peukaloa mietteliäs ilme kasvoillaan. Lee virnisti leveästi, itsetyytyväisyyttä uhkuen.

”Tein juuri Päätöksen!” hän sanoi ylpeänä ja katsoi Tenteniä hiilenmustat silmät tuikkien. Tyttö pyöräytti silmiään huvittuneen oloisena.

”Huomasin kyllä. Mietin vain, että mistähän tällä kertaa on kyse?” Tenten kysyi ja loihti kasvoilleen kysyvän hymyn. Leen oma virne vain leveni.

”Ajattelin mennä kysymään Tsunade-samalta missä Gaara-san asuu”, Konohan Kaunis Vihreä Peto vastasi iloisesti. Tentenin naama venähti, jostain syystä hän vaikutti erittäin äimistyneeltä.

”Gaara? Oletko… oletko varma? Tai siis… kai muistat chuunin-kokeet?” Tenten kysyi tunnustellen ja vilkuili Leetä päästä varpaisiin. Erityisesti pää tuntui kiinnostavan tyttöä suuresti, syystä tai toisesta. Jos Lee ei olisi tiennyt paremmin, hän olisi saattanut erehtyä luulemaan tytön etsivän merkkejä päähän suunnatusta iskusta. Se ei voinut pitää paikkansa, sillä kyllä Tentenin pitäisi tietää, ettei Tsunade-sama päästäisi Leetä enää ulos sairaalasta, jos hän olisi saanut iskun päähänsä.

”Se on mennyttä! Gaara-san on nykyään aivan erilainen. Sitä paitsi se johtui varmasti kokeissa siitä, että tilanne vain karkasi käsistä. Ei hän minua enää yrittäisi tappaa”, Lee sanoi ja hymyili tietäväisesti. Tenten näytti erittäin epäuskoiselta, muttei sanonut mitään. Lee oli varmasti vakuuttanut hänet sanoillaan! Sitä paitsi kyllähän Gaarasta näki ulospäinkin, että tämä oli muuttunut mies!

Päätään pudistaen Tenten jatkoi matkaansa mutisten jotain Nejistä ja jättäen Leen yksin suoltamaan innokasta saarnaa kahden miehen välisestä ylväästä ystävyydestä.

ooooo

Hiukan myöhemmin oman puheensa innoittamana Lee saapui Hokage-tornin juurelle ja veti syvään henkeä. Hän menisi välittömästi kysymään Gaaran yöpaikan sijaintia, jotta voisi ensimmäiseksi aamulla mennä tervehtimään tulevaa ystäväänsä. Tarmoa täynnä ja innokkaasti virnistäen hän marssi sisään torniin ja meni mitä pikimmin Tsunaden toimiston ovelle. Hän koputti oveen kohteliaasti ja kutsun saatuaan astui sisään. Hän oli erittäin positiivisesti yllättynyt nähdessään Gaaran seisovan Tsunaden työpöydän edessä. Tämän oli pakko olla kohtalon sanelemaa!

”Hei Gaara-san! Sinua minä juuri etsinkin! Tai olin ainakin aloittamassa”, Lee sanoi iloisesti ja asteli punapään vierelle. Gaara katsoi häntä kasvoillaan ilme, jonka selvästikin piti kertoa jotain olennaista. Lee ei kuitenkaan osannut tulkita sitä, vaan kallisti kysyvästi päätään, jolloin Gaara nyökkäsi Tsunaden suuntaan. Lee punastui nolostuneena ja painoi päänsä.

”Anteeksi! Keskeytin varmaan jotain? Voin minä poistua ja odottaa käytävässä, ei minulla ole kiirettä ja--” Lee selitti, huitoen villisti käsillään kuin häätääkseen kömmähdyksensä. Minne ihmeeseen hän oli hukannut käytöstapansa, sivuuttaa nyt kylän tärkein henkilö vain vaihtaakseen kuulumisia toisen ninjan kanssa? Tästä hyvästä hänen tulisi tehdä viisisataa-- Tsunade kuitenkin keskeytti hänen ajatuksenkulkunsa ennen kuin hän sai määrättyään itselleen sopivaa rangaistusta töykeydestään.

”Rauhoitu Lee… Lee!” Hokage mylväisi ja saikin jumppapukuisen ninjan vaikenemaan entistäkin nolompana. Tsunade hieroi ohimojaan kärsivän oloisena ja loi silmäyksiä edessään seisovasta geninistä toiseen. Hän huokaisi.

”Gaara, minä kerroin jo Temarille ja Kankuroulle, kummallekin erikseen, teidän majoituspaikkanne. Eivätkö he kertoneet sitä sinulle? Äh, älä sittenkään vastaa. Lee, vie Gaara hänen majoituspaikkaansa, tässä osoite. Voitte poistua. Poistukaa. Shizune, tule tänne!”

Lee ja Gaara löysivät itsensä sekunnin kuluttua oven ulkopuolelta.

Lee räpäytti silmiään pari kertaa. Hän oli saanut mitä halusi, eikä ollut ehtinyt edes kysyä sitä! Tsunade-sama oli kyllä loistava työssään. Lee virnisti ja katsoi sitten Hokagen hänelle tyrkkäämää kallisarvoista lappua, jossa oli Gaaran osoite. Kyllä, Tsunade-sama oli todella pätevä Hokage.

”Onko Hokagenne aina tuollainen?” Gaara kysyi monotonisella äänellä, silmät suunnattuna äsken sulkeutuneeseen oveen. Lee oli jo puoliksi ehtinyt unohtaa, että oli osoitteen lisäksi saanut myös Gaaran itsensä mukaan. Se vain antoi lisäpotkua hänen hyvälle tuulelleen. Heidän upea Hokagensa tosiaan osasi asiansa.

”Kyllä, ainakin on ollut sen ajan, mitä hän on täällä ollut”, Lee vastasi, silmäillen itsekin toimiston ovea. Hän saattoi kuulla sen läpi kuinka Shizune tiuski jotain heidän Hokagelleen, joka ei kuulostanut pitävän siitä, mikäli tuosta rysähdyksestä pystyi mitään päättelemään. Lee oli erittäin onnellinen, ettei ollut Shizunen asemassa juuri nyt. Itse asiassa nyt taisi olla sopiva aika strategiselle vetäytymiselle mahdollisimman kauas Hokage-tornista. Ei niin, että Lee olisi pelännyt Tsunade-samaa, mutta tällaisissa tilanteissa pieni etäisyys oli vain merkki itsesuojeluvaiston toimimisesta.

”Gaara-san, menemmekö?” Lee kysyi, kääntyen hiljaisen punapään puoleen. Tai olisi kääntynyt hänen puoleensa, mikäli kyseinen henkilö olisi vielä ollut siinä, missä oli viimeksi. Lee vilkuili hämmästyneenä ympäriinsä ja huomasikin pian Gaaran, joka oli jo matkalla kohti uloskäyntiä. Lee hymyili ja hölkkäsi tämän perään. Samanlainen ajattelu oli varmasti hyvä merkki.

”Gaara-san, sinä et tiedä minne me olemme menossa”, Lee huomautti heidän poistuessaan tornista ja Gaaran edelleen johtaessa joukkoa. Kyllähän Gaara varmasti oli hyvä johtaja, mutta olisi todennäköisesti viisaampaa, että ”kartan” omistaja olisi johdossa?

Hiekkaninja pysähtyi ja käänsi sitten ilmeettömät kasvonsa Leen suuntaan. Konohan Kaunis Vihreä Peto hymyili ja heilautti kädessään olevaa tärkeää osoitelappua. Hän asetti lapun kasvojensa eteen ja vilkaisi siitä osoitteen, jonka painoi välittömästi mieleensä. Hän nyökkäsi ja asteli Gaaran vierelle, hymyillen taas leveästi tämän suuntaan. Hän kuvitteli nähneensä Gaaran kohottavan olematonta kulmakarvaansa. Eihän se tietenkään huono asia ollut, ettei hänellä ollut kulmakarvoja, Leen omat kyllä korvaisivat sen puutteen, ei hän siis toista arvostellut sen perusteella. Se oli vain havainto. Gaaran ilme kuitenkin oli muuttumaton Leen katsoessa tarkemmin.

”Kauanko te viivytte täällä?” Lee kysyi heidän käveltyään jo jonkin aikaa rikkumattomassa hiljaisuudessa. Gaara oli selvästikin hyvin harvasanainen, joten ilmeisesti Leen piti hoitaa puhuminen. Hän myös jätti täysin omaan arvoonsa tämän tuntemuksen, joka Gaaran ympärillä tuntui leijuvan. Sanoin sen voisi kuvata ’älä-puhu-minulle-mitään-tai-kuolet’-tuntemukseksi, mutta Lee oli varma, että se oli vain jäänne entisestä, eikä pätenyt enää.

”Kolmisen kuukautta, enemmän jos on tarvis”, Gaara vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen. Loistavaa, Gaara olisi suhteellisen helposti tavoitettavissa kolme seuraavaa ihastuttavaa kuukautta! Luultavasti Tsunade-sama ei edes tulisi antamaan hänelle heidän rakkaan kylänsä ulkopuolisia tehtäviä, koska Gaara oli kuitenkin Sunan ninja, joten Konohan mainetta ei auttaisi vaikka hän huhkisi kuinka ulkopaikkakunnilla. Ja varmastihan Gaara tekisi töitä oikein kunnolla, tämä oli niin loistava ninja, joten tämä oli varmasti myös hyvin vastuuntuntoinen ja ahkera!

Leelle itselleen Hokage tuskin antaisi mitään tehtäviä, koska tämä oli aina niin huolehtivainen ninjojensa terveydestä ja vahti, että nämä varmasti lepäsivät kunnolla. Niin loistava Hokage! Hän ei siis itsekään olisi lähdössä minnekään Konohasta. Todella täydellinen aika solmia Ikuinen Ystävyyssuhde!

”Hienoa! Eikös se ole mukavaa välillä viettää aikaa vehreässä Konohassa? Ei millään pahalla, en halua loukata maatanne, mutta luulisi autiomaankin jo pitkästyttävän pidemmän päälle”, Lee vastasi hilpeään äänensävyyn. Gaara vain vilkaisi hänen suuntaansa ja vaikeni taas kokonaan. Parin minuutin hiljaisuuden jälkeen Lee päätteli, ettei vastausta sittenkään tulisi. Gaaran kanssa kommunikointi oli vieläkin haastavampaa kuin Nejin kanssa puhuminen. Neji sentään tuhahteli välillä, Gaara taas ei tehnyt sitäkään. Ei niin, että kumpikaan vaihtoehto olisi huono! Neji kuitenkin osoitti tuhahtelullaan, että kuunteli Leen puheita. Gaara taas luultavasti osoitti hiljaisuudellaan, että halusi ennemmin kuulla Leen puhetta kuin omaansa. Niin jaloa, antaa oma puheenvuoronsa mieluummin toiselle, joka tahtoi puhua!

”Tiedätkö yhtään millaisia tehtäviä sinulle on tiedossa? Minä päättelin, että Tsunade-sama pitäisi sinut ja sisaruksesi Konohan muurien sisäpuolella, koska…” Lee päätti täyttää hiljaisuuden sitten yksin, kyllä hänellä asiaa riittäisi. Ehkä Gaarakin avautuisi enemmän, kunhan tottuisi Leehen paremmin. Olihan tämä Kimimaro-taistelunkin aikana ja jälkeen puhunut. Ja vielä erittäin viisaita! Gaaralla olisi varmasti niin paljon sanottavaa, kunhan tämän saisi vain sanomaan sen.

Pian he olivat perillä Gaaran ja tämän sisarusten asunnolla, eikä punapää ollut pukahtanutkaan koko matkan aikana. Se nyt saattoi johtua siitä, että Leen jutut olivat niin mukaansatempaavan mielenkiintoisia, ettei Gaara tahtonut keskeyttää. Vaikka ei tämä sen puoleen ollut nyökkäillyt tai edes katsonut Leehen päin sinä aikana. Se oli kuitenkin vain pikku juttu, kyllä se siitä ajan kanssa, niinhän?

”Täällä ollaan”, Lee ilmoitti ja pysähtyi oven viereen. Vihdoin Gaara käänsi katseensa hänen suuntaansa ja jopa nyökkäsi. Se oli selvä merkki, tämä oli kauniin ystävyyden alku!

Lee teki kuuluisan Hyvä Tyyppi-poseerauksensa ja oli intoa täynnä. Gaaran turkoosit silmät laajenivat hitusen. Ainakin Lee kuvitteli nähneensä niin tapahtuvan. Sekin ilmeen värähdys oli kuitenkin niin lyhytkestoinen, että saattoihan Lee vain kuvitellakin. Tosin täytyihän sen tapahtuva, eihän Gaara sentään aivan ilmeetön ollut?

Gaara käänsi katseensa ovelle ja käveli suoraan Leen ohitse. Vihreään pukeutunut ninja väisti ja hyvästeli Gaaran tämän avatessa oven ja astuessa sisään. Oli nimittäin aivan selvä, että Leetä ei tällä kertaa kutsuttu sisään. No, se ei tarkoittanut varmastikaan mitään, johtui todennäköisesti vain siitä, etteivät he vielä tunteneet hyvin, eikä Gaara myöskään tiennyt missä kunnossa asunto oli. Eihän nyt vierasta voisi päästää sisään, mikäli asunto olisi aivan sekaisin.

Gaara ei vastannut hyvästelyihin mitenkään, sulki vain oven perässään ja askelista päätellen käveli peremmälle. No, se selvästi oli vain Gaaran tapa, siitä tuskin kannattaisi mitään johtopäätöksiä vetää…

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
A/N: Tämä fic on yhteydessä SasuNaru-ficciini, Complicatediin, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että samat tapahtumat pätevät molemmissa ficeissä. Eli Sasuke ei mennyt Orochimarun luokse, Nejillä on tunteita Sakuraa kohtaan, Tentenillä ja Kankuroulla tulee olemaan suhde ja niin edelleen. Ja kaikki tämän ficin tapahtumat pätevät Complicatedissa.
Tätä ficciä ymmärtääkseen ei silti ole pakko lukea Complicatedia, koska käytännössä tämä tapahtuu ennen Complicatedin ”nykyhetkeä”, eikä Sasuken ja Naruton toilailut muutenkaan hirveästi vaikuta Gaaran ja Leen juttuihin.