Tummahiuksinen poika käveli yksin Konohan pimeitä katuja pitkin. Oli jo sydänyö ja suurin osa muista kylän asukkaista oli nukkumassa sikeää unta kodeissaan. Ne, jotka vielä olivat valveilla, olivat joko töissä olevia ANBUja, tai sitten myöhäisiä baarikärpäsiä. Kaduilla näkösällä liikkui ainoastaan yksi henkilö. Sasuke vain jatkoi yksinäistä vaellustaan hiljaisuudessa. Viileä tuulenvire hyväili hänen kasvojaan, kuten Sasuke toivoisi erään tietyn vaaleahiuksisen pojan tekevän.

The town is quiet during the night like a deep sea

I continue to walk down the road alone

Kuu ja tähdet loistivat kirkkaina Konohan taivaalla, mutta se ei valaissut katuja juuri yhtään. Katulamppuja tai muita valonlähteitä ei ollut kuin talojen kuisteilla, jonne talojen asukkaat olivat itse ripustaneet lyhtyjä. Yö oli myös erittäin hiljainen, puissa päivisin sirkuttavat pikkulinnut olivat nukkumassa, kuten myös kylän ihmisasukkaat. Ainoat äänet yössä olivat Sasuken sandaalien vaimea tömähtely maata vasten pojan kävellessä verkkaisesti eteenpäin, ja jossain talossa olevan tuulikellon hiljainen kilinä. Sasuke tiesi, minkä talon kuistilla kyseinen tuulikello oli. Hän oli matkalla siihen suuntaan ja seurasi juuri kyseisen esineen vaimeaa ääntä.

Relying on a voice far away

I search for that faint

Harmonious light

Tuulikellon heleä ääni kuului kokoajan lähempää Sasuken lähestyessä päämääräänsä. Muutaman minuutin ja usein verkkaisen askeleen jälkeen ääni oli jo selvä ja äänen lähde oli näkyvissä. Tuulikello oli väriltään kultainen ja siinä oli viisi kelloa, joista roikkuvat pitkät, ohuet tikut huojuivat tuulen mukana kilistäen kelloja. Lähemmin tarkasteltuina saattoi huomata, että pienten kellojen kyljissä oli iloisesti virnistävien kettujen kuvia. Sasuke tiesi tuon seikan hyvin, sillä juuri hän oli itse lahjoittanut tuon tuulikellon Narutolle. Poika vain ei tiennyt sitä. Hän oli vain viime jouluna saanut paketin, jossa ei ollut antajan nimeä. Paketti oli sisältänyt tuon kauniin esineen, joka oli paketin avauspäivästä lähtien roikkunut Naruton kuistilla. Se oli Sasuken kiitollisuuden osoitus Narutolle. Kaikesta. Se oli myös lahja hänen rakkaimmalle henkilölleen, joka ei tiennyt hänen tunteistaan. Eikä sen ollut niin väliäkään. Naruto oli Hinatan kanssa. Mutta Sasuke ei voinut olla rakastamatta häntä silti.

If I found you, I won’t lose you a second time

No matter the pain in my chest, I’ll always be near

Sasuke oli tuntenut näin jo pitkän aikaa. Hän ei ollut vain myöntänyt sitä itselleen. Ei, ennen kuin oli menettänyt tilaisuutensa, jos sitä oli oikeasti koskaan ollutkaan. Sasuke oli vain osunut paikalle Naruton ja Hinatan suudellessa, minkä jälkeen mainituista henkilöistä oli tullut virallisesti pari. Näky oli särkenyt Sasuken sydämen. Sasuke oli vihannut Hinataa, muttei ollut voinut vihata Narutoa. Hänen sinisiä silmiään ja lämmintä hymyään. Sasuke oli ajan myötä hyväksynyt asian ja antoi Naruton ja Hinatan olla onnellisia kahdestaan. Sasuke voisi olla yksin. Ei, hän ei olisi yksin, olihan hänellä Naruto. Naruto ei ollut hänen kanssaan, eikä edes tiennyt Sasuken tunteista, mutta Sasukelle riitti pelkkä ystävyyskin.

Mustahiuksinen poika loi viimeisen murheellisen silmäyksen tuulikelloon ja käveli talon ohitse, katsomatta taakseen.

Always

Ei väliä, vaikka sydämeen sattui nähdä Naruto ja Hinata yhdessä. Ei väliä, vaikka joskus sattui pelkkä Narutonkin näkeminen. Sasuke silti rakasti tätä ja soi tälle onnen, vaikkei siihen kuulunutkaan Sasukea.

Silti, Naruto oli aina läsnä Sasukelle. Ja Sasuke oli aina läsnä Narutolle. Kuin tuulikellon hiljainen kilinä Konohan yössä.

Always

-------------------------------------------------------------------------------
A/N: Kappale on anime-sarjasta Chobits, kappaleen nimi on Ningyohime. Tässä tosin on englannistettu versio siitä.