Siitä on niin pitkä aika, kun olen viimeksi nähnyt sinut, Temari-chan. Kauanko siitä jo on? Kuukausiko? Tuntuu paljon pidemmältä. Ilman sinua tunnen oloni niin yksinäiseksi, ettet edes uskoisi, kun kertoisin.

Tiedätkös, Neji aina välillä kyselee, että missä mättää. Hän on aina niin kultainen minulle, aina niin huolissaan. Lee myös, mutta hän nyt on huolissaan kaikista. Sitä paitsi hänkin kaipaa tapaamisiamme, koska se yleensä tarkoittaa sitä, että hän pääsee näkemään Gaaraa. Tiedäthän, hehän ovat parhaat ystävät, kuten me kaksi.

Voi minua hupsua, puhun taas keskenäni ajatuksissani. Ja kuten yleensäkin, kuvittelen puhuvani sinulle. Tai jos en puhuvani sinulle, niin ainakin kuvittelen, että kuulet ajatukseni, tunnet ne. Niin sinä tunnut aina tekevän silloin, kun olemme yhdessä. Yhdessä…

Temari-chan, en ole varma tahtoisinko sinun edes kuulevan kaikkia ajatuksiani. Jotkin ajatukseni ovat aika… erikoisia. Sellaisia, että en tiedä miten niihin suhtautuisit. Tai… on minulla kyllä aavistukseni. Mutta en ole niistä varma, minä vain luulen asioiden olevan niin. Voihan se olla, että taas kuvittelen omiani, näen sen, mitä tahdon nähdä. Temari, minä pidän sinusta todella paljon, suorastaan rakastan sinua. Juuri niin, sanan painavimmassa merkityksessä.

En tiedä miksi, mutta jotenkin kuvittelen myös sinun tuntevan samoin. Jokin vaisto kertoo sen minulle. Tapa, jolla katsot minua; minulle se viestii sitä, että olet minusta kiinnostunut samaan tapaan kuin minä sinusta. Tai sitten vain kuvittelen sen. Mutta oli se kuvitelmaa tai ei, niin ainakin nautin siitä täysin rinnoin. Se saa minun sydämeni tuntumaan niin lämpimältä, kun katsot minua sillä tapaa.

Kun kävelemme kadulla ja juttelemme, joskus kätemme osuvat vahingossa yhteen, niin lähekkäin me kuljemme. Minä pystyn pitämään pokerinaaman, mutta ainakin oletan nähneeni sinun joskus punastuneen hitusen. Vaikka saattaahan se olla myös tavallista nolostustakin, mutta ehkä… Minun sydämeni ainakin lyö niin paljon nopeampaa, kun se tapahtuu. Ja tahtoisin vain tarttua siihen käteesi ja pitää siitä edelleen kiinni, kävellä käsikkäin kanssasi. Yhdesti jopa tein niin, mutta sillä varjolla, että vedin sinut mukaani ostamaan jäätelöä. Muistatko, kun olit viimeksi Konohassa? Silloin kasvosi ainakin olivat helakanpunaiset, muistan sen hyvin. Omatkin poskeni taisivat hehkua hitusen, tai ainakin minusta tuntui kuin kasvoni olisivat olleet tulessa.

Voi Temari-chan, mitä sinä tunsit sillä hetkellä? Oliko se punastuminen merkki siitä, että tunnet samoin kuin minä? Vai johtuiko se vain siitä, että käyttäydyin kuin kahdeksan-vuotias pikkulapsi vetäessäni sinut mukaani siihen tapaan, oliko se nolostuksen punaa? Miksi sen täytyy olla näin vaikeaa? Jos toinen meistä olisi poika, niin kaikki olisi niin paljon helpompaa, tässä ei olisi kerta kaikkiaan mitään ongelmaa. Mutta nyt… kun me molemmat olemme tyttöjä, niin se olisi paitsi ulkopuolisten silmin outoa, myös erittäin epätodennäköistä, että meistä tulisi pari. Kuitenkin, siinä on pieni toivonkipinä, jota vaalin tarkasti. Tahdon tehdä siitä roihun.

”Tenten?” Nejin ääni keskeytti tytön ajatukset. Tenten käänsi katseensa ikkunan suunnalta Nejiin päin kysyvä hymy kasvoillaan. Nejin ilme oli huojentunut, eli jotain oli tapahtunut, jotain positiivista.

”Tehtävämme on virallisesti loppuun suoritettu, pääsemme huomenna palaamaan Konohaan”, Neji sanoi hymyillen hitusen. Tentenin kasvot loistivat ilosta. Hän viittoi Nejin tulemaan viereensä ja poika noudatti pyyntöä. Neji sulki oven perässään ja tuli nojaamaan ikkunanlautaan Tentenin viereen.

”Neji, minä ajattelin mennä suoraan Sunagakureen sen sijaan, että tulisin heti Konohaan”, Tenten sanoi katsahtaen Nejiin päin ja sen jälkeen kääntyen takaisin ikkunaan päin. Oli pilvinen ilta, eikä Iwagakuren tähtitaivasta näkynyt ollenkaan. Kuu tosin kumotti pilvien takaa himmeästi, tuoden edes osittain valoa pimeyteen. Hyuuga katseli myös ikkunasta ulos mietteliään näköisenä.

”Aiotko pyytää Leen mukaan?” hän kysyi ja käänsi katseensa Tenteniin päin. Tyttö lukitsi ruskeat silmänsä Nejin valkoisten silmien kanssa ja nyökkäsi hymyillen.

”Hän ei varmasti jäisi pois mistään hinnasta, etkä tahtoisi joutua olemaan hänen seurassaan, jos lähtisin Sunaan ilmoittamatta hänelle mitään”, Tenten sanoi naurahtaen pehmeästi. Neji naurahti ja käänsi hymyilevät kasvonsa takaisin ikkunaan päin.

”Selvä on. Lähdettekö heti huomenna eriin suuntaan kuin minä ja Gai-sensei?” Neji kysyi, tuijotellen kokoajan pimenevään iltataivaaseen. Tenten vain nyökkäsi hiljaa. Hänen pitäisi silti kysyä vielä Leeltä, mutta vastaus oli niin itsestään selvä, ettei hänellä oikeasti olisi ollut mitään syytä edes kysyä.

-----

Temari-chan, olen tulossa. Iwagakuresta lähettämämme haukka tosin ehtii luultavasti ennen meitä perille, joten saat aikaa varautua. Ainakin olettaen, ettei Lee kovenna vauhtia tästä enempää.

”Tenten, mitä jos menisimme vielä nopeampaa? Ei se paljoa vaatisi ja säästäisi ainakin tunnin! Ajattele, olisimme tunnin aikaisemmin Sunassa! Tenten?”

Olet kyllä onnekas, sinulla ei ole tiimissäsi maailman nopeinta tai ainakin toiseksi nopeinta ninjaa, jolla on kaiken lisäksi hirveä kiire päästä perille. Sinulla on vain Kankurou ja Gaara, kumpikaan ei yleensä taida hoputella sinua, jolloin sinun ei tarvitse juuri koskaan juosta maksimivauhdillasi, ellei ole tositilanne.

”Tenten, kuunteletko sinä?”

Vaikka toisaalta, palan itsekin halusta nähdä sinut taas.

”Huh? Ah, noin sitä pitää, Tenten! Yosh, olemme Sunassa tuota pikaa!”

-----

Suna on näkyvissä! Teimme sen! Tosin… suihku tekisi kyllä poikaa. Olisikohan mitenkään mahdollista livahtaa suihkuun jonnekin yleiseen kylpylään, ennen kuin Temari saisi tietää tulostamme? Mitä minä taas ajattelinkaan, Gaara tietää kyllä heti, kun kylään saapuu ihmisiä, joten Temari saa tiedon välittömästi ja on portilla vastassa sekunnin murto-osassa sen jälkeen. Toivottavasti hien haju ei ole kovin pistävä…

”Yosh! Sunagakure, minä olen täällä taas! Ja ennätysajassa, nyt minun ei tarvitse juosta kahtasataa kierrosta kylän ympäri ennen kuin pääsen näkemään… Gaara!” Lee meuhkasi jo täydellä teholla heti kun he olivat päässeet portista sisään. Miten hän jaksoikin? Hetkinen! Gaara? Temari!

Tentenin katse kiersi nopeasti lähiympäristön ja osuikin lopulta Temariin. Tyttö oli keskittynyt Leen ja Gaaran… ”Leemäiseen” jälleennäkemiseen, jolloin Tenten sai hetken aikaa tasata hengitystään ja korjata kampaustaan ja vaatteitaan. Onneksi muutamakin sekunti oli ninjalle pitkä aika.

”Temari, ihana nähdä”, Tenten sanoi, kun blondi hiekkaninja kääntyi vihdoin hänen puoleensa antaakseen hänelle jakamattoman huomionsa. Tenten ojensi kätensä ja sulki Temarin halaukseen, johon kiteytyi kaikki se kaipuu, jota Tenten oli koko pitkän kuukauden ajan tuntenut.

”Sama täällä Tenten…” Temarin pehmeä ääni kuului Tentenin korvan vieressä. Tytön äänen kuuleminen oli kaikki, mitä Tenten ikinä tarvitsi palauttamaan voimansa pitkän reissun jälkeen. Samalla hän tunsi, kuinka Temarin ote hänestä tiukentui, veti hänet syvempään syleilyyn. Tentenin sydän lauloi ilosta ja onnesta, ehkä tämä oli juuri sitä, mitä hän toivoi… Mutta valitettavasti juuri nyt ei ollut sen aika, nyt oltiin keskellä katua, yleisellä paikalla. Hänen täytyisi päästää irti Temarista, lähteä tämän lämpimästä syleilystä. Hiukan surullisena Tenten rutisti tytön itseään vasten vielä kerran ja päästi sen jälkeen irti. Hän tunsi, kuinka Temarin kädet liukuivat hitaasti ja haluttomasti hänen selkäänsä pitkin alas. Temari-chan…

”Olet varmaan väsynyt matkasta, mitä jos aloitettaisiin päivä virkistävällä suihkulla?” Temari kysyi hymyillen leveästi. Tenten oli erittäin kiitollinen tarjouksesta, juuri suihkun tarpeessahan hän olikin. Kiitos, Temari-chan, sinä tosiaan osaat lukea ajatuksiani.

-----

Temari, olet onnenpekka, kun saat asua näin valtavassa ja kauniissa rakennuksessa. Olen tainnut mainitakin sen sinulle joskus, enkö olekin? Minä pidän myös huoneestasi, se on mukavan tilava ja tasapainoisesti sisustettu. Kyllä huone selvästikin kuvaa omistajaansa hyvin, ainakin sinun huoneesi. Tai oikeastaan kaikkien ystävieni huoneet kertovat heistä paljon. Mutta sinun huoneestasi pidän eniten, kuten myös sinusta.

Tenten istuutui Temarin sängyn laidalle ja seurasi tämän puuhasteluja. Kohta vaaleahiuksinen tyttö istuikin hänen vierelleen ja laski neljä pyyhettä sängyn laidalle.

”Mene sinä ensin, kun sinähän sitä suihkua enemmän tarvitset kuin minä”, Temari sanoi naurahtaen. Tenten piti hänen naurustaan, se oli mukavan heleä, kuin kulkusten kilinä. Tenten alkoi hajamielisesti näpertää nutturoitaan auki, mutta Temari keskeytti hänet, työntäen hänen kätensä pois. Temari liu’utti omat sormensa Tentenin hiusten sekaan ja irrotti hiuslenkit hänen hiuksistaan. Jos aiemmin tapahtunut halaus oli jotain uskomattoman ihanaa, niin tämä oli vielä sitäkin ihanampaa.

Kun Tentenin pitkät tummanruskeat hiukset vihdoin pääsivät vapaaksi, tyttö heilautti päätään lennättäen ne kaaressa vasemmalle olkapäälleen. Tenten sulki hetkeksi silmänsä ja käänsi sitten katseensa Temariin päin.

”Kun sinä kerran avasit minun hiukseni, niin saat takaisin samalla mitalla”, Tenten sanoi iskien silmää. Hänen sydämensä pamppaili niin lujaa. Tämä oli niin ihanaa! Ruskeahiuksinen tyttö ujutti sormensa Temarin karheisiin hiuksiin ja alkoi hitaasti ja hellästi irrottaa hiuslenkkejä tämän hiuksista. Temarin hiukset olivat niin erilaiset kuin hänen omansa. Tentenin hiukset olivat viimeisen päälle silkkiset ja hoidetut, pehmeät ja kiiltävät. Temarin hiukset puolestaan olivat joka suuntaan sojottavat, karheat ja kuivat kuin Sunagakuren erämaa. Tenten piti niistä juuri sellaisina kuin ne olivat.

Hän laski Temarin neljä vaaleansinistä hiuslenkkiä sängyn keskelle, omien pinkkien hiuslenkkiensä seuraan. Sen jälkeen hän käänsi katseensa takaisin tyttöön huomatakseen, kuinka tämä tuijotti häntä uneksiva ilme kasvoillaan.

”Olenko koskaan sanonut, että olet kaunis kun hiuksesi ovat auki?” Temari sanoikin yhtäkkiä. Tenten olisi voinut kiljua ilosta ja yhtä aikaa pyörtyä siihen paikkaan. Temari oikeasti…! Hän…!

Temarin kasvoille nousi raju puna ja tyttö näytti sekä häkeltyneeltä, että järkyttyneeltä. Siltä kuin olisi juuri paljastanut suurimman salaisuutensa. Minkä hän luultavasti tekikin, eikä Tenten olisi voinut olla onnellisempi asian vuoksi. Hänen kasvoilleen nousi onnellinen hymy ja kyyneleet yrittivät pukata ulos hänen ruskeista silmistään. Hän kuitenkin onnistui estämään sitä tapahtumasta.

”… et ole. Entä olenko minä koskaan kertonut, että sinulla on kaunis hymy?” Tenten kysyi vienon punan noustessa hänen poskilleen. Nyt oli oikea aika! Nyt oli tosiaan aika! Hänen unelmansa oli juuri käymässä toteen.

”Temari… olen jo jonkin aikaa tahtonut kertoa sinulle, että… minä todella pidän sinusta. Todella pidän sinusta”, Tenten sanoi ja nojautui lähemmäs toista tyttöä. Nyt tai ei koskaan. Tämä olisi ratkaiseva siirto, sitten nähtäisiin, miten tässä todella kävisi.

Tenten painoi huulensa Temarin huulia vasten, ensin ujosti ja arasti, sitten hieman rohkeammin. Tämä oli hänen ensisuudelmansa. Hän ei ollut koskaan ennen suudellut ketään, tämä oli säästetty yksinomaan Temarille. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä jokin vaisto ohjasi häntä, sai hänet liikuttamaan huuliaan hitusen, juuri sen verran, että huulet hankautuivat toisiaan vasten ja tekivät suudelmasta muutakin kuin pelkän tavallisen kosketuksen. Tekivät siitä ihmeellisen. Täydellisen suudelmasta teki se, että Temari vastasi siihen epäröimättä.

”Temari…” Tenten mutisi toisen huulia vasten. Temarin huulten jokainen värähdys aiheutti sykähdyksinä kulkevia värinäaaltoja Tentenin koko vartalossa. Hänen sydämensä hakkausrytmi tasoittui kuin taikaiskusta yllättävän raukeuden saavuttaessa hänet. Peli oli pelattu ja hän oli voittanut. Se tieto toi hänelle vakauden ja rauhallisuuden hänen koko sielulleen ja ruumiilleen, vastoin kaikkia odotuksia. Tenten nojautui kauemmas Temarista, katsoi tätä silmiin ja hymyili.

”Menemmekö sinne suihkuun?” hän kysyi. Hän sai vastaukseksi kauneimman näkemänsä hymyn ja pienen nyökkäyksen rakastamaltaan tytöltä, Temarilta. Hänen Temariltaan.