No niin, viimeinkin sain tämän lisättyä. Ei sovi nuorimmille käyttäjille, (suositus, jossain K-16 tietämillä). Aikaisempien KakaIru tekstieni lukeminen on suositeltavaa, (ei kuitenkaan täysin välttämätöntä) sillä saatan viittailla niihin tekstissä. Nyt kuitenkin itse tekstiin...


”Kakashi! Älä häiritse, kaadat lautaset!” Iruka huusi jouninille, joka yritti ilmeisesti syödä hänen kaulansa.
”Kakashi! Tämä on viimeinen varoitus! Lakkaa häiritsemästä, tai lennät ulos!” Irukan ääni ei jättänyt sijaa vastaväitteille. Harmistuneena Kakashi irroitti otteensa ja siirtyi sivuun. Iruka huokaisi helpotuksesta ja jatkoi ruuan hämmentämistä, käskien samalla Kakashia viemään astiat pöytään. Jounin totteli, mutta ehdotti heti perään:
”Peruutetaan koko illalliskutsut ja pidetään hauskaa keskenämme.”
”Emme varmasti. Sovimme tästä jo kauan sitten”, Iruka vastasi. Kakashi ähkäisi, mutta tiesi chuuninin olevan oikeassa. Vieraat voisivat panna pahakseen peruutuksen. Jo melkein kuukausi sitten he olivat sopineet muiden kanssa pitävänsä jonkinlaiset illalliskutsut ja Iruka oltiin keittotaitojensa perusteella valittu järjestäjäksi. Kakashi oli tullut hiukan etuajassa, oikeastaan jo eilen illalla.

Ensimmäiset vieraat saapuivat täsmällisesti. Gai vilkaisi epäillen Kakashia, kuin yrittäen muistaa jotain, mutta antoi sitten olla. Asuma ja Kurenai tulivat yhtä matkaa, samoin Kotetsu ja Izumo. Viimeisinä tulivat Genma ja Anko.
”Kas, olet kerrankin ajoissa!” Kurenai huomautti kiusoitellen Kakashille.
”Vai olitko kenties täällä koko yön?” Asuma naurahti ja Iruka lähes hypähti ilmaan. Asuma ei tiennyt, kuinka oikeaan oli osunut.

Siirryttyään pöydän ääreen, Iruka istui mahdollisimman kauas Kakashista. Ties mitä tapahtuisi, jos Kakashi istuisi kosketusetäisyydellä.
”Loistavaa, Iruka! Olet mahtava kokki!” Gai nosti peukalonsa ja väläytti valkean hymyn.
”Aivan, paljon parempi kuin Izumo!” Kotetsu naurahti.
”Mitä?!” Izumo karjaisi ja kumautti Kotetsua päähän. ”Itse et osaa edes keittää vettä!”
”Lapset, lapset. Kiltisti nyt”, Anko meni riitapukareiden väliin. Hän oli ilmeisesti juonut jo jonkin verran sakea.
”Niin juuri, emme tulleet tänne tappelemaan”, Asuma nauroi.
”Vaan nauttimaan nuoruuden voimalla valmistetusta ateriasta!” Gai innostui. Muut katsoivat Gaita (lievästi sanoen) epävarmoina.

Jälkiruokaan siirryttäessä, moni oli jo ehtinyt nauttia sakea ja tunnelma oli hilpeä. Irukalla oli täysi työ yrittää tarjoilla jälkiruoka ja samalla varoa Kakashin lähentely-yrityksiä. Sivusilmällään hän huomasi Ankon tarkkailevan Kakashin jokaista liikettä. Vai oliko se vain kuvittelua?
”Oi, Iruka! Tämä maistuu ihanalta!” Kurenai huudahti ihastuneena ja osoitti jälkiruokaa. Muut vilkaisivat Kurenaita huvittuneina ja maistoivat itsekin.
”Mahtavaa! Parasta mitä olen syönyt, sitten äskeisen pääruuan!” Gai hymyili valkeaa hymyään. Iruka alkoi punastua kehuista. Genma näytti menneen shokkiin, yllättävästä makuelämyksestä.
”Menetkö naimisiin kanssani?” Genma kysyi puoliksi piloillaan. Kakashin silmät välähtivät vaarallisesti, mutta muut ottivat kysymyksen vitsinä ja alkoivat nauraa. Iruka punastui entisestään.
”Häpeäisit vähän, Genma. Etkö näe, että nolostutat Irukan?” Asuma naurahti.
”Niin juuri. Yritä pitää hyrräävät hormonisi kurissa”, Kotetsu nauroi.
”Mitä? Minulla on vain terveitä haluja kuten jokaisella miehellä”, Genma selitti ja iski silmää Irukalle.
Iruka oli erittäin vaivaantunut ja kiusallisen tietoinen kirkkaan punaisista kasvoistaan. Kaiken lisäksi Kakashi näytti siltä, että kuristaisi Genman millä hetkellä tahansa.
”Puhut sekavia, Genma. Se viimeisin sake taisi olla liikaa sinulle”, Izumo arveli. Muut nyökyttelivät ja Asuma kurotti ottamaan lasin pois Genman kädestä.
”Sinulle riittää tältä illalta.”

Viimein vieraat alkoivat tehdä lähtöä. Izumo ja Kotetsu tarttuivat sammumaisillaan olevaan Genmaan ja taluttivat hänet ulos. Anko hoiperteli ja otti tukea Kakashista, joka katsoi parhaaksi lähteä muiden mukana. Kurenai, Asuma ja Gai kiittelivät vielä Irukaa ja lähtivät sitten Kakashin ja Ankon kanssa. Iruka vilkutti heille ovelta ja tunsi pienen mustasukkaisuuden pistoksen, nähdessään Ankon roikkuvan Kakashissa. Hän sulki oven ja ryhtyi tiskaamaan liiankin tarmokkaasti.

Iruka sai tiskattua ennätysajassa ja tunsi rauhoittuneensa. Miksi hän olisi vihainen Kakashille, joka hyvää hyvyyttään saattoi humalaisen Ankon kotiin? Eikä Anko varmaankaan tahallaan Kakashissa roikkunut, kunhan otti tukea. Niin se oli. Iruka vilkaisi kelloa ja kääntyi sitten katsomaan lipaston päällä olevaa pinoa. Siinä olivat hänen oppilaidensa kokeet, jotka pitäisi tarkistaa. Alistuneesti huokaisten chuunin otti punaisen kynän ja asetti paperit eteensä pöydälle. Mitä pikemmin hän aloittaisi, sitä nopeammin kokeet olisi tarkistettu. Tuskinpa Kakashikaan enää tänään tulisi käymään.


Saatuaan noin puolet kokeista korjattua, ovikello soi. Iruka nousi ja käveli eteiseen. Hän yllättyi, sillä oven takana seisoi Genma. Jounin katseli Irukaa hetken ja vaihtoi sitten painoa toiselle jalalle. Iruka ei ollut varma, miten reagoida. Olikohan Genma yhä humalassa?
”Hei, Genma. Unohditko jotain?” Iruka sai viimein kysyttyä. Jounin katseli häntä yhä ja Iruka tunsi punastuvansa.
”Genma?” Iruka alkoi huolestua. Jounin vain seisoi ja katseli häntä.
”Oletko yksin?” Genma kysyi yllättäen ja vilkaisi sisälle. Iruka hämmästyi, mutta vastasi sitten hieman epäröiden:
”Olen kyllä. Oliko sinulla jotain...”
Genma virnisti hiukan ja otti askeleen eteenpäin. Hän ojensi kätensä ja siveli sormellaan Irukan arpea. Chuunin värähti ja otti askeleen taaemmas. Genma tuli perässä ja sai Irukan perääntymään sisemmälle asuntoonsa.
”Ge...Genma?” Irukan ääni värisi, vaikka hän yritti rauhoittua. Jounin virnisti leveämmin ja potkaisi oven kiinni takanaan. Iruka säpsähti.
”Mi...miksi suljit oven?” Irukan sydän takoi tuhatta ja sataa. Hän perääntyi yhä ja arveli seinän olevan takanaan. Jos hän kääntyisi nyt, ei olisi pelkoa joutua seinän ja Genman väliin.

Genma ei irrottanut katsettaan Irukasta. Hän tuntui arvanneen, mitä sensei ajatteli, koska tarttui nopeasti Irukaa olkapäistä ja työnsi hänet seinää vasten. Iruka inahti ja katsoi Genmaa kauhuissaan.
”Et kai pelkäätkö minua, Iruka?” Genma kysyi lähes hämmästyneenä.
”E...en, minä vain”, Iruka ei ollut varma miten jatkaa. Pelkäsikö hän Genmaa, ystäväänsä? Hetken mietittyään hänen oli pakko myöntää, että pelkäsi, ainakin tällä hetkellä. Jounin piti häntä yhä seinää vasten ja huolimatta humalastaan, oli vahvempi kuin Iruka.
”Hyvä”, Genma sanoi ja irroitti kätensä chuuninin olkapäistä. Iruka huokaisi helpotuksesta, mutta Genma siirsikin kätensä samantien hänen vyötäisilleen ja suuteli Irukaa.

”....!” Irukan silmät laajenivat puhtaasta kauhusta. Genma painoi häntä seinää vasten, kädet vyötäröä hipelöiden ja suuteli ahnaasti. Iruka yritti työntää jouninin pois, mutta ei saanut miestä liikahtamaankaan. Hän tunsi kuinka Genman kieli yritti tunkeutua hänen suuhunsa. Silloin Iruka sai jostain voimia ja onnistui livahtamaan jouninin otteesta.
”Mitä sinä teet, Genma?!” Iruka huusi. Hän tiesi, että kysymys oli tarpeeton, mutta toivoi siten herättävänsä Genman todellisuuteen. Ei sitä voinut vain tulla toisen asunnolle, sulkea ovea ja hyökätä suutelemaan. Toisaalta Kakashi oli tehnyt niin yleisessä vessassa, mutta se olikin eri asia. Iruka oli nyt varattu. Tosin Genma ei tainnut tietää sitä, tai ainakaan hän ei välittänyt. Jounin oli varmaan liian humalassa, tajutakseen edes kunnolla, mitä oli tekemässä.
”Haluan sinua”, Genma tokaisi ja tarttui uudestaan, jähmettynyttä chuuninia olkapäistä, repi paidan hänen yltään ja suuteli uudestaan. Iruka rimpuili, mutta jouninin ote piti ja kauhukseen sensei huomasi Genman työntävän häntä kohti sänkyä.

”Genma, lopeta! Päästä irti!” Iruka huusi ja käytti nyt kaiken voimansa päästäkseen irti. Se auttoi vähän ja Iruka sai napattua pöydältä vanhan lampun. Genma ei tuntunut huomaavan mitään, vaan nuoli kiimaisesti Irukan korvaa. He olivat jo sängyn laidalla. Chuunin veti syvään henkeä ja pyysi mielessään etukäteen anteeksi, mitä aikoi tehdä. Tämä oli jo sellainen tilanne, että epätoivoisia tekoja tarvittiin. Onneksi lamppu oli harvinaisen ruma.

Nopealla kädenliikkeellä chuunin onnistui iskemään Genmaa lampulla jonnekkin pään ja niskan seudulle. Genma huusi tuskasta ja horjahti eteenpäin, kaatuen sängylle. Iruka parahti, jäädessään kohtalaisen painavan jouninin alle. Hän yritti siirtää Genmaa, mutta epäonnistui surkeasti. Loputtomalta tuntuneen ajan kuluttua Genma tuntui virkoavan. Iruka ei ollut varma, oliko se hyvä vai paha asia.
”Iruka?” Genma katsoi senseitä kysyvästi. Hän ei kuitenkaan ehtinyt jatkaa, kun oveen koputettiin ja Kakashi käveli sisään, vastausta odottamatta.
”Iruka?” Kakashi huhuili, kävellen olohuoneeseen. Hänen silmänsä nauliutuivat edelleen sängyllä lojuvaan Genmaan ja miehen alla olevaan Irukaan, jolla ei ollut paitaa päällään.
”Kakashi!” Iruka säpsähti ja tunsi veren pakenevan kasvoiltaan.



Tiedän, että tämä on lyhyt ja jää ikävästi kesken, mutta jos piditte ja haluatte tietää, mitä tapahtuu niin voin laittaa toisen osan tulemaan heti kun vain saan sen kirjoitettua loppuun. Kommentit ovat tietenkin hunajaa allekirjoittaneelle.