Tässä tämä toinen osa. (Viimeinkin...) Teille, jotka ette ole vielä lukeneen 1. osaa, anna vihjeen: ”Lukekaa se ensimmäinen osa!” Löytyy taatusti nimeni alta. Teille muille sanon vain: ”Mennään suoraan asiaan, eli tekstiin.” Toivotan hyviä lukuhetkiä ja lopetan löpinät.


    ”Kakashi!” Iruka säpsähti ja tunsi veren pakenevan kasvoiltaan. Hetken kaikki vain katsoivat toisiaan. Sitten Kakashin katse siirtyi lattialla lojuvaan, rikkinäiseen lamppuun ja siitä Genman takaraivossa olevaan kuhmuun. Genma tuijotti Kakashia kummastuneena eikä edes tajunnut päästää Irukaa altaan.
    ”Kakashi, tämä ei ole sitä miltä....” Irukan lause jäi kesken, kun Kakashi liikkui silmää nopeammin heidän eteensä ja paiskasi Genman seinään. Iruka kiljahti, huomatessaan Kakashin kuristavan henkeä haukkovaa jouninia, kunai tämän kurkulla. Raivo suorastaan säteili Kakashista ja ainoa näkyvä silmä oli kavennut uhkaavasti. Genma sätki miehen otteessa, selkä seinää vasten ja jalat lattiaa hipoen. Iruka ponnahti hädissään ylös sängyltä, peläten Kakashin tosiaan tappavan Genman ja ryntäsi jouninien luokse.
    ”Kakashi! Päästä irti! Älä tapa häntä, Kakashi!” Iruka huusi ja tarttui tämän kunaita puristavaan käteen.
    ”Kakashi, älä! Mitään ei tapahtunut! Ole kiltti ja päästä Genma! Kakashi!” Iruka yritti turhaan saada kunain pois Genman kurkulta. Kakashin ilme ei värähtänytkään.
    ”Kakashi, minä pyydän!” Iruka tunsi kyynelien karkaavan poskilleen. Ilmeisesti epätoivo chuuninin äänessä sai Kakashin harkitsemaan uudestaan ja päästämään Genman irti. Tämä putosi velttona lattialle ja haukkoi henkeä.

    Iruka lysähti istumaan lattialle ja yritti turhaan kuivata yhä valuvia kyyneliään. Genma sai henkensä tasaantumaan ja aikoi sanoa Irukalle jotain.
    ”Häivy”, Kakashi käski yhteen puristettujen hampaidensa välistä. Genma vilkaisi häntä, mutta käänsi silti katseensa Irukaan päin.
    ”Iruka, olen pahoillani. En tiedä mikä minuun meni, mutta....” Genma sanoi häpeissään.
    ”Mene nyt vain, ole kiltti”, Iruka huokaisi väsyneesti. Genma nyökkäsi ja nousi. Kiertäen Kakashin mahdollisimman kaukaa, hän käveli eteiseen ja siitä ulos. Ovi kolahti kiinni ja asuntoon laskeutui syvä hiljaisuus.

    Kakashi seisoi jäykkänä, puristaen edelleen kunaita kädessään. Vasta olleessaan aivan varma, että Genma oli tarpeeksi kaukana, hän pisti kunain pois.
    ”Mitä täällä tapahtui?” Kakashi kysyi lattialla istuvalta Irukalta. Chuunin hätkähti hiukan ja pudisti sitten päätään.
    ”Mitään ei tapahtunut”, Iruka lähes kuiskasi. Kakashi tunsi raivon kasvavan uudestaan sisällään ja veti syvään henkeä.
    ”Älä valehtele minulle, Iruka! Mitä Genma teki sinulle?!” Kakashi kuulosti taas vihaiselta ja puristi kätensä nyrkkiin.
    ”Ei hän tehnyt mitään!” Iruka kuulosti epätoivoiselta. Kakashi käveli lähemmäs ja kyykistyi tämän tasolle. Hän laski kätensä Irukan olkapäälle, mutta chuunin kavahti kosketusta. Huokaisten Kakashi veti kätensä pois ja tuijotti seinää vieressään.
    ”Hän siis yritti koskea sinuun?”
Iruka värähti ja vilkaisi Kakashia, muttei pystynyt kohtaamaan tämän katsetta. Edelleen kalpeana ja lattiaa tuijottaen, chuunin nyökkäsi pienesti.
    ”Tapan sen paskiaisen!” Kakashi karjaisi ja ponkaisi pystyyn. Iruka nosti hädissään katseensa.
    ”Ei, Kakashi! Älä tee sitä!” chuunin säntäsi Kakashin perään, mutta kompastui lattialla lojuvaan paitaansa ja kaatui. Kakashi huomasi tämän ja otti Irukan vastaan.

    Hetkeen kumpikaan ei liikkunut, sitten Kakashi kiersi kätensä paremmin Irukan ympärille ja halasi tätä.
    ”Miksi suojelet Genmaa? Hän ei ansaitse sitä”, Kakashi kysyi hiljaa. Iruka jäykistyi, muttei vetäytynyt halauksesta.
    ”Ei tässä ole kyse siitä”, Iruka vastasi ja tarttui jounin liiviin.
    ”Vaan mistä?” Kakashi kysyi ja silitti Irukan hiuksia. Chuunin ei vastannut heti, vaan nojasi päätään Kakashin rintaa vasten.
    ”Jos kuvittelet, että hän pääsee kuin koira veräjästä, niin...”
    ”En halua, että joudut hankaluuksiin minun takiani!” Iruka huusi, keskeyttäen Kakashin. Kyyneleet tulvivat jälleen hänen silmistään ja putoilivat Kakashin liiville.
    ”Jos tapat Genman, niin joudut vaikeuksiin, enkä halua sitä! Koko juttu on kuitenkin minun syyni, enkä kestä jos...”
    ”Ja hitot sen on sinun syysi! Ainoa syyllinen on Genma! Sinä et tehnyt mitään väärää!” Kakashi keskeytti Irukan ja pakotti tämän kohtaamaan katseensa.

    Se oli liikaa Irukalle, joka tunsi sydämessään yhä kasvavaa kipua. Hetkessä hän oli vetänyt Kakashin maskin alas ja suuteli jouninia vaativasti, lähes epätoivoisen tuntuisesti. Kakashi yllättyi, mutta vastasi sitten yhtä kiihkeästi. He suutelivat pitkään, purkaen vihansa ja surunsa, kaikki tunteensa yhteen hetkeen.Yhteen suudelmaan, joka muuttui hitaasti lempeämmäksi ja pehmeämmäksi.


    Kakashi ei tiennyt tarkkaan, milloin he irtautuivat haukkaamaan happea. Tai kuinka kauan he olivat istuneet sohvalla, halaten toisiaan. Aurinko oli laskenut aikoja sitten ja asunnossa oli hämärää. Iruka oli kuitenkin lakannut itkemästä ja Kakashikin alkoi rauhoittua. Silti hän ei antaisi Genmalle anteeksi sitä, mitä tämä oli tehnyt. Samalla jounin oli vihainen itselleen. Miksei hän ollut kyennyt suojelemaan Irukaa?

    ”Kakashi?” Irukan ääni oli jotenkin arka. Kakashi äännähti kysyvästi ja katsoi chuuninia sylissään. Iruka nojasi väsyneenä selkäänsä jouninin rintaa vasten ja puristi tämän kättä.
    ”Täytyykö sinun lähteä?” nuori sensei kysyi hiljaa.
    ”Ajattelin, että jos mitenkään voisit, niin... Jäisitkö yöksi?” Iruka sai kysyttyä. Kaikkein viimeksi hän haluaisi olla nyt yksin.

    Kakashi kumartui suutelemaan Irukan hiuksia ja tiukensi otettaan chuuninin vyötäröstä. Kumartuen vielä suutelemaan Irukan yhä paljasta olkapäätä, Kakashi nyökkäsi.
    ”Älä huoli, en lähde minnekkään.”
Iruka huokaisi helpottuneena. Sitten hänen mieleensä muistui eräs asia. Lopulta hän päätti kysyä, kävi miten kävi.
    ”Miten Anko muuten voi? Hän näytti aika huonolta aikaisemmin.”
    ”En tiedä, eikä oikeastaan kiinnostakaan”, Kakashi tokaisi. Huomattuaan, että vastaus järkytti selvästi Irukaa, jounin kiirehti lisäämään:
    ”Hän sammui kesken matkan ja minun piti kantaa hänet sisälle asti. Et usko, mikä vaiva oli saada avaimet sen naisen taskusta.”
    ”Hän ei siis lähennellytkään sinua?” Irukalta pääsi ja hän löi kätensä nopeasti suunsa eteen. Miten hän saattoi möläyttää jotain tuollaista?

    Kakashi virnisti, nähdessään Irukan reaktion. Chuunin oli siis huomannut.
    ”Vähän vain, mutta selviän kyllä siitä”, Kakashi naurahti. Iruka aikoi selvästi sanoa jotain, mutta se hukkui äkilliseen haukotukseen.
    ”Väsynyt?” Kakashi kysyi hymyillen. Iruka nyökkäsi ja haukotteli uudestaan.
”Pitäisi varmaan mennä nukkumaan”, hän sai sanottua. Kakashi nyökkäsi ja veti jalkansa sohvalta. Sitten hän nosti hämmästyneen chuuninin syliinsä ja suunnisti makuuhuoneeseen.
”Kakashi, voin kävellä itsekin”, Iruka vastusteli, mutta rentoutui sitten, tajutessaan, miten paljon halusi tuntea Kakashin lähellään. Tämäniltaisen tapahtuman jälkeen oli hyvä tietää, että Kakashi tosiaan välitti hänestä eikä jättäisi häntä yksin. Iruka hymyili ajatellessaan, miten onnekas oikein oli, kun hänellä oli Kakashi.


No niin, valmis. Toivon, ettei tämä toinen osa ollut teistä aivan kamala. Kommentoikaa ja kertokaa, jotta osaan parantaa, jos tarvitsee. Uusi ficci-projekti on BugShinon kanssa juuri aluillaan, joten ehkä jossain vaiheessa laitan sen tännekin. Nyt jouluvalmistelut vain tuppaavat viemään liikaa vapaa-aikaa. Saa nähdä, ehdinkö tämän vuoden puolella enää kirjoitella, toivottavasti. Mutta nyt annan teille puheenvuoron (tai pikemminkin kirjoitus). Spica kiittää, kumartaa ja poistuu näyttämöltä.