Okei, 4. osa. Vähän eri maata kuin toiset, jo pelkän ikärajansa (k-18) perusteella. Vielä kerran: tämä ficci sisältää voimakasta seksuaalista materiaalia, eikä se siis sovi nuorille tai herkille lukijoille. Laitoin kuitenkin tähtilinjan ja varoitukset tekstiin, jotta tiedätte mikä kohta on hyvä jättää lukematta ja mistä voi taas turvallisesti jatkaa. Huomatkaa myös, että kirjoitin tämän yöllä, jolloin ajatukseni eivät ehkä ole kaikkein selkeimmillään (mikä saattaa olla hyvä asia). Joka tapauksessa, nauttikaa!

Kakashi sulki oven ja lähti kävelemään kohti kotiaan. Kadulla hän vilkaisi vielä taakseen, jos Iruka sittenkin haluaisi hänet takaisin. Turha toivo. Ovi pysyi kiinni, takanaan kaikki, mikä oli hänelle tärkeää. Hitaashi Kakashi jatkoi matkaansa.
”Onneksi kukaan tuttu ei ole näkemässä”, Kakashi huokaisi helpottuneena, liian aikaisin.

”HOI! ARKKIVIHOLLISENI!” Gain huusi hirveällä voimalla.
”Tämä tästä vielä puuttuikin”, Kakashi voihki mielessään. Gai ehti hetkessä hänen rinnalleen.
”Oletko kunnossa, Kakashi? Näytät...sairaalta”, Gai huomasi.
”Olen kunnossa”, Kakashi tokaisi, vilkaisten vielä kerran Irukan ovea. Gai mietti pitkään ja huudahti sitten.:
”Sinulla on lemmenhuolia!”
”Mitä? Miten sinä?!” Kakashi ällistyi niin, että lähes lipsautti vastauksen.
”Asia on siis vakava. Kenen perään huokailet, oi rakkahin vastustajani?” Gai näytti lähinnä innostuneelta. Sitten hänen mieleensä muistui jotain.

”Liittyykö se erääseen tiettyyn chuuniniin?” Gai hymyili. Kakashi ei jaksanut välittää, vaan nyökkäsi.
”Irukaanko? Rakkaiden oppilaideni entiseen opettajaan?!Umino Irukaan?” Gai intoili. Kakashi nyökkäsi taas.
”Hän heitti minut ulos”, Kakashi mutisi.
”Sinä siis suututit hänet jotenkin, tai pahoitit hänen mielensä?” Gai arvasi.
”Anko on saanut jostain päähänsä, että rakastaa minua ja Iruka yllätti hänet roikkumasta kaulassani, omassa kodissaan”, Kakashi kertoi. Mitä väliä sillä oli, että muut tiesivät? Kaikkihan saattoi olla jo ohi. Kakashi huokaisi jälleen. Gai hymyili.
”Se on nuoruutesi kevätaika, Kakashi! Olet vihdoinkin löytänyt jonkun, joka saa sydämesi sykkimään!” Gai hurrasi. Kakashi pyöritteli silmiään.
”Ihanaa, että olet viimein löytänyt toisen nuorukaisen....” Gai jatkoi.
”Gai”, Kakashi yritti keskeyttää.
”...jota kunnioitat ja ihailet ja, jonka kanssa haluat olla....”
”Gai.”
”...joka saa sydämesi hakkaamaan...”
”Gai.”
”Sinä olet rakastunut, Kakashi! Onnitteluni!”
”Gai!” Kakashi sai viimein sanottua.
”Unohdat nyt, että Iruka heitti minut ulos.”
”Voita hänet sitten takaisin!” Gai huudahti ja jatkoi matkaansa, ilmeisesti kertomaan kaikille suuret uutiset.


     Tuuli heilutteli puiden oksia ja katulamput valaisivat tyhjiä katuja. Koko Konoha tuntui autiolta, hiljaisuus oli rikkoutumaton. Iruka makasi sängyllään ja tuijotti kattoa. Ikkunasta tulviva heikko valo valaisi muuten hämärää huonetta. Yöpöydällä makasi otsasuojus, aivan hiuslenkin vieressä. Ennen pöytää koristanut kuva 7. tiimistä oli tungettu alinpaan pöytälaatikkoon. Samoin oli käynyt muutamille muillekin kuville, joissa esiintyi suunsa tummalla maskilla peittävä jounin.

    Hiljainen huokaus rikkoi hiljaisuuden. Yksinäinen kyynel vierähti chuuninin silmäkulmaa pitkin päiväpeitolle. Peitolle, jossa kaksi ninjaa olivat niin usein osoittaneet rakkauttaan. Niiden hetkien ajattelu kirveli Irukan sydäntä kuin suolahappo. Tai niitä sirpaleita, jotka olivat jäljellä hänen sydämestään.

    Ehkä, jos hän veisi peiton varastoon, kipu hellittäisi. Piilottaisi kaiken, mikä muistutti kuuluisasta ’kopio-ninjasta’. Unohtaisi...

Kyllä hän tiesi, ettei se onnistuisi. Kaikki tässä kylässä muistutti Kakashista. Kaikki tässä talossa, tässä huoneessa. Lakanoissa ja tyynyssäkin oli vielä jäljellä heikko tuoksu. Iruka nyyhkäisi tahtomattaan. Toinen kyynel teki tiensä peitolle. Hänen ei pitänyt mainita sen miehen nimeä, enää koskaan.


    Samaan aikaan omassa asunnossaan, Kakashi hakkasi päätään seinään. Montakohan päivää hän oli jo kitunut? Iruka vältteli häntä, joten sovinnosta ei ollut kovin suuria toiveita. Miten hän oli saattanut olla niin typerä? Miksei hän ollut sanonut Irukalle, kuinka tärkeä tämä oli? Millainen poikaystävä hän oikein oli?!
”Millainen poikaystävä hän OLI OLLUT”, pieni ääni muistutti. Iruka ei varmaan haluaisi tavata häntä enää ikinä.
”Minun on pakko saada hänet takaisin”, Kakashi päätti ja lähti siltä seisomalta ulos. Hän ei kestäisi enää ilman Irukaa.


Jyskytys ovella sai Irukan havahtumaan. Kuka siellä oli tähän aikaan? Hitaasti chuunin raahautui ovelle, pyyhkien kyyneleet kämmeneensä.
”Kuka siellä?” Iruka kysyi väsyneesti.
”Minä”, kuului vastaus. Iruka säpsähti. Ääni ei voinut olla kenenkään muun, kuin Kakashin.
”Kakashi-sensei?” Irukan ääni värähti aavistuksen.
”Ei, kun ’Hyvä haltiakummi’. Ovi auki!” Kakashi alkoi suuttua.
”Käskin sinun lähteä. Mene pois!” Iruka alkoi myös ärtyä.
”Jos et avaa tätä ovea heti paikalla, murran sen!” Kakashi vannoi, yhä vihaisempana. Iruka ei vastannut. Juuri, kun Kakashi oli aikeissa potkaista oven sijoiltaan, Iruka astui oviaukkoon.

”Meidän pitää puhua”, Kakashi sanoi.
”Minulla ei ole mitään sanottavaa sinulle”, Irukan ääni oli kylmä ja hän kääntyi sulkeakseen oven.
”Mutta minulla on! Ja sinä myös kuuntelet”, Kakashi tarttui oveen ja piti sitä auki.
”Päästä irti”, Iruka alkoi väsyä tähän.
”En, ennenkuin kuuntelet”, Kakashi työntyi sisälle ja sulki oven. Iruka huokaisi voimattomana. Hän ei jaksanut enää ajatella, tai puhua.

”Iruka, se mitä tapahtui, oli vahinko. Anko erehtyi, hän jopa myöntää sen”, Kakashia aloitti, huomattavasti rauhallisempana.
”Vahinko?! Miten tuollainen voi tapahtua vahingossa?!” Irukan teki mieli itkeä, mutta hän pidätteli kyyneleitä.
”Samoin, kuin sinun ja Genmankin kanssa, kai”, Kakashi lähes kuiskasi. Iruka katsoi häntä katseella, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.

”Anteeksi, Iruka. En tarkoittanut”, Kakashi lähestyi chuuninia, joka Kakashin kauhuksi kavahti kauemmas.
”Iruka-rakas, minä...”, Kakashi ei kestänyt tuota katsetta. Sitä, että hän tiesi satuttaneensa ja loukanneensa Irukaa.
”Älä. En kestä nyt kuulla...”, Irukan ääni sortui.
”En kestä nyt kuulla valheitasi. Ke-kerro vain, mitä mu-muuta olet salaillut. Oletko kenties pet-pettänyt minua alusta asti?” Iruka nyyhki ja puri huultaan.
”Pe-pettänyt sinua?” Kakashi ei halunnut uskoa korviaan.
”En ole koskaan pettänyt sinua, Iruka. Minähän rakastan...”, Kakashin lause jäi kesken, kun Iruka huusi:
”Älä sano sitä! En halua kuulla sitä! En nyt...”
”Mutta se on totuus!” Kakashi huusi myös.
”Minä rakastan sinua, Iruka. En ole ikinä pettänyt sinua. Enkä petä vastakaan, rakas. Lupaan sen”, Kakashi jatkoi hiljaisemmin.
”Älä sano noin. En minä ole niin typerä”, Iruka sanoi hiljaa.
”Olet, jos luulet, että voisin pettää sinua. Rakastan sinua”, Kakashi astui askeleen lähemmäs.
”Älä...”, Iruka ei ehtinyt edes lopettaa lausettaan.
”Sanon sen niin monta kertaa, että uskot, rakas”, Kakashi oli nyt aivan Irukan vieressä. Henkeään pidättäen, hän sulki chuuninin syliinsä. Iruka jäykistyi, muttei vetäytynyt pois.

”Älä ole enää surullinen. Rakastan sinua, enkä ikinä petä sinua”, Kakashi painoi pienen suudelman Irukan otsalle.
”Mutta...”, Irukan ääni oli yhä itkuinen.
”Lupaan sen”, Kakashi kuiskasi ja hieroi pehmeästi chuuninin selkää. Iruka rentoutui hiukan ja jounin lähes huokaisi helpotuksesta.
”Lupaatko?” Iruka hautasi kasvonsa Kakashin olkapäähän ja nyyhkytti hiljaa.
”Lupaan, Iruka. Olen kokonaan sinun”, Kakashikin halusi itkeä. Hän oli niin helpottunut. Lempeästi, hän kohotti Irukan leukaa ja suuteli häntä hellästi. Chuuninin huulet maistuivat suolaisilta, ja se satutti jouninia pahemmin, kuin osuma kunaista.
”Kakashi, olen pahoillani. Anteeksi”, Iruka rutisti tiukemmin jouninia.
”Ei se mitään, kaikki on hyvin”, Kakashi silitti hiljaa chuuninin hiuksia.

He seisoivat hetken, vain halaten toisiaan. Äkkiä Iruka kohottautui ja suuteli Kakashia hiukan epävarmasti. Jounin vastasi, enemmän kuin mielellään ja Iruka rentoutui. Kakashi teki kielellään jotain, mikä sai chuuninin huokaisemaan äänekkäästi. Nopeasti Iruka tarttui Kakashin paitaan ja kiskoi sen pois. Jounin virnisti ja kävi puolestaan Irukan paidan kimppuun, onnistuen jättämään samalla punertavia merkkejä tämän kaulaan ja rintaan. Chuunin värähti ja näykkäsi lempeästi Kakashin korvaa, maistaen ihoa kielellään.

Nyt oli Kakashin vuoro värähtää mielihyvästä. Hän oli kaivannut Irukaa niin paljon, muttei silti ollut osannut uneksiakaan, että chuunin innostuisi näin. Hän oli kuvitellut joutuvansa odottelemaan ainakin pari päivää. Ei sillä, ettei hän haluaisi tätä. Niinpä hän liu’utti jälleen kielensä Irukan suuhun ja teki muutaman tempun, jotka aina saivat chuuninin sekaisin.
”Sänkyyn?” Kakashi kysyi Irukan ihoa vasten. Nyökkäys.

***Ei sovi nuorimmillle, k-18***

Päästyään sängylle, Kakashi kiskoi nopeasti housut chuuninin jalasta ja konttasi polvilleen hänen ylleen, nauttien näystä. Hiukan kiusaten, hän liikutti lantiotaan vasten chuuninin jalkoväliä. Muutama huokaus karkasi Irukan huulilta ja hän tunsi kielen ihollaan, liukuen kohti vatsaa. Iruka tarttui jouninin vyöhön ja avasi sen. Kivuliaasti kiristävät housut lensivät lattialle, muiden vaatteiden seuraksi. Kakashi oli siirtynyt suutelemaan Irukaa ja liikutti kättään pitkin tämän reisiä ja alavatsaa.
”Ä-älä kiusaa minua, Kakashi”, Kakashi kuuli Irukan huohottavan ja päätti armahtaa tämän. Painaen Irukan selälleen, hän kosketti sormillaan chuuninin jäykistynyttä erektiota.

”Ka...” Irukan henki salpaantui ja hän puristi lakanoita. Hänen koko kehonsa jäykistyi ja hengitys muuttui katkonaiseksi. Kakashi näykki hänen kaulaansa ja nopeutti liikkeitään. Jounin nuolaisi chuuninin olkapäätä, jatkaen rintakehältä toiselle olkapäälle. Iruka sai hädin tuskin henkeä. Kakashi ei todellakaan ollut menettänyt taitojaan.

Kestämättä enää hetkeäkään, Iruka tuli Kakashin kädelle, huutaen tämän nimeä. Hetken kaikki oli valkoista, sitten Iruka sai tasattua hengityksensä. Vaihtaen asentoa, hän suuteli Kakashia, joka oli noussut istumaan. Näykkien kevyesti ihoa, hän siirtyi alemmas ja alemmas.

Kun Iruka pääsi alavatsaan, jouninin hengitys tihentyi. Chuunin virnisti ja nuolaisi kovettunutta elintä, ennenkuin otti koko mitan suuhunsa. Kakashi veti terävästi henkeä ja tarttui Irukan hiuksiin. Jounin hallitsi itsensä paremmin eikä pitänyt meteliä. Silti, ilman ääntäkin, Iruka tiesi, mistä Kakashi piti. Hän sai pelkällä kielellään Kakashin laukeamaan. Vaikkei jounin huutanutkaan, Iruka kuuli selvästi oman nimensä livahtavan miehen huulilta.

***Turvallista jatkaa lukemista***

Yhä katkonaisesti hengittäen, he makasivat sängyllä. Irukan pää lepäsi Kakashin rinnalla, kohoillen hengityksen tahdissa.
”Iruka?” Kakashi rikkoi hiljaisuuden. Iruka äännähti kysyvästi, jaksamatta puhua.
”Mistä sinä äkkiä innostuit?” Kakashi kysyi. Iruka naurahti pienesti.
”Minulla oli kai vain niin kova ikävä”, chuunin vastasi väsyneesti hymyillen. Kakashi virnisti tyytyväisenä ja katsoi, kuinka Irukan silmät sulkeutuivat. Hetkessä tämä oli unessa, levollinen hymy huulillaan. Kakashi siirsi chuuninia niin, että sai tämän paremmin sylinsä ja nukahti pian itsekin.


Siinä se nyt oli. Toivottavasti kukaan ei saanut aivovaurioita tai vastaavia, sillä en ole niihin korvausvelvollinen (vitsi, vitsi). Lyhensin kyllä huomattavasti *kröhöm intiimiä kohtausta*, joten, ettet joutuneet lukemaan alkuperäistä (joka arvelutti jo itseänikin). Kommentoikaa täysin vapaasti, ja kertokaa mielipiteenne. Jatkoa ei oletettavasti ole enää tulossa, jollen saa jonkinlaista inspiraatiota. Jatkan kuitenkin yhä edelleen KakaIrun kirjoittamista. Kiitän mielenkiinnostanne!