Jiraya, joka oli saatu taas esiintymiskuntoon, istui Shinoa vastapäätä. Shino istui suorana kuin patsas ja odotti.
    ”1. kysymys: Minkä väriset ovat Tentenin housut?” Jiraya aloitti heti, koska halusi nopeasti päästä hakemaan uuden jääpussin.
    ”Vihreät”, Shino vastasi.
    ”2. kysymys: Kuka on hänen idolinsa?” Jiraya jatkoi.
    ”Tsunade.”
    ”Valitettavasti. 3. kysymys: Mikä on Tentenin ’mies-ihanne’?” Jiraya pidättteli naurua. Shino kohottti kulmiaan.
    ”En halua edes arvata”, Shino vastasi.
    ”Tuskinpa hän tietää sitä itsekään. 4. kysymys: Montako ihastusta hänellä on ollut?”
    ”Mistä minä tietäisin? Näytänkö hänen ystävättäreltään?!” Shino tokaisi.
    ”Et, onneksi.” Jiraya mutisi. Shinon ohimolla alkoi sykkiä suoni.
    ”5. kysymys: Pitikö Tenten takapuolestasi?” Jiraya tyrskähti. Shino kääntyi tyynesti kameramieheen päin ja tokaisi:
    ”Kamera kiinni ja häivy.”
Kamera sammui ja pian huoneesta kuului vain Jirayan kiljuminen:
    ”Älä nyt suutu! Laskin vain leikkiä! Pane se tuoli pois! Ei ötököitä, apua!!!”

BugShino kävi hakemassa coca colaa automaatista ja oli palaamassa kuulusteluhuoneeseen. Huoneeseen astuessaan hän vilkaisi sisään ja näki Gain.
    ”Ei voi olla totta”, BugShino mutisi epätoivoisena.
    ”Kylläpä aamumaratoni tekee terää! Olen valmis rankkaan tietovisaan! Voitan Kakashin tässäkin lajissa! Vastaan paremmin, nopeammin ja laajemmin!” Gai vauhkosi.

    ”Aloitetaan peruskysymyksillä. Mistä ruuasta Kurenai ei pidä?” BugShino aloitti.
    ”Kakuista” Gai sanoi mahtipontisesti.
    ”2. kysymys: Kenen kanssa Kurenai seurustelee?” BugShino kysyi tylsistyneellä äänellä.
    ”Kurenai ei ole jakanut salaisuuttaan kanssani, joten en tiedä!” Gai kertoi. BugShino kohotti kulmiaan. Eikö Gai muka osannut edes arvata? Vai, oliko Kurenai kenties pannut poikki Asuman kanssa? Spica oli kyllä väittänyt nähneensä, että Kurenai lähti diskosta Kisamen seurassa, mutta eihän tyttö toisaalta muistanut edes omasta illastaan paljon mitään.

    ”Jaahas...3. kysymys: Paljonko Kurenai painaa?” BugShino kysyi.
    ”Todelliset herrasmiehet eivät kysele naisilta heidän painostaan!” Gai pamautti.
    ”Eihän paikalla ole yhtään naista ja Gai on tietääkseni mies”, BugShino ajatteli.
    ”4. kysymys: Kuinka vanha hän on?”
    ”Ei naisilta saa kysyä heidän ikäänsä! Se on herrasmies-sääntö!” Gai huudahti.
    ”Oli se sitten mikä sääntö tahansa, mutta totuus on, että et ole vastannut kuin yhteen kysymykseen. Joukkueenne saattaa pudota, joten kannattaisi yrittää oikeasti”, BugShino sanoi.
    ”5. kysymys: Milloin Kurenailla on syntymäpäivä?”
    ”Kesäkuun 11.”, Gai kertoi.
    ”Se riittää. Voit lähteä”, BugShino mutisi.

Spica istui mukavassa tuolissa, lukemassa irstaita kirjojaan, kun Itachi astui huoneeseen. Tyttö kohotti katseensa ja pani kirjansa pois. Itachi istuutui sanaakaan sanomatta ja mulkoili Spicaa murhaavasti, tämän tuijottaessa värähtämättä takaisin.
    ”Kuule, voimme jatkaa tätä vaikka kuinka kauan, mutta itse aloittaisin kernaammin kuulustelun, jotta pääsisin joskus poiskin. Oletko samaa mieltä? Hyvä”, Spica tokaisi ja vastausta odottamatta alkoi lukea kysymyksiä.
    ”1. kysymys: Millainen oppilas Kisame oli Pahisten opistossa?”
    ”Mitäs luulisit? Surkeat arvosanat, lukemattomia käyntejä rehtorin puheilla, tarve hajottaa kaikki pulpetit ja tuolit, joilla istui... Sellainen puupää”, Itachi luetteli.

    ”Selvä. 2. kysymys: Miten Kisame viettää vapaa-aikansa?”
    ”Vapaa-ajan? Pahikset eivät vietä vapaa-aikaa, kuten eivät lomiakaan. Se lukee käsikirjan 4. luvun, 2. kappaleessa.” Itachi kuulosti niin paljon opettajalta, että Spican teki mieli oksentaa. Enää puuttuisi vain liitutaulu ja karttakeppi.
    ”Pitäisikö minun uskoa tuo? Miksi matkatavaroidenne joukossa sitten löytyi uimahousut ja snorkkelit?” Spica tivasi, karistaen likaiset mielikuvat ’Itachi-senseistä’ mielestään. Oikeastaan ajatus oli lähinnä pelottava. Suorastaan karmiva.

Itachi valpastui oitis, kuulleessaan löydöstä.
    ”Tiedätkös, edellinen tavaroitamme penkonut katosi salaperäisesti. Hänen jäännöksensä kerättiin kuukautta myöhemmin eräästä suolakaivoksesta.Hautaan saatiin laskettua pienen muovipussillisen verran ruumiinosia”, Itachin ääni alkoi kuulostaan vaarallisen rauhalliselta.
    ”Onpa hyvä, etten mennytkään varmistamaan sitä huhua. Ajatus kävi kyllä mielessäni”, Spica hymyili. Itachi puristi kätensä nyrkkiin, yrittäen olla käymättä tyttöön käsiksi. Miten hän, kuuluisa Uchiha Itachi, olikin langennut ilmiselvään ansaan ja puhunut itsensä pussiin? Hänenhän piti olla nero!

    ”3. kysymys: Montako mustaa merkkiä Kisamella on poskipäillään?” Spica jatkoi, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
    ”Niitä kiduksia? Kuusi”, Itachi vastasi, mietittyään hetken.
    ”Mitä näistä Kisame juo mieluiten? Olutta, viiniä, viskiä vai sakea?”
    ”Kisame on absolutisti”, Itachi tokaisi ja mutisi vielä niin hiljaa, että sitä tuskin kuuli:
    ”Ainoa, mitä hän juo, on maito ja marjamehu.”

    ”Kiintoisaa....5. kysymys: Minkä väriset hänen alushousunsa ovat?” Spica kysyi, harkittuaan hetken kommentoivansa Akatsukilaisten outoja tapoja olla pitämättä alushousuja. BugShino oli nauraen kertonut hänelle kaiken Kisamen haastattelusta. Itachi kuitenkin mulkoili häntä niin murhaavasti, että kommentoiminen olisi ollut itsemurha.
    ”Yleensä siniset, joissa on pieniä haikaloja”, Itachi vastasi, häveten mielessään parinsa ajoittaista ääliömäisyyttä. Miksi Kisamen piti olla sellainen tollo?
    ”Siinä olikin kaikki, voit lähteä”, Spica viittasi ovea ja alkoi keräillä papereitaan. Vihdoinkin hän voisi jatkaa lukemista.

Tullessaan ulos huoneesta, Spica törmäsi BugShinoon. Poika oli ilmeisesti juuri lopettanut edellisen haastattelunsa.
    ”Miten meni?” Spica kysyi, nostamatta katsettaan kirjastaan.
    ”Se oli painajaismaista. Gai tekee minut hulluksi!” poika ärisi.
    ”Sepä hauskaa... Miten tuollainen asento on edes mahdollinen? Sano sinä, taipuvatko miehet muka noin?” tyttö vastasi hajamielisesti ja tunki sitten kirjansa BugShinon katsottavaksi.
    ”Pirustako minä sen tietäisin? Äläkä tunge sitä eteeni!” poika huusi ja työnsi kirjan mahdollisimman kauas.
    ”Sinähän olet poika”, Spica huomautti.
    ”En silti halua arvioida noiden perverssien kirjojesi sisältöä!” BugShino tokaisi.
    ”Ei näissä ole mitään perverssiä. No, ehkä vähän, mutta ei yaoi sentään niin irstasta ole”, Spica virnisti, jatkaen lukemista.
    ”Ei sitä silti tarvitse toisten silmille tunkea. Kaikki eivät ole sellaisia, kuin sinä”, poika ärähti.

Aulassa tunnelma alkoi tylsistyä. Leen velat olivat kasvaneet entisestään huomattavan summan. Hinata saapui viimein paikalle ja Tenten sai ’loistoajatuksen’.
    ”Mitä jos pelaisimme...räsypokkaa”, Tenten virnisti. Kaikki keikahtivat kumoon, mutta nousivat nopeasti ylös. Ehdotuksen hulluudesta huolimatta, Kiba, Lee ja Shikamaru osallistuivat, sen sijaan Shino ei pitänyt ajatuksesta. Pitkän suostuttelun jälkeen Hinatakin osallistui.
    ”Tarkemmin ajatellen, olen mukana”, Shino sanoi, kuultuaan, että Hinatakin osallistuisi.

Pian kaikki istuivat siistissä piirissä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen, Lee oli yhtä vaatekappaletta köyhempi. Pelin edetessä, muutkin alkoivat menettää kuteitaan.
    ”Haa! En joudu vieläkään riisumaan ’upeaa, vihreää, luonnonkuituista, hengittävää jumppapukuani’!” Lee intoli samalla, kun Tenten kiskoi paitaa yltään. Punaiset pitsirintaliivit pakottivat pojat tukkimaan nenänsä paperilla.
    ”Sinun vuorosi jakaa, Lee”, Tenten muistutti. Lee sekoitti nopeasti kortit ja jakoi ne sitäkin nopeammin. Hän alkoi vähitellen ymmärtää peliä.

    ”Korottaako joku?” Shikamaru kysyi tylsistyneenä. Kaikki pudistivat päitään.
    ”Minulla on värisuora!” Tenten ilmoitti voitonriemuisena.
    ”Mi-minulla on re-reeti”, Hinata sanoi varovasti ja näytti korttejaan. Muut tuijottivat häntä suu auki.
    ”Reeti! Hinata-chan, olet uskomaton!” Lee iloitsi ja rutisti tyttöä lämpimästi. Kiban toinen kulmakarva nyki vaarallisesti.
    ”Kiitos, Lee-kun”, Hinata hymyili.

Viimein oltiin päästy siihen pisteeseen, ettei kenelläkään ollut enempää, kuin pari vaatekappaletta. Lee oli jo pudonnut ja Shikamaru kyllästynyt. Jäljellä olivat siis Tenten, Shino, Hinata ja Kiba. Kaikki olivat menettäneet jo kaiken muun, paitsi alushousunsa (Shinolla oli kuitenkin yhä aurinkolasit).

    ”Minulla on täyskäsi”, Kiba näytti korttinsa lähes epätoivoisena.
    ”Onnekas, minulla on vain suora. Kenelläkään ei ole taatusti huonompaa”, Tenten voihkaisi.
    ”Mi-minulla on vain pa-pari”, Hinata parahti ja katsoi Shinoa anovasti. Kunpa tällä olisi arvottomampi pari.
    ”Olen pahoillani, Hinata”, Shino sanoi. Tyttö voihkaisi ja alkoi kirkuvan punaisena riisua vaaleita alushousujaan. Pojat saivat raivokkaan nenäverenvuodon, joka tosin katkesi lyhyeen.
    ”Hauh,” Akamaru haukahti ystävällisesti ja siirtyi nukkumaan juuri kriittisen näkymän eteen.
    ”Akamaru!” Kiba huusi, mutta koira vain ’hymyili’ hänelle. Hinata taputti koiran selkää kiitollisena.
    ”Tässä, Hinata-chan”, Lee, joka oli saanut vaatteet jälleen ylleen, sanoi. Hymyillen hän ojensi tytölle täkin, jotta tämä voisi peittää itsensä.
    ”Kiitos, Lee-kun!” Hinata ilahtui ja otti täkin. Kiba näytti pettyneeltä, Shinosta taas ei voinut sanoa mitään.

Oli Jirayan vuoro kuulustella Leetä.
    ”1. kysymys: Mikä on Hinatan isän nimi?” Jiraya kysyi.
    ”Hmm...Hyuga Hiashi!” Lee vastasi.
    ”2. kysymys: Missä asennossa Hinata nukkuu?” Jiraya virnisti.
    ”Mistä minä tietäisin?! Nukun itsekin!” Lee valitti.
    ”Mitä?! Vieressäsi nukkuu tyttö pelkässä yöpuvussa...ja sinä vain vedät hirsiä! Saisit hävetä! Kuka sinutkin on kasvattanut!” Jiraya karjui.

Jiraya rauhoittui vasta, kun muisti lääkärin kehotuksen tarkkailla verenpainettaan.
    ”3. kysymys: Minkä väriset alusvaatteet Hinatalla oli, kun pelasitte?” Jiraya naureskeli.
    ”T-tuota v-vaalean siniset”, Lee takelteli.
    ”Kiintoisaa...4. kysymys: Onko Hinata neitsyt?”
    ”Ei, oikeastaan hän on horoskoopiltaan kauris!” Lee korjasi. Jiraya hakkasi päätäänsä pöytään.
    ”Tämä poika on toivoton tapaus...” Jiraya mutisi itsekseen.
    ”Hinata on kauris, koska hän on syntynyt 27. joulukuuta...” Lee jatkoi.
    ”Äh! En jaksa kuunnella! Ala painua, on parempi ettemme jatka tätä!” Jiraya voihki.

Aulassa räsypokka oli lopuillaan. Kiballa ja Tentenillä oli yllään vain alushousut. Shino oli kaikkien yllätykseksi ja järkytykseksi riisunut ennemmin alushousunsa, kuin aurinkolasinsa. Sen takia Tenten oli joutunut ottamaan tukea lattiasta, jolloin pojat olivat puolestaan lähes pyörtyneet. Olihan aivan ymmärrettävää, etteivät teini-ikäiset pojat voineet suhtautua neutraalisti paljastettuihin rintoihin. Kaiken huipuksi BugShino oli ’sattumalta’ ohi kulkiessaan nähnyt kaiken ja lojui nyt lattialla, Spican yrittäessä turhaan kiskoa häntä jaloilleen.
    ”Älä viitsi, BugShino. Ne ovat vain rinnat!” tyttö tokaisi, vilkaisten Tenteniä. Samassa hän huomasi tytön lähellä istuvat pojat.
    ”Gah!” Spica älähti, ottaen nopeasti tukea seinästä.
    ”Okei, ehkä BugShinon reaktio oli ihan ymmärrettävä”, Spica ajatteli. Hänellä ei ainakaan ollut mitään varaa saarnata ’tietynlaisista reaktioista’, joita puolialaston ihmisruumis saattoi aiheuttaa.

Kaikilla kilpailijoilla oli vain yhdet vaatekappaleet yllään ja tunnelma tiivistyi tiivistymistään.
    ”En voi uskoa, että Shino hävisi”, Kiba ihmetteli. Shinon käsi nousi hitaasti kohti kasvoja, kun hän tärisevillä käsillään tavoitteli aurinkolasejaan. Hän tarttui niihin ja veti hitaasti pois silmiltään. Shinon avatessa silmänsä, Tenten ei pystynyt hillitsemään itseään vaan tuijotti naama hehkuvan punaisena, tuota näkyä. Kibakin näytti suoraan sanoen hämmentyneeltä.
    ”Shinon silmät ovat niin ihanat”, Tenten ajatteli ihastuksissaan. Shino lähti pukeutumaan ja Tenten kuolasi edelleen tämän perään.
    ”Herätys Tenten! Peli on vielä kesken!” Kiba huusi Tentenille, kun tämä oli vielä fantasioissaan.
    ”....Niin, aivan! Jatketaan!” Tenten heräsi unelmistaan.

    ”Jes!” Kiba riemuitsi voittoaan. Tenten oli kaikesta huolimatta ollut täysin omissa maailmoissaan ja hävinnyt kirkkaasti. Niinpä hän joutui riisumaan punaiset alushousunsa. BugShino tuijotti häpeilemättä, samoin kaikki paikalla olevat pojat. Tuskallisen hitaasti alushousut putosivat lattialle, Tentenin yrittäessä peitellä kriittisiä alueitaan. Se oli kuitenkin turhaa, sillä Spica oli raahannut BugShinon ja kurkkimaan tulleen Jirayan pois, ja muut pojat makasivat nyt pyörtyneinä lattialla. Hinata toi nopeasti pyyhkeen, johon Tenten kääriytyi kiitollisena.


Kun kaikki pyörtyneet kilpailijat oli saatu jaloilleen, tai ainakin istumaan, Jiraya saattoi ilmoittaa putoajat.
    ”Tällä kertaa pisteiden laskeminen oli todella vaikeaa, sillä jotkut teistä selvästi kiersivät kysymykset. Kuitenkin saimme selville, kuka sai vähiten pisteitä”, Jiraya piti dramaattisen tauon.
    ”Putoajat ovat:....Gai ja Kurenai.”
    ”Ei!!!! Hävisin Kakashille!” Gai huusi. Kurenai näytti vähät välittävän.
    ”Reilu peli, arkkiviholliseni. Ensi kerralla aion voittaa!” Gai hymyili valkeaa hymyään Kakashille.
    ”Sensei!” Lee parkui epätoivoisena.
    ”Lee, ole rohkea. Voit voittaa, tiedän sen!” Gai lohdutti, parkuen itsekin.
    ”Joukkueeni! Voitatte varmasti nuoruuden voimalla! Luotan teihin!” Gai näytti heille peukaloaan. Lee vastasi innoissaan, mutta Tenten halusi vajota maan alle.

    ”Kröhöm! Jos millään viitsisitte olla hetken vaiti, voisimme kertoa teille seuraavasta kisasta!” Spica korotti ääntään. Kaikki hiljenivät.
    ”Eli seuraava kisa pidetään matkallanne Hiekkakylään. Haluamme nähdä selviytymistaitonne (ja herkullisia tilanteita)”, BugShino selitti.
    ”Joten, ottakaa vihjekuoret ja pakatkaa kamppeenne. Lähtöön on aikaa 10 minuuttia”, Spica ilmoitti virnistellen.
    ”3...2...1!” BugShino laski. Parit syöksyivät huoneisiinsa.

    ”Milloin kerromme heille tuoreimmasta tuotantokulujen supistamisesta?” BugShino kysyi Spicalta.
    ”Odotetaan hetki ja mainitaan asiasta vasta, kun he ovat lähdössä”, Spica hymyili kierosti. Poika nyökkäsi ja molemmat siirtyivät takaisin studioon.