”Naruto Uzumaki, Hinata Hyuuga!” Tsunade ilmoitti tavallisella tomeralla äänellään. Kylän naishokage oli kutsunut kaksi Geniniä luokseen aamuvarhaisella. Naruto oli myöhässä, kuten tavallista, koska nukkui aina niin pitkään. Hinata puolestaan oli ollut jo kauan hereillä, koska oli halunnut harjoitella uusinta liikettään veden äärellä kenenkään tietämättä. Nyt hän hymyili ja punasteli vaisusti, kun oli niin lähellä Narutoa ja lähes kahden kesken.
”Joko Sasukesta on saatu infoa?” Naruto kysyi malttamattomana. ”Joko tiedämme, missä hän on?”
Tsunade hymyili ensin vaisusti, mutta hymy muuttui pian taas vakavaksi ilmeeksi. Vaikka Sasuke olikin ollut poissa jo lähes vuoden, ei Konohan kylä voinut olla suorittamatta muita tehtäviä. Se olisi antanut kylästä heikon kuvan. Siksi tehtäviä suoritettiin lähes päivittäin todella tiuhaan tahtiin ja ryhmät olivat lähes aina sekoitettuja.
”Ei vielä, mutta nyt saatte hoitaaksenne toisen tehtävän. Olisin määrännyt mukaan kolmannenkin, jos se olisi ollut mahdollista. Mutta nyt saatte kuitenkin pärjätä kahdestaan.”
Hinata henkäisi hiljaa ja punastui. Sisimmässään hän kuitenkin kiljui riemusta. Juuri tällaista tehtävää hän oli jo kauan odottanut: kahden kesken sydämensä pojan kanssa. Naruto vaikutti kuitenkin pettyneeltä.
”Ei minua kiinnosta! Haluan lähteä etsimään Sasukea, kun teistä ei ole siihen!”
”Naruto-kun…” Hinata varoitti vaisusti.
Tsunaden kulmat kurtistuivat. Hän kurotti työpöytänsä yli niin rajusti, että hänen sake-pullonsa kaatui ja tarttui Naruton takin rinnuksesta.
”Eikö Iruka ole istuttanut yhtään älliä tuohon luupäähäsi?! Konohan tilanne ei parane yhtään, jos sinä et hoida tehtäviäsi! Sulje siis suusi ja kuuntele!” hän karjui ja tuuppasi Naruton takaisin.
Naruto suoristi otsamerkkinsä ja tuhahti. Shizune veti alas niin ison kartan, että se peitti koko Tsunaden ja hänen työpöytänsä.
”Muutaman päivän matkan päässä Konohasta sijaitsee kylä nimeltä Fudji. Nimensä mukaan se on todella uskonnollinen paikka, jossa sijaitsee tämän alueen suurin rukoustemppeli. Temppelissä säilytetään myös valtavaa kultaista jumalaa esittävää patsasta. Sen arvo vastaa usean kylän yhdistettyjä rikkauksia. Nyt temppelin pappi on kuitenkin saanut vihjeen, että patsas aiotaan varastaa.”
Hinata uskalsi vihdoin puhjeta kukkaan ja avata suunsa.
”Ja he pyytävät meitä suojelemaan patsasta.”
Shizune nyökkäsi ja nosti kartan taas ylös. Tsunade oli juuri kohottamassa uutta pulloa huulilleen, mutta laskikin sen nopeasti käsistään ja rykäisi.
”Naruto! Vaikken tätä mielelläni sanokaan, sinä johdat tehtävää!”
Naruto tyytyi nyökkäämään ja asteli sitten ovelle. Hinata kumarsi lyhyesti ja riensi sitten pojan perään. Kun he olivat ulkona, Naruto kääntyi Hinatan puoleen.
”Tavataan puolen tunnin kuluttua kylän portilla. Minä käyn pakkaamassa tavarani ja tulen sitten.”
Hinata punastui taas ja pyöritellen sormiaan ja katsoen maahan vastasi vaisusti: ”Kyllä, Naruto-kun.”


Puolen tunnin kuluttua Naruto ja Hinata seisoivat reput selässään Konohan valtavilla porteilla ja tutkivat yhdessä  karttaa. Hinatan kasvot hehkuivat yhä vain punaisimpina, kun Naruto oli aivan kiinni hänessä ja kääntyi vähän väliä katsomaan häntä.
”Fudji-kylään on noin neljän päivän matka, jos otamme pysähdykset huomioon. Luulen, että joudumme yöpymään kaksi ensimmäistä yötä ulkona. Mutta kolmannen yön voimme viettää tuossa pikkukylässä vähän ennen päämäärää. Miltä kuulostaa? Hinata?”
Hinata oli kokonaan unohtanut suunnistamisen ja seisoi puolen metrin päässä Narutosta kasvot punahehkuisina.
”Hinata?” Naruto yritti uudestaan. ”Oletko sairas?”
Vihdoin Hinata havahtui transsistaan ja nyökkäsi.
”Se on oikein hyvä, Naruto-kun…”
”Okei! Menoksi sitten vain!” Naruto huusi leveästi hymyillen.
Hetken päästä kaksi Geniniä hyppi oksalta toiselle matkalla kohti pyhää kaupunkia.


Ilta hämärtyi nopeammin kuin matkalaiset olivat kuvitelleetkaan. Aurinko painui mailleen ja taivaanranta muuttui kultaisen oranssiksi. Naruto pakitti Hinatan kohdalle ja kehotti tätä pysähtymään.
”Yö tulee pian. Leiriydytään tähän.”
Hinata nyökkäsi.
Puolen tunnin päästä oli pieni sininen teltta pystyssä ja nuotio räiskyi iloisesti luoden mukavan tunnelman. Naruto kaivoi repustaan pikaramenia ja laittoi sen lämpiämään nuotiolle.
”Tahdotko ramenia Hinata?” Naruto kysyi hymyillen leveästi.
Hinata meni hämilleen ja punastui jälleen.
”Kiitos…N-n-naruto-kun….”
Hetken päästä molemmat söivät omaa annostaan. Hinata rauhallisesti kuten aina ja Naruto ryystäen äänekkäästi. Kohta Hinatan kädet alkoivat väristä jännityksestä ja vaikka hän kuinka yritti hillitä sitä, hän ei onnistunut. Sisimmässään hän oli erittäin onnellinen tilanteesta: täysin kahden kesken sydämensä valitun kanssa, kaukana kaikesta sivilisaatiosta. Mutta samalla hän tunsi myös pientä häpeää: häpeää itsestään. Mitä hän oikein kuvitteli? Eihän hän edes tiennyt mitä Naruto ajatteli hänestä.
”Mikä hätänä?” Naruto kysyi kohta.
Hinata hätkähti niin, että pudotti tyhjän ramen-kipon kädestään. Punastuen hän nosti sen ylös ja hymyili vaisusti Naruton suuntaan.
”Ei mitään.” hän sanoi katsoen nuotioon.
Naruto nousi ylös ja istui Hinatan viereen, jolloin tyttö hätkähti ja puna vain syveni hänen kasvoillaan.
”Hinata, katso minua.”
Varovasti Hinatan katse siirtyi Naruton sinisiin silmiin.
”Tiedä tämä: jos ikinä tarvitset apua, tai tunnet olevasi yksin, niin voit aina kääntyä minun puoleeni.”
Hinata avasi suunsa hämmästyksestä ja hymyili entistä leveämmin.
”Kiitos.”
”Ja muista myös tämä: minä en ikinä vedä sanojani takaisin. Se on minun ninjatyylini.” Naruto lisäsi virnistäen.
Vähään aikaan kumpikaan ei sanonut mitään, molemmat vain tuijottivat toistensa silmiä. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Hinata räpytteli silmiään, etteivät ne vetistyisi ja hivuttautui lähemmäs poikaa – poikaa, joka oli jo useamman vuoden ajan lämmittänyt hänen sydäntään. Myös Naruton aivot ja sydän toimivat aivan eri tavalla. Miten hän ei ollut ikinä huomannut, miten kaunis Hinata oli? Kauniit siniset hiukset ja hohtavat silmät. Hiljaa, hyvin hiljaa hän kallisti päätään tytön suuntaan, joka vastasi kurottaen poikaa kohti. He olivat lähekkäin – todella lähekkäin…
RÄKS!!!
Naruto ja Hinata olivat pystyssä, taisteluasennossa ja kunait käsissään.
”Kuka siellä?!” Naruto huusi pensaikkoon ja heitti kunain sinne.
Pensaasta hyppäsi esiin kaniini, joka sitten loikki poispäin ja katosi metsään. Molemmat ninjat laskivat aseensa. Hinata ei luultavasti koskaan ollut tuntenut sellaista pettymystä. Hän oli ollut niin lähellä…
”Taitaa olla viisainta käydä nukkumaan. Joudumme lähtemään aamulla aikaisin liikkeelle.” Naruto totesi samalla kun hän kaatoi vettä nuotioon.
”Niin.” Hinatakin myöntyi. ”Kumpi ottaa ensimmäisen vahtivuoron?”
”Älä murehdi siitä.” Naruto sanoi iskien silmää ja risti sormensa. ”Kage bunshin no jutsu!”
Neljä kloonia ilmaantui.
”Te vartioitte leiriä yön yli. Olkaa tarkkoina!”
Sitten kloonit hajaantuivat.
”Tuo oli nerokasta Naruto-kun!” Hinata sanoi ihaillen.
Naruto hymyili ja kömpi telttaan Hinata kannoillaan. Hetken päästä kumpikin oli ryöminyt makuupussiinsa ja sulkenut silmänsä.
”Hyvää yötä Hinata.”
”Hyvää yötä Naruto-kun.”
Naruto nukahti lähes saman tien ja kohta kuorsaus täytti hänen puolensa. Hinata ei kuitenkaan saanut unta. Hänen sydäntään pisti yhä kauhea pettymys äsken tapahtuneesta.
”Ilman sitä kania….” Hän ajatteli ja punastui taas.
Mutta lopulta hänkin nukahti. Tehtävä oli vasta alkanut. Ehkä hänellä voisi käydä samanlainen tuuri myöhemmin matkan aikana. Se jääköön nähtäväksi…..