Odotuksenne on viimein palkittu! Jakson 5 ensimmäinen osa on lisätty! Tässäkin osassa jälleen vähän shounen-ai:ta. Viimekertaisessahan sitä ei ollut, johtuen silloisen kisan luonteesta. (Sekä flunssastani.) Eipä tässä sen ihmeempiä selityksiä tarvitakaan, joten päästän teidät lukemaan.


Kilpailijat seisoivat aulassa, odottaen ovien avautumista. Äsken oli kaiuttimista kuulunut tiedotus, että tuotantokuluja oli jälleen supistettu. Tämä oli aiheuttanut lievän kapinatunnelman, sillä tästä eteenpäin parilla oli mukanaan vain yksi teltta, jos maasto niin vaati sekä yhteinen täkki.
    ”Mitkä tyrannit! Luulevatko he voivansa päättää kaikesta?!” Kiba ärjyi.
    ”Itseasiassa heillä on siihen jopa oikeus”, Shikamaru tokaisi. Muut nyökkäilivät myöntävästi, joten Kiban oli pakko uskoa.

Vihdoin ovet avattiin ja kilpailijat ryntäsivät ulos. Orochimaru vilkutti heille hyvästiksi, kielellään.
    ”Lopultakin. Olisin kohta seonnut siellä”, Kiba huokaisi ja veti keuhkoihinsa raikasta ilmaa. Harmi vain, että ulkona satoi.


Itachi ja Kisame suunnittelivat reittiään kartan avulla. Kisame oli tosin täysin hakoteillä.
    ”Eihän näissä kordinaateissa ole mitään järkeä”, Kisame raapi päätään.
    ”Johtuisiko se siitä, että pidät karttaa väärin päin!” Itachi nalkutti ja nappasi Kisamelta kartan.
    ”Voisimme oikaista tuon lähiön kautta, säästäisimme rutkasti aikaa”, Itachi ehdotti ja osoitti kartasta asvalttiviidakkoa.
    ”Onko se nyt niin viisasta?” Kisame kysyi ja muisteli kuulemiaan urbaanilegendoja.
    ”Onko parempia ehdotuksia?” Itachi kysyi murhaavasti.
    ”Ei ole!” Kisame vastasi nopeasti.
    ”Hyvä. Lähdetään sitten”, Itachi komensi, mutta Kisamea arvelutti edelleen.


    ”Kakashi, meidän pitäisi varmaan hidastaa”, Iruka huusi sateen yli, vieressään juoksevalle jouninille.
    ”Miksi?” Kakashi kysyi. Hän halusi mahdollisimman kauas muista, jotta voisi rauhassa keskittyä Irukaan.
     ”Jos juoksemme tätä vauhtia, saavumme vuorelle. Ei ole mitään järkeä ylittää lumista vuorta tässä säässä”, Iruka vastasi. Kakashin täytyi myöntää, että chuunin oli oikeassa. Kuitenkin myrsky saattoi jatkua vaikka kuinka kauan.
    ”Yritetään silti”, hän huikkasi Irukalle.


Shino ja Tenten istuskelivat puun alla, koska Tenten halusi siistiä kampaustaan. Sade oli avannut nutturat ja nyt hiukset roikkuivat vetisinä. Shinoa sade ei haitannut tippaakaan, mutta eräs toinen asia vaivasi häntä. Hän oli huomannut, että Tenten oli alkanut katsoa hänen peräänsä sen jälkeen, kun hän oli näyttänyt silmänsä. Molemmat kääntyivät katsomaan toisiaan, mutta kääntyivät nopeasti pois päin. Samassa Lee, Hinata, Kiba ja Shikamaru juoksivat heidän luokseen.


Kuljettuaan jonkin matkaa kaupungissa, Itachi pysähtyi äkisti.
    ”Mitä jos pysähdyttäisiin tähän?” Itachi ehdotti ja osoitti epäilyttävästi baarin näköistä rakennusta.
    ”Miksi?” Kisame alkoi olla todella epäluuloinen. Itachi hymyili mukamas rauhoittavasti.
    ”Olet varmasti väsynyt ja Samehade näyttää uupuneelta. Voisimme levätä vähän”, Itachi selitti. Nyt Kisame viimeistään huomasi, että jokin oli pahasti pielessä. Ei Itachi huolehtinut muista. Itachi! Sama mies, joka teurasti koko klaaninsa yhtenä iltana (lukuunottamatta rasittavaa pikkuveljeään, joka ei edes ansainnut tulla tapetuksi)!
    ”Hyvä, että olet samaa mieltä. Mennään sisään!” Itachi intoili ja kiskoi Kisamen rakennukseen.

Päästyään sisälle, Kisame huomasi asian todellisen laidan. Ei Itachi ollutkaan seonnut. Hän oli vain yrittänyt päästä sisälle homobaariin!
    ”Ei ei ei ei! Minä en viivy täällä hetkeäkään!” Kisame parahti ja ryntäsi ovelle. Ulkorappusilla hän kääntyi kuitenkin takaisin, sillä ilman Itachia, matkaa olisi mahdoton jatkaa.
    ”Menen vain takaisin, kolkkaan Itachin ja juoksen äkkiä takaisin ulos. Juuri niin, se on loistava suunnitelma! Selviän kyllä”, Kisame mutisi itsekseen, raahautuen takaisin kuin tuomiolle.


Päivä alkoi jo kallistua iltaan eikä myrsky ollut helpottanut lainkaan. Vettä tuli kaatamalla, tuuli ulvoi ja ukkonen jyrisi. Vuorella tuo kaikki tuntui entistäkin kurjemmalta.
    ”Kakashi, olemmeko yhä tiellä?” Iruka kysyi. Hän oli märkä luita ja ytimiään myöten.
    ”Luulisin”, Kakashi vastasi pirteästi. Irukan teki mieli kuristaa hänet. Miten jounin saattoi olla niin hilpeä?

Valtaisa aivastus sai Kakashin vilkaisemaan taakseen.
    ”Onko sinulla kylmä?” jounin kysyi. Iruka nyökkäsi ja aivasti uudestaan.
    ”Pystytetään teltta sitten tähän”, Kakashi päätti ja alkoi koota pientä, yhden hengen ’telttaa’.
    ”Pitääkö tuo edes vettä?” Iruka kysyi. ’Teltta’ muistutti lähinnä vähintään 100 vuotta vanhaa kangasmyttyä. Tuotantokulujen supistus alkoi näkyä liiankin selvästi.


    ”Liittoutuisimme teidän kanssanne?!” Tenten kysyi.
    ”Se olisi aika järkevää, sillä näin meidän olisi helpompaa päästä jatkoon, kun ei tarvitsisi kilpailla toisiamme vastaan”, Shikamaru selitti.
    ”Eikä minun tarvitsisi rehkiä niin paljon”, Shikamaru ajatteli. Tämä sopi kaikille ja niin he lähtivät yhdessä matkaan. Reitiksi valittiin joki.
    ”Mitä ajattelinkaan, kun suostuin tähän?” Shino mutisi itsekseen.


Toisaalla, kohtalaisen kaukana aiemmasta baarista, Itachi alkoi palata tajuihinsa. Hän päätään jomotti, nyt sinertävän mustelman kohdalta.
    ”Mitä pirua?” Itachi mietti, huomatessaan kätensä sidotuiksi. Nopea silmäys varmisti epäilykset. Hän, Uchiha Itachi, roikkui Kisamen selässä, köytettynä ja juuri tajuihinsa tulleena. Kaiken lisäksi Samehade tuntui mulkoilevan häntä rumasti.
    ”Hoshigaki Kisame!” Itachi karjui keuhkojensa täydeltä. Kisame säpsähti ääntä ja nopeutti juoksuaan.
    ”Mitä sinä-? Laske minut alas!” Itachi huusi, kumauttaen Kisamea yhteen köytetyillä nyrkeillään.
    ”Okei, älä nyt hermostu!” Kisame uikutti ja pysähtyi. Nopeasti hän laski erittäin kiukkuisen Uchihan maahan. Itachi mulkoili häntä murhaavasti.

    ”Miksi. Sinä. Raahasit. Minut. Tänne?” Itachi painotti jokaista sanaa.
    ”Ajattelin, että se olisi parasta”, Kisame selitti.
    ”Ennen vai jälkeen, kun olit kolkannut minut?” Itachi tivasi. Kisame alkoi käydä mielessään läpi testamenttia.

***Shounen-ai varoitus!!!***K-16!!!***Jos et pidä, jätä lukematta.***

Ripustettuaan märät vaatteensa kuivumaan ja saatuaan lämpimän täkin ylleen, Iruka alkoi jälleen nipottaa Kakashin surkeasta arvostelukyvystä. Jounin kuunteli hymyillen. Miten hän rakastikaan tuota ääntä.
    ”Kuunteletko edes?!” Irukan korotettu ääni herätti Kakashin todellisuuteen.
    ”Tietysti”, Kakashi vastasi, sivellen sormillaan Irukan jalkaa.
    ”Etkä kuunnellut, sanot vain, jotten jatkaisi läksytystä”, Iruka mutisi ärtyneesti ja tyrkkäsi vaeltelevan käden pois. Kakashi vain jatkoi sivelyä, siirtyen yhä ylemmäs, kohti reittä.
    ”Ei sinun kanssasi voi edes keskustel....” Irukan lause jäi kesken, kun Kakashi tukki hänen suunsa, omallaan. Iruka unohti täysin, mitä oli ollut sanomassa. Ainoa, mitä hän sillä hetkellä tiesi, oli Kakashin tarumainen taito käyttää kieltään. Hetken päästä heidän oli kuitenkin pakko haukata happea.

    ”Olet kyllä varsinainen”, Iruka ei oikeastaan edes tiennyt mikä. Kakashi vain virnisteli tyytyväisenä, kellahtaen selälleen, toinen käsi niskan takana.
    ”Mestari-suutelija?” Kakashin ääni oli kiusoitteleva.
    ”...Sitäkin”, Iruka sanoi ja punastui. Kakashi virnisti näylle ja veti chuuninin ylleen, antaen jälleen näytteen uskomattomasta suutelutaidostaan. Täkki valui jonnekkin teltan nurkkaan, unohtuen tyystin. Pian teltta täyttyi nautinnollisista huokailuista ja lämpötila kohosi merkittävästi.

Teltta oli suunniteltu yhdelle hengelle, joten Kakashilla ja Irukalla oli täysi työ ottaa mukava asento. Ukkonen jyrisi kauempana, mutta kumpikaan miehistä ei kuullut. Heidän mielessään pyöri vain räjähtävä halu.

    ”Ka-Kakashi, lopeta...Ei, älä lopeta...mutta kaadat kohta teltan...” Iruka huohotti, yrittäen epätoivoisesti olla nojaamatta teltan seinään. Kakashi oli hänen päällään, joten siirtyminen oli vaikeaa eikä tuskallisesti sykkivä jalkoväli taatusti helpottanut tilannetta. Vastahakoisesti Kakashi keskeytti Irukan kaulan syönnin ja nosti chuuninin polviensa päälle, perääntyen pari askelta.

    ”Parempi?” Kakashi kysyi, laskien Irukan taas alleen. Chuunin nyökkäsi ja kiskoi Kakashin alemmas, näykkäisten kevyesti tämän korvanlehteä. Pian teltta oli jälleen vaarassa romahtaa, mutta tällä kertaa kumpikaan ei kiinnittänyt siihen minkäänlaista huomiota.

***Turvallista jatkaa lukemista.***

    ”Sää oli täydellinen. Aurinko paistoi, linnut lauloivat eikä taivaalla näkynyt pilven hattaraakaan...” Lee kuvaili.
    ”Ole nyt hiljaa, Lee!” Kiba ähkäisi, sateen piiskatessa kaikkia kasvoille.
    ”Olisitte iloisia, kun voimme harjoitella tässä loistavassa säässä nuoruuden voimalla...” Lee jatkoi.
    ”LEE!!!” kaikki huusivat yhteen ääneen. Vihdoin Lee hiljeni ja kaikki jatkoivat juoksemista. He olivat likomärkiä sateesta ja silloin tällöin, joku oli vähällä liukastua jokeen.

Hetken kuluttua nuoret saapuivat joen ylityspaikalle, mutta silta ei houkutellut ketään. Se oli kapea ja lahon näköinen, sellainen joiden köydet katkeavat ja lankut irtoavat elokuvissa.
    ”E-emmekö v-voisi kiertää?” Hinata kysyi pelokkaana.
    ”Se veisi liikaa aikaa (ja vaivaa)”, Shikamaru vastasi. Kaikki nielaisivat.
    ”No, kuka menee ensimmäisenä?” Lee kysyi. Kaikki kääntyivät Leen suuntaan.

Niinhän siinä kävi, että Lee lähetettiin suden suuhun testaamaan sillan kestävyyttä. Lee nielaisi ja lähti juoksuun, oli parempi hoitaa tämä nopeasti. Lee oli päässyt puoleen väliin ja pysähtyi. Ei epäilyttäviä ääniä tai Kisamea katkomassa sillan köysiä miekallaan.
    ”Voitte tulla, silta kestää!” Lee huusi muille, jotka lähtivät hitaasti ylittämään siltaa.

Lee kulki ensimmäisenä, sitten Kiba, Hinata, Shino, Tenten ja Shikamaru.
    ”Apua! Silta hajoaa!” Kiba nauroi ja alkoi tahallaan heiluttaa siltaa. Muut kaatuilivat ja kirosivat.
    ”Lopeta, Kiba tai jotain sattuu oikeasti!” Shikamaru karjui. Samassa laudat pettivät Hinatan alta ja tämä putosi. Shino loikkasi tarttumaan tyttöä kädestä. Kaikki pysähtyivät katsomaan.

    ”Hienoa, Kiba. Todella hauskaa”, Shino mutisi, mutta kaikkien järkytykseksi alkoi luisua alas. Kiba nappasi tämän ja nyt he roikkuivat ilmassa. Kiballa ei ollut tarpeeksi voimia jaksaakseen pidellä Shinoa ja Hinataa, joten voitte arvata mitä tapahtui. Kiba oli juuri putoamassa, kun Shikamaru sai otteen hänestä ja esti heitä putoamasta voimakkaasti virtaavaan jokeen.

    ”Lee, tule auttamaan!” Shikamaru huusi. Lee olisi tarpeeksi vahva vetämään heidät ylös. Samaan aikaan silta hajosi Tentenin alta ja tämä putosi, mutta tarttui Shinoa jalasta. Molemmat tytöt huusivat samalla, kun Shino ähki, puristaessaan rystyset valkoisina Kiban ja Hinatan käsiä, etteivät he putoaisi. Pahinta tilanteessa oli se, että Tenten oli vahingossa tarttunut Shinoa housunlahkeista, joten housut alkoivat valua yhä alemmas...ja alemmas. Lee ehti hätiin ja alkoi kavuta muita pitkin alas.

    ”Mitä hittoa sinä teet?!” Kiba raivosi. Lee nappasi Hinatan, joka roikkui alimpana, mukaansa ja vei turvaan, mutta ei ehtinyt hakea muita, kun silta katkesi ja siinä roikkuneet putosivat.
    ”Hups...” Lee äännähti, kun mietti mitä muut ajattelisivat tämän jälkeen.


Kisame ja Itachi jatkoivat matkaansa kaupungin halki. Tunnelma oli painostava ja Itachi murjotti. Kun he pysähtyivät hetkeksi lukemaan karttaa, joukko nuoria piiritti heidät.
    ”Rahat tänne!” yksi huusi, osoittaen Itachia aseella. Kisame tarkkaili nuoria, odottaen ohjeita. Viimein Itachi suvaitsi sanoa:
    ”Älä huvittele koko päivää, Kisame.”

    ”Ei huolta, Itachi. Tässä ei mene kauaa”, Kisame hymyili ja otti miekkansa. Ei tarvitse paljon miettiä, kuinka nuorille kävi.
    ”Hei!” asetta pidellyt poika huusi, kun Itachi otti tätä kylmästi kurkusta kiinni ja heitti roskatynnyrien sekaan. Saatuaan näin purettua kiukkuaan, hän saattoi olla taas tyynen kylmä itsensä. Kisame sen sijaan oli kadonnut näkyvistä ja äänistä päätellen ryhtynyt tuhoamaan läheisiä puoteja. Huokaisten turhautuneesti, Itachi suunnisti äänen suuntaan.


    ”Älkää nyt viitsikö mököttää? Se oli vahinko, olin juuri tulossa hakemaan teitä”, Lee yritti selittää, muut murjottivat. Kaikki heidän vaatteet ja tavarat olivat kastuneet, lisäksi he aivastelivat yhtenään.
    ”On ehkä parempi, ettemme jatka matkaa tänään. Leiriydymme tähän yöksi”, Shikamaru käski. Kaikki alkoivat pystyttää telttojaan, paitsi Shikamaru, joka vain nojasi puuhun.
    ”Minä olen työnjohtaja. Teen raskaimman aivotyön”, Shikamaru sanoi ja otti paremman asennon puuta vasten.Teltat saatiin pystyyn ilman sen suurempia vaikeuksia, ne sijaitsivat suhteellisen kaukana toisistaan.

Illan hämärtyessä (jos se nyt edes pystyi hämärtyä enempää) kaikki alkoivat suunnata telttoihinsa. Tenten näki Shinon menevän telttaan, mutta jäi itse läheiseen puskaan. Hän oli päättänyt iskeä Shinon keinolla millä hyvänsä. Tenten oli jopa keksinyt vedenpitävän suunnitelman. Tyttö alkoi vaihtaa vaatteitaan...

Kiba ähki ja puhki yrittäessään saada teltan pystyyn samalla, kun Shikamaru teki ’raskasta aivotyötään’. Vihdoin Kiba sai teltan pystyyn ja meni sisälle. Shikamaru oli jo nukahtanut puuta vasten, eikä Kiballa käynyt mielessäkään, että olisi voinut herättää tämän.

Shino oli vaihtanut yöpuvun ylleen, vaikka se olikin vielä kostea. Teltta oli totisesti vieläkin ahtaampi, kuin aikaisemmat. Shino ryömi teltan kauimmalle seinustalle ja oli juuri sammuttamassa kynttilää, kun joku tuli ovelle.
    ”Shino, oletko valmis? Voinko tulla?” Tenten kysyi oudolla äänellä.
    ”Voit...” Shino vastasi, vaikkei ymmärtänyt, mitä tyttö tarkoitti. Oviaukko aukesi ja Tenten kömpi sisään.
    ”Öö...Tenten...Mitä tämä on olevinaan?” Shino kysyi hämillään ja katsoi Tenteniä.

Tentenillä oli yllään vain paitansa ja punaiset alushousut. Paljas iho hohti hämärässä teltassa ja Shino ei tiennyt, miten päin olla.
    ”Ajattelin ilahduttaa sinut”, Tenten vastasi ja astui askeleen lähemmäs.
    ”Ja tämän pitäisi...ilahduttaa?” Shino kysyi epävarmana ja katsoi Tenteniä. Välimatkaa heillä ei juuri ollut, johtuen teltan pienuudesta

Tenten astui taas lähemmäs ja alkoi hitaasti avata paitaansa. Shino ei pystynyt estämään nenäverenvuotoaan, kun paidan auetessa paljastui jo aikaisemmin nähdyt punaiset pitsirintaliivit.
    ”O-onko t-tuo nyt niin v-viisasta, Tenten?” Shino änkytti ja aivasti. Tenten ainoastaan virnisti ja astui vielä lähemmäs.

    ”Oletko saanut flunssan? Mutta mehän voimme nukkua sitten ’todella lähekkäin’, että sinulle tulisi lämpimämpi”, Tenten sanoi ja hivuttautui Shinoon viereen.
    ”Paremminkin kuuma”, Shino ajatteli, kun Tenten ’kaatui’ hänen päälleen. Nyt hänellä oli tukalat paikat, eikä hän tiennyt, mitä pitäisi tehdä.

Samassa teltan ovi aukesi ja Akamaru änki sisälle, mutta pysähtyi katsomaan tuota eriskummallista näkyä. Jopa Tenten keskeytti puuhansa ja kaikki tuijottivat toisiaan. Vihdoin Akamaru meni reppujen luokse ja kaivoi sieltä makkarapaketin. Koira tallusteli paketti suussaan teltasta ulos ja ovi sulkeutui.

    ”Mihin jäimmekään, Shino?” Tenten kysyi ja alkoi repiä Shinolta paitaa samalla, kun vei huuliaan lähemmäs Shinon kasvoja. Shino vaistomaisesti nosti käsiään työntääkseen Tenteniä kauemmas, mutta osui tytön rintoihin. Kummatkin punastuivat ja Shino tajusi olevansa pulassa.

Siinä se! Ei makeaa mahan täydeltä. Tiedän olevani ilkeä, kun katkaisen tähän, mutta minkäs kiero luonteelleen voi? Seuraavassa osassa saatte sitten tietää, mitä tapahtui.