Katsoin korkeiden kerrostalojen piirittämää leikkipuistoa. Olin itse ollut täällä useasti, mutta en koskaan kenenkään kanssa. Tai enhän minä yksin ollut. Oli täällä aina muutama lapsi äitinsä kanssa. Mutta se miten he minua katsoivat, tai olivat katsomatta, oli kuin en koskaan olisi ollut olemassa.

Se sattui aina.

Tietysti sattui.  Vaikka sain kestää sitä ja joudun kestämään edelleen, en välitä enään.

"Oi, Dobe."

Koska minulla on joku joka välittää.

Käännyn katsomaan hahmoa joka kylpee iltaauringossa.

Mustat sinihohtoiset hiukset ja kylmät mustat silmät. Kalmankalpea iho. Ohuet kulmakarvat jotka ovat kurtistuneet suojemaan silmiä säteiltä.  Vaatteet samantyyliset Ninja Akatemia ajoista lähtien.  Valkoiset alle polvenpituiset shortsit ja musta korkeakauluksinen lyhythihainen paita. Hän on varmasti tottunut ihaileviin katseisiin, mutta hän kohottaa silti kulmiaan aavistuksen verran huomatessaan minun katsovan häntä.

Katsovan?

Liian lievä ilmaisu.

Silmäni ovat enemmänkin porautuneet häneen kiinni.

"...Mitä?"

"-eimitään." Käännyn nopeasti ympäri tuijottamaan eteeni. Huomaan hänen nostavan suunpieliään pieneen hymyntapaiseen.

Mitä muka oisin voinut sanoa? 'Olit niin upean näköinen etten voinut olla katsomatta sinuun.' Hän tietää sen jo ja lisäksi olisin kuullostanut vain yhdeltä hänen fanitytöistään... Lisäksi en halua hänen egonsa paisuvan yhtään isommaksi.

...

Jos se nyt ylipäätään on mahdollista.

Tuhahdan ja pidän edelleen katseeni missä tahansa muualla kuin hänessä.

Olen ilmeisesti liian keskittynyt kaikkeen muuhun etten huomaa kirkkaan vaaleanpunaisia hiuksia, tai niiden omistajaa, ennen kuin Sakura hyppää kaulaani kiinni halatakseen minua. En osannut odottaa kenenkään karhunhalaavan minua joten ääneni värähtää hiukan puhuessani.

"S-Sakura-chan?"

"Naruto! Mitä sinä oikein haaveilet? Huusin sinua jo monta kertaa etkä edes kääntynyt katsomaan."

"Ah! Gomen,  Sakura-chan. Minä vain ajattelin.."

Kuulen huvittuneen tirskahduksen takaani.

"Naama kiinni, Teme! Älä jaksa yrittää kommentoida mitä sanon."

"Miten vaan..." Hän hymähtää.

Sakuran, jonka kädet ovat yhä ympärilläni, pää kääntyy mustahiuksiseen poikaan päin ja hän tervehtii Sasukea iloisesti.

"Ja hei Sasuke-kun!"

Sasuken hymy vaihtuu kylmäksi. Ihmettelen todellakin miten hän jaksaa pitää tuota hymyä yllään. Hän käyttää sitä aina kun muille on pakko näyttää kiinnostusta. Olisi edes luonnollisen näköinen, mutta tämä hymy saa aikaan kylmänpuistatuksia jopa minulle vaikka olen nähnyt sen lukemattomia kertoja.

Silti minä en koskaan ole ollut se jolle hän tuota hymyä näyttää.

Hän päästää pienen "Hn." äänen tervehdykseksi ja nyökkää samalla.

...

Ja hänen puhumisestaan... Uchiha Sasuke -teme ei käytä aikaa kommunikointiin. Useimmille hän ei sano edes 'Hn.':niään.

Useimmilla tarkoitan kaikkia Team 7 ulkopuolella olevia.

Laittaa minut, Sakuran ja Kakashi-sensein tuntemaan itsemme jotenkin erityisiksi.

Huomaan Sakuran irroittavan ottensa ja tunnen toisen käsiparin nyt lanteillani ja saan pienen henkäisyn lämmintä ilmaa niskaani.

Hymyilen pienesti Sasukelle joka on siirtänyt päänsä olkapäälleni.

En ole vieläkään oppinut hallitsemaan punastuksiani vaikka Sasuken seurassa niistä joutuu kärsimään kokoajan.

Etenkään julkissa tiloissa tai juhlissa joissa tapaamme ystäviämme, tai tuntemattomia ei ole helppoa kun on omistushaluinen Uchiha läähättämässä niskaan joka sekunti.

Ei niin että pahastuisin.

Mutta nähdessäni silmäkulmassani äidit jotka ovat kaapanneet lapsensa syleihinsä ja peittäneet heidän silmänsä, liikahdan hiukan. Äidit katsovat meitä vihaisesti sanomatta kuitenkaan sanaakaan.

Köhäisen ja tiedän Sasuken tietävän syyn joten hän päättää olla ensimmäinen joka toimii. Tosin vastahakoisesti.

"...Lähdetäänkö?"

Sakura ja minä nyökkäämme pienesti ja lähdemme kävelemään kaikki kolme käsiä pidellen, minä keskellä, koteihimme.

Olemme Sasuken kanssa asuneet samassa talossa keväästä asti joten me suuntaamme yhteiseen kotiimme hyvästeltyämme Sakuran.

Huomaatko jo syyn miksi en näe enään muiden kylmiä katseita?

Puristan kättä josta olen pitänyt kokoajan kiinni.

Saan puristuksen takaisin.

Voi olla että rakkaus tekee sokeaksi.

Mutta minulla on joku joka auttaa minua kestämään katseet kanssani.




-Owari.-