En tiedä, mikä minuun on mennyt, kun lisään tämän osan näin nopeasti. Olkaa siis iloisia tästä mielenhäiriöstä.

***

Ruokasalissa oli hirveä tungos, kun Iruka saapui. Pitkät puupöydät olivat aivan täynnä opiskelijoita. Aurinko paistoi sisään suurista ikkunoista ja lasisista sisäseinistä. Noutopöydän päässä seisova emäntä nyrpisteli happamasti, kun Iruka vilautti opiskelijakorttinsa lukijalaitteen läpi. Ilmeisesti tämä oli herännyt väärällä jalalla.
Nopeasti Iruka huomasi Izumon ja Kotetsun pitämässä hänelle paikkaa. Raskaasti haukotellen, hän istui ja haukkasi kinkkuleipäänsä. Kotetsu hörppi kahvia suuresta mukista. Mustat renkaat silmien alla kielivät huonosti nukutusta yöstä. Iruka mietti, oliko Genma taas pitänyt valoja päällä puolet yöstä, jotta voisi lukea pornoaan.

”En kestä enää Genmaa!” Kotetsu karjui, kolauttaen päänsä pöytälevyyn. Izumo onnistui hädin tuskin pelastamaan tarjottimensa.
”Mitä hän teki tällä kertaa?” Iruka kysyi.
”Kysyi, tunnenko yhtään hyvännäköistä tyttöä tai poikaa! Hän oli kuulemma puutteessa!” Kotetsu kohotti päätään vain lyödäkseen sen uudestaan pöytään.
”Eikö se ole edistystä, ettei hän enää ehdottele sinulle pientä peliä lakanoiden välissä?” Izumo tokaisi. Kotetsu alkoi äkkiä vihertää ilmeisen pahoinvoivana.
”Inhottaa edes muistella sitä”, Kotetsu värisi. Iruka tunsi kadottavansa ruokahalunsa. Seurasi pitkä hiljaisuus.

”Gai yritti suostutella minut mukaansa maratonille, puoli kuudelta aamulla”; Izumo rikkoi hiljaisuuden.
”Ajatelkaa nyt! Millainen ihminen käy aamuisin maratonilla ja pitää parin sadan kilon painoja sänkynsä alla? Puhumattakaan niistä nilkkapainoista, jotka painavat vähintään viisikymmentä kiloa kappale”, Izumo kysyi. Kukaan ei osannut vastata.

Syötyään leipänsä, Iruka vilkaisi lukujärjestystään. Kotetsu ja Izumo odottivat. Paljonpuhuva voihkaisu ei jättänyt sijaa epäilyksille. Irukalla olisi jokin ikävä tunti.
”Minulla on Orohimaru-sensein tunti!” Iruka irvisti.
”Kyllä sinä selviät hengissä. Luultavasti”, Kotetsu lohdutti. Sana ’luultavasti’ pilasi kuitenkin vaikutuksen. Raskaasti huokaisten, Iruka lähti raahautumaan luokkaa kohti. Ehkä hän voisi tekeytyä mahdollisimman pieneksi ja säästyä sensein huomiolta. Ainahan saattoi sentään toivoa. Sisimmässään hän kuitenkin tiesi sen turhaksi.


Tunti tuntui jatkuvan ikuisesti. Kellon viisarit matelivat kuin päättäen kiduttaa Irukaa mahdollisimman pitkään. Vaikutus ainakin oli taattu. Irukaa ahdisti. Hän halusi ulos luokasta, mahdollisimman kauas Orochimaru-senseistä. Mies oli yksinkertaisesti inhottava, nuollessaan liitutaulun puhtaaksi kielellään ja hiipiessään oppilaidensa selkien taakse. Vihdoin kello soi ja oppilaat kirjaimellisesti ryntäsivät luokasta.

Päästyään luokasta, Iruka huomasi Kakashin odottavan häntä. Poika nojasi seinään laiskasti, kädet housuntaskuissa.
”Hei”, Iruka tervehti. Kakashi kohotti katseensa ja hymyili omaa ’yhden silmän’ hymyään.
”Pääsit aikaisin”, Iruka huomautti.
”Tsunade-sensei sekosi, koska oli juonut jo kaiken alkoholin pöytälaatikostaan. Nyt hän on varmaan ostamassa itselleen uutta varastoa”, Kakashi virnisti. Iruka ei yllättynyt. Tsunade-sensei ei varmasti saisi itseään edes liikkelle aamulla, ilman ’pientä’ avustusta.
”Oliko sinulla hauska tunti?” Kakashi kysyi, piruilevasti hymyillen.
”Se oli kamalaa”, Iruka parahti. He lähtivät kävelemään kohti kirjastoa, voidakseen opiskella yhdessä. Tai siis, että Kakashi voisi opettaa Irukaa.

”...Ja sitten Orochimaru-sensei käytti kieltään taulun pyyhkimiseen...”, Iruka kertoi Kakashille edellisen tunnin kauhuista. Kakashi kuunteli puolella korvalla. Hänen ajatuksensa kiersivät kehää, yrittäessään kerätä rohkeutta kertoa Irukalle totuus. Se, ettei hän halunnut enää olla tämän ystävä, vaan paljon enemmän.
”I-Iruka, minä...um...”, Kakashi aloitti. Hänen olisi pakko kertoa heti. Hän ei halunnut menettää poikaa jollekin toiselle. Iruka odotti.

”Minä taidan, tai siis...minä pi-”, Kakashin lause jäi kesken, kun Genma syöksyi paikalle.
”Iruka! Hyvä, että törmäsimme!” Genma iloitsi. Kakashi oli sillä hetkellä valmis kuristamaan tämän siihen paikkaan.
”Genma? Luulin, että olit kipeä”, Iruka näytti hämmästyneeltä.
”En toki! Halusin vain pois tunnilta, en muuta”, Genma hymyili aivan liian leveästi.
”Ahaa”, Iruka nyökkäsi. Olisihan hänen pitänyt arvata.
”Mutta hei. Ajattelin, että voisimme vähän opiskella yhdessä ennen koetta, vai mitä sanot?” Genma ehdotti. Kakashilta paloivat hermot. Tuo niljakas casanova ei kyllä viettelisi Irukaa häneltä!

”Minä autan jo Irukaa. Joten häivy”, Kakashi sanoi painokkaasti ja mulkoili Genmaa pahasti.
”Kakashi!” Iruka huudahti järkyttyneenä. Hänen poskensa olivat muuttuneet punaisiksi.
”Eihän yksi auttaja lisää pahaakaan tee. Olemmehan samalla kurssillakin”, Genma hymyili, huomaten, mistä oli kyse. Seurasi tulinen mulkoilu, jonka kumpikin vanhemmista pojista aikoi voittaa.

”Niin ja sinulla on varmasti omiakin läksyjä, joten ethän pahastu, jos menen Genman kanssa?” Iruka yritti olla sovitteleva. Kakashin ei auttanut kuin suostua.
”Hyvä. Tule, mennään kirjastoon, Iruka”, Genma kosketti Irukan olkapäätä, virnistäen Kakashille. Nyt Kakashi oli varma. Hänellä oli kilpailija, joka oli juuri heittänyt haasteen. Kääntyen vihaisesti kannoillaan, Kakashi lähti marssimaan kohti Gain huonetta. Hän tarvitsisi jonkun pitelemään nyrkkeilysäkkiä, jotta voisi purkaa aggressionsa. Gai olisi myös hyvä vastustaja, jos käsirysy sattuisi huvittamaan.

Kuten Kakashi oli arvannutkin, Gai suostui ilomielin. Hänen ystävänsä oli suorastaan hyppinyt riemusta päästä kuntosalille, vähintään toista kertaa saman päivän aikana.
”Hellitä vähän, arkkiviholliseni! Säkki ei kestä tuollaista mäiskintää!” Gai varoitti, pidellen tiukasti kiinni kyseisestä nyrkkeilysäkistä. Kakashi ei vastannut vaan jatkoi entistä pontevammin. Hakattuaan käsivartensa kipeiksi, Kakashi lopetti ja istui seinän viereen.

”Muista juoda riittävästi, jottei nestehukka yllätä!” Gai muistutti. Kakashi hörppäsi haluttomasti pullostaan, samalla kun Gai istui hänen viereensä.
”Olet kovin aggressiivinen tänään. Vaivaako jokin sinua?” Gai kysyi. Kakashi pyyhki hikeä otsaltaan.
”Niinkin voisi sanoa”, hän mutisi hampaidensa välistä. Gai ymmärsi yskän eikä kysynyt enempää. Hetken levon jälkeen Kakashi palasi säkille. Gai yritti yhä saada hänet olemaan varovaisempi, peläten säkin hajoavan. Varoitukset kaikuivat kuuroille korville.

Ilta hämärtyi ja Iruka alkoi harkita lähtöä. Aika oli rientänyt hullun lailla ja kahdesti hänen oli täytynyt nousta venyttelemään kunnolla. Irukan oli pakko myöntää, että vaikka hän yhä epäili Genman motiiveja niin tämä osasi oikeasti auttaa. Tehtävät oli käyty nopeasti läpi, joskin Iruka sai Genman pari kertaa kiinni, tuijottamasta häntä. Nytkin tämä halusi selvästi sanoa jotain, mutta keskittyi sen sijaan potkimaan kiviä kävellessään. Iruka tyytyi katsomaan eteensä, muttei voinut olla huomaamatta, kuinka pari miestä kantoi reikäisen nyrkkisäkin jätesäiliöön. Iruka hämmästeli tuota. Hän ei ollut edes tietoinen siitä, että säkit voisivat hajota.

”Iruka, haluaisitko tulla luokseni viikonlopuksi?” Genma kysyi yllättäen.
”Mi-miksi?” Iruka takelteli. Ajatus ei tuntunut mitenkään viisaalta. Ainakaan jos Kotetsun puheisiin oli uskominen.
”Ihan vain, että saisimme esitelmän valmiiksi. Vanhempanikin ovat kotona, joten älä huoli siitä”, Genma hymyili. Iruka kuunteli hiljaa, kuinka Genma yritti puhua häntä ympäri. Mitäköhän mieltä Kakashi olisi? Oliko Genmalla tosiaan niin puhtaat jauhot pussissaan kuin antoi ymmärtää? Miten Kakashin mielipide muuten liittyi mihinkään?

”Minun täytyy miettiä, jos sopii?” Iruka vastasi. Genma onnitteli mielessään itseään. Nuorempi poika oli viimeinkin alkanut luottaa häneen. Tästä oli hyvää vauhtia tulossa vuoden paras viikonloppu, tai siis tähän mennessä.
”Tietenkin! Ilmoita, kun tiedät”, Genma hymyili. He erosivat portaissa, kun Iruka jatkoi matkaansa kohti toista siipeä.

Kakashi oli juuri tulossa keittiöstä, kun Iruka asteli sisään. Ottaessaan kenkiä jalastaan, Iruka pani merkille Kakashin asun. Pojalla oli yllään vain verkkarit. Hän huomasi ajattelevansa, kuinka upea kroppa Kakashilla oli. Kiinteät vatsalihakset erottuivat selkeästi, korostaen rintalihaksia. Iruka ei pohtinut ensimmäistä kertaa, harrastiko Kakashi paljonkin urheilua. Hän suorastaan kadehti pojan lihaksikasta, mutta silti hoikkaa olemusta.

”Hei, Kakashi”, Iruka tervehti, laittaessaan kenkänsä sivuun. Kakashi nyökkäsi, ottaen huikan juomapullostaan. Iruka aikoi painua suoraan suihkuun, mutta kompastui eteisessä lojuviin treenikenkiin ja horjahti. Pieni huudahdus karkasi hänen suustaan, kun hän törmäsi Kakashiin. Vanhempi poika menetti tasapainonsa ja refleksinomaisesti kiersi käsivartensa Irukan ympärille, haluten suojella tätä kolhuilta. He tömähtivät lattiaan, Kakashin jäädessä alimmaksi.

Hetken molemmat vain makasivat jäykkinä. Viimein Iruka avasi silmänsä ja ilmeisesti yllättyi, kun ei tuntenut suurempaa kipua. Kakashi nousi istumaan, Irukan vetäytyessä hänen päältään. Pitäen yhä kiinni Irukan käsivarsista, Kakashi tarkisti mahdolliset vauriot. Helpotuksekseen hän ei löytänyt yhtään. He saisivat korkeintaan pari mustelmaa.

”Anteeksi”, Iruka pyysi nolona. Kakashi huitaisi kättään.
”Älä turhaan. Syy oli minun, kun jätin kengät keskelle eteistä.”
”Sattuiko sinuun?” Iruka kysyi, muuttuen hetkessä kalpeaksi.
”Jään henkiin”, Kakashi virnisti ja nousi, päästäen viimein irti Irukasta. Hänen juomapullonsa lojui nurkassa, korkki onneksi kiinni. Nostettuaan sen lattialta, Kakashi meni kaikessa rauhassa suihkuun. Iruka taas siirtyi keittiöön, aikoen viimeinkin rauhoittaa nälästä kiljuvan vatsansa.

***

Ja taas huovataan soutamisen sijaan. Alatte kohta varmaan tosissanne janota vertani. Sen verran voin spoilata teitä, että seuraavassa osassa otetaan oikein iso askel eteenpäin tarinassa. En ole vielä päättänyt, minne haluan tämän tarinan viedä, mutta luultavasti saadaan vielä kokea samankaltaista sähläystä, kuin Padotuissa tunteissakin. Aika näyttää.
Ja kuten ennenkin, niin elän kommenteista. Saatte jatkoa sitä nopeammin, mitä enemmän (ja nopeammin) minä saan kommentteja.