Punatukkainen poika istuu aivan yksin luokan takimmaisessa pulpetissa, eristyksissä muista oppilaista. Hänen edessään lepäävä koepaperi on koskematon. Tai ei, ei aivan. Vasempaan yläkulmaan on punakynällä kirjoitettu kehotus parantaa matematiikassa ja piirretty hymyilevät kasvot. Poika ei noteeraa sitä. Hän ei välitä.

Kuminpalanen sinkoutuu takkuiseen, punaiseen tukkaan. Tuimakatseinen poika kohottaa verkkaisesti kätensä ottaakseen palasen pois. Muutaman pulpetin päässä istuva vaalea poika virnuilee ilkikurisesti ja tämän takana rystysiään raksutteleva, pinkkitukkainen tyttö huokaisee silmiään pyöräyttäen.
’Naruto, miks oot tollanen ääliö’, tyttö ajattelee ja päästää toisen, ensimmäistä syvemmän huokauksen.

Lepsu, silmälasipäinen vanha naisopettaja ei tavalliseen tapaansa huomaa mitään. Tai ei halua huomata. Luokasta kuuluu epätoivon ähkäisyjä, kun opettaja nousee hitaasti paikaltaan ja lähtee keräämään oppilaiden koepapereita. Yksi toisensa jälkeen oppilaat luovuttavat paperinsa ja jäävät tuijottamaan naisen perään katse pelkoa, toivoa ja odotusta täynnä.

”Hei, miks sä teet näin vaikeita kokeita?” vaalea poika huikkaa opettajan perään luovutettuaan tälle paperinsa, jolle on neljässäkymmenessäviidessä minuutissa syntynyt vain epämääräisiä lyijykynätöherryksiä ja kuvia alastomista naisvartaloista. ”Pidätsä meitä joinain neroina?”
”En pidä, mutta jos sinäkin, Naruto, lukisit enemmän ja valmistautuisit paremmin...” opettaja aloittaa.
”Voisin pärjätä kokeissa ja siten myös elämässä paremmin. Joo joo, vanha stoori.” vaalea poika piikittelee käsiään oikoen ja haukotellen opettajan suunnistaessa luokan perimmäiseen nurkkaan.

Punapää mulkaisee naista ja antaa tämän ottaa edestään koskemattoman koepaperin. Poika ei ole edes vaivautunut kirjoittamaan nimeään oikeaan yläkulmaan. Mitäpä sitä turhia.
Opettaja katsoo poikaa surullisin silmin. Hän tietää pojan olevan hyvin älykäs ja matemaattisesti lahjakas, eikä siten voi käsittää, miksi tämä jättää aina koepaperinsa tyhjiksi.
”Gaara...” hän aloittaa. ”Minä...”

Kello soi. Punatukkainen poika ei vilkaisekaan opettajaansa, ottaa vain reppunsa ja lähtee muiden mukana ulos luokasta.

Muiden mukana, vaan ei muiden kanssa. Hän on muista kaukana. Hän on yksin. Gaara on yksin.

***********************************************************
Rakentavaa kommenttia arvostaisin kovasti =^^= kirjoitusvirheitä ei liiemmin pitäisi olla, mutta jos huomasitte, ilmoittakaa ^^ ja anteeksi kun tein Narutosta noin ilkeän ;__;