Nyt saatte viimein uuden osan ANR: ää. Osalle teistä selvisikin jo, että loma tosiaan sotki pahasti kirjoitusaikataulun, ja tietysti rästiin jääneillä koulutöilläkin oli osansa. Seuraavan osan kanssa ollaan sitten jo nopeampia, tämä viivytys oli (toivottavasti) ainoa poikkeus.

***

Aamu valkeni kirkkaana ja painostavan kuumana.
    ”Kenen idea olikaan avata ikkuna?” Shikamaru kysyi, seisoessaan keskellä huonetta, nilkkojaan myöten hiekassa.
    ”Mutta kun oli niin kuuma! Ilmastointilaite varmaan hajosi, tai jotain”, Lee selitti.
    ”Mikä ilmastointilaite? Eihän täällä ole sellaista”, Tenten huomautti, vilkaistuaan ympärilleen. Lee räpytti silmiään muutaman kerran, ja istui sitten alistuneesti hiekalle. Muut alkoivat metsästää omaisuuttaan hiekasta.

Tuttu tuomaristomme odotteli kärsivällisesti pöytänsä takana. Heidän edessään seisoivat tällä hetkellä vasta tiimit 3 ja 7, muut puuttuivat.
    ”Nukuitteko hyvin?” Spica rikkoi hiljaisuuden ja hymyili tiimeille. Itachi mulkoili häntä hetken, ja päätti olla vastaamatta.
    ”En todellakaan! Huonehan oli kuin pätsi! Ja hanasta tuli hiekkaa! Hiekkaa!” Kisame raivosi. BugShino löysi sen jostain syystä hirveän huvittavaksi ja tyrskähti.
    ”No, me olemme Hiekkakylässä...Entäs te?” Spica käänsi huomionsa hiukan kauempana seisoviin Kakashiin ja Irukaan, jotka näyttivät pitelevän salaa toisiaan kädestä.
    ”Ihan hyvin”, Iruka vastasi kohteliaasti. Kakashi tuhahti paljonpuhuvasti, muttei sanonut mitään.

Viimein käytävältä alkoi kuulua meteliä, joka ilmaisi selkeästi, että loputkin tiimit olivat saapuneet. He valittivat kovaan ääneen jostain hiekkalaatikosta.
    ”Vihdoinkin”, Jiraya tokaisi. Hän sai osakseen muutaman ruman mulkaisun kyseisten tiimien suunnalta.
    ”Nyt kun kaikki ovat paikalla, voimme kertoa seuraavasta kisasta”, BugShino aloitti.
    ”Siitä tulee hauskaa”, Spica vakuutti. Kilpailijoilla oli kasvoillaan sangen epäileviä ilmeitä.
    ”Älkää nyt näyttäkö tuollaisilta. Tällä kertaa tehtävä on oikeasti helppo. Teidän täytyy vain vapauttaa itsenne häkistä, muutaman hyödyllisen apuvälineen avulla”, BugShino selitti. Muutama kilpailija kohotti kulmiaan, osa mutisi ääneen omat epäilyksensä tuomariston ’hyödyllisistä’ apuvälineistä.

    ”Kilpailu pidetään ulkona, joten kaikki mars matkaan!” Jiraya hoputti. Hyvin ilmastoitu rakennus oli kohta pelkkä kaukainen muisto, kun kaikki tiimit tallustelivat hiostavalle kylän laidalle. Aurinko porotti juuri niin kuumasti kuin aamupäivästä saattoi, ja lämpötila nousi silmin-nähtävästi mittareissa. Silloin tällöin kevyt tuulenvire nostatti pieniä hiekka-trombeja.
    ”Jokaiselle tiimille on oma häkki, jotka on valmistettu huolella luonnon omista raaka-aineista. Ne ovat siis ekologisia ja ympäristöystävällisiä”, Jiraya selosti kameralle. Hyvä maine oli kullan arvoista näinä päivinä mediassa, ja ympäristön ajattelu nostaisi huimasti pisteitä katsojien silmissä. Sitä paitsi ohjelman tuottajat, käsikirjoittajat, ohjaajat...(Spica ja BugShino) halusivat suojella luontoa.

    ”Koska osalla saattaa mennä häkissä pitkäänkin, tyhjentäkää nyt lastinne. Kesken kisan ei valitettavasti pääse vessaan. Tytöt, tuossa on yksi vessakoppi”, Jiraya viittasi pieneen koppiin, joita näki nykyään enää festareilla ja rakennustyömailla.
    ”Tytöt? Entäs me?!” Kiba tivasi. Jiraya huokaisi, ja osoitti sormellaan pientä dyyniä.
    ”Niinpä tietysti”, Shikamaru mutisi. Valitukset tuskin auttaisivat sen enempää kuin tähänkään asti, joten kaikki miespuoliset raahautuivat suosiolla dyynin taakse.

Kun kaikki kilpailijat olivat viimein lukittuina häkkeihinsä, ja heille oli ojennettu nämä ’hyödylliset’ apuvälineet, Jiraya siirtyi takaisin ilmastoituun studioon.
    ”Mitä pahusta?!” Kisame karjaisi, nähtyään heidän apuvälineensä. Häkin pohjalla lojui klemmari, muistilehtiö ja mustekynä.
    ”Toimistotarvikkeita. Ihan kiva”, Itachi kommentoi Kisamen olan yli, ja hautautui syvälle kaapunsa sisälle.
    ”Ihan kiva? Ihan kiva?! Miten ihmeessä näillä pääsee...Itachi, mitä ihmettä sinä teet?” Kisamen meuhkaaminen loppui lyhyeen, kun hän huomasi, mitä Itachi puuhasi.
    ”Täällä porottaa pahemmin kuin mihinkään muuhun aikaan päivästä. Olemme kuin solariumissa enkä minä halua saada ruudullista rusketusta!” Itachi kivahti. Kisame huokaisi raskaasti.
    ”Itachi...”
    ”Joten hommaa meidät ulos täältä, ja vähän äkkiä!” kuului kaavun sisältä. Kisame ei uskaltanut sanoa mitään, vaan ryhtyi vääntämään klemmaria tiirikaksi, mutisten kuitenkin samalla närkästyneenä.


Lee ja Hinata istuivat mukavasti häkin pohjalla, tarkastellen heille osoitettuja apuvälineitä. Saippuaa, pesusientä ja kumiankkaa. Lyhyesti kylpytarvikkeita.
    ”Näihin on varmasti kätketty jokin vihje. Meidän täytyy selvittää se nuoruuden älyllä ja nokkeluudella, Hinata-chan!” Lee meuhkasi. Hinata epäili vahvasti, että tavaroilla olisi oikeasti mitään suurempaa merkitystä kuin käsikirjoittajien halu kiusata kilpailijoita.

    ”Mitä mieltä olet, Hinata-chan? Keksitkö piilotetun viestin?” Lee kysyi, hetken miettimisen jälkeen. Hän ei selvästikään ollut ymmärtänyt.
    ”Ne ovat hyödyttömiä, Lee-kun. Olen pahoillani”, Hinata vastasi. Leen silmät täyttyivät kyynelistä.
    ”Petin luottamuksesi, Gai-sensei! En pysty vapauttamaan meitä tästä häkistä!” Lee parkui. Hinata laittoi pesusienen kyyneltulvan alle, jottei elintärkeä vesi menisi hukkaan.
    ”Älä itke, Lee-kun. Olen varma, että senseisi uskoo yhä sinuun. Pääsemme kyllä täältä ulos”, Hinata lohdutti. Leen silmät alkoivat säihkyä.
    ”Hinata-chan...Olet niin viisas!”


Kampa, muotovaahtoa ja sininen hiuslenkki. Siinä olivat Kakashin ja Irukan tarvikkeet.
    ”Kakashi, ajatteletko samaa kuin minä?” Iruka kysyi. Hän onnitteli mielessään itseään, että oli kestänyt Akatemiassa niin kauan. Ninja-alkeiden opettamisesta oli kerrankin hyötyä.
    ”Kakashi!” Iruka kääntyi katsomaan jouninia hivenen ärtyneenä. Jos mies nyt lukisi Icha Ichaansa eikä sen takia kuunnellut häntä, niin mitään hyvää ei seuraisi.

    ”Iruka....en arvannut...en uskaltanut edes toivoa...” Kakashi änkytti, tuijottaen chuuninia kuola valuen.
    ”Eäh?” Irukalta pääsi hämmästyneenä. Joko Kakashi oli taas saanut auringonpistoksen? Äkkiä hän tajusi, miten kaksimielinen hänen kysymyksensä oli ollut.
    ”En tarkoittanut sitä! Pitääkö sinun aina ajatella pelkkää seksiä?!” Iruka ärähti, kasvot kirkuvan punaisina. Kakashin virnuilu vain pahensi asiaa.

    ”Tarkoitin, että tässä meillä on kaikki, mitä tarvitsemme ulospääsyyn”, chuunin selitti, varoen visusti katsomasta Kakashia silmiin.
    ”Missä?” jouninin ajatukset olivat yhä muualla, katseesta nyt puhumattakaan.
    ”Tässä!” Iruka huudahti ärtyneenä, ja tyrkkäsi esineet miehen nenän alle. Tämä tuijotti niitä hetken eikä tuntunut vieläkään tajuavan.

    ”Ai, aiot siis tehdä hiuksistasi niin vastustamattomat, että kameramiehet eivät pysty vastustamaan kiusausta, ja tulevat avaamaan häkin? Minua kyllä häiritsee ajatus, että joku muu pääsisi hipelöimään, tai edes katsomaan sinua sillä tavalla...” Kakashi mutisi, näyttäen melkein loukkaantuneelta. Iruka kuunteli tunnustusta silmät suurina kuin teekupit.
    ”Itseasiassa ajattelin räjäyttää kalterit auki”, hän totesi viimein. Kakashi vaikeni, näyttäen pudonneen kärryiltä.

    ”Muotovaahto räjähtää, joutuessaan kosketuksiin tulen kanssa”, Iruka selitti. Joskus jounin oli tyhmempi kuin 8-vuotiaat oppilaat.
    ”Ja mistä ajattelit meidän saavan tulta?” Kakashi kysyi. Ehkä se johtui äskeisestä mielikuvasta, mutta nyt hän tunsi itsensä todella typeräksi.
    ”Hankaamalla kampaa kalteria vasten. Sehän on tehty puusta, ja kuuman ilman pitäisi vielä edesauttaa syttymistä. Etkö muka ikinä ole sytyttänyt nuotiota puunpalasilla? Periaate on sama”, Iruka yritti olla kärsivällinen. Viimein jounin näytti tajuavan.

***

Eli tässä se sitten olikin. Toivottavasti tämä tyydytti ANR-riippuvuutenne. Loput tiimit tulevat sitten seuraavassa osassa.

Spican lisäys:
Jotkut ovat varmaan miettineet, miksi BugShino ei vain itse kirjoittanut seuraavaa osaa, kun olin lomalla. No, suoraan sanoen BugShino on tosi hyvä keksimään hyviä kohtia tekstiin, mutta on samalla oikea velvollisuuksien välttelijä (vertasi itseään Fruits Basketin laiskaan kirjailijaan).
Hän ei itse saa juurikaan kirjoitettua (yrityksistä huolimatta), vaikka ideoita on sitäkin enemmän. Siksi minä toimin tyhmänä muskelihepona, joka hoitaa kaikki vaaralliset, ja raskaat työt (eli kirjoittamisen). Ja potkin samalla vauhtia BugShinon aivotyöhön...

BugShino:
En siis lue Fruits Basketia, mutta minut pakotettiin kerran lukemaan yksi osa, jossa tämä kirjailija oli. Fanit, älkää tappako, mutta tylsempää tekstiä en ole lukenut ihan vähään aikaan.