Vaihteeksi taas tätä. Kuten jo vähän lupailin, niin tässä osassa on jo ihan kunnon shounen-ai:ta. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin. Keiden välillä, siitä en sano mitään. Ehkä olenkin kääntänyt kelkkani, ja parittanut Irukan Genmalle, tai Genman Kakashille... Vitsi vitsi, ei tarvitse ampua minua. Olen ollut viimeaikoina aika kiireinen jo ihan ANR: n takia, joten suonette anteeksi kenties sekavan tekstin.

***

Kylmät kevätsateet olivat petollisia, ja Kakashi tiesi sen. Silti hän oli lähtenyt lenkille, ja joutunut sateen yllättämäksi. Ilma oli kylmä, suorastaan jäätävä, mutta juoksusta hengästyneenä sitä ei huomannut. Lenkki oli kestänyt melkein tunnin, ja senkään jälkeen ei Kakashi ollut päässyt vaihtamaan kuivaa ylleen, tai käymään lämpimässä suihkussa. Hän oli joutunut menemään läpimärkänä kirjastoon tuntikausiksi, jotta saisi tehtyä tutkielmansa valmiiksi ajoissa. Viimein, lopen uupuneena, Kakashi pääsi lähtemään. Matka sujui hitaasti, ja nouseva kuume sai aikaan sekavuutta. Koko maailma tuntui pyörivän.

Kakashi ei edes tajunnut, kuinka oli onnistunut nousemaan portaat ylös, ja avaamaan ovensa. Saatuaan hädin tuskin kengät jalastaan, hän laahusti kohti sänkyä. Huone kieppui ja päässä humisi. Sänky oli vain parin metrin päässä, kun Kakashin näkökenttä sumeni, ja hän pyörtyi lattialle.

Iruka tuli sisään kymmenen minuuttia Kakashin jälkeen. Hyväntuulisesti hän huhuili Kakashia, muttei saanut vastausta. Ripustettuaan takkinsa naulaan Iruka käveli sisemmälle huoneeseen, ja huomasi Kakashin makaavan lattialla.
”Kakashi!” Iruka säikähti, ja ryntäsi vanhemman pojan vierelle. Kääntäessään Kakashia selälleen, hän huomasi vaatteiden kosteuden. Nopeasti Iruka kiskoi maskin suun edestä, jotta henki kulkisi paremmin.
”Kakashi?! Herää! Kakashi!” Iruka ravisteli poikaa kevyesti, ja viimein läimäisi tätä poskelle. Epäselvästä muminasta päätellen tämä oli virkoamassa.

”Enkeli”, Kakashi onnistui hymyilemään unisesti. Iruka koetti tämän otsaa vastatessaan.
”Sinulla on kauhea kuume! Et kai sinä idiootti mennyt lenkille tuolla ilmalla?!”
”...Kaunis enkeli...”, Kakashi jatkoi, kuin ei olisi kuullut. Heikosti hän kurotti Irukan kasvoja kohti, ja hipaisi poskea kuin unessa.
”En minä ole enkeli, vaan Iruka. Nouse nyt, niin riisutaan nuo märät vaatteet”, Iruka katseli säälien toista. Mahdollisimman lempeästi hän alkoi nostaa Kakashia istumaan sänkyä vasten.

”Iruka, pieni enkeli...”, Kakashi onnistui jopa kohdistamaan kuumeiset silmänsä nuorempaan poikaan, joka avasi parhaillaan hänen paitaansa. Lienee turha sanoa, että Irukan kasvot olivat helakan punaiset.
”Lakkaa jo hokemasta enkeleistä. En minä ole enkeli”, Iruka huokaisi, ja heitti märän paidan tyhjään pyykkikoriin.
”Sitten delfiini”, Kakashi hymyili, nojaten Irukaan kuin pieni lapsi. Tämä sai Irukan entistä punaisemmaksi, mutta hän onnistui kokoamaan itsensä.
”Ihan miten vain. Yritetään nyt saada sinut lämpimään suihkuun”, Iruka sanoi, ja alkoi nostaa Kakashia kainaloista, käyttäen sängyn reunaa tukena. Hetken ähkittyään, Iruka onnistui saamaan Kakashin suihkun lattialle istumaan. Sitten hän sääti sopivan lämpötilan, ja suihkutti pojan yltäpäältä, varoen visusti katsomasta häneen.

”Olen kipeä, vai mitä?” Kakashi kysyi yhtäkkiä täysin selvästi. Iruka nyökkäsi, katsoen tällä kertaa suoraan noihin eriparisiin silmiin.
”Talutan sinut sängylle, ja kuivaan vasta sitten kunnolla”, Iruka selitti, kietoen Kakashin pyyhkeeseen, ja auttaen tämän taas pystyyn. Tällä kertaa se oli helpompaa, sillä Kakashi tosiaan auttoi, koettaen seistä suorana. Päästyään suhteelisen helposti sängylle, Iruka asetti Kakashin istumaan ja alkoi kuivata tätä.

”Pystytkö pukemaan?” Iruka kysyi varmuuden vuoksi. Tilanne oli jo valmiiksi kiusallinen. Paidan Kakashi sai päälleen, mutta noustessaan laittamaan housuja jalkaansa, hän oli taas vähällä kaatua. Iruka työnsi hänet nopeasti istumaan.
”Iruka, minä-”, Kakashi aloitti nolona avuttomuudestaan.
”Ei se mitään. Kaikki on hyvin”, Iruka lohdutti, ja auttoi loput vaatteet Kakashin ylle, tämän auttaessa parhaan kykynsä mukaan. Tässä vaiheessa Irukan hoitovietti oli jo ottanut vallan, ja työntänyt turhan nolouden sivuun.

”Haluatko jotain kuumaa? Teetä, mehua?” Iruka kysyi. Tuntui oudolta nähdä Kakashi tuollaisessa kunnossa. Niin surkean näköisenä. Kakashi pudisti päätään.
”Jotain sinun täytyy juoda. Jos ei lämmintä, niin sitten kylmää”, Iruka sanoi painokkaasti. Kakashi oli hetken hiljaa, mutta suostui sitten juomaan mehua. Iruka haki keittiöstä sekamehua, ja juotti sen Kakashille. Tämä ei pystynyt pitelemään edes lasia kädessään. Samalla Iruka mittasi kuumeen.
”Sinun pitäisi nukkua. Olen kyllä tässä lähellä, jos tavitset jotain”, Iruka hymyili, ja silitti vanhemman pojan hiuksia hellästi.
”Anteeksi. Joudut hoitamaan minua kuin lasta”, Kakashi mutisi. Iruka vain peitteli hänet, ja kumartui antamaan suukon otsalle. Sitten hän punastui, nousten nopeasti seisomaan ja katosi keittiöön. Mikä ihme häneen oli mennyt?


Saatuaan Kakashin viimein nukkumaan, Iruka soitti koululääkärille, Tsunade-senseille. Saatuaan tämän viimein langan päähän, Iruka selosti tilanteen.
”Paljonko hänellä on kuumetta?” Tsunade kysyi. Iruka vilkaisi mittaria.
”38.7 ja nousee yhä”, hän vastasi.
”Seuraile tilannetta, ja jos kuume nousee lähelle 40 astetta, niin soita uudelleen. Muussa tapauksessa katso vain, että hän nukkuu, ja juo riittävästi. Muutama flunssalääke ei ole lainkaan pahitteeksi. Äläkä anna hänelle liian paksua peitettä”, Tsunade selosti.
”Miksi ei? Hänhän tärisee”, Iruka ei jaksanut uskoa, että kylmettyneen ja kuumeisen pojan olisi hyvä olla ilman paksua täkkiä.
”Kuume pitää saada laskemaan. Se on nyt kaikkein tärkeintä, samoin kuin nestetasapainon säilyttäminen. Ota ihan rauhallisesti”, Tsunade vastasi. Annettuaan vielä pieniä käytännönohjeita, hän lopetti puhelun.

Iruka jäi edelleen huolestuneena vahtimaan Kakashin kuumetilannetta, uskaltamatta mennä edes vessaan. Välillä hän herätti Kakashin, voidakseen juottaa tälle mehua sekä lääkettä. Lopulta ilta kallistui yön puolelle, ja Iruka olisi voinut nukahtaa, vaikka seisaalleen. Uni kuitenkin pysyi poissa, ja Iruka huomasi kuuntelevansa koko ajan Kakashin hengitystä. Viimein hän turhautui, ja työnsi sänkynsä kiinni Kakashin sänkyyn, käpertyen tämän viereen. Hänen pitäisi vain herätä aikaisin, ja siirtää sänkynsä taas entiselle paikalleen, ennenkuin Kakashi huomaisi.

Aamulla Kakashi oli huomattavasti paremmassa kunnossa, ja huomasi herätessään ensimmäisenä, että Iruka oli siirtänyt sängyt vierekkäin, ja nukkui hänen kylkeensä käpertyneenä. Onneksi kuume ei ollut tarttuvaa.
”Voi sinua pientä. Niin huolissasi minusta”, Kakashi hymyili, sipaisten hiussuortuvat pois Irukan kasvoilta. Kuume pakotti hänet kuitenkin pian uneen, ja huoneeseen laskeutui hiiskumaton hiljaisuus.


Iruka heräsi vähän sen jälkeen, kun Kakashi oli vaipunut uudelleen uneen. Hän siirtyi varovasti pois sängyltä, ja työnsi sänkynsä entiselle paikalleen. Sitten hän otti kuumemittarin, ja mittasi kuumeen Kakashilta. Se näytti laskeneen lähelle normaalia lukemaa. Helpottunut huokaisu karkasi hänen huuliltaan. Uskaltaen jättää Kakashin hetkeksi yksin, hän meni suihkuun ja hakemaan jotain syötävää alhaalta.

Irukan palattua ruuan kanssa, Kakashi oli jo jalkeilla. Hän veti parhaillaan sukkia jalkaansa. Iruka hymyili hänelle, ja antoi leivät.
”Näyt voivan jo paremmin”, Iruka naurahti, kun Kakashi hotkaisi leivät hujauksessa.
”Sinun ansiotasi”, tämä hymyili, saaden Irukan punastumaan. Hetki tuntui piinallisen hiljaiselta. Kakashi yritti kovasti olla kysymättä mitään Genmasta, vaikka tiesikin tämän kutsuneen Irukan luokseen. Iruka puolestaan halusi kertoa Kakashille, muttei tiennyt, miten. Lopulta hän veti syvään henkeä, ja aloitti:
”Genma kysyi, haluaisinko mennä viikonlopuksi hänen vieraakseen. Hän haluaisi tehdä esitelmän valmiiksi, mutta viikolla on liikaa kiireitä.”
”Et saa mennä”, tuli yksinkertainen vastaus Kakashilta. Iruka kääntyi katsomaan tätä.
”Mikähän saa sinut uskomaan, että voit määräillä minua. Et ole äitini, isäni tai mikään muukaan. Vaikka olisitkin, niin sinun pitäisi voida perustella kantasi”, Iruka napautti. Kakashi risti käsivartensa.

”Et saa..., tai siis sinun ei pitäisi mennä. Hänellä on...itsekäät motiivit”, hän sanoi. Iruka alkoi ärtyä, mutta yritti olla näyttämättä sitä.
”Pelkäätkö, että hän kertoo minulle kummitustarinoita illalla? En ole 5-vuotias, pärjään kyllä!” Iruka ärähti. Hänen äänensä oli sarkastinen.
”Hä-hän pitää sinusta. Luulen”, Kakashi lähes kuiskasi. Iruka tuijotti häntä ’ei-kun-inhoamme-toisiamme-ja-olemme-silti-ystäviä’-ilmeellä.

”Tarkoitan, että hän pitää sinusta...sillä tavalla”, Kakashin ääni oli entistä hiljaisempi.
”Luuletko, että hän raiskaa minut?!” Iruka huusi. Hän ei halunnut uskoa korviaan.
”Hän voi olla tarpeeksi epätoivoinen”, Kakashi vastasi. Hänen oli pakko saada Iruka järkiinsä.
”Älä käyttäydy, kuin mustasukainen poikaystävä! Tietääkseni emme seurustele, tai mitään!” Iruka suuttui. Kakashi nosti katseensa pojan silmiin, outo ilme naamallaan.

”Haluaisitko?” Kakashi kysyi. Iruka räpytti silmiään.
”Mitä?” hän älähti. Kakashi asteli lähemmäs.
”Haluaisitko seurustella?” Kakashi toisti. Iruka meni sanattomaksi. Hän ei tiennyt, mitä sanoa tai tehdä. Ilmeisesti hänen vaitiolonsa oli kuin myöntävä vastaus Kakashille, sillä tämä laski maskinsa. Kalpeat sormet tarttuivat Irukaa leuasta, kohottaen päätä lempeästi.
”Luulet, etten muista mitään eilisestä, tai yöstä, mutta olet väärässä. Tiedän, että nukuit vieressäni”, Kakashi kuiskasi. Iruka tuijotti häntä shokissa, muttei kieltänyt mitään. Viimein Kakashi nojautui lähemmäs.

Iruka ei pystynyt liikauttamaan lihastakaan, kun Kakashi laski huulensa hänen huuliaan vasten. Hän oli aivan turta Kakashin otteessa. Vanhemman pojan huulet liikkuivat nyt melkein väkivaltaisesti, ja hämärästi Iruka tajusi olevansa aivan sängyn vieressä. Iruka yritti työntää Kakashin pois, saatuaan lihaksiinsa taas liikettä. Sängyn reuna pysäytti hänet, ja hetken putoamisen jälkeen Iruka löysi itsensä sängyltä.

Kakashi konttasi Irukan ylle, ja naulitsi hänet sängyn ja itsensä väliin. Iruka inahti, tuntiessaan kylmät kädet paitansa alla. Kakashin huulet liikkuivat hänen kasvoillaan, kaulallaan ja korvissaan. Jokin hänen mielessään käski potkaista Kakashi pois, mutta liikettä ei tullut. Halusiko hän edes pois? Jos halusi, niin miksei hän toiminut? Kyllä hän sentään saisi Kakashin pois päältään, jos yrittäisi. Kuitenkaan hän ei varsinaisesti tuntenut halua paeta. Kaikki oli aivan sekaisin.

Kakashin huulet alkoivat liikkua hellemmin, kun hän kuuli Irukan inahduksen. Hän halusi kuulla kaikki ne ihanat äänähdykset, jotka Iruka saisi kurkustaan. Liikuttaessaan kättään kohti Irukan housuja, hän tajusi, mitä oli tekemässä. Kuin palaen, hän loikkasi kauemmas. Irukan ilme oli yllättynyt. Perääntyen shokissa sängyltä, Kakashi sätti itseään. Mikä häneen oli oikein mennyt?! Ei Iruka ollut hänen. Ja vaikka olisikin, niin hänellä ei olisi mitään oikeutta kajota poikaan, ilman tämän lupaa. Kakashi hautasi kasvot käsiinsä. Hän tunsi itsensä likaiseksi eikä se johtunut huimaa vauhtia laskevasta kuumeesta.

”Anteeksi!” Kakashi aneli ja juoksi kylpyhuoneeseen. Hänen olisi pakko viilentää tunteitaan, ja tiettyjä ruumiinosiaan. Vaatteet jäivät päälle, kun Kakashi astui kylmän suihkun alle. Iruka istui hetken sängyllä, ennenkuin ryntäsi pojan perään. Nyt kaikki oli selvää hänen päässään. Onneksi ovi ei ollut lukossa.

Kakashi kuuli oven avautuvan, ja näki Irukan astuvan sisään. Seisoen yhä suihkun alla, Kakashi aloitti anteeksipyytelyn. Se jäi kuitenkin lyhyeen, kun Iruka astui samaisen suihkun alle, ja nykäisi Kakashin lempeään suudelmaan. Vanhempi poika jähmettyi hetkeksi, mutta vastasi nopeasti. Varovasti, ja kielellään kokeillen hän suuteli Irukaa kuin suudelma olisi ollut heidän ensimmäisensä. Aika ja paikka katosivat, ja jäljelle jäivät vain he kaksi.

***

Toivottavasti tässä osassa ei ollut kovin paljon virheitä. Tarkastus oli aika hätäinen, joten kertokaa, jos löydätte jotain omituista. Voisi kai sanoa, että tästä osasta varsinainen juttu vasta alkaa. Sanotaan, että on helppoa saada oma rakas, eri asia on sen pitäminen. Ymmärrätte varmaan vihjeen.