Minulla on hyvin tarkat aamurutiinit. On asioita, jotka on tehtävä joka päivä heti aamusta.

Herään aikasin katsomaan läpi huoneet sekä sellit, joihin ihmisiä on tuotu. Käsken alempiani siivoamaan mahdolliset ruumiit leikkaushuoneen vierellä olevaan ruumishuoneeseen. Tämän jälkeen suuntaan kylpyhuoneeseen. Pesuhuoneen seinät rapistuvat kosketuksesta ja vielä suurimmaksi osaksi paikoillaan olevat seinälaatat repsottavat jo. Kymmenminuttisen suihkun jälkeen menen pukeutumaan.

Se, että tämä paikka on jo lyyhistymisen partaalla ei haittaa. Muutamme joka kolmas viikko uudelle alueelle.

Asuinpaikan löytäminen ei aina ole helppoa. Useimmiten heti kun rakennus on valmistunut tai asutettu, lähdemme herrani kanssa katsomaan jo uutta. Tämänhetkinen paikka on kauan sitten rakennettu ja oli löydettyäni jo tyhjä, joten verta ei jouduttu pahemmin vuodattamaan.

Minun tehtäväni on löytää uusi turvallinen piilopaikka. Tutkin karttoja etsien kaukana muusta asutuksesta olevaa aluetta, johon uusi palatsi voidaan rakentaa. Usein rakennus vain louhitaan maahan pois silmien nähtäviltä. Tehtävä on usein haastava, kun pitää saada useita kymmeniä kilometrejä sokkeloista käytävää, monta sataa huonetta ja lukuisia ansoja mahdollisimman näkymättömästi rakennettua sekä asutettua. Omat keinonsa vaatii myös vankien, joita on lähemmäs tuhat, kuljetus paikoilleen.

Seuraavaksi menen valmistamaan aamiaista herralle ja itselleni. Ihmettelin aluksi, miksei herrani laita jotakuta muuta tekemään ruokaa. En tiedä vieläkään miksi, mutta herään aina mielelläni aamuisin toteuttamaan minkä tahansa toiveen mitä hän vain esittää. Siirrän tuolia kauemmas pöydästä, jotta voin istahtaa siihen. Huokaisen syvään. En ole läheskään yhtä vahva tai vaikutusvaltainen kuin herrani, mutta olen silti ainut, joka saa syödä samassa pöydässä hänen kanssaan ja olen asiasta hyvin iloinen. Muut syövät keittäjien (jotka on vain poimittu joukosta) ruokaa, mikä ei ole varmastikaan mikään makunautinto. Katsahdan kelloon ja nousen ylös tuolista kääntääkseni virran pois liedeltä.

Riisi saa lämmetä vielä hetken, joten päätän että nyt on hyvä hetki mennä herättämään hänet.

Astelen sisään tummansävyiseen huoneeseen. Seinillä saattaa nähdä muutaman veripisaran aiemmista tapahtumista, mutta herrani ei ole käskenyt siivota niitä, joten oletan, että hän on ihan tyytyväinen huoneen nykyiseen kuntoon. Suuresta kahden hengen vuoteesta näen peiton alta tulevan esiin tupsun yönmustia hiuksia.

"Orochimaru-sama?"

"Mmmh...

Tule takaisin nukkumaan."

"Hai, Orochimaru-sama."

Aamiainen saa taas jäädä väliin.