Jo seitsemännessä osassa eikä loppua näy. Huoh, hirveä työ vielä edessä, toivottavasti jaksatte lukea. Tässä päästään kuokkimaan Irukan ja Kakashin ensitreffeille. Paikka tosin voi olla vähän erikoisempi, mutta minusta varsin loistava.

***

Jätettyään Genman biologian siipeen, Iruka oli mennyt ruokalaan vain huomatakseen, ettei hänellä oikeastaan edes ollut nälkä. Sääli Genmaa kohtaan oli vienyt häneltä ruokahalun. Vilkaistuaan vielä, oliko yksikään hänen ystävistään syömässä hän suuntasi askeleensa kohti huonettaan. Ehkä Kakashi olisi siellä. He eivät olleet nähneet sitten aamun, ja Irukan täytyi myöntää, että siitä tuntui olevan ikuisuus.
Tultuaan huoneeseensa, Iruka sai huomata sen tyhjäksi. Pettyneesti huokaisten, hän kaivoi kirjat repustaan, ja alkoi tehdä läksyjä. Ehkei seurustelu ollut niin iso juttu Kakashille.
”Voisi hän sentään tulla näyttäytymään”, Iruka mutisi, alkaen laskea geometrian tehtäviä.

Lähestulkoon ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua, Iruka sai läksynsä tehtyä. Kakashia ei kuulunut vieläkään.
”Pakko kai soittaa”, Iruka mietti, huolen hiljalleen hiipiessä hänen mieleensä. Kaivettuaan kännykkänsä repusta, hän yllättyi huomatessaan parikin tekstiviestiä. Molemmat olivat Kakashilta. Irukan vatsassa tuntui yllättäen lämmin tuulahdus.

Kuolen tälle tunnille!
Nähdäänkö ruokatunnilla?
Jäi aamulla vähän juttu
kesken. Käyttäisit niitä
farkkuja useammin. (Mitkä
näkymät...)
Kakashi xxx

Iruka punastui hiusjuuriaan myöten, ja vilkaisi mainittuja farkkuja jaloissaan. Niistäkö se nenäverenvuoto oli johtunutkin?
”Luulin, että hän törmäsi oveen silkkaa väsymystään!” Iruka parahti, tuntien jopa korviensa punehtuvan. Miten nolo tilanne. Vapisevin käsin, Iruka luki toisen viestin.

Et ollut syömässä. Jäitkö
jälki-istuntoon, vai vältteletkö
minua? Anteeksi, jos suutuit
niistä farkuista, mutta ne vain
olivat niin seksikkäät ylläsi...
Mitä muuten teet
viikonloppuna?
Kakashi

Iruka tuijotti rivejä pitkään, ja yritti taistella yhä syvenevää punaa vastaan. Pakkoko Kakashin oli tahallaan kiusoitella häntä? Samassa hän muisti pienen keskustelunsa Genman kanssa, ja vakavoitui. Tämä ei saanut edes mennä katsomaan rakastaan. Iruka tunsi itsensä kiittämättömäksi. Häpeissään hän luki viestin uudestaan, tällä kertaa ärsyyntymättä. Oikeastaan se oli aika suloinen. Hetken miettimisen jälkeen hän vastasi:

Orochimaru-sensei jätti
Genman ja minut puhutteluun.
Enkä suuttunut, mutta luin viestisi
vasta äsken. Ja en ole sopinut
mitään ihmeellistä viikonlopuksi.
Miten niin?
Iruka xxx

Huomaamatta itsekään huulilleen pyrkivää hymyä, Iruka heitti puhelimen sängylleen ja työnsi kirjat takaisin reppuunsa. Tuskin hän oli ehtinyt sen tehdä, kun uusi viesti saapui. Kakashi taisi pitää puhelintaan taskussa, toisin kuin Iruka. Ehkä hänenkin pitäisi, ettei Kakashin tarvitsisi ensi kerralla odotella vastausta koko päivää.

Luistinradan vieressä on yksi
hyvä opiskelijaravintola.
Ajattelin, että voisimme mennä
ensin luistelemaan ja sitten
sinne syömään. Vai haluatko tehdä
jotain muuta ensitreffeillämme?
Kakashi

Ensitreffeillämme? Iruka oli hiukan yllättynyt. Hän oli kuvittellut, ettei heille koskaan tulisikaan mitään treffejä, koska he tavallaan hyppäsivät sen vaiheen yli. Luettuaan viestin vielä kertaalleen, Iruka oli vakuuttunut ymmärtäneensä sen oikein. Punastuen kevyesti, hän näpytteli vastauksen.

Kuulostaa hyvältä. Milloin
menemme? Sinä tuskin
jaksat nousta ennen
puoltapäivää.
Iruka

Tällä kertaa Iruka ei ehtinyt edes laskea puhelinta, kun Kakashin vastaus saapui. Soitaminen olisi tietysti ollut helpompaa, mutta Kakashi ei luultavasti ollut sellaisessa paikassa, jossa se olisi mahdollista.

Voisimme mennä jo
perjantaina, jos sopii?
Vaikka jossain puoli viiden
maissa?
Kakashi

Iruka lähetti lyhyen ’sopii’-viestin, ja lysähti sängylle. Onneksi hän oli ottanut lähestulkoon koko omaisuutensa mukaansa koululle. Ajatuskin, että hän joutuisi hakemaan ne kotoaan, puistatti häntä. Samalla tieto, että huomenna hänellä olisi treffit Kakashin kanssa sai vatsan heittämään kuperkeikkaa.
”Huomenna?!” Iruka parahti äkkiä tajutessaan, että treffit olisivat jo niin pian. Hassua, että vaikka he asuivat saman katon alla, seurustelivat ja olivat nähneet toisensa puolialasti jo useamman kerran, silti tulevat treffit saivat aikaan jännitystä.

Iruka ei edes huomannut nukahtaneensa, kunnes heräsi tuijotukseen. Joku oli kumartunut hänen ylleen, käsi hänen olkapäällään. Säikähdyksestä älähtäen, Iruka pomppasi istumaan ja huitaisi samalla yllättynyttä hahmoa.
”Hei! Iruka, se olen minä!” Kakashi huudahti, napaten Irukan käden ennenkuin se tekisi lähempää tuttavuutta hänen kasvojensa kanssa.
”Kakashi?! Älä säikyttele minua tuolla lailla!” Iruka ärähti, toinen käsi hillittömästi takovan sydämensä päällä.
”En tarkoittanut. Lyötkö aina ensin, ja katsot vasta sitten kenen naamassa on seuraavana päivänä mustelma?” Kakashi naurahti, saaden toisen punastumaan häpeästä.
”Anteeksi. Pelästyin vain, ja en ajatellut... Sattuiko sinuun?” Iruka mutisi, uskaltautuen vasta sitten vilkaisemaan Kakashia silmiin.
”Oikeastaan et edes osunut”, vanhempi poika vastasi, irrottaen viimein otteensa Irukan ranteesta. Tämä sai aikaan entistä syvemmän punan, mikä taas sai Kakashin virnistämään vain leveämmin.


Seuraava päivä meni Irukalta täysin ohi. Mikään muu ei mahtunut hänen mieleensä kuin yhä lähestyvät treffit. Itseasiassa jopa Jiraya-sensein rasittavat huomautukset hänen siveellisyydestään jäivät täysin vaille huomiota. Izumo ja Kotetsu yrittivät turhaan udella, mistä päin tuuli ja jopa Genma antoi Irukan olla omissa maailmoissaan.

Lopulta kellon viisarit osoittivat puoli neljää ja Iruka pääsi valmistautumaan. Nopea suihku, hiusten kuivaaminen ja viimein suurimpaan ongelmaan. Mitä hänen pitäisi pukea päällen? Tietysti hänen pitäisi ottaa talvitakki, pipo ja hanskat, mutta mitä niiden alle?
”Miten tämä voi olla näin vaikeaa?!” Iruka ähkäisi, tuijotettuaan sängylle pinoamiaan paitavaihtoehtoja viimeiset kymmenen minuuttia. Farkut olivat onneksi olleet suhteellisen helpot valita.
”Mikä on vaikeaa?” Kakashin utelias ääni kuului ovensuusta. Iruka käännähti hänen suuntaansa ja osoitti vaatteita.
”Vaikeuksia valita?” Kakashi kysyi, tultuaan lähemmäs. Iruka nyökkäsi, tuntien selvästi toisen hymyn niskansa takana. Kakashi tarkasteli paitoja pienen hetken, ennenkuin poimi yksinkertaisen, vihreän poolopaidan.
”Minusta tämä on kiva. Ei turhan muodollinen.”
Iruka katsoi paitaa ja hymyili sitten. Hän piti rennoista vaatteista, ja hehän olivat menossa luistelemaan.
”Käyn suihkussa, anna minulle kymmenen minuuttia aikaa”, Kakashi huikkasi, kadoten kylpyhuoneeseen.

Tasan kymmenen minuutin kuluttua molemmat olivat valmiina lähtemään. Luistimet käsissään he suunnistivat kohti puistoa. Muutamat kääntyivät katsomaan, kun kaksi poikaa käveli käsikädessä, mutta kukaan ei sanonut mitään. Kenties osa luuli Irukaa tytöksi. Saavuttuaan radalle he vetivät luistimet jalkaansa. Pimeä oli ehtinyt jo laskeutua, ja kentän valot oli sytytetty.
”Siitä on pari vuotta, kun olen viimeksi luistellut”, Iruka tunnusti, solmiessaan nauhojaan.
”Voit ottaa minusta tukea. Eri asia on, päästänkö sinua enää irti”, Kakashi virnisti, ojentaen kätensä ja vetäen Irukan jaloilleen.
”Kakashi!” Iruka punastui, kuulleessaan muutaman pikkutytön kikattavan. Kakashi vain virnisti leveämmin ja veti Irukan jäälle.

Jään pinta oli hiukan kulunut ja Irukalla oli aluksi vaikeuksia pysyä pystyssä. Kakashi luisteli takaperin, vetäen häntä mukanaan. Radalla oli enimmäkseen lapsia, jotka pelasivat jääkiekkoa tai jahtasivat toisiaan. Vähitellen Iruka sai tasapainonsa kuntoon ja pystyi itsekin potkimaan vauhtia, ilman kaatumista.
”Sehän menee hyvin”, Kakashi huomautti, päästäen Irukan luistelemaan itse.
”Etkö pysy vauhdissa?” Iruka kiusoitteli, lisäten vauhtiaan.
”Et onnistuisi karkaamaan minulta. Tarvitsisit siihen paljon enemmän vauhtia”, Kakashi naurahti, pysytellen Irukan rinnalla.
”Kokeillaanko?” Iruka virnisti, ja ponkaisi vauhtia. Kakashi jäi hämmästyneenä taakse, mutta tarttui sitten haasteeseen.

Pian he viilettivät kenttää pitkin, Iruka edellä ja Kakashi perässä. Osa lapsista jäin uteliaana katsomaan kisailua. Iruka menetti vähitellen etumatkaansa, mutta onnistui täpärästi välttämään toisen nappaamisyritykset. Kisa olisi varmasti jatkunut vaikka kuinka kauan, mutta joukko pelaavia lapsia osui Irukan tielle, ja väistääkseen heidät Iruka törmäsi kentän laitaan.
”Ouh!” häneltä pääsi, kun kova laita ei antanut tuumaakaan periksi. Lisäksi jää tuntui erittäin ikävältä pyllähdyspaikalta.

”Sattuiko?!” Kakashi kyykistyi jäällä makaavan Irukan viereen. Huoli kuulsi pojan äänestä, mutta silti Iruka löysi tilanteen hirveän huvittavaksi ja purskahti nauruun.
”Katso nyt minua. Makaan tässä jäällä kuin kuollut lahna, vaikka pitäisi olla treffeillä. Kaikki lapsetkin pitävät minua varmasti ihan hölmönä”, Iruka nauroi ja nousi ylös. Viimein Kakashikin alkoi nauraa.
”Hölmönä ehkä, mutta ainakin olet söpö sellainen”, hän hymyili ja veti Irukan pehmeään suudelmaan.
”Lapset katsovat”, Iruka ilmoitti nolona. Kakashi vilkaisi ympärilleen ja tuli siihen tulokseen, ettei se häirinnyt häntä vähääkään.
”Antaa katsoa”, hän tokaisi ja suuteli Irukaa uudestaan.
”Pitäisi varmaan lähteä jo syömään”, Iruka mutisi punastuneena. Miksi hänen piti punastella koko ajan? Ei ihme, että kaikki kutsuivat häntä ties millä nimillä.
”Niin varmaan”, Kakashi myönsi, ottaen Irukan käden omaansa ja veti tämän mukanaan katosta kohti.

***

Seuraavassa osassa sitten...tai en tiedä. Jotain kuitenkin, täytyy vain päättää, jaksanko kertoa tuosta ravintolajutusta mitään. Mitä uutta siellä voisi tapahtua? Haluan myös päästä jo toteuttamaan yhtä ideaani... Mutta nyt kommenttienne vuoro.