Milloin elämästäni tuli näin monimutkaista? Vielä jokin aika sitten kaikki oli niin paljon yksinkertaisempaa, tätä ongelmaa ei ollut olemassakaan.

Juttu on niin, että minä seurustelen Nejin kanssa. Neji on unelmapoikaystävä! Parempaa ei vain voisi olla. Hän on hyvännäköinen, älykäs, lahjakas, voimakas, kuuluisasta suvusta, rikas ja vuoden minua vanhempi. Hän on myös erittäin huomaavainen, kuuntelee aina jos minulla on asiaa, kyselee kuulumisiani ja tarjoaa apuaan jos milloinkaan sitä tarvitsen. Lisäksi hän ostaa minulle lahjoja silloin tällöin, pieniä huomionosoituksia kuten kukkia, makeisia ja pieniä esineitä, joskus korujakin.

Hän vie minua romanttisiin paikkoihin, erilaisiin huvituksiin ja joskus vain omaan huoneeseensa, jossa saamme olla rauhassa kahden. Hän esittelee minua sukulaisilleen, ystävilleen, tutuilleen ja suoraan sanoen kaikille. Hän kertoo, että olen se hänen erittäin kaunis ja kaikin puolin upea tyttöystävänsä, Haruno Sakura. Siis sen, josta hän puhuu kaiken aikaa.

Niin, Nejiä parempaa poikaystävää ei voisi saada. Olen siis onnentyttö.

Mutta…

Oli Neji kuinka täydellinen hyvänsä… vaikka hän saakin minut tuntemaan itseni kauniiksi ja halutuksi… vaikka hän antaa minulle vilpittömän rakkautensa… niin en vain pysty. Minä en pysty rakastamaan häntä takaisin.

En voi.

Minä yritän kovasti rakastaa häntä. Oikeasti yritän! Antaisin mitä vain jos voisin vastata hänen tunteisiinsa!

Vaan ei, en minä voi.

Kun minä… minun sydämeni pamppailee ainoastaan yhden henkilön läheisyydessä niin kovaa, että tuntuu kuin se suorastaan pyrkisi ulos rinnastani. Vain yksi henkilö saa hengitykseni salpaantumaan niin, että minun on vaikea hengittää ja minua suorastaan pyörryttää. Eikä se ole Neji.

Vaan ongelmana on… minun tunteisiini ei vastata. Minun rakkauteni on mahdoton. Lisäksi rakkauden tunnustus saattaisi pilata meidän ystävyytemme, jonka aivan vasta saimme vaivalla paikattua viime iskun jäljiltä.

Viimeksikin meidän välimme oli pilannut rakkaus.

Tai nyt kun tarkemmin miettii, niin tuskin se edes oli ollut rakkautta. Paremminkin ihastusta. Viimeksi syypää oli ollut Sasuke, johon me molemmat olimme olleet korviamme myöten ihastuneita. Meidän välimme olivat siis menneet pilalle yhden pojan takia. Vihanpito oli kestänyt vuosia, VUOSIA ja vain yhden pojan takia.

Joten mitä tapahtuisi, jos Ino saisi tietää tunteistani?

En uskalla edes ajatella sitä. Sydämeni särkyisi jos menettäisin Inon uudestaan.

Sydämeni itkee jo nyt kun joudun salaamaan tunteitani, mutta mitä tapahtuisikaan, jos kertoisin tunteistani ja tulisin torjutuksi? Minä tiedän, ettei Ino rakasta minua takaisin, mutta niin kauan kun hän ei sano sitä ääneen, minä voin edes unelmoida.

Ja yrittää Rakastaa Nejiä sen sijaan.

Minä…

”Sakura! Neji tuli!” kuului äidin ääni alakerrasta.

”Tullaan!” vastasin tekoiloisella äänellä. Yliviivasin päiväkirjaan kirjoittaman viimeisen sanan ja kirjoitin tilalle vielä yhden lauseen, ennen kuin laskin kynän pöydälle ja tungin kirjan patjani alle.

”Hei, Ouka. Olet todella kaunis tänään”, Neji sanoi kun saavuin ulos, ja ojensi minulle liljan.

”Kiitos, Neji”, sanoin hymyillen ottaessani kukkasen vastaan.

”Rakastan sinua”, Neji sanoi ja tarttui käteeni lähtiessämme kävelemään pihaportista ulos.

”Ja minä sinua…”

Rakas päiväkirja, sydän on pelkkä elin, joka pumppaa verta suoniini, ja pahin, mitä sille voi sattua on sydänkohtaus, joten ehkä on tarkoitettu, että sydämet eivät kohtaa.

-------------------------------------------------------------------------------

Ouka on toinen sana kirsikankukalle (eli siis sakuralle).