Uhhuh.

Kun kuulin että Naruto haluaa juhlia 21-vuotispäiväänsä, en ihan heti olettanut hänen repivän minua läheisimpään juottolaan.

Tottakai minä olin jo heinäkuussa täyttänyt lailliset kriteerit, eihän siinä mitään. Odotin vain jotain rauhallista iltaa kotona tai Ichiraku Ramenissa. Jos ette vielä tienneet, niin minä en pidä ihmisistä. Etenkään verta nenästään kaivavista juopoista.

Täällä me kuitenkin nyt olemme ja astelemassa ovesta sisään.

Kohotin molempia kulmakarvojani viinan ja savun tervehtiessä herkkää nenääni. Ihmisiä oli tuuppautunut tiskin ääreen, osa umpikännissä, osa vähemmän, jokaisella tuntui kumminkin olevan tarpeeksi hönkää tilata 'vielä yksi olut', tai 'vielä yksi sakepullo.' Katson Narutoon hiukan kuvottuneena ja ihmettelen miten hän voi olla niin rauhallinen.

Oma 'hypensähän' hän ainakin oli. Puhuu kokoajan minulle kun minä keskityn selostamaan tilannetta mielessäni. Oisikohan aika kuunnella mitä hän sanoo?

"---"

Ei sano mitään?

Huomaan hänen pullistaneen poskiansa aika lailla, jos mahdollista, vielä pyöreimmiksi.

Noilla lastenkasvoilla hän näyttää tuskin 15-vuotiaalta. Mitä vetoa ettei hän pääse tilaamaan mitään näyttämättä ensin papereitaan.

Aijoo... Ja minulta taisi jäädä jotain välistä. Uchihoiden ei pitäisi olla ei-ajan-tasalla. Toivottavasti tavallinen 'Hn', korjaa asian.

"Hn."

"Ha! Myönnät siis, että minä voitan helposti sinut juomakilpailussa!!" Typerä virne on levinnyt hänen kasvoilleen.

"En."

Itseasiassa on hyvin mahdollista, että joku, ehkä jopa Naruto, voittasi minut juomisessa.

... Ei Naruto sentään.

En ole koskaan testannut viinapäätäni nuorempana. Vanhempani eivät juoneet muuten kuin jossain tilaisuuksissa missä sitä vaadittiin (seremoniat, vastaavat.), joten kotonamme ei ollut ikinä alkoholia.. En koskaan ollut nähnyt heitä sammuneena tai juuri baarista kotiin tulleina. Ja nyt myöhemmin, viikonloppuisin, kun muut ovat liian kiireisiä vetämään itsensä räkäkänniin, minä olen aina ollut liian kiireinen yrittäessäni tappaa isoveljeäni.

Ja oli hyvä syy muun kuin kunnian lisäksi olla juomatta: Pieni visailu, kokeile arvata oikein.

Miltä näyttää Uchiha, joka on sammunut kadunvarteen?

Kuolleelta. Se Uchiha näyttää kuolleelta.

Kukaan muu kuin hölmö ei jättäisi tilaisuutta käyttämättä jos pääsisi leveilemään kertomalla hakanneensa Sharinganinhaltijan. Lisäksi monet eivät pidä klaanilaisistamme ja liian monet rakastavat meitä.

Fanitytöt? Kilisyttääkö kelloja?

Ruumiisi on pyhättösi. Älä anna kenenkään häpäistä sitä.

Lisäksi jos se sammunut Uchihaparka oli vielä tuonkin jälkeen hengissä, luulen, että klaanin muut jäsenet olisivat tappaneet sekä sammuneen, että kaikki silminnäkijät.

Eli klaanissamme ei siis juotu. Yksi monista klaanimme kirjoittamattomista säännöistä.

Mutta toisaalta en voi antaa kenenkään blondin rökittää kunniaani tai voittaa minua.

Nyt poissa olevasta klaanistamme on vain minä ja veljeni jäljellä.

Anteeksi esi-isät.

Sukuni kunnia ja häpeä on nyt yksin minun.

Suuntaan nämä ajatukset päässäni pöytään jonka Naruto valitsee.

Nostan kättäni ylös saadakseni tarjoilijan luokseni. En tiedä mitä oikeastaan olisi pitänyt tehdä. Mennä tiskille? Tarjoilijan yllättyneestä ilmeestä päätellen en tehnyt niin kuin yleensä muut tilasivat.

"Iltaa." Nuorehko, minua vanhempi mies tulee luoksemme hymy kasvoillaan.

"...Saisinko viisi sakepulloa, kiitos."

"Selvä, tuon ne hetken päästä." Mies lähti tiskin taakse ja alkoi kohta tulemaan takaisin. Luon tyhjän katseen Narutoon, joka on ollut kokoajan hiljaa.

Nostan kulmiani ja suljen silmäni sanomatta mitään. Askelet pöytäämme päin lähestyvät.

"Sasuke! Herää jo." Naruto heilauttaa kättään lähellä kasvojani. Tottakai olen kokoajan ollut selvillä mitä ympärillämme tapahtuu. Olen vain erittäin väsynyt parin päivän takaisesta tehtävästä.

"Hn. Dobe. Lopeta huitominen. Käyt hermoilleni." Katson häntä suoraan silmiin. Olimme samassa ryhmässä tekemässä tehtävää. Siltikään hän ei näytä pätkääkään väsyneeltä. Kyuubi varmaan hoitaa kaikki silmäpussit pois. Onnekas.

Minut on varmaan väsyttänyt jatkuva Dobesta huolehtiminen.

Tottakai pidän Narutoa loistavana ninjana. Mutta luuletko tosiaan, että jättäisin Naruton kokonaan yksin huolehtimaan itsestään jos tätä päin tulee kymmeniä kunaita ja shurikeneita? Minulla on sentään Sharingan apuna. Idiootilla on vain omat kauniit taivaansiniset silmänsä, joilla ei ole mitään muuta kykyä kuin laittaa minut sanattomaksi ja liikuntakyvyttömäksi kun hän tuijottaa niillä minua.

...Ei niin että se estäisi minua katsomasta hänen silmiinsä.

Kohotan suunpieliäni hymyyn ja katson samalla Narutoa suoraan tämän silmiin. Luulen, että hymyni pelästyttävät ihmisiä, mutta se on heidän oma vikansa. Narutokin näyttää säikähtäneeltä.

Eikö Naru-chan ole vieläkään tottunut?

"Temee... Mikä hymyilyttää noin paljon?"

"Nah.. Ei mikään.." Suljen nyt puolittain silmäni ja odotan tarjoilijan tulevan.

"Sakenne!" Mies asettaa pienet valkoiset savesta valetut pullot riviin keskelle pöytää ja kupit eteemme. Sitten hän perääntyy kumartaen ja poistuu.

Katson ensin pulloihin epäillen ja kurotan yhteen niistä ja kaadan Narutolle ja itselleni juomat. Virnistäen Naruto kumartuu eteenpäin pitäen kuppia kädessään.

"Kanpai?" hän kysyy ja katsoo odottaen minua.

"Kanpai." vastaan tyynesti ja kilisytän kuppiani hänen omaansa vasten. Molemmat kaadamme osan juomastamme suuhumme.

Guh. Pahempaakin voisi olla. Narutonkaan ilme ei näytä kovin pahalta. Nyt hän vain sattuu virnistämään ilmeisenä syynä haastaa minut.

Katson Dobea kun tämä kaataa itselleen ja minulle lisää sakea. Hän kaataa oman kuppinsa sisällön kurkkuunsa suureleisesti.

Tuijotan Narutoa ilmeettömästi ja tartun kuppiini juoden saken haastavasti.

Samaa hiljaisuutta ja juomista jatkuu seuraavat kolme pulloa jolloin Naruton ilme on jo alkanut tulla hiukan pahoinvoivan näköiseksi.

Uskon, että oma oloni on vielä häntäkin hirveämpi, koska Naruton olon näkee suoraan, mutta omaa oloani en suostu paljastamaan edes itselleni. Kilpailu pitäisi saada loppumaan kohta ellen halua, että joku huomaa teeskentelyni.

"Temee... Et näytä kovin hyvältä..." Ilkeä hymy.

Ei kai sitä jo nyt huomaa?

Nah. Dobe bluffaa varmasti. Yrittää vain pönkittää omaa oloaan.

Naruto nojautuu eteenpäin koskettaen huulillaan omiani.

...No tuo oli odottamatonta.

Nojaan päätäni oikeaan käteeni hymyillen ja tuijotan utuisesti Narutoa takaisin.

Avaan huuliani hiukan huokaisten ja pyyhkäisen muutaman haituvan pois hänen silmiltään.

"Kaunis.."

Huomaan Naruton räpäyttävän silmiään muutaman kerran.

Olen monesti sanonut hänelle kuinka kaunis hän on ja joka kerralla hän on poskipäät punaisina kääntynyt päänsä toiseen suuntaan ja mutissut jotain.

Niin hän tekisi nytkin, mikäli en olisi ottanut hänen leuastaan kiinni ja kääntänyt hänen katsettaan takaisin minuun.

En olisi muuten varmastikaan kiinnittänyt huomiotani minnekkään muualle kuin poikaystävääni, mikäli hiljaisuus ympärillämme ei olisi käynyt niin painostavaksi.

Kukaan ei näyttänyt mitenkään pahemmin säikähtäneeltä. Enemmänkin he olivat yllättyneitä. Heidän ei pitäisi tosin. Luulen, vaikka sitä ei ole tieteellisesti todistettukaan, että Konohassa on eniten homopareja asukasmäärään verrattuna.

Voi olla myöskin, ettei monikaan tunnistanut Narutoa pojaksi... Luultavasti katsoivat Narutoa kauniina tyttönä.

Joku varmasti ihmettelee, mitä ikinä ajattelin valitessani kumppanikseni Naruton, kaikista mahdollisista.

Hän sattuu vain olemaan ainut jota ikinä olen rakastanut.

Tai kenen seurassa ikinä hymyilen...

Mikäli siis ei lasketa veljeäni mukaan.

...

Tyttöihin en koskaan tuntenut minkääntapaista vetoa. Joku olisi ehkä ollut taivaassaan jos hänellä olisi ollut samanlainen fanilauma kuin minulla. Minä en ollut.

Joku ajattelee nyt että jos en katsonut tyttöjä, entä sitten poikia?

Che. En niitäkään.

Rakkauteni Narutoon ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, kuten joillekin ehkä on käynyt.

Opin rakastamaan Narutoa vaikeimman kautta.

Jatkuva poissaolo tehtävien takia sekä ne kolme vuotta, jotka olin Orochimarun luona, sekä kaikki hänen ja omaa elämääni uhkaavat hyökkäykset laittoivat minut ajattelemaan kuinka paljon minä häntä oikein rakastan.

Tietysti oli myös ja on edelleen kaikki ne muut jotka olivat Naruton perään...: Gaara, Hyuugat, Sai, Kakashi, Itachi ja monet muut.

Kiristelen hampaitani ajatuksesta.

Sanotaan, että jos todella rakastat jotakuta, päästät hänestä irti.

Minä rakastan häntä liikaa päästääkseni hänestä irti.

Syytä Uchihoiden omistushalua tai mitä vain, mutta jos en saa olla hänen kanssaan ja hän ei ole minun, en voi elää. Niin yksinkertaista se on.

Katsahdan jokikiseen tuijottajaan ja mulkoilen heidät katsomaan muualle.

Varsin rähjääntyneistä kaiuttimista kuuluu vanhahtavaa rock-musiikkia. Ei täysin makuuni, mutta parempaahan tuokin, kuin country tai iskelmä.

Kylmänväristyksiä.

Mikä tahansa on parempaa kuin iskelmä tai country.

Ok... Musiikkiasiat saavat jäädä syrjemmälle.

Tuon sakelasini lähelle huuliani ja pidän kuppia paikoillaan.

Naruto taitaa kohta olla valmis lähtemään.

Oliko juomiskisa sittenkin hieman liikaa? Hän ei taida pysyä pystyssä.

"Naruto.."

"Hmmm...?"

"Lähdetään."

"Huh? Mehän tulimme vasta tänne! Ja en vieläkään ole saanut sinua sammumaan, enkä ole vielä päässyt nöyryyttämään sinua!"

"... Sekö oli tavoitteesi?"

Leveä hymy.

Eli kyllä.

"Uneksi vain."

Nousin ylös tuolilta ja katsoin Narutoon, joka itsekin kampesi itsensä pystyyn.

Jätin pöydälle maksun juomista ja suuntasimme ovesta ulos.

Taivas oli peittynyt suurista tummista pilvistä ja vaikkei niitä olisi ollutkaan olisi silti ollut pimeää.

Kuinkakohan kauan edes olimme siellä?

Ulkona oli alkanut sataa ja maahan oli jo muodostunut suuria vesilätäköitä.

Väistelin niitä parhaani mukaan ja käänsin katseeni Narutoon, jonka meno ei ollut kovinkaan vakaata.

Dobe hoiperteli ja oli juuri kaatumassa, kun tarrasin nopeasti hänen kädestään kiinni.

Naruto katsoi hieman hölmistyneenä minuun ja mutisi jotain kiitoksen ja valituksen tapaista.

Etenimme muutaman parikymmentä metriä, siten että talutin häntä kädestä ja hän käveli tutisevin jaloin.

Lopulta tuskastuin kuitenkin hitaaseen etenemiseen ja jatkuvaan varoitteluun, joten kaappasin Doben reppunselkääni.

Naruto ei valittanut sanaakaan vaan työnsi päänsä kaulaani vasten, kirkkaansiniset silmät ummessa.

...

Joskus mietin, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi koskaan tavannut Narutoa.

Olisiko elämäni ollut täysin tyhjä?

Olen täysin onnellinen näin.

Niinhän?

Hyppäsin hiukan ilmaan saadakseni Naruton selässäni paremmin paikoilleen.

Vesi ropisi maahan vielä kuuluvammin ja kasteli paitani ja housujeni etuosan läpimäräksi.

Katsoin Narutoon olkani yli ja huokasin toivoen, ettemme kumpikaan saisi keuhkokuumetta.

Suuntasin kotiini ja kävelin leveää katua pitkin Uchiha asuinalueelle.

Kaivoin avaimet esiin ja avasin oven tuskastuneena ajatuksista, jotka pyörivät pääni sisällä.

Lukitsin oven perässäni ja kävelin eteisen läpi potkien kengät jaloistani.

Huomasin liikettä selässäni olevassa aiemmin elottomalta vaikuttaneessa hahmossa.

"Elossa taas?"

"En minä noin helposti juovu", Naruto pysähtyi miettimään, "Huomasin vain, että sinulla on tylsää ja ajattelin, että paras esittää kännikalaa, jotta lähtisimme pois", Naruto hymyili.

"Niinhän sinä sanot." Hymyilin takaisin ja laskin Naruton omille jaloilleen.

Huomasin Naruton pullauttavan poskiaan ja käänsin hänelle selkäni siinä toivossa, että pääsisin sänkyyn nukkumaan ilman suurempaa riitaa.

Pääsin kävelemään muutaman askeleen makuuhuonetta päin, ennenkuin huomasin olevani tiukassa puristuksessa, kaadettuna lattialle ja Doben alla.

Käännyin ympäri, jolloin kasvomme olivat vastakkain.

Katsoin hänen silmiinsä, jotka olivat nyt hiukan epävarmat. Lisäksi hän oii kääntänyt katseensa pois minusta, poskipäät punaisina.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Naruto katsoi takaisin minuun.

"...Voit kertoa minulle mitä vain." Kohta hän jatkoi: "Tiedäthän, että rakastan sinua..,". Pieni tauko. "Teme."

Suunpieleni nousivat ylöspäin.

"Ihan kuin en tietäisi. Dobe."

Nousin ylös kantaen Narutoa sylissäni.

Huomasin olevani onnellisempi kuin pitkään aikaan.

Nyt olen varma.

Naruto on se oikea minulle.

Hymyilin itsekseni ja kaadoin Naruton sängylle.

Ennenkuin hyökkäsin hänen huultensa kimppuun, loin pienen säälivän katseen blondiin.

Olihan minulla joitain syitä sääliä Narutoa.

Hänellähän olisi aamulla helvetinmoinen päänsärky ja krapula.

Mutta vielä hänen päätään kipeämpi tulisi ehdottomasti olemaan hänen takamuksensa.