Pieni varoituksen sana ennen kuin aloitatte lukemisen. Nostan vähän panoksia, ja teksti on sen mukaista. En nyt puhu yaoista, ikävä kyllä, mutta sävy on tummempi ja tapahtumat menevät enemmän jännityken ja kauhun puolelle. Ikärajaksi sanoisin K-15.

***

Seuraavat viikot suorastaan liisivät ohitse ja ennenkuin Iruka edes huomasi, oli jo maaliskuu. Koulu oli vienyt häneltä lähes kaiken ajan, ja Kakashikin oli paljon poissa. Enimmäkseen tämä ravasi koulun ja kamppailulaji-leirin väliä. Kisat veivät hänet moniksi päiviksi pois Irukan luota, mutta iltaisin tuli usein piristävä tekstiviesti.

Toinen iloinen uutinen tuli Genmalta. Poika oli pysäyttänyt hänet tunnin jälkeen ja kertonut innoissaan, että hänen poikaystävänsä pääsisi sairaalasta parin päivän päästä.
”Sehän on hienoa!” Iruka ilahtui, yrittäen olla näyttämättä yllättyneeltä. Olihan hän jo saanut huomata, että Genma oli poikiin päin.
”Niin on! Luulin jo, etteivät he päästä häntä ikinä ulos! Olisin kohta marssinut sinne ja-” Genman vuodatus jäi kesken, kännykän soimisen takia. Iruka ehti jo toivoa, että Kakashi soittaisi kertoakseen kisojen päättymisestä. Ääni ei kuitenkaan kuulunut Irukan laukusta.
”Genma. Hei, beibi!” Genma vastasi eikä kenellekkään varmasti jäänyt epäselväksi, kuka soitti.
”Ei, en ole tunnilla... Mitä, nyt hetikö?!...Ei, ei, odota, minä tulen hakemaan!” Genma huusi niin, että puolet käytävällä olijoista säpsähtivät. Sitten hän heilautti kättään Irukalle, ja lähti juoksemaan alakertaan, puhelin yhä korvallaan.


Iruka alkoi tosiaan masentua Kakashin poissaolosta. Koulustressi oli alkanut helpottaa juuri nyt, kun Kakashi ei ollut paikalla. Vapaa-aikaa tuntui olevan aivan liikaa, ja yhä useammin Iruka huomasi vain ajattelevansa poikaystäväänsä. Ilman autoa hän ei voisi edes mennä katsomaan tämän kilpailuja. Kaiken lisäksi Irukalla oli outo tunne kaupungilla käydessä. Aivan kuin joku seuraisi ja vakoilisi häntä. Kuitenkaan hän ei koskaan nähnyt ketään. Niinpä hän ei poistunut opistolta enää lainkaan. Lopulta Izumo ja Kotetsu pakottivat Irukan mukaansa elokuviin.
”Nyt riittää tuo sisällä nyhjääminen! Kohta sinusta ei ole jäljellä kuin riutunut ranka!” Kotetsu pauhasi, kiskoen kirjaimellisesti Irukan ulos.
”Ei minulla ole aikaa elokuville!” Iruka yritti, vaikka se oli emävale. Todellisuudessa hänellä oli juuri nyt liikaa aikaa.
”Älä höpötä, sinulla on selvästi tylsää. Ystävinäsi meillä on velvollisuus tehdä asialle jotain”, Izumo naurahti. Mitäpä siihen olisi voinut sanoa? He kävelivät tuulisia katuja pitkin teatterille ja noutivat liput kassalta. Iruka yritti olla välittämättä inhottavasta tunteesta, että joku selvästi roikkui heidän kannoillaan. Hän ei maininnut ystävilleen mitään. Nämä pitäisivät häntä vain vainoharhaisena.

Pian Iruka huomasi jo istuvansa ystäviensä välissä, pimeässä salissa. Elokuva ei ollut hassumpi, jonkinlainen jännitys-komedia tyylinen. Juuri mitä Iruka oli kaivannutkin. Kakashi ei vilahtanut hänen mielessään koko puolenatoista tuntina, jonka elokuva kesti. Päästyään ulos tukkoisesta salista, he päättivät mennä vielä Kotetsun huoneeseen pienille jatkoille.

Monopolin pelaamisen ja pizzan syönnin välille mahtui myös muutama litra limonaadia, ja puoli kiloa karkkeja. Ilta venyi myöhään, mutta kenelläkään ei ollut varsinaista kiirettä eikä Genmaa näkynyt, joten he jatkoivat peliä huoletta. Myöhäisuutisissa kerrottiin uusimmat pörssikurssit, hiljattain tapetusta naisesta sekä esiteltiin uusi tutkimus ötököiden kommunikoinnista.
”Ahaa, Izumo! Osuit tontilleni, jossa on kaksi taloa. Alahan pulittaa vuokraa!” Kotetsu hykerteli, tietäen hyvin, että se pudottaisi Izumon pelistä. Irukallakaan ei ollut varaa suuriin sijoituksiin, joten peli olisi hänen.
”Enpäs! Laitoit ne talot siihen minun vuorollani!” Izumo huudahti. Kotetsu tuhahti, ja joi viimeiset tipat pullostaan.
”Entä sitten? Joudut silti maksamaan niistä vuokran.”
”Se on huijaamista! En maksa ylimääräisiä maksuja! Vai mitä, Iruka?” Izumo vetosi toiseen ystäväänsä, joka nyökkäsi hänelle. Kotetsu näytti heille kieltä, mutta antoi asian olla. Kyllä hän voittaisi joka tapauksessa.

Peli päättyi lopulta Kotetsun niukkaan voittoon, ja Iruka katsoi olevan jo korkea aika siirtyä nukkumaan. Hän ja Izumo lähtivät omiin huoneisiinsa, siivottuaan ensin Kotetsun huoneen ruuista, juomista ja muista roskista. Voittaja itse oli mennyt suihkuun eikä siis ollut ottanut osaa siivoukseen.
”Kotetsu huijaa taatusti jollain tavalla”, Izumo arveli, kun he astuivat käytävälle. Iruka hymähti väsyneesti. Hän oli hirveän väsynyt eikä jaksanut ajatella Kotetsun huijaamista.
”No, nähdään huomenna”, Izumo kääntyi toiseen siipeen vievälle käytävälle. Iruka heilautti kättään ja lähti laahustamaan kohti huonettaan. Kääntyessään kulmasta, hän törmäsi johonkin suureen ja kovaan.

”Anteeksi”, Iruka pyysi, tajuttuaan osuneensa ihmiseen. Toinen osapuoli naurahti äkisti. Iruka nosti katseensa ja huomasi katsovansa samaa miestä, johon hän oli törmännyt puistossa.
”Näköjään törmäämme aina kirjaimellisesti toisiimme”, mies hymyili, auttaessaan Irukan ylös.
”Niin kai. En uskonut tapaavani teitä uudestaan”, Iruka punastui omaa huolimattomuuttaan. Pitikin hänen törmätä uudestaan samaan mieheen. Mitähän tämä ajatteli hänestä?
”Olen koulun uusi talonmies”, mies selitti auliisti. Iruka nyökkäsi. Se selittikin kaiken.
”Toivottavasti viihdytte. Hyvää yötä”, Iruka sanoi kohteliaasti ja livahti huoneeseensa. Mies vilkutti hänelle ja katosi portaisiin. Päästyään sänkyynsä, Iruka nukahti välittömästi.


Seuraavana aamuna, Iruka heräsi ovensa hillittömään takomiseen. Leveästi haukotellen, hän raahautui ovelle. Toisella puolella seisoi Genma.
”Huomenta”, Iruka toivotti, yhä puoliunessa. Mitä asiaa Genmalla oli hänelle?
”Kuulitko uutiset?! Kävikö joku kertomassa sinulle?!” Genma tivasi heti. Iruka tuijotti häntä kummissaan. Genma ähkäisi ja alkoi selittää.
”Olethan kuullut niistä tapetuista naisista?”
Iruka nyökkäsi hämillään. Vasta eilenhän oli uutisissa ollut taas juttua uudesta uhrista.
”Poliisi epäilee, että heidät on tappanut yksi ja sama henkilö. Paikat, joissa heidät on tapettu, vaihtuvat, mutta tyyli on aina sama. Kaikilla uhreilla oli tummat hiukset ja tummahko iho, samanlainen kun sinulla!” Genman ääni alkoi nousta hysterian lukemiin. Iruka kadotti uneliaisuutensa heti. Mitä Genma yritti sanoa?
”Mitä yrität sanoa?” Iruka kysyi, työntäen oven kiinni Genman jäljessä. He siirtyivät sisemmälle huoneeseen.

”Yksi uhreista oli tästä koulusta. Se eilinen nainen”, Genma vastasi, katsoen Irukaa huolissaan.
”Et kai yritä sanoa, että minä voisin..? Miksi kukaan haluaisi -?” Iruka tiesi olevansa kalman kapea. Genma työnsi hänet sängylle istumaan. Hänen äänensä oli nyt huomattavasti rauhallisempi.
”Tiedän, ettei kenelläkään ole syytä inhota sinua, mutta kyse ei ole siitä. Poliisin mielestä kysessä on puhtaasti rotumurhaaja.”
”Miten tiedät tuon kaiken?” Iruka kysyi hetken päästä.
”Isäni on poliisi. Näin hänen kansiostaan tiedot. Halusin varoittaa sinua”, Genma vastasi. Iruka veti syvään henkeä ja alkoi hiljalleen rauhoittua.
”Mitä minun pitäisi tehdä?” hän kuiskasi. Genma huokasi.
”Älä liiku pimeällä ulkona. Vältä kujia, tai vastaavia hämäriä paikkoja.”
Iruka nyökkäsi ja nousi. Genma lähti kohti ovea.
”Älä murehdi liikoja, mutta ole varovainen”, poika pyysi ovelta. Iruka hymyili hiukan ja nyökkäsi. Ovi sulkeutui Genman jäljessä ja Iruka kaivoi puhelimensa esille. Äkkiä hänen outo tunteensa varjostajasta sai aivan uudet ulottuvuudet. Pelko alkoi tosissaan kasvaa hänen sisällään. Hänen oli pakko soittaa Kakashille, kuulla toisen ääni.


Kakashi oli juuri lähdössä lämmittelemään, kun hänen puhelimensa alkoi soida. Hieman yllättyneenä, hän otti sen käteensä. Yleensä kukaan ei soittanut näin aikaisin.
”Iruka?” hän luki näytöstä. Pieni huoli hiipi hänen mieleensä. Iruka ei soittanut hänelle kuin myöhään illalla, ettei häiritsisi harjoituksia tai kisoja. Nopeasti hän painoi vastaus-nappia.
”Kakashi?” Irukan ääni oli epävarma ja oudon kimeä.
”Olen täällä. Onko jotain sattunut?” Kakashi kysyi. Toisessa päässä oli hetken hiljaista.
”Iruka?” Kakashi yritti. Mitään ei kuulunut. Sitten Irukan itkuinen ääni palasi linjalle. Katkonaisesta puheesta Kakashi sai selville, mitä Genma oli Irukalle kertonut. Hän kuuli myös Irukan epäilyksestä, että häntä varjostettiin.

”Minua pelottaa”, Iruka tunnusti lopuksi. Kakashi puristi puhelintaan sellaisella voimalla, että vähänkin hennompi esine olisi murskautunut. Koko juttu saattoi tietysti olla vain huono pila, tai vainoharhaisuutta, mutta jos Iruka oli tarpeeksi peloissaan itkeäkseen, Kakashin olisi pakko mennä hänen luokseen. Miettimättä yhtään pidempään, hän nappasi matkalaukkunsa ja ryntäsi ulos huoneestaan.
”Iruka, kuuntele. Älä hätäile, pyydä joku ystäväsi vaikka sinne. Olen tulossa, mutta menee ainakin tunti, ennenkuin pääsen perille. Ymmärrätkö? Ole ihan rauhassa, olen kohta autolla”, Kakashi yritti pitää äänensä rauhallisena. Hän juoksi aulan ohi ja, kun vastaanoton neiti yritti kysyä, mihin hän oli menossa, Kakashi tyytyi huutamaan:
”Kotiin! Sano, etten pääse viimeisiin otteluihin!”
Nainen jäi tuijottamaan hänen jälkeensä, mutta kirjasi sentään äskeisen ylös ja kiirehti valmentajan luokse. Hän kertoi, että Hatake oli juuri juossut ulos, vaihtamatta edes tavallisiin vaatteisiin. Valkeassa, pyjamamaisessa asussa hän herättäisi varmasti hilpeyttä, kunnes joku tajuaisi mustan vyön merkityksen.

Kakashi ajoi varmasti yli nopeusrajoitusten, mutta onneksi kukaan ei pysäyttänyt häntä. Seuraukset olisivat olleet kohtalokkaat. Joutuessaan pysähtymään liikennevaloihin, hän soitti Asumalle. Parin soinnin jälkeen tämä vastasi.
”Hei, Kakashi. Luulin, että olit kisoissa -”, Asuma aloitti.
”Mene heti katsomaan Irukaa. Varmista, että hän on kunnossa”, Kakashi keskeytti.
”Iruka? Mitä ihmettä? Onko jotain sattunut?” Asuma ei tajunnut lainkaan, mistä oli kyse.
”Mene nyt vain käymään siellä. Selitän samalla”, Kakashi hoputti. Asuman kävellessä kohti asuntolaa, Kakashi selitti tilanteen.


Iruka teki, kuten Kakashi oli sanonut ja yritti soittaa ystävilleen. Kumpikaan ei vastannut, joten Iruka veti kengät jalkaansa ja lähti kohti Kotetsun huonetta. Hän pakotti itsensä rauhoittumaan, oli typerää säikkyä jokaista vastaantulijaa. Lähestyessään huonetta, Iruka kuuli äänen takanaan. Kääntyessään katsomaan, hän huomasi tutun talonmiehen.
”Hei. Kerrankin tapaamme törmäämättä”, mies hymyili. Iruka naurahti lievästi nolostuneena.
”Oikeastaan hyvä, että tapasimme. Minun pitäisi hakea uusi nyrkkelilysäkki liikuntavälinevarastosta, mutta tarvitsisin apua sen kantamisessa”, mies jatkoi. Tämä näytti selvästi nolostuneelta, joutuessaan pyytämään oppilasta apuun.
”Minä voin tulla”, Iruka lupasi. Ainakin hänellä olisi muuta ajateltavaa hetkeksi.

Asuma oli juuri juossut asuntolan pihalle, nähdessään Irukan kävelevän jonkun koulun henkilökunnan jäsenen kanssa. Kaksikko suuntasi kohti koulua. Asuma lähti perään, aikoen kysyä Irukalta tämän vointia. Seurattuaan heitä hetken, Asuma huomasi kaksikon suuntaavan kohti kellarikerrosta, jossa sijaitsivat liikuntasali, pukuhuoneet ja välinevarasto. Tietäen näyttävänsä hölmöltä vakoillessaan, hän kääntyi kannoillaan ja palasi ulos odottamaan Kakashia. Pian tuttu auto kaarsi parkkipaikalle ja Kakashi syöksyi ulos. Asuma heilautti hänelle kättään.
”Missä Iruka on?!” Kakashi tivasi, näyttäen lievästi kajahtaneelta asussaan.
”Meni auttamaan talonmiestä, tai jotain”, Asuma vastasi, sytyttäen samalla uuden tupakan. Kakashi rentoutui. Iruka oli siis kunnossa. Samassa Genma ryntäsi mielettömästi huutaen heidän luokseen.
”Se tappaja on tunnistettu!” hän huusi.

***

Tähän loppuun kysyisin jotain ihan asian vierestä. Eli, tietääkö kukaan sivustoa, mistä saisi ladattua Naruto-anime, joka toimisi Windows Movie Maker:llä? Pitäisi tehdä muutama KakaIru-video, mutta materiaali uupuu.