"....." puhe
'....' ajatus
-----------------
Keltahiuksinen poika istui sängyllään tyyny sylissään.

Häntä oli kielletty lähtemästä huoneestaan öisin. Ja hän noudatti sitä käskyä. Vaikka yö olikin houkuttava, oli hänen kuitenkin pysyttävä huoneessaan.

Suitsukkeen tuoksu leijaili huoneessa, kun kuun valo osui vaaleisiin kasvoihin.

Poika nosti kätensä kasvoilleen. Siteellä peitetty silmä oli vuotanut edellispäivänä verta. Hiukset olivat kasvaneet pituuttaan ja ylettyivät nyt melkein lanteille. Siniset silmät hakivat jotain tuttua. Ei mitään.

Poika oli saanut kuulla, että kolme jouninia ja koira oli saapunut illalla linnaan. Toivon hymy kävi huulilla.

"Etkö saa unta?" kuului silkkinen ääni huoneen toisesta päästä.
Pään pudistus.
Askeleet tulivat hänen luokseen ja pysähtyivät hänen viereensä. Kädet laskeutuivat hänen olkapäilleen. "Painaako jokin mieltäsi?" jälleen pään pudistus. "Vai niin." kädet painoivat pojan makaamaan ja ottivat hellästi tyynyn, jota poika oli hetki sitten pitänyt sylissään, ja laittoi sen pojan pään alle. Kädet peittelivät makaavan hahmon. "Yritä nukkua." pää nyökkäsi ja silmä sulkeutui.

Nainen, joka hetki sitten oli peitellyt pojan, katsoi nukkuvaa hahmoa hetken hellästi. Punaiset hiukset heilahtivat kun hän kääntyi ja käveli sängyn toiselle puollelle. Hän veti katoksen verhot kiinni ja käveli sen jälkeen taikaisin sinne mistä oli tullut.

Viininpunainen leninki nousi millin hänen istuutuessaan tuolille. Oranssit viirusilmät tuijottivat katossänkyä. Punaiset korvat värähtivät pojan ottaessa paremman asennon. Kahdeksan häntää laskeutuivat kauniisti naisen viereen ja yksi laskeutui hänen syliinsä. Punaiset huulet hymyilivät vinosti.

"Nuku hyvin, Uzumaki Naruto."
---

Sasuke juoksi ovelle ja avasi sen.

Hetki sitten kuuluva kirkuminen oli loppunut heti, kun Sasuke oli saanut laskettua jalkansa lattialle.

Oven takana ei ollut mitään. Vain kynttilän valo valaisi käytävää. Hän kuitenkin haistoi oudon hajun. Aivan kuin joku olisi kävellyt tästä suitsukkeiden kanssa.

Sasuke sulki hiljaa oven ja meni taisin sänkynsä luo.

'Tämä ei jää tähän. Sen minä vannon.'
----

Seuraavana aamuna Sasuke heräsi siihen, kun sade piiskasi ikkunaa. Ovelle koputettiin.
"Sasuke-san. Tuon teille aamiaista!" kuului hieman arka ääni.
"...."
"Tulen sisään!"
Ovi aukesi ja sisään tuli palvelustyttö. Eläimen korvia hänellä ei ollut, mutta outo aura hänen ympärillään oli. Sasuke ei vain saanut siitä selvää.

"Huomenta herra. Toivottavasti nukuitte hyvin?!" hymy kävi vihreähiuksisen tytön huulilla.

"....huomenta.." Sasuke mumisi. Äkkiä hän muisti öisen kirkumisen.
"Anteeksi," tyttö kääntyi kysyväilme kasvoillaan.
"mutta kuulitko yöllä kirkumista?!" tytön kasvoille nousi puna.
"Öh..kyllä herra.. Se olin  minä.. Olin viemässä lakanoita alas kellariin mankeloitavaksi ja sitten se ääliö ZaZa tuli ja usutti käärmeensä kimppuuni." Sasuke tuijotti tyttöä ihmeissään.
"Ai niin! Nimeni on Yumi! Olen sekä palvelustyttö, että ninja! Tai no..Ninja ja ninja.. Sotilas..Miten sen nyt ottaa.."

"Kuulin että olette Naruto-chanin ystävä!? Onko se totta!?" tyttö oli aika suulas.Naruton nimen mainitseminen sai Sasuken hätkähtämään.
"Tiedätkö jotain hänestä!?" Sasuke tarttui Yumia olkapäistä ja tuijotti vaativana tytön silmiä.
"Ky-kyllä..."
"Onko hän kunnossa!? Voiko hän hyvin!? Onko hän muuttunut!?" Yumi tuijotti ihmeissään Sasukea.
"Hä-hän voi ihan hyvin kai.. Kyllä, hän on muuttunut aika paljon sen jälkeen kun tuli tänne."
"Miten niin aika hyvin!?"
"Nokun, hän tuli juuri sodasta."
Sasuken kasvoille nousi epäuskoinen ilme.
"Siis-...mitä?!"

"Joikaisen Jinchuurikin, maahisen ja puolidemonin täytyy osallistua sotaan. Tiedätkö vampyyrit? Hyvä. Me olemme huonoissa väleissä heidän kanssaan ja he nostivat sodan, koska uskovat, että joku meistä on vienyt heiltä jotain."
"Mitä?"
"Tomaatin vampyyrien päällikön vaimon puutarhasta. Aika tyhmää vai mitä! No, joka tapauksessa 500 000 meistä lähti sotaan ja vain 100 palasi. Naruto-chan ei tullut, mutta vasta kuukauden kuluttua porteille tuli nainen viininpunaisessa leningissä  kantaen häntä. Luulimme hänen kuolleen. Moni oli jo ehtinyt kiintymään häneen. Mutta hän oli pahassa kunnossa. Oikea silmä oli verillä, vasen käsi oli poissa sijoiltaan ja hän oli muutenkin verinen. Autoimme naisen ja Naruto-chanin sisään. Nainen tuupertui heti kun Naruto-chan oli viety sairaalaosastolle. He asuvat nykyään täällä."

Yumi hengähti. Hän oli puhunut jo enemmän kuin yleensä. Sasuken kasvoilla loisti epäusko. "Naruto on siis...Hän.."
"Hän on nyt kunnossa. Häntä on vain kielletty poistumaan huoneestaan öisin."
"Kuka tämä nainen on?" Yumi mietti hetken.
"Hän taii sanoa olevansa..hmm..Naruto-chanin äiti."
"ÄITI!?"
___________________________________________________

Ja tähän on hyvä lopettaa! ^_._^ Nyt päästiin itse asiaan! Tämä jatkuu sitten aikanaan.
ZaZa on sitten sellanen puolidemoni et se on sukua myrkkykäärmeille. Mut ei sentään Orochimarulle! Ei Ei. Rakastuin Yumiin! <3