Shikamaru sekä Gaara heräsivät koko valkoisesta huoneesta. Ilma tuoksui hennosti vaniljalle, eivätkä pojat nähneet ikkunoita tai ovia missään.

”Gaara? Missä olemme? Mitä tapahtui?”

Shikamaru kysyi nousten samalla helmenkuultavalta sängyltä. Gaara pudisti päätään, hänen oli kylmä. Ennen ei hän ollut tuntenut mitään tällaista. Gaara tiesi, että Yashan sielu Shikamarun sisältä oli jo kuollut, mutta ei ollut varma olivatko he enää hengissä.
Shikamaru katsoi ympärilleen ja viimein kuiskasi hiljaa.

”Tämä on kuin unesta. Kuin kuoleman edeltävä hiljaisuus.”

Gaara käänsi nopeasti katseensa Shikamaruun, joka katsoi Gaaraa lämpimästi silmiin, vaikka näytti siltä kuin koko tämän ruumis olisi ollut jäässä.
Gaara puri huultaan ja hitaasti asteli Shikamarun luokse. Hellästi hän kietoi kätensä Shikamarun viilenevän ruumiin ympärille.

”Minä kuolen.. Vai mitä Gaara.?”

Shikamaru kuiskasi kysymyksensä, katsoen suoraan eteenpäin. Gaara pysyi pitkään paikallaan ja vain kuunteli yhä harvemmin lyövän sydämen ääniä.

”Anteeksi. Minä tapoin sinut.”

Shikamaru tunsi kuinka Gaaran ote hänestä tiukentui. Shikamarun kasvoille kohosi hymy.

”Älä nyt. Kaikkihan täältä loppujen lopuksi lähtee. Olisi ollut ongelmallista jäädä.”

Shikamaru astui askeleen taaksepäin ja Gaara ymmärsi, ettei poika enää halunnut jatkaa Konohassa. Hän kohotti kasvoilleen hymyn ja otti Shikamarun käden omaansa.

”Hyvästi.”

Gaara kuiskasi ja katsoi Shikamarua suoraan tämän mustiin silmiin. Yllättäen Shikamarun ruumis alkoi hälvetä läpikuultavammaksi, aina vain kunnes vain surunomaiset kasvot jäivät ilmaan hymyilemään aavemaisesti.

”Todellakin, se jota kohtaan tunnen jotain.. Olet sinä.”

Sen jälkeen Shikamarun ruumis ja olemus katosivat kokonaan. Kyyneleet silmissään Gaara vajosi polvilleen ja vielä tunsi Shikamarun käden viileyden omallaan. Hitaasti Gaara tunsi kuinka huone alkoi lämmetä ja toiselle seinälle ilmestyi kirkkaanpunainen ovi.
”Gaara! Älä kuole!”

Gaara kuuli nimeään huudettavan ja tunsi huutajan Nejiksi. Huuto kuului punaisen oven takaa, hetken kuluttua ilmestyi kahvakin oveen.

”Tehkää tietä!”

Gaara kuuli Sakuran äänen, hän kuuli Naruton, Leen, Kiban..
Hän kuuli kuinka jokainen heistä huusi hänen nimeään.

”Tulen teidän luoksenne.”

Gaara sanoi hiljaa ja pieni hymy kohosi hänen kasvoilleen. Vaivalla Gaara nousi seisomaan ja käveli punaisen huoneen eteen. Hetken epäröityään Gaara avasi oven keltaiseen valoon…

…ja avasi silmänsä vaaleasta huoneesta. Päät olivat kerääntyneet hänen ympärilleen ja suurin osa huokaisi helpotuksesta nähdessään Gaaran avaavan silmänsä.

”Luojan kiitos, olet hengissä.”

Sakura sanoi ja laski kätensä Gaaran vielä hieman viileälle otsalle. Gaara yritti hymyillä, mutta hänen ruumiinsa ei totellut käskyjä. Hän kuuli kuinka Sakura käski häntä oleman ihan rauhallisesti ja rentoutumaan. Gaara sulki uudelleen silmänsä ja tunsi kuinka Neji katsoi häntä huolissaan. Gaaraa väsytti. Väsytti enemmän kuin koskaan ennen. Oikeastaan, häntä ei ollut koskaan ennen väsyttänyt. Nopeasti Gaara räväytti silmänsä auki.

”D-d-demoni on..?”

Sakura nyökkäsi hymyileväisenä.

”Poistimme demonin Tsunade-saman ansiosta.”

Gaara käänsi katseensa pois Sakurasta. Demonin poistaminen on vaatinut aikaisemmin monia uhreja. Olikohan Shikamarukin toimittanut uhrin osaa nyt?

”Lähdetään ja annetaan Gaaran levätä rauhassa.”

Suurin osa ihmisistä lähti huoneesta ja vain Neji jäi Gaaran luokse istumaan ja silittämään tämän helmenvalkoista kättä.