Lee istui mietteliäänä sushi-ravintolassa ja siirteli raakoja kalamöykkyjään lautasen reunalta toiselle. Hän pohti Gaaran käytöstä heidän oikein onnistuneen harjoitteluottelunsa päätyttyä. Miksi tämä oli kieltäytynyt kutsusta tulla ruokaseuraksi? Etenkin Leen luvattua tarjotakin, yleensä sillä sai kenet hyvänsä mukaan. Sakura-san ainakin tuli, kun Lee lupasi tarjota, jos siis tytöllä ei ollut varsinaisesti mitään menoja. Se nyt ainakin todisti jotain, sillä tyttö tuntui jostain syystä hieman vaivaantuneelta hänen seurassaan. Ei niin, että Lee epäilisi sitä, etteikö Kaunis Sakura-san vielä vastaisi hänen tulisiin tunteisiinsa, mutta ainakin tämä oli vaikeasti tavoiteltava suurimman osan aikaa ja oli hankalaa saada tätä mukaan minnekään. Joten jos Sakura-san suostui johonkin, niin se oli aika lailla merkki siitä, että kuka hyvänsä suostuisi.

Kesken Leen aatosten sushi lipsahti hänen sormistaan ja lähti tippumaan kovaa vauhtia kohti lattiaa, yrittäen varastaa hänen huomionsa. Lentävän sushin nopeus ei kuitenkaan ollut mitään Rock Leen nopeuteen nähden, joten pian kyseinen ruokapala oli turvallisesti lautasen reunalla ja Lee takaisin aatoksissaan. Sushi oli kuitenkin jollain omituisella tavalla onnistunut tuomaan Leelle uuden ajattelutavan hänen kovasti miettimäänsä asiaan.

”Hmm…” Lee mutisi ja tökki hieman liiskaantunutta karkulaista etusormellaan. Ehkä Gaara vain oli erilainen kuin muut. Kovasti erilainen. Muttei tietenkään huonossa mielessä. Ehkä tämä oikeasti tarvitsi aikaa tottua Leehen ja ajatukseen siitä, että tämä tahtoi olla Gaaran ystävä. Nejilläkin oli mennyt aikansa, joskin tämä silti oli syönyt Leen kustannuksella monesti jo heidän kauniin ystävyytensä alkuvaiheessa. Mutta olihan Lee jo aiemmin todennut, että Gaara oli Nejiäkin sulkeutuneempi, joten ehkä se päti tässäkin asiassa. Tai pikemminkin etenkin tässä asiassa.

Ehkä Leen pitäisi edetä siis hitaammin kuin mitä hänen suunnitelmaansa oli kuulunut. Ehkä hänen pitäisi antaa epävarman Gaaran todella tottua hänen seuraansa ilman, että hän tyrkytti sitä enemmän kuin tarpeellista. Joten ehkä satunnaiset ottelut ja pienet juttutuokiot olisivat tarpeeksi näin aluksi. Sitten, kun Gaara tottuisi ajatukseen Leen seurasta, hän voisi kutsua tämän uudestaan ruokaseurakseen.

Asia kuulosti ja vaikutti aika monimutkaiselta ja hankalalta, mutta tosiasiassa se oli hyvin yksinkertaista. Sitä paitsi… se oli vain uusi Haaste Leelle! Yosh!

ooooo

Hiukan myöhemmin Lee käveli Konohan katuja pitkin tyypillisin joustavin askelin. Hän ei oikeastaan tiennyt mitä nyt tekisi, joten hän päätti mennä Tsunade-saman puheille kyselemään, josko hän saisi jonkin helpon tehtävän hoidettavakseen. Mikäli Hokage ei siis ollut kovin kiireinen, sillä jos tämä oli kiireinen, niin ei Lee häntä menisi häiritsemään omilla turhanpäiväisillä kyselyillään.

”Toivottavasti hän ei ole kiireinen”, Lee mutisi. Olisi ikävää jos Tsunade-sama olisi kiireinen, koska ensinnäkin Hokage inhosi kiireellisiä päiviä, sillä tämä oli enemmänkin lekottelijatyyppiä, vaikka eihän sekään huono asia ollut! Toiseksi Lee ei yhtään tiennyt mitä tekisi, jollei Tsunade-sama keksisi hänelle tekemistä. Vaikka voisihan hän tietenkin mennä treenaamaan…

”Lee!” kuului Tentenin iloinen ääni hänen takaansa. Lee pysähtyi ja kääntyi ympäri, jolloin näki ruskeahiuksisen tytön juoksevan hymy kasvoillaan hänen luokseen.

”Löysitkö Gaaran?” Tenten kysyi, vilkuillen hänen kasvojaan uteliaasti. Lee nyökkäsi iloisesti ja huomasi siinä samalla, että tytöllä oli käsissään pieni paketti. Hän oli juuri kysymäisillään asiasta, kun Tenten jatkoikin puhumista.

”Hienoa! No miten meni? Joko olette Gaaran kanssa ’ikuisia sydänystäviä’?” Tenten kysyi huvittuneella äänensävyllä. Lee ei oikein tiennyt mitä tuosta sävystä ajatella, joten hän sivuutti sen.

”Hyvin meni! Törmäsiin häneen eilen illalla ja saatoin hänet kotiinsa. Hän oli Tsunade-saman luona kysymässä tietä, koska Temari ja Kankurou olivat unohtaneet kertoa hänelle heidän osoitteensa! Olivatkohan hänen sisaruksensa olleet jotenkin kiireisiä, kun olivat unohtaneet Gaara-sanin? Aika ikävää sellainen…” Lee kertoi, miettien nyt tarkemmin heidän eilistä kohtaamistaan. Hänen pitäisi kyllä kysyä asiasta Gaaralta… Tai ei! Ehkä oli parempi jättää kysymättä, sillä Gaarahan saattaisi kiusaantua turhasta perhesuhteiden utelemisesta!

”Hieno homma”, Tenten sanoi epävarmasti, ilmeisesti itsekin miettien Temarin ja Kankuroun ikävää hetkellistä dementiaa.

”Törmäsin häneen myös tänään aamulla! Hän oli harjoittelukentällä, kun tulin sinne harjoittelemaan ja sitten me otimme pienen matsin! Älä muuten kerro siitä Tsunade-samalle, hän ei luultavasti pitäisi siitä”, Lee sanoi raapien nolona päätään. Tuntui väärältä salata asioita heidän hienolta Hokageltaan, mutta Lee piti tästä enemmän silloin, kun tämä ei ollut vihainen. Samoin hän piti jaloistaan enemmän ehjinä ja solmuttomina.

”Älä huoli Lee, en kerro”, Tenten sanoi naurahtaen heleästi. Leen mieliala parani heti takaisin normaalitasolle, jolloin hän myös muisti paketin, jota Tenten kantoi mukanaan.

”Tenten, mikä tuo paketti on?” Lee kysyi mietteliäänä ja osoitti sormellaan ruskeaan pakkauspaperiin kiedottua pientä kääröä Tentenin käsissä. Tyttö vilkaisi Leetä ja sen jälkeen pakettia.

”Vien tämän Nejille sairaalaan. Hän ei pääse sieltä ainakaan viikkoon pois, joten ajattelin piristää häntä hieman lahjalla”, Tenten sanoi iloisesti ja kohotti pakettia hitusen, näyttämättä kuitenkaan sen sisältöä. Lee virnisti leveästi.

”Hieno idea, Tenten! Voinko minä tulla mukaasi?” Lee kysyi ajatellen, että voisi yhtä hyvin häiritä Tsunade-samaa hieman myöhemminkin. Tenten nyökkäsi hymyillen.

ooooo

”Neji?” Tenten huikkasi kurkatessaan sisään Nejin sairaalahuoneen ovenraosta. Mustahiuksinen poika käänsi katseensa ovelle päin ja nyökkäsi, jolloin Tenten astui sisään ja veti Leen perässään.

”Huomenta, Neji!” Lee sanoi energisesti ja loikkasi Nejin sängyn viereen. Hän katseli tiimitoveriaan päästä varpaisiin. Ei tämä enää näyttänyt yhtään niin pahalta kuin edellisenä päivänä! Se tosin ei ollut kovin vaikeaa, sillä Neji oli ollut suunnilleen kuoleman kielissä silloin. Mutta Neji näytti varsin terveeltä jo nyt, etenkin tuo viimeksi mainittu seikka huomioon ottaen.

”Tenten, Lee”, Neji vastasi ja hymyili ihan hitusen. Hän kohottautui istumaan vuoteessaan ja värähti kivusta. Lee näki, että selvästi ainakin olkapään haava oli vielä aika arka. Pakkohan sen oli olla, sillä Neji ei aivan vähästä hätkähtänyt!

Tenten istuutui Nejin sängyn laidalle ja hymyili aurinkoisesti. Lee vilkaisi ympärilleen ja näki tuolin huoneen toisessa päässä. Hän asteli sen luokse ja kantoi sen sitten Nejin sängyn viereen samalle puolelle, millä Tenten istui. Hän asetti sen vähän matkan päähän sängystä ja istuutui siihen.

”Miten voit, Neji?” Lee kysyi vakavana. Hajamielisesti hän nyki vasemman jalkansa säärystintä ylemmäs samalla, kun katseli Nejiä ja Tenteniä. Neji tuhahti ja vilkaisi Leen jalkaa, nostaen samalla toista kulmaansa.

”Olosuhteisiin nähden hyvin. Ja sinuna en nykisi tuota säärystintä enää ylemmäs”, Neji vastasi sarkastisesti. Lee kuitenkin tiesi, että sarkasmin alle kätkeytyi itse asiassa huoli, mikä lämmitti Leen sydäntä. Vaikka Neji kuinka yritti esittää välinpitämätöntä, niin tästä silti huomasi, milloin tämä ei sitä itse asiassa ollut. Chuunin-kokeiden jälkeen sen huomasi entistä paremmin, sillä Neji tuntui piilottelevan sitä vähemmän. Ja se oli Naruto-kunin ansiota!

”Neji, minä toin sinulle jotain”, Tenten sanoi, naurahtaen vähän. Ilmiselvästi tyttö tiesi, missä mennään. Tietenkin tiesi! Tenten oli erittäin fiksu!

Neji käänsi katseensa Tentenin suuntaan kohottaen kysyvästi kulmakarvaansa. Tenten hykerteli ja ojensi tuomansa paketin Nejille, joka otti sen vastaan mitään sanomatta. Lee nojasi lähemmäs, sillä hän halusi nähdä, mitä Tenten oli hankkinut.

Neji avasi paketin, josta paljastui pitkä musta kangasnauha. Otsapannan nauha. Nejin huulet kaartuivat huvittuneeseen hymyyn.

”Kiitos, Tenten. Tulee tarpeeseen, Kidoumarulla oli nimittäin jotain minua, tai ainakin otsapantaani vastaan”, Neji sanoi ja päästi pienen naurahduksen karkaamaan huuliltaan. Lee räpäytti silmiään kummastuneena. Nyt oli jotain, mitä hän ei ihan ymmärtänyt. Neji selvästi huomasi tämän, sillä hän nyökkäsi sängyn vieressä olevan pöydän suuntaan. Lee käänsi katseensa ja huomasi pöydällä Nejin otsasuojuksen. Hän ojensi kätensä ja nosti esineen. Lee tarkasteli sitä ja huomasi, että metalliosassa oli vain muutamia ikäviä naarmuja, mutta kangasosa taas oli riekaleinen ja siinä oli veritahroja, jotka eivät olleet ilmeisesti lähteneet pesemälläkään.

Lee katseli esinettä vielä hetken aikaa, kunnes ojensi sen Nejille. Hyuuga laski käsissään olleen uuden nauhan sängylle ja otti otsapantansa vastaan. Hän näpersi hetken aikaa sen kanssa, kunnes sai vanhan kankaan irti ja laittoi uuden tilalle. Hän tarkasteli esinettä ja ojensi sen sitten Leelle, joka laski sen pöydälle.

”Kiitos”, Neji sanoi ja nyökkäsi, pyöritellen samalla vanhaa ja rispaantunutta nauhaa käsissään. Tenten hymyili ja otti nauhan pois Nejiltä, työntäen sen sitten taskuunsa.

”Ole hyvä”, tyttö sanoi naurahtaen. Lee ei voinut kuin hymyillä onnellisena. Oli se niin mukavaa, kun koko tiimi oli kunnossa ja he pystyivät olemaan toistensa seurassa, toistaiseksi ilman isompia murheita.

”Mitä teille kuuluu?” Neji kysyi hetkellisen hiljaisuuden jälkeen. Lee oli jo avata suunsa vastatakseen, mutta kääntyi sitten katsomaan Tenteniä, antaakseen tämän vastata ensin, jos tämä halusi. Tenten vain nyökkäsi Leelle, antaen tälle puheenvuoron.

”Hyvää! Arvaa mitä Neji! Minä tein eilen Päätöksen!” Lee kertoi innoissaan ja hymyili leveästi Nejin suuntaan. Hyuuga hymähti huvittuneesti.

”No minkä?” hän kysyi ja siirtyi takaisin makuulleen, ottaen mukavan asennon.

”Minä aion saada Gaara-sanista hyvän ystävän!” Lee julisti ja kohotti nyrkkinsä voitokkaasti ilmaan. Hän kuuli Tentenin hihittävän taustalla, muttei kiinnittänyt siihen huomiota. Sen sijaan hän katsoi odottavasti Nejiä.

Neji katsoi häntä hieman typertyneenä. Tämä räpäytti silmiään pari kertaa ja sitten virnisti hitusen pilkallisesti, mutta vain hitusen.

”Selvä. Onnea yritykselle. Mistä sinä yleensä keksit ryhtyä tuollaiseen?” tämä kysyi ja tuhahti. Leen virne vain leveni.

”Sinä et ole varmaan vielä kuullutkaan, mutta minä taistelin Gaara-sanin kanssa yhdessä Kimimaroa vastaan! Kimimaro oli siis Orochimarun kätyri, jolla oli verirajoite, joka…” Lee kertoi, huitoen villisti käsillään ilmaa koko kertomuksen ajan. Neji kuunteli kärsivällisesti Leen tarinaa ja nyökkäili aina välillä Leen mieliksi. Tenten kuunteli tarkkaavaisesti ja sopivissa kohdissa haukkoi henkeään tai kysyi, mitä sitten tapahtui, vaikka olikin kuullut kertomuksen jo kerran aikaisemmin.

”… ja niin minä päätin, että koska Gaara-san oli minulle avautunut taistelun päätyttyä, niin minä voisin kuunnella useamminkin ja olla hänen ystävänsä, joita hänellä ei taida liikaa ollakaan”, Lee sanoi, saaden lopulta päätettyä kertomuksensa. Hän virnuili iloisesti ja katsoi vuoroin Nejiä ja vuoroin Tenteniä.

”… Gaara ei tiedä tästä vielä?” Neji kysyi hetkellisen hiljaisuuden jälkeen. Lee avasi suunsa vastatakseen, mutta Tenten ehti ensin.

”Tietää tavallaan. Lee on jo pannut suunnitelmansa täytäntöön ja puhunut Gaaran kanssa! Hän saattoi tämän eilen kotiin Tsunade-saman luota ja tänään aamulla he ottivat harjoitusottelun!” Tenten kertoi jännittyneellä äänellä, ikään kuin he olisivat edelleen akatemialaisia ja kuiskisivat jonkun ihastuksesta. Neji nosti toista kulmakarvaansa.

”Ottelun? Lee, Tsunade-sama teloittaa sinut aamunkoitteessa, jos saa tietää”, Neji sanoi vakavana. Lee hihitti ja hänen poskilleen nousi puna, joka on tuttu näky pikkulapsilla, jotka tekevät jotain, mitä ei saisi tehdä ja ovat siitä lähinnä jännittyneitä ja innoissaan.

”No sittenhän hänelle ei parane kertoa, eikö niin?” Lee kysyi ja virnuili kuin salaliittolainen, tehden sitten patentoidun Hyvä Tyyppi-poseerauksen. Tenten hihitti jännittyneenä ja nosti peukalonsa ilmaan myöntymisen merkiksi. Molemmat katsoivat odottavasti Nejiä, joka katsoi vakavana takaisin, kunnes huokaisi ja päästi huuliltaan pienen alistuneen naurahduksen. Hän nosti katseensa ja hymyili vinosti heille, kunnes nosti peukalonsa ilmaan samalla tapaa kuin Tenten.

Lee oli niin onnellinen, että hänellä oli tällaisia ystäviä! Jonain päivänä, toivottavasti pian, hän tekisi tämän myös Gaaran kanssa!