”repliikki” ’ajatus’ **takauma**

                           seitsemäs luku

Iruka ajatteli Kakashin tarinaa. Se oli ollut koskettava. Iruka oli kertonut sinä iltana omasta lapsuudestaan. Hän oli kertonut esimerkiksi siitä, miten oli menettänyt vanhempansa ollessaan kymmenen. He olivat kuolleet ollessaan ystäviensä kanssa laivalla, kun merirosvot olivat vallanneet kyseisen laivan ja tappaneet kaikki ulkopuoliset. Toisin kuin Kakashi, Iruka ei kantanut kaunaa murhaajia kohtaan. Silti Irukan ja Kakashin välille oli muodostunut vankka yhteis-ymmärrys. Kakashikin oli alkanut käyttäytyä hiukan siveellisemmin, mutta ehdotteli Irukalle edelleen puuhaa lakanoiden välissä. Nämä ehdotukset Iruka sivuutti heittelemällä tyhjiä rommipulloja kohti Kakashia. (Tämä ei enää antanut hänen käyttää täynnä olevia, koska rommi oli niin kallista tavaraa.) Iruka oli alkanut tottua meri-elämään viimeisten kolmen päivän aikana. Hän oli ollut laivalla jo kuusi päivää.

Kakashi antoi tuulen tuivertaa hiuksiaan.
’Miten ihana ilma seilata merellä. Jos vain se typerä kompassi suostuisi toimimaan!’ Kakashi oli kyllä yrittänyt monesti, mutta kompassin neula pyöri vieläkin sekavasti.
”Kaunis ilma tänään”, Kakashin taakse ilmaantunut Iruka sanoi ja hymyili säteilevästi. Miten Kakashi rakastikaan tuota hymyä. Aina kun Iruka soi hänelle hymyn, Kakashin sydän heitti kuperkeikkaa. Vaikka Iruka oli alun perin ollut laivalla pelkkä orja, nyt hänestä oli tullut korvaamaton ihminen Kakashille. Ja myös orastavan rakkauden kohde. Tuon tiedon hän piti vielä sisällään, mutta kun oikea aika koittaisi, olisi Kakashin aika kertoa Irukalle todelliset tunteensa.
”Niin todellakin on”, Kuului Kakashin vastaus. Hän antoi Irukalle tutun yhden silmän hymynsä ja kääntyi takaisin merta kohti. (Iruka ja Kakashi sitten seisovat sellaisella korotetulla alueella, joka on siinä hyttien päällä. Siinä missä sijaitsee ruori.) Irukan sydän tanssi hänen rinnassaan. Kakashin yhden silmän hymy oli niin ihana. Iruka todella piti Kakashista, mutta ei ollut vielä valmis tunnustamaan tätä. He seisoivat hiljaa tuijottaen merelle.

Äkkiä hiljaisuuden rikkoi nopeiden askelten ääni. Ylös portaita pelmahtivat Gai ja Lee. Yllättyneinä Iruka ja Kakashi kääntyivät ympäri. Irukan silmät levisivät hämmästyksestä. Leellä oli päällään vaaleanpunainen putkilo-toppi ja verenpunaiset tangat. Gailla taas ei ollut kuin punaiset tangat.
’Lee siis ottaa mallia Gain pukeutumisesta alushousuja myöten’, Iruka katsoi miehiä ihmeissään. Kakashin ajatukset olivat vähän toisenlaiset ja hän ei edes enää katsonut mustahiuksia miehiä.
’Jos saisin Irukan pitämään tuollaisia tangoja…’ Kuola valui Kakashin suupielestä ja kasteli hänen maskinsa alaosan melkein kokonaan. Huomattuaan tämän, Kakashi kääntyi ja vaihtoi maskinsa.
”Mitä te oikein teette kannella noin vähissä pukeissa? Tehän vilustutte!” Iruka oli taas oma huolehtivainen itsensä.
”No, Lee lupasi pitää minulle pienen *Kröhöm* esityksen, mutta ei osaa päättää kumman asuista laittaisi päälleen”, Gai selitti ja osoitti Leen esille kaivamia asuja. Toinen esitti vihreää poliisi-asua ja toinen pupu-asua. Irukan silmät levisivät uudestaan.
’Minkälaisen esityksen Lee oikein mahtaa pitää?’ Katsoessaan pukuja Irukalta pääsi pieni epäuskoinen älähdys. Hän ei saanut sanaa suustaan, tuijotti vain epäuskoisena molempia asuja. Kakashi osoitti söpöä pupu-asua ja Gai nyökkäsi tyytyväisenä. Kakashi itse oli melkein saanut nenäverenvuodon ajatellessaan Irukaa kyseinen asu päällään.
’Ei, nyt kyllä ryhdistäydyt Kakashi!’ Hän torui itseään mielessään ja lähti alas portaita pitkin.

Iruka katsoi Kakashin menoa. Hetken aikaa hän oli menossa tämän perään, mutta päätti sittenkin jostain kumman syystä jäädä siihen katsomaan aavaa näkymää merelle.
’Täytyy myöntää, että merielämässä ei ole mitään valittamista’, Irukaa hymyilytti.

Naruto luuttusi kantta hiljaa hyräillen. Aurinko paahtoi, mutta Naruto ei välittänyt siitä. Kaikki oli niin hyvin. Sasuke oli tunnustanut rakkautensa häntä kohtaan edellisenä iltana. Naruto tunsi jälleen, kuinka hyvän olon aalto kulki hänen jokaisen solunsa läpi.
”Mikäs nyt noin hymyilyttää?” Naruton taakse hiipinyt Kakashi kysyi ja hymyili yhden silmän hymyään. (tolle on keksittävä joku lyhenne..y.s.y??) Naruto kääntyi ja kohtasi kapteeninsa kysyvän katseen. Hän punastui vähän. Pitäisikö kapteenille kertoa vai ei? Mitähän Sasuke tekisi tällaisessa tilanteessa?
”No, minä vain kun on niin kaunis sää ja kaikkea. Aurinko paistaa, linnut laulavat..” Naruto olisi jatkanut hölötystään varmaan iltaan asti, ellei Kakashi olisi keskeyttänyt.
”Älä hölötä! Täällä on ainoastaan lokkeja ja ne eivät kuule laula!” Aivan kuin hänen sanojensa vahvistamiseksi lokki rääkäisi korvia vihlovasti jossain yläilmoissa.
”Kerro nyt se oikea syy”, Kakashi vaati ja Narutolle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kertoa totuus.

** Naruto astui kannelle täysikuun valaistessa hänen kasvojaan. Hiljaa hän meni aivan laivan keulaan. Siellä Sasuke odotti häntä katsoen merelle.
”Täysikuu saa veden loistamaan aivan kuin se olisi täynnä pieniä timantteja”, Sasuke kääntyi Narutoon päin.
”Totta”, Nuorempi miehistä sanoi ja meni aivan Sasuken viereen.
”Sinulla oli minulle jotain asiaa”, Naruto sanoi ja käänsi kasvonsa Sasukeen päin. Tämä nyökkäsi.
”Niin. Ja se on tärkeää joten kuuntele”, Sasuke otti Naruton kädet omiinsa ja aloitti kertomaan, miten Naruto valaisi hänen ankeimmankin päivänsä. Hän kertoi miten paljon oli Narutosta pitänyt heti ensi näkemältä. Tämä kuunteli hiljaa kyynelten alkaessa valua poskia pitkin. Sasuke lopetti puheensa ja huomasi kyyneleen valumassa Naruton poskea pitkin.
”Mikä on? Miksi sinä itket? Sanoinko jatain hullua?” Paniikki hiipi Sasuken mieleen. Entäpä jos Naruto vihaisi häntä? Äkkiä Naruto kapsahti kiinni Sasuken kaulaan. Tämä yllättyi ja oli vähällä kaatua Naruton painosta.
”Kaikki on nyt paremmin kuin hyvin”, Naruton sanat syöpyivät Sasuken aivoihin hitaasti. Hän ei ollut uskoa kuulemaansa.
”Rakastan sinua Naruto”, Sasuken kuiskaus oli hiljaisempi kuin tuuli, mutta Naruto kuuli sen ja hymyili pienesti.
”Niin minäkin sinua”, toinen poika kuiskasi ja suuteli Sasukea lempeästi.**

”Ja me olemme nyt vähän niin kuin pari”, Naruton selitys oli imeytynyt Kakashin aivoihin. Juuri noin hänen pitäisi tehdä. Noin hän tunnustaisi rakkautensa Irukalle. Suunnitelma oli valmiina Kakashin aivoissa.
”Mitä mieltä te olette tästä kapteeni?” Kakashi säpsähti ajatuksistaan. Vaaleanpunainen pilvilinna romahti ja Kakashi tunsi vajoavansa takaisin maan pinnalle. Tai sanottaisiinko laivan kannelle? Joo niin on parempi.
”Loistavaa”, se oli ainoa asia minkä Kakashi sanoi ennen kuin poistui paikalta nopeasti. Naruto oli onnellinen. Nyt kaikki oli hyvin. Kapteeni oli hyväksynyt Sasuken ja hänen seurustelun.

Kakashi lähti iloisena uudesta suunnitelmastaan takaisin ruorin luo.
’Nyt pitää löytää Itachi, selvittää välit tämän kanssa ja sitten tunnustaa Irukalle mitä tunnen häntä kohtaan’, Kakashi nousi portaat ylös ja löysi etsimänsä.
”Sasuke sinulle olisi hiukan hommia!” Kakashi havahdutti mustahiuksisen pojan unelmoimasta ja repimästä kukalta terälehtiä. (Älkää kysykö mistä se sen oikein sai..)
”Niin kapteeni?” Sasuke tiputti kukan lopun mereen.
”Katso tätä kompassia. Se näyttää mitä haluat eniten tässä maailmassa”, Kakashi sanoi ja antoi Sasuken käteen vanhan, puisen kompassin. Tämä katsoi sitä ihmeissään. Miten joku näin mitättömän näköinen esine voisi näyttää mitä hän halusi?
”Avaa se ja sano minne se osoittaa”, Kakashin hoputuksen alaisena Sasuke avasi kompassin. Sen nuoli pyöri hetken, mutta asettui sitten osoittamaan hiukan länteen.
”No Sasuke, mitä sinä haluat eniten tässä maailmassa?” Kysymys oli helppo. Nyt kun Sasukella oli Naruto, hän halusi löytää veljensä ja tappaa hänet. Tai tapattaa kummin vain, kunhan hän vain heittäisi veivinsä.
”Haluan tappaa Itachin”, Kakashi hymyili. Pojan vahva ääni kertoi, että tämä puhui totta.
”Loistavaa. On siis aika lähteä etsimään. Miehet, tiukka käännös tyyrpuuriin!”(minä en sitten tiedä kummalla puolella on paapuuri ja kummalla tyyrpuuri, joten älkää valittako jos lännessä päin ei oo tyyrpuuri..) Kakashin huuto sai miehiin liikettä. Kaikki juoksivat kuka minnekin, mutta yksikään ei tarttunut ruoriin.
’Voi veljet. Itse se sitten täytyy tehdä’, Kakashi tarttui ruoriin.
”Minne ne olemme matkalla?” Pehmeä ääni kysyi kapteenin selän takaa. Iruka seisoi siellä kummastunut ilme kaivoillaan.
”Seikkailulle kultaseni”, Kakashi hymyili. Seikkailu oli vasta alkamassa, mutta Kakashi tiesi,että siitä tulisi unohtamaton.

Siinä. Taas tuli uppo outo luku…. ^^” Yrittäkää olla oksentamatta päälleni. *ottaa sateenvarjon varulta esille* Kommenttia kiitos^o^