**takauma**
”repliikki”
’ajatus’

                                  Kolmas luku

Kello soi koulun päättymisen merkiksi, jonka vaikutuksesta oppilaat ryntäsivät ulos kauniiseen säähän. Sasuke kuului noihin oppilaisiin, mutta hän kulki rauhallisesti miettien samalla Narutoa. Kun Sasuke oli ilmestynyt viimeiselle tunnille, hän olisi voinut vannoa, että Naruto näytti silminnähden helpottuneelta.
’Ei se niin voinut olla’, Sasuke ajatteli ja raapi päätään. Tämä alkoi käydä jo liian vaikeaksi. Hän ei voinut pitää tunneilla katsettaan erossa Narutosta ja ajatukset tuskin pysyivät kasassa kyseisen pojan lähettyvillä. Sasuke ei ollut tuntenut koskaan ennen näin syvää kiintymystä ketään kohtaan.
’Kaipa minä sitten tosiaan olen kiinnostunut pojista’, syvä huokaus karkasi pojan huulilta.

Naruto juoksi käytävää eteenpäin etsien katseellaan Sasukea. Hän oli saanut tehtäväksi tehdä tämän kanssa ryhmätyö, mutta toinen oli kadonnut kellon soitua jäljettömiin. Siispä he eivät olleet voineet sopia miten tekisivät ryhmätyön.
’Minne se tyyppi on voinut kadota? Maako sen nieli?’, Naruto juoksi eteenpäin puuskuttaen. Pari tyttöä huusi vihaisena hänen peräänsä, Narutolla ei ollut aikaa jäädä pyytelemään anteeksi ryntäilyään. Viimein hän erotti tutun pojan aivan koulun portin luota.
”Sasukee!” blondi huusi minkä kurkusta lähti. Mustahiuksinen poika jatkoi kävelyään, aivan kuin ei olisi edes kuullut nimeään huudettavan. Naruto rypisti otsaansa loukkaantuneena ja jatkoi juoksemista.

Sasuke oli uppoutunut ajattelemaan Narutoa, poika oli tullut vasta tänään ja jättänyt jo lähtemättömän muistikuvan Sasuken mieleen.
’Uskomaton tyyppi’, virne valaisi pojan kasvoja. Niin, Naruto tosiaan oli uskomattoman ihana.

Äkkiä Sasuke tunsi käden olkapäällään. Joku puuskutti hänen takanaan. Sasuke kääntyi katsomaan ja näki hikisen blondin tuijottavan häntä murhanhimoisesti. Sasuke tuijotti ihmeissään takaisin. Naruto vetäisi terävästi henkeä ja valmistautui puhumaan suunsa puhtaaksi.
”Miksi sinä oikein karkasit tuolla tavalla viimeiseltä tunnilta? Meille annettiin tehtävä, ryhmätyö ja ryhmätyöt tehdään ryhmässä! Ja miten luulet meidän toimivan ryhmässä, jos sinä lähdet tuolla tavalla karkuun?” Naruto vaahtosi ja Sasuke kuunteli silmät selällään. Hän oli unohtanut koko ryhmätyön.
’Ei ihme että hän on noin raivona’, Sasuke tunsi, kuinka puna kohosi hänen kasvoilleen. Nolona hän alkoi pyydellä anteeksi käytöstään. Naruto tuijotti poikaa edelleen hyvin vihaisesti, mutta huomattuaan punan tämän poskilla hän alkoi sulaa.
”No, kunhan nyt sovitaan missä ja miten tehdään ryhmätyö”, Sasuke nosti katseensa kengistään ja katsoi suoraan Naruton hymyileviin kasvoihin.

Pojat lähtivät kävelemään yhdessä katua pitkin ja juttelivat ryhmätyön aiheesta. Se oli sademetsä. (parempaakaan en keksinyt) Heidän piti esitellä kaksi metsässä elävistä eläimistä, sekä kertoa sademetsän kasveista ja ilmastosta. Aihe oli kummankin pojan mielestä tylsä, mutta minkäs he asialle mahtoivat? Alistuneina kohtaloonsa, he suuntasivat askeleensa kohti Konohan kirjastoa.

Iruka selaili papereita pöytänsä ääressä.
’Kylläpä koulun oppilaille onkin sattunut paljon jo ensimmäisenä päivänä’, Irukan hymähti hiljaa. Melkein kaikki tapaukset olivat nenäverenvuotoja. Lisäksi oli yksi portaissa kaatuminen, kaksi palovammaa ja kaiken huipuksi kolme nilkan venähdystä.
”Sinulla oli tänään kiireinen päivä”, Iruka hätkähti ja kääntyi ympäri. Kakashi oli jotenkin onnistunut hiipimään hänen taakseen kantaen suurta kukkakimppua kädessään. Kimpussa oli orvokkeja, Irukan suosikki kukkia. Kakashi astui muutaman askeleen eteenpäin.
”Onko jotain sattunut, kun kerta tulet tänne?” Iruka yritti säilyttää ammattimaisen äänensävynsä, mutta se oli vaikeaa, sillä Kakashi oli hänen edessään ja pyyhkäisi muutaman hiussuortuvan Irukan kasvoilta. Sairaanhoitajamme punastui hiusjuurtaan myöten ja alkoi liikuttaa huuliaan, mutta niiden välistä ei kuulunut mitään.
”Noh noh kultaseni. Älä rasita suloisia huuliasi aukomalla niitä tyhjään”, Kakashin ääni oli käheän seksikäs. Iruka sulki salaman nopeasti suunsa ja katseli epäröiden ympärilleen.
’Olemme yksin koululla. Kakashi on irstas ja laatikossa on rauhoittavia, pitäisikö ottaa yksi? Alan hermostua. Ei, on parempi että pysyn täysin järjissäni, ties mitä Kakashi tekee jos en ole täysissä voimissani. Paitsi että hän saattaa tehdä saman vaikka järjissäni olisinkin…’, Irukan ajatukset juoksivat ja hän alkoi tuntea lievää ahdistusta sensein tuijottaessa häntä ahnaasti.
”Nämä kukat ovat sinulle”, Kakashi sanoi teennäisen ujosti ja ojensi orvokki-kimpun Irukalle mahdollisimman söpöä esittäen. Nuorempi mies otti kukat vastaan ja nuuhkaisi niitä. Kakashin suupielestä alkoi valua kuolaa. Nopealla liikkeellä hän pyyhkäisi sen pois virnistäen. (huom. Kaksu ei pidä maskia tavatessaan Irukan. Toisin sanoen hän on aina valmiina toimintaan^^”)
’Pitänee pitää ajatukset kurissa’, Kakashi ajatteli ja katsoi Irukaa. Tämä oli hakenut maljakon kaapista ja laittoi kukat nyt työpöydälleen.
”Ne ovat todella kauniita, kiitos Kakashi”, Iruka hymyili valloittavaa hymyään. Kakashi tunsi kuinka sydän tanssi hänen rinnassaan heitellen kärrynpyöriä.
”Eivät ne ole yhtä kauniita kuin sinä, rakas”, Kakashi lisäsi viimeisen sanan hiljaa ja käheästi. Irukan posket alkoivat punoittaa ja hän aukoi huuliaan taas turhaan. Tällä kertaa Kakashi nosti sormensa ja laittoi sen nuoremman miehen huulille. Irukan hätkähti ja punastui entistä syvemmin. Kakashin huulien välistä kuului matala ”Shh..” Se sai Irukan entistä punaisemmaksi.
’Miksi minä en vain voi olla punastelematta?’ nuorempi mies ajatteli ja huomasi Kakashin katselevan häntä huvittuneena.
’Vai on tämä sinun mielestäsi hauskaa.. Odota vain’, Irukan mieleen alkoi hiipiä ärtymys ja hän ojensi kätensä silittääkseen sensein poskea. Kyseinen herra hätkähti ja muuttui punaiseksi. Nyt oli Irukan vuoro nauttia tilanteesta. Miehen suu levisi pieneen virneeseen (omg! Mä teen Irukasta pahan!) tämän katsellessa senseitä, joka ei ilmeisesti tiennyt mitä tehdä. Samassa ovi kävi ja Genma astui sisään. Huomattuaan miehet hän alkoi takellella.
”Iruka, sinun pitäisi tulla opettajien huoneeseen, jos ehdit”, miehen kasvot punoittivat ja hän viittoi kohti ovea. Iruka lopetti Kakashin posken silittelyn ja lähti Genman mukaan. Kakashi jäi seisomaan avuttomana paikalleen. Taas hän oli mokannut parhaan mahdollisen tilaisuuden.  

Siinä he seisoivat hiljaa katsellen toisiaan ja lukuisia hyllyjä. Sasuke suuntasi askeleensa kohti yhtä hyllyä ja otti sieltä pari kirjaa. Naruto teki samoin ja he lähtivät pöydän ääreen kirjoja kanniskellen.
”Aivan liikaa tietoa sademetsästä”, Naruto huokaisi ja alkoi selata yhtä kirjoista. Sasuke tyytyi nyökkäämään.

Kului pari tuntia, pojilla oli kasassa muutama tiedonmurunen. Siitä oli ihan hyvä aloittaa, mutta esitelmään se ei todellakaan riittänyt.
”Äh.. Mennään nettiin ja etsitään loput tiedoista sieltä”, blondi valitti ja osoitti koneita. Sasuke käänsi katseensa ja etsi vapaata konetta. Heidän saapuessaan kaikki olivat olleet varattuja. Äkkiä Naruto hihkaisi korvia vihlovasti ja osoitti nurkkaa. Siellä lepäsi vapaa kone aivan kuin odottaen heitä. Sasuke piteli korviaan ja irvisti. Naruton ääni oli kyllä aika erikoinen. Kyseinen poika oli punastunut huomattuaan kirjastonhoitajan katseen. Tämä tuijotti blondia jäätävästi. Katse sai Naruton painumaan mahdollisimman pieneksi pöydän alle. Sasuke virnuili vieressä ja pudisteli päätään.
”Tiedätkö Naruto, tuolla äänellä sinun kannattaisi pyrkiä Idolssiin”, hän sanoi pidätellen naurua. Naruto oli kohoamassa pöydän alta ja mulkaisi toista poikaa murhaavasti. Tämä piteli kättään suun edessä ja viittoi konetta kohti. Naruto huokasi ja nousi haparoiden seisomaan vilkuillen näkyikö kirjastonhoitajaa. Blondin onneksi kyseinen henkilö oli syventynyt karjumaan kahdelle tytölle, jotka olivat kikattaneet liian kovaan ääneen.

Pojat hiipivät vapaan koneen luo, mutta juuri kun Sasuke oli istumassa tietokoneen ääreen, Sai ilmaantui paikalle ja valtasi koneen. Sasuke katsoi toista vihan ja järkytyksen sekaisin tuntein. Sai hymyili hurmaavasti takaisin.
”Taisin ehtiä ennen sinua”, kommentti sai Sasuken naaman vaihtamaan väriä.
”No mutta, punainen naama käy sinulle ihmeen hyvin rakas ystävä”, nyt Sai oli mennyt liian pitkälle. Sasuke oli juuri avaamassa suutaan, kun Naruto astui tämän eteen kädet lanteilla.
”Me olimme tässä ensin, sinä vähä-älyinen ameba”, blondi tuijotti Saita murhaavasti. (Naruto tuijottaa kaikkia murhaavasti^^”) Tämä näytti vasta huomanneen toisen läsnäolon ja tuijotti nyt Narutoa suu auki. Hetken tuijottamisen jälkeen Sain suu vääntyi hymyyn.
”Mutta kultaseni, olisit heti sanonut että haluat koneelle”, hän sanoi ja nousi tuolista. Naruto katsoi Saita kummissaan.
’Kultaseni? Ei kai tuo tyyppi kuvittele niin suuria itsestään?’ blondi istui tuolille ja Sai häipyi(läpsäisten ensin Narutoa takapuoleen) takavasemmalle, pois Sasuken pistävien silmien edestä.
”On tuollakin otsaa”, Sasuke mutisi ja otti itselleen tuolin. Naruto vilkaisi kaveriaan huvittuneena ja alkoi näppäillä Googleen hakusanaksi sademetsä.
”Ettet vaan olisi mustasukkainen Saille?” blondi heitti kysymyksen leikillään, mutta hänen yllätyksekseen Sasuke meni ihmeen vakavaksi. Naruto katsoi toista ihmeissään ja lopetti sivujen selailemisen.
”Mikä tuli? Sanoinko jotain pahaa?” blondi kysyi varovasti. Sasuke pudisti päätään, mutta pysyi edelleen hiljaa.
’Olenko minä mustasukkainen? Taidan minä vähän olla’, satakunta kysymystä pyöri Sasuken mielessä.
”Aloitetaan nyt se esitelmä”, Sasuke sanoi rykäisten naama lievästi punaisena. Naruto katsoi toista hiukan ihmeissään, mutta ei sanonut mitään. Heidän oli saatava esitelmä valmiiksi

Tässäpä tämä tältä erää^^ Seuraava osa valmistuu joskus... Sitä odotellessa kommentoikaa ja nauttikaa kesästä! *heittää karkkia*