Elämää Konohan yläasteella Neljäs luku - ABeKoBe
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
8
Katsottu 1576 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 1576 sanaa, 9512 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2007-07-03 12:45:36
Täällä taas^o^ Tässä osassa Naruto kärsii päänsärystä (syy selviää kun luette) ja kakairua myös luvassa^^ Lukekaa ja kommentoikaa<3
Arvostelu
8
Katsottu 1576 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
”repliikki”
’ajatus’
**takauma**
Neljäs luku
Iruka käveli pitkin koulun käytävää hyräillen aamulla radiosta soinutta kappaletta.
Aina kun sut nään, kääntyy mun pää.
Tuijotan sua pitkään, en päästä hetkeksikään.
Rakastan sua, vannon sen, läpi elämän sua tarvitsen.
Älä koskaan lähde pois, pysy aina luonani mun.
Muuten sydämeeni tyhjä paikka jää, ja kärsin aina ikävää.
Siis luokseni jää, tänne syliini mun.
Lupaan, olen aina sun.
Ole sinäkin aina mun.
Irukan hyräily keskeytyi, kun käsi yllättäen tarttui häntä olkapäästä.
”Kaunis laulu, keksitkö sen ihan itse?” äänessä oli naurua joka sai nuorukaisen punastumaan. Kakashi hymyili yhden silmän hymyään. Maski peitti yli puolet kasvoista, mutta naamion takaa saattoi erottaa pienen hymyn. Iruka hymyili takaisin ja sai Kakashin sydämen läpättämään.
”En sentään, kuulin sen radiosta tänä aamuna”, hän sanoi ja lähti kävelemään käytävää eteenpäin Kakashin jäädessä taakse. Tämä hymyili.
’Iruka on aina niin hyvällä tuulella, satoi tai paistoi”, hymy syveni ja hän lähti Irukan perään hyväntuulisesti vihellellen.
Samaan aikaan muuan blondi yhdeksäsluokkalainen käveli katua pitkin kohti Konohan yläastetta. Pojan toinen päivä kyseisessä laitoksessa oli alkamassa hyvin. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat.
’Miten ihana sää, tekee mieli laulaa jotain’, virne levisi pojan kasvoille, kun tämä tarkisti, ettei kukaan vain ollut kuulemassa.
Katson taivaalle, siellä linnun nään, tunnen pientä ikävää.
Lintu kuin sinä, ajattelen, kyyneleen silmäkulmastani pyyhkäisen.
Lensit pois, kohti etelää.
Minä kaipuuseen kuolen, tunnen niin suurta ikävää.
Tule takaisin, pyydän niin.
Iltaisin nukahdan kyyneliin.
Aamuisin herään, ikävöin.
Sasuke seurasi sivusta Naruton laulua, pojalla oli lahjoja. Laulu oli kaunista, mutta samalla hiukan surullista. Linnut säestivät hiljaa taustalla.
”Mikä bändi”, Sasuke naurahti hiljaa ja alkoi siirtyä hitaasti Naruton taakse. Tämä jatkoi laulamista huomaamatta, että mustahiuksinen poika lähestyi häntä. Äkkiä blondia tartuttiin takaapäin vyötäröltä ja tämä kiljaisi vertahyytävästi, kunnes joku laittoi käden hänen suunsa eteen.
”Hiljaa taukki, ennen kuin herätät koko kadun!” Sasuke mutisi hampaidensa välistä ja päästi pojan otteestaan. Tämä oli lehahtanut tulipunaiseksi ja muuan vanha nainen oli tullut pihalle asunnostaan.
”Mitä sinä pentu luulet huutavasi seitsemältä aamulla?!” Naruto sopersi anteeksipyynnön ja nainen heristi nyrkkiään painuessaan takaisin sisälle mutisten jotain hävyttömästä nuorisosta.
Nyt oli Naruton vuoro huutaa Sasukelle, joka virnuili pojan vieressä.
”Mitä sinä luulet tekeväsi? Säikytit paskat ulos minusta idiootti!” Sasuke seurasi pojan huutamista hymyssä suin. Blondi oli söpö suuttuessaan. Yllättäen jostain lensi maljakko, joka osui Narutoa suoraan takaraivoon pirstoutuen sadoiksi sirpaleiksi. Sama iäkäs rouvashenkilö oli tullut ikkunaan ja heristi keskisormeaan uhkaavasti poikien suuntaan.
”Eikö se sana kuulu?” Sasuke ei kuunnellut naisen vaahtoamista vaan riensi ottamaan vastaan Naruton, joka oli pyörtynyt maljakon osuessa.
Nainen oli sulkenut ikkunan, näköjään tyytyväisenä huutojen loputtua.
Sasuke kannatteli Narutoa käsivarsillaan. Tarkistettuaan pojan takaraivon, jossa oli pienoinen kuhmu, Sasuke oli ottanut Naruton syliinsä ja lähtenyt kuljettamaan tätä koulua kohti.
’Onneksi ei ole enää kovin pitkä matka, Iruka osaa kyllä hoitaa Naruton kuntoon’, Sasuke ajatteli puuskuttaen hikisenä katua eteenpäin.
Lopulta koulurakennus näkyi mäen takaa, ja Sasuke pystyi huokaisemaan helpotuksesta.
”Kerro mitä tapahtui”, Iruka pyysi asettaessaan Naruton pään alle jääpussia. Sasuke kertoi. Hän kertoi miten vanha nainen oli huutanut Narutolle ja kun tämä ei ollut lopettanut meluamista, hän sai maljakosta.
”Ja tässä sitä sitten ollaan”, Sasuke huokasi. Äkkiä ovelta kuului naurua. Kakashi nojasi ovenpieleen pidellen vatsaansa.
”Mikä on noin hauskaa?” Iruka kysyi jäätävästi ja risti kätensä rinnan päälle. Kakashi veti henkeä ja pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan.
”Tarina oli niin huvittava. Naruto saa maljakosta koska laulaa jotain outoa viisua? Älä naurata” Kakashi tyrskähti ja Irukan jäätävä ilme syveni.
”Siinä ei ole mitään hauskaa, sitä paitsi ei hän laulunsa takia maljakosta saanut, vai mitä Sasuke?” hoitaja jupisi ja käänsi katseensa Sasukeen. Tämä yllättyi äkkinäisestä huomiosta ja nyökkäsi epävarmana.
”Niin, minä satuin säikäyttämään hänet ja hän kiljaisi ja sitten huusi minulle. Sen takia maljakko heitettiin hänen päähänsä”, Kakashi repeisi uudelleen. Irukan ilmeen huomatessaan hän kuitenkin vakavoitui ja oikoi nolona solmiotaan.
”Niin, kröhöm, minulla on töitä”, tämän sanottuaan mies poistui pakalta Irukan kylmän katseen saattelemana.
”Tuo mies ei tiedä milloin lopettaa”, hän huokasi pudistellen päätään.
Naruto vinkaisi hiljaa ja Sasuke kääntyi katsomaan häntä. Iruka teki samoin.
”No tulithan sinä tajuihisi”, Sasuke hymähti pehmeästi. Naruto yritti hymyillä takaisin, mutta sai kasvoilleen vain jonkinnäköisen irvistyksen. Iruka rupesi kyselemään kaikkea tavallista kuten, sattuuko päähän? Oksettaako? Tahdotko juotavaa? Naruto pudisti päätään väsyneesti.
”No siinä tapauksessa jätän sinut vähäksi aikaa Sasuken hoiviin, minun pitää käydä lisää aspiriinia apteekista. Voin kai luottaa sinuun?” Iruka ilmoitti kääntyen Sasuken puoleen. Tämä nyökkäsi ja istui sängyn reunalle.
Iruka käveli ulkona ihanassa säässä. Hän tiesi että Sasuke oli luotettava nuori mies. Hän pystyi siis jättämään Naruton tämän vastuulle levollisin mielin. Äkkiä brunetti kuuli nopeita askelia takaansa. Kakashi hölkkäsi häntä kohti. Iruka hämmästyi ja pysähtyi odottamaan senseitä.
”Eikös sinulle pitänyt olla töitä?” brunetti kysyi huvittuneena. Kakashi punastui hieman ja haroi sekaista tukkaansa.
”Niin, joo.. mutta mikään työ ei ole niin tärkeä kuin sinä olet”, nyt oli Irukan vuoro punastua ja hän alkoi tuijotella varpaitaan. Kakashi kietoi kätensä miehen ympärille ja halasi tätä. Iruka häkeltyi äkkinäisestä hellyydenosoituksesta.
”Kakashi, meitä katsotaan”, hän mutisi nolona ja yritti irrottaa miehen itsestään, mutta tällä ei ollut aikomustakaan liikahtaa.
”Minä niin rakastan sinua Iruka”, kuiskaus oli hiljaisempi kuin tuuli, mutta silti se kosketti Irukaa syvältä sydämestä. Hän irrottautui Kakashin otteesta, mutta jäi silti lähelle tätä. Mies hymyili ja odotti Irukan vastausta. Äkkiä brunetti nojasi eteenpäin ja painoi suukon miehen huulille. Tämä häkeltyi hetkeksi, mutta keksi sitten sulkea Irukan syliinsä. Tämä ei enää välittänyt ihmisten katseista, antoi katsoa jos ei olut parempaa tekemistä. Tärkeää oli vain se, että Kakashi oli siinä.
”Minäkin rakastan sinua Kakashi”, Iruka kuiskasi ja halasi Kakashia lujempaa.
Samoihin aikoihin Naruton päänsärky oli lakannut ja tämä puheli niitä näitä Sasuken kanssa. He Kertoivat toisilleen asioita elämästään ja nauroivat Naruton toilailuille.
”..ja sitten kompastuin ja kakku lensi käsistäni suoraan tätini päähän, kaiken lisäksi hän astui sen jälkeen koiran oksennukseen ja kaatui suoraan lasten uima-altaaseen”, Naruto päätti tarinansa hyväntuuliseen nauruun. Sasuke nauroi hänen vieressään ja piteli vatsaansa.
”Minä sitten pidän sinusta”, Naruto lopetti nauramisen ja katsoi Sasukea. Tämä oli juuri tajunnut mitä oli lipasauttanut ja laittoi käden suunsa eteen.
’Olenko minä ihan idiootti?’ toruminen Sasuken pään sisällä jatkui, kunnes Naruto kohottautui istumaan.
”Ystävänä vai enemmän kuin ystävänä?” hän kuiskasi ja laski punaisen naamansa alas. Sasuke mietti hetken.
”Ystävänä tietysti, mitä sinä oikein kuvittelit?” hän lopulta sanoi, mutta valehteli itselleen ja Narutolle surkeasti. Kyseinen blondi kohotti katseensa ja ei kai vaan? Ei, Sasuken täytyi kuvitella. Aivan kuin pojan kasvoilla olisi pettynyt ilme. Pian Naruto hymyili ja tökkäsi Sasukea olkapäähän.
”En minä mitään kuvittele, kunhan kysyin”, Sasukekin hymyili. Vaikka hänestä ja Narutosta ei koskaan tulisikaan mitään, ainakin he voisivat olla ystäviä. Sitten kello soi välitunnin merkiksi.
”No, ainakin vältyttiin takiasi ensimmäiseltä tunnilta”, Sasuke hymyili pehmeästi ja Naruto vastasi hymyyn. Ehkä tämä oli jonkin muunkin kuin ystävyyden alku, kauniin poikarakkauden alku.
Siinä se tältä erää. Kommenttia tulemaan, en kirjoita muuten jatkoa!!! *heittää karkkia* Siitä on tulossa jokin tapa^^”
’ajatus’
**takauma**
Neljäs luku
Iruka käveli pitkin koulun käytävää hyräillen aamulla radiosta soinutta kappaletta.
Aina kun sut nään, kääntyy mun pää.
Tuijotan sua pitkään, en päästä hetkeksikään.
Rakastan sua, vannon sen, läpi elämän sua tarvitsen.
Älä koskaan lähde pois, pysy aina luonani mun.
Muuten sydämeeni tyhjä paikka jää, ja kärsin aina ikävää.
Siis luokseni jää, tänne syliini mun.
Lupaan, olen aina sun.
Ole sinäkin aina mun.
Irukan hyräily keskeytyi, kun käsi yllättäen tarttui häntä olkapäästä.
”Kaunis laulu, keksitkö sen ihan itse?” äänessä oli naurua joka sai nuorukaisen punastumaan. Kakashi hymyili yhden silmän hymyään. Maski peitti yli puolet kasvoista, mutta naamion takaa saattoi erottaa pienen hymyn. Iruka hymyili takaisin ja sai Kakashin sydämen läpättämään.
”En sentään, kuulin sen radiosta tänä aamuna”, hän sanoi ja lähti kävelemään käytävää eteenpäin Kakashin jäädessä taakse. Tämä hymyili.
’Iruka on aina niin hyvällä tuulella, satoi tai paistoi”, hymy syveni ja hän lähti Irukan perään hyväntuulisesti vihellellen.
Samaan aikaan muuan blondi yhdeksäsluokkalainen käveli katua pitkin kohti Konohan yläastetta. Pojan toinen päivä kyseisessä laitoksessa oli alkamassa hyvin. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat.
’Miten ihana sää, tekee mieli laulaa jotain’, virne levisi pojan kasvoille, kun tämä tarkisti, ettei kukaan vain ollut kuulemassa.
Katson taivaalle, siellä linnun nään, tunnen pientä ikävää.
Lintu kuin sinä, ajattelen, kyyneleen silmäkulmastani pyyhkäisen.
Lensit pois, kohti etelää.
Minä kaipuuseen kuolen, tunnen niin suurta ikävää.
Tule takaisin, pyydän niin.
Iltaisin nukahdan kyyneliin.
Aamuisin herään, ikävöin.
Sasuke seurasi sivusta Naruton laulua, pojalla oli lahjoja. Laulu oli kaunista, mutta samalla hiukan surullista. Linnut säestivät hiljaa taustalla.
”Mikä bändi”, Sasuke naurahti hiljaa ja alkoi siirtyä hitaasti Naruton taakse. Tämä jatkoi laulamista huomaamatta, että mustahiuksinen poika lähestyi häntä. Äkkiä blondia tartuttiin takaapäin vyötäröltä ja tämä kiljaisi vertahyytävästi, kunnes joku laittoi käden hänen suunsa eteen.
”Hiljaa taukki, ennen kuin herätät koko kadun!” Sasuke mutisi hampaidensa välistä ja päästi pojan otteestaan. Tämä oli lehahtanut tulipunaiseksi ja muuan vanha nainen oli tullut pihalle asunnostaan.
”Mitä sinä pentu luulet huutavasi seitsemältä aamulla?!” Naruto sopersi anteeksipyynnön ja nainen heristi nyrkkiään painuessaan takaisin sisälle mutisten jotain hävyttömästä nuorisosta.
Nyt oli Naruton vuoro huutaa Sasukelle, joka virnuili pojan vieressä.
”Mitä sinä luulet tekeväsi? Säikytit paskat ulos minusta idiootti!” Sasuke seurasi pojan huutamista hymyssä suin. Blondi oli söpö suuttuessaan. Yllättäen jostain lensi maljakko, joka osui Narutoa suoraan takaraivoon pirstoutuen sadoiksi sirpaleiksi. Sama iäkäs rouvashenkilö oli tullut ikkunaan ja heristi keskisormeaan uhkaavasti poikien suuntaan.
”Eikö se sana kuulu?” Sasuke ei kuunnellut naisen vaahtoamista vaan riensi ottamaan vastaan Naruton, joka oli pyörtynyt maljakon osuessa.
Nainen oli sulkenut ikkunan, näköjään tyytyväisenä huutojen loputtua.
Sasuke kannatteli Narutoa käsivarsillaan. Tarkistettuaan pojan takaraivon, jossa oli pienoinen kuhmu, Sasuke oli ottanut Naruton syliinsä ja lähtenyt kuljettamaan tätä koulua kohti.
’Onneksi ei ole enää kovin pitkä matka, Iruka osaa kyllä hoitaa Naruton kuntoon’, Sasuke ajatteli puuskuttaen hikisenä katua eteenpäin.
Lopulta koulurakennus näkyi mäen takaa, ja Sasuke pystyi huokaisemaan helpotuksesta.
”Kerro mitä tapahtui”, Iruka pyysi asettaessaan Naruton pään alle jääpussia. Sasuke kertoi. Hän kertoi miten vanha nainen oli huutanut Narutolle ja kun tämä ei ollut lopettanut meluamista, hän sai maljakosta.
”Ja tässä sitä sitten ollaan”, Sasuke huokasi. Äkkiä ovelta kuului naurua. Kakashi nojasi ovenpieleen pidellen vatsaansa.
”Mikä on noin hauskaa?” Iruka kysyi jäätävästi ja risti kätensä rinnan päälle. Kakashi veti henkeä ja pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan.
”Tarina oli niin huvittava. Naruto saa maljakosta koska laulaa jotain outoa viisua? Älä naurata” Kakashi tyrskähti ja Irukan jäätävä ilme syveni.
”Siinä ei ole mitään hauskaa, sitä paitsi ei hän laulunsa takia maljakosta saanut, vai mitä Sasuke?” hoitaja jupisi ja käänsi katseensa Sasukeen. Tämä yllättyi äkkinäisestä huomiosta ja nyökkäsi epävarmana.
”Niin, minä satuin säikäyttämään hänet ja hän kiljaisi ja sitten huusi minulle. Sen takia maljakko heitettiin hänen päähänsä”, Kakashi repeisi uudelleen. Irukan ilmeen huomatessaan hän kuitenkin vakavoitui ja oikoi nolona solmiotaan.
”Niin, kröhöm, minulla on töitä”, tämän sanottuaan mies poistui pakalta Irukan kylmän katseen saattelemana.
”Tuo mies ei tiedä milloin lopettaa”, hän huokasi pudistellen päätään.
Naruto vinkaisi hiljaa ja Sasuke kääntyi katsomaan häntä. Iruka teki samoin.
”No tulithan sinä tajuihisi”, Sasuke hymähti pehmeästi. Naruto yritti hymyillä takaisin, mutta sai kasvoilleen vain jonkinnäköisen irvistyksen. Iruka rupesi kyselemään kaikkea tavallista kuten, sattuuko päähän? Oksettaako? Tahdotko juotavaa? Naruto pudisti päätään väsyneesti.
”No siinä tapauksessa jätän sinut vähäksi aikaa Sasuken hoiviin, minun pitää käydä lisää aspiriinia apteekista. Voin kai luottaa sinuun?” Iruka ilmoitti kääntyen Sasuken puoleen. Tämä nyökkäsi ja istui sängyn reunalle.
Iruka käveli ulkona ihanassa säässä. Hän tiesi että Sasuke oli luotettava nuori mies. Hän pystyi siis jättämään Naruton tämän vastuulle levollisin mielin. Äkkiä brunetti kuuli nopeita askelia takaansa. Kakashi hölkkäsi häntä kohti. Iruka hämmästyi ja pysähtyi odottamaan senseitä.
”Eikös sinulle pitänyt olla töitä?” brunetti kysyi huvittuneena. Kakashi punastui hieman ja haroi sekaista tukkaansa.
”Niin, joo.. mutta mikään työ ei ole niin tärkeä kuin sinä olet”, nyt oli Irukan vuoro punastua ja hän alkoi tuijotella varpaitaan. Kakashi kietoi kätensä miehen ympärille ja halasi tätä. Iruka häkeltyi äkkinäisestä hellyydenosoituksesta.
”Kakashi, meitä katsotaan”, hän mutisi nolona ja yritti irrottaa miehen itsestään, mutta tällä ei ollut aikomustakaan liikahtaa.
”Minä niin rakastan sinua Iruka”, kuiskaus oli hiljaisempi kuin tuuli, mutta silti se kosketti Irukaa syvältä sydämestä. Hän irrottautui Kakashin otteesta, mutta jäi silti lähelle tätä. Mies hymyili ja odotti Irukan vastausta. Äkkiä brunetti nojasi eteenpäin ja painoi suukon miehen huulille. Tämä häkeltyi hetkeksi, mutta keksi sitten sulkea Irukan syliinsä. Tämä ei enää välittänyt ihmisten katseista, antoi katsoa jos ei olut parempaa tekemistä. Tärkeää oli vain se, että Kakashi oli siinä.
”Minäkin rakastan sinua Kakashi”, Iruka kuiskasi ja halasi Kakashia lujempaa.
Samoihin aikoihin Naruton päänsärky oli lakannut ja tämä puheli niitä näitä Sasuken kanssa. He Kertoivat toisilleen asioita elämästään ja nauroivat Naruton toilailuille.
”..ja sitten kompastuin ja kakku lensi käsistäni suoraan tätini päähän, kaiken lisäksi hän astui sen jälkeen koiran oksennukseen ja kaatui suoraan lasten uima-altaaseen”, Naruto päätti tarinansa hyväntuuliseen nauruun. Sasuke nauroi hänen vieressään ja piteli vatsaansa.
”Minä sitten pidän sinusta”, Naruto lopetti nauramisen ja katsoi Sasukea. Tämä oli juuri tajunnut mitä oli lipasauttanut ja laittoi käden suunsa eteen.
’Olenko minä ihan idiootti?’ toruminen Sasuken pään sisällä jatkui, kunnes Naruto kohottautui istumaan.
”Ystävänä vai enemmän kuin ystävänä?” hän kuiskasi ja laski punaisen naamansa alas. Sasuke mietti hetken.
”Ystävänä tietysti, mitä sinä oikein kuvittelit?” hän lopulta sanoi, mutta valehteli itselleen ja Narutolle surkeasti. Kyseinen blondi kohotti katseensa ja ei kai vaan? Ei, Sasuken täytyi kuvitella. Aivan kuin pojan kasvoilla olisi pettynyt ilme. Pian Naruto hymyili ja tökkäsi Sasukea olkapäähän.
”En minä mitään kuvittele, kunhan kysyin”, Sasukekin hymyili. Vaikka hänestä ja Narutosta ei koskaan tulisikaan mitään, ainakin he voisivat olla ystäviä. Sitten kello soi välitunnin merkiksi.
”No, ainakin vältyttiin takiasi ensimmäiseltä tunnilta”, Sasuke hymyili pehmeästi ja Naruto vastasi hymyyn. Ehkä tämä oli jonkin muunkin kuin ystävyyden alku, kauniin poikarakkauden alku.
Siinä se tältä erää. Kommenttia tulemaan, en kirjoita muuten jatkoa!!! *heittää karkkia* Siitä on tulossa jokin tapa^^”
Kommentit (Lataa vanhempia)
fumajime
- 2007-07-03 14:40:20
jee jatkoa! ^^ huumorilta ei näköjään pysty välttymään sun fikseissäs x'D joo mut tuli vaa mieleen et nyt mun pitää muutella omaa fiksiäni O.o täs nimittäin on yksi samanlainen repliikki! perskutaa xD 5pojoo
Oni-Chan
- 2007-07-04 07:18:43
KARKKIA!!! eikun, oot tainnu lukee SasuNaru/KakaIru doujinshi Skinin? Siin on just (melkeen) sama tilanne.. ^^" 5p!
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste