Sakura räpytti vihreitä silmiään. Aurinko paistoi valoaan ensin tytön silmiin, jotka olivat lukittautuneet poikaan vähän matkan päässä.

Sakura nousi hitaasti istumaan. Varasänky, jossa hän oli nukkunut, narahteli inhottavasti hänen liikkeisiinsä, mutta hän ei ollut keskittynyt siihen.

Hän hiipi hiljaa Sasuken sängyn viereen ja kyykistyi, jotta voisi katsoa pojan kasvoja läheltä. Sasuke näytti nukkuessaan todella paljon siltä pojalta, jonka Sakura oli tuntenut 8 vuotiaana.

Tyttö hymyili ja kuiskasi hiljaa: "Herätys Sasuke-kun."
Sasuke värähti, kun jonkun hengitys kosketti hänen kasvojaan ja hän avasi silmänsä. Hän katsoi vihreisiin silmiin ja tunnisti heti niiden omistajan.

"Huomenta Sakura", hän sanoi ja haukotteli. Sasuke nousi istumaan vähän vielä unessa. Sakura nousi myös. "Mitä me voisimme tehdä tänään?" hän kysyi.

Sasuke kohautti olkapäitään. "Ihan sama se oikeastaan minulle on", hän vastasi ja katsoi Sakuraan, jolle tuli heti kuuma pojan katseen takia.

Sakuran katse "vahingossa" harhautui Sasuken ylävartaloon, joka paljastui mustan auenneen yöasun alta. Kuumuus vain lisääntyi ja tyttö toivoi, että hänen sydämen lyönnit eivät kuuluisi Sasuken korviin.

"Mitä jos mennään rannalle, tästä näyttäisi tulevan kuuma päivä", Sasuke herätti hänet ajatuksistaan. Sakura pudisti ajatuksensa pois ja nyökkäsi vain.

Sasuke virnisti ja nousi sängystään pois. "Vaihdetaan vaatteet ja syödään aamupala, niin voimme lähteä", hän sanoi. "Okei", Sakura vastasi ja meni laukkunsa luo ja alkoi kaivaa vaatteitaan ja bikineitään.

Sasuke vaihtoi valkoisen paidan päälleen ja meni vessaan vaihtamaan mustat uimashortsit jalkaansa. Sakura meni vessaan hänen jälkeensä ja vaihtoi bikinit päälleen ja veti farkkuhameen ja topin niiden päälle.



He suunnistivat sen jälkeen alakertaan kohti keittiötä. He olivat juuri menossa aulasta keittiöön johtavaan käytävään, kun ovikello soi. Sasuke viittasi Sakuraa odottamaan siinä, kun hän itse meni avaamaan oven.

Melkein heti, kun ovi oli avautunut niin Naruto lensi Sasuken kaulaan ja kaatoi heidät molemmat maahan. "Sinä sitten tykkäät kaataa ihmisiä, vai mitä Dobe", Sasuke mutisi.

Naruto virnisti. "Oikein!" hän sanoi pirteänä. "No mitä me aioimme tänään tehdä? Mennäänkö Ramenille? Kaupungille? Kiusaamaan kakaroita?" Blondi ehdotteli.

Sasuke huokaisi. "Minä ja Sakura ajateltiin mennä rannalle. Tuletko mukaan?" hän kysyi. Sakura, joka oli kuunnellut poikien keskustelua, katsoi jalkoihinsa. Hän olisi toivonut edes joskus kahden keskeistä aikaa Sasuken kanssa, mutta sitä näytti olevan mahdoton saada erään blondin takia.

Naruto hymyili. "Käyn äkkiä kotona hakemassa rantakamat. Odottakaa mua täällä!" Hän selitti samalla, kun lähti taas ulos talosta hakemaan tavaroitaan.

Sasuke sulki oven blondin perästä, ennen kuin käveli takaisin Sakuran luo ja he lähtivät aamiaiselle.




Naruto olikin ilmestynyt melkein heti sen jälkeen takaisin, kun Sasuke ja Sakura olivat syöneet aamiaisen. Sasuke kävi vielä yläkerrassa hakemassa Sakuralle ja hänelle pyyhkeet ja rantaviltin, ennen kuin he lähtivät matkaan.


Pian Uchihan kartano jäi taakse, kun nämä kolme suunnistivat reittinsä Konohan laitamille. "Onko siellä rannalla yleensä paljon väkeä?" Sakura kysyi rikkoen hiljaisuuden.

Sasuke katsoi häneen. "Ei oikeastaan, siellä ei oikeastaan käy kukaan. Minä ja Naruto löydettiin se joskus viidennellä luokalla varmaan", hän kertoi.

Naruto virnisti. "Hyviä aikoja", hän sanoi ja läppäsi Sasukea olkapäähän. Molemmat pojat virnistivät.

Sakura, joka oli katsellut sivusta, oli sekä helpottunut, että vähän kateellinen. Helpottunut siitä, koska hän ei milloinkaan ollut ollut paras uimari ja jopa jotkut yhdeksän vuotiaat osasivat uida häntä paremmin.

Kateellinen taas siitä, että Naruto ja Sasuke näyttivät kokeneen todella paljon yhdessä ja tyttö tunsi jäävänsä pian taakse näistä kahdesta.


Sasuke huomasi tytön katseen. "Etkö sinä vieläkään ole tyytyväinen uimataitoihisi?" hän kysyi. Sakura punastui vähäisen.

"Pitääkö sinun muistaa kaikki...?" hän mutisi nolona, koska Naruto näytti siltä, kuin olisi halunnut kieriä maassa naurusta.

Sasuke taas näytti huolestuneelta. "Ei meidän ole pakko...", Sakura kuitenkin pudisti päättään tietäen mitä oli tulossa pojan suusta. "Ei, ei, me voimme mennä. Minä otan vaikka aurinkoa tai katselen teidän sähläystä", hän loi Narutoon katseen, mutta onneksi blondi ei huomannut.

Sasuke nyökkäsi myöntävästi ja he jatkoivat matkaansa kohti järveä.




Kun he olivat ylittäneet punaiseksi maalatun sillan, he jatkoivat vähän matkaa hiekka polkua pitkin. Eräässä kohtaa pojat kuitenkin poikkesivat polulta ja Sakura tuli, kysyväilme kasvoillaan, perässä.

"Tästä mennään sinne", Sasuke selitti huomattuaan tytön ilmeen. Sakura nyökkäsi vastaukseksi. Heidän matka jatkui vähän matkaa, kunnes he tulivat pienelle hiekka kielekkeelle.

Kaunis järvi maisema aukesi edessä. "Uimaan, uimaan, uimaan!" Naruto lauloi samalla, kun riisui itsensä ja juoksi äkkiä veteen.

Sasuke auttoi Sakuran alas kielekkeeltä pienelle hiekkarannalle. Sakura ymmärsi nyt miksi ehkä kukaan ei tiennyt siitä. Ranta oli todella pieni ja vielä, kun kieleke esti vähäisen sen näkymistä ja tietysti metsäkin.

Hän ja Sasuke levittivät viltin ja riisuutuivat uima-asuihinsa, ennen kuin Sakura istui viltille aurinkoa ottaakseen, kun Sasuke taas meni veteen Naruton perään.

Sakura sai pian kuunnella näiden kahden sähläystä vedessä ja veden loiskumista.




Sasuke sukelsi veden alle. Hän katsoi pohjaa hetken, ennen kuin sukelsi sinne asti, jotta Naruto ei varmasti näkisi häntä.

Hän oli oikeassa. Naruto, joka odotteli pinnalla heittääkseen vettä ystävänsä päälle, kadotti heti Sasuken näkyvistään, kun tämä sukelsi syvemmälle.

Sasuke virnisti ja ui vähän lähemmäs blondia. Naruto tunsi yllättäen jonkun kädet hänen kyljillään ja kylmät väreet kulkivat pojan läpi. "Mitä sinä...?" hän oli aikeissa jatkaa, jollei Sasuke olisi alkanut kutittaa häntä.

Sasuke virnisti veden alla, kun Naruton naurua alkoi kuulua pinnalta. Blondi hihitti ja pyyteli Sasukea lopettamaan ja sai pian mitä tahtoi, kun Sasuken piti tulla pinnalle haukkaamaan happea.

Naruto hengitti raskaasti, samoin Sasuke joka oli yllättäen alkanut perääntyä blondista, joka oli alkanut katsoa häntä uhkaavasti.

"Teme...olet niin kuollut", Naruto varoitti ja alkoi tulla uhkaavana Sasuke kohti. Tummahiuksinen poika perääntyi, mutta Naruto tuli nopeammin häntä kohti.

Blondi nappasi pian Sasuken kyljistä kiinni ja painoi heidät molemmat pohjaan asti. Sasuke, joka ei ollut saanut kunnolla happea, yritti pyristellä äkkiä takaisin pintaan.

Naruto ei kuitenkaan päästänyt, koska ei hän tiennyt että Sasuke tarvitsi happea. Sasuke katsoi häntä pyytävästi, mutta blondi ei nähnyt sitä kunnolla.

Sasuke avasi suunsa puhaltaakseen sanoja kuplien kautta ulos, mutta yllättäen hän veti happea. Sasuke katui sitä liikettä kokonaan, koska hän ei voinut enää sulkea suutaan kunnolla ja hän veti yhä happea itseensä, mutta sai vain vettä.

Naruto huomasi yllättäen, että alkoi Sasuke rentoutui ja pojan silmät sulkeutua hitaasti. Blondi kalpeni. "Sasuke...", hän puhalsi suustaan. poika hänen käsivarsilla ei vastannut ja kaatui nojaamaan Naruton rintakehää vasten.

Naruto nousi äkkiä pintaan nähdäkseen tilanteen paremmin. Sasuke oli kalpeampi, kuin hän jo normaalisti oli. Naruto ravisti häntä melkein hysteerisesti. "SASUKE-TEME...älä leiki. Tämä ei ole enää hauskaa!" blondi huusi, mutta pian hän alkoi tajuta mitä oli tapahtunut ja mitä voisi tapahtua, jos hän ei tekisi jotain.

Naruto nappasi Sasuken kunnolla syliinsä ja lähti juoksemaan pois vedestä niin nopeasti kuin pääsi.




Sakura oli rannalla kuullut blondin huudot ja hän oli noussut seisomaan nähdäkseen tilanteen paremmin. Hänen silmät havaitsivat Naruton, kalpea Sasuke sylissään, juoksevan rannalle.

Sakura katsoi tätä ensin järkyttyneenä, ennen kuin tajusi mitä oli nähnyt. "MITÄ HITTOA SINÄ TEIT!?" hän juoksi veteen blondi vastaan. "Nyt ei puhuta siitä, vaan auta minua auttamaan Sasukea!" Naruto huusi takaisin ja juoksi Sakuran ohi rannalle. Tyttö tuli perässä.

Naruto laski Sasuken viltille. Sakura tuli hänen viereensä ja molemmat katsoivat kalpeaa poikaa. Sakura kumartui Sasuken viereen ja painoi korvansa pojan rintakehälle sydämen kohdalle.

"Mitä helvettiä sinä teet!?" Naruto huusi. Sakura katsoi häntä vähintään yhtä vihaisena. "Kuuntelen sydämen lyönnit, idiootti!" hän huusi takaisin.

Naruto hiljeni ja antoi Sakuran hoitaa työnsä loppuun. Sakuran oma sydän hyppi todella nopeasti ja hän vannoi tappavansa Naruton jos Sasuken sydän lakkaisi lyömästä.

Hän painoi korvansa takaisin vasten vaalea rintakehää ja kuunteli. Sasuken sydän pomppi hitaasti ja se tuntui hidastuvan koko ajan. Sakuran alahuuli värähti, kun hän tajusi miten  hitaasti se pomppi normaaliin rytmiin verrattuna. Tyttö käänsi katseen blondiin takanaan.

"Jos Sasuke-kun on kuolee...minä varmistan että sinä kuolet myös, monsteri", Sakura kuiskasi jäätävästi, kun kyyneleet valuivat hänen silmäkulmiinsa.

Naruto kalpeni. Sana monsteri oli sana, mitä hän oli kuullut koko elämänsä ajan, Mutta nyt ei ollut aikaa keskittyä siihen. Blondi nousi äkkiä ja melkein tönäisi Sakuran pois Sasuken edestä. Hän laittoi kasvonsa kalpean pojan kasvojen lähelle.

Sakuran silmät suurenivat, kun Naruto painoi huulensa Sasuken omille. "Mitä Helv...!?" Naruto keskeytti. "Pelastan elämäni ainoan ystävän", hän vastasi ja painoi huulensa takaisin alas.

Sakura katsoi tätä tilannetta kateellisena, ihmeissään ja yllättyneenä. Mutta kaikista eniten...helpottuneena. Naruto todella välittä Sasukesta. ehkä jopa yhtä paljon, kuin hänkin välitti.



Naruto oli taivaassa ja samalla helvetissä. Hän ei voinut uskoa siihen mitä hän teki juuri sillä hetkellä. Sasuken huulet olivat pehmeät hänen huuliansa vasten, mutta samalla todella kylmät.

Hän ei voinut myöskään uskoa, että hän oli aiheuttanut tämän Sasukelle. Pojalle, josta hän välitti enemmän kuin mistään muusta. Naruto tiesi, että hän ei pystyisi antamaan sitä itselleen ikinä anteeksi, mutta se ei ollut ainoa asia mikä häntä vaivasi. Vaan myös se, että voisiko Sasuke antaa hänelle ikinä anteeksi.

Naruto tiesi, että hänen teko oli melkein anteeksi antamaton, mutta hän toivoi, koko sydämestään, että joskus Sasuke voisi unohtaa hänet.



Sakura alkoi jo saada tarpeekseen, mutta ei hän voinut mennä estämään Narutoa. Hän ei todellakaan halunnut Sasuken kuolevan, ei ikinä. Hän välitti aivan liian paljon pojasta, jotta voisi menettää tämän.

Tyttö siirtyi lähemmäs Narutoa. Blondi loi hänelle kysyvän katseen. "Mitä sinä...?" Sakura keskeytti. "Meidän on nyt tehtävä yhteistyötä, Sasuke-kunin takia", hän sanoi. Naruto nyökkäsi.

Tyttö hymyili pienesti samalla, kun kyynel, joka oli viipynyt hänen silmäkulmassa tipahti poskelle. Sakura painoi korvansa takaisin Sasuken sydämen kohdalle ja kuunteli uudestaan.

Sydän löi, mutta kovin heikosti. Naruto katsoi häntä hetken, ennen kuin Sakura pyysi häntä jatkamaan tekohengityksen antamista. Blondi totteli ja jatkoi. Sakura painoi Sasuken rintakehää aina, kun Naruto veti happea jota voisi antaa Sasukelle.

Pian Sasuke alkoi muuttua normaalin vaaleaksi ja hän yskäisi vettä suustaan. Naruto lopetti, mutta Sakura auttoi Sasukea sylkemään loput vedet suustaan.

Sasuken silmät avautuivat hetken päästä hyvin hitaasti. Hänen katse kiersi siellä missä hän oli, mutta hän ei näyttänyt tajuavan mitään.

Sakuran kyyneleet alkoivat valua yhä enemmän ja Narutokin joutui pidättelemään ettei itkisi. Sasuke yskäisi vielä kerran, ennen kuin nousi ylös.

" Sasuke-kun...", Sakura hyppäsi melkein välittämättä pojan heikosta tilasta, tämän kaulaan. Naruto hymyili heikosti ja hän ei välittänyt enää vaikka itkisikin.

"Sakura...mitä...?" Sasuke kysyi vieläkin sekaisin. Sakura halasi häntä yhä tiukemmin, kun Naruto taas katsoi surullisena maahan. "Sasuke...olen pahoillani...", blondi peitti silmänsä hiuksiinsa.

Sakura päästi irti Sasukesta ja päätti antaa näiden kahden sopia ja meni vähän kauemmas.




"Sasuke...olen...", Naruto yritti toistaa, mutta Sasuke keskeytti hänet. "Älä ole...", hän sanoi vieläkin vähän heikolla äänellä.

Naruto katsoi häntä kysyvästi. "Muistatko sinä...?" taas Sasuke keskeytti. "En minä aivotärähdystä saanut Dobe. Ja olen hengissä jos et huomannut...", hän oli aikeissa jatkaa, mutta Naruto oli kaatanut hänet maahan.

"Sinä unohdat minut joohan? En kestä jos sinä vihaat minua ikuisesti", blondi uikutti Sasuken korvaan. Mustahiuksinen poika nousi Naruto yhä kaulassaan. "Minä annan sinulle anteeksi, Naruto", hän lupasi, ennen kuin halasi Narutoa takaisin.

Naruton kyynel vierähti hänen ruskettuneelle poskelle.
" Luojan kiitos...Sasuke", hän kuiskasi pojan korvaan ja tiukensi otettaan.

Naruto rakasti sitä miten hän tunsi Sasuken sydämen lyövän hänen omaa rintakehää vasten. Hän rakasti sitä, että Sasuke oli elossa. Hän rakasti sitä että heidän ystävyys ei ollut rikkoutunut. Hän rakasti sitä sidettä, mikä oli heidän välillä. Hän rakasti Sasuken hengitystä hänen korvaansa vasten. Hän rakasti Sasuken hiuksia kutittamassa hänen niskaa. Hän rakasti kaikkea mitä heidän välillä oli. Ja tietysti, hän vihdoin tajusi sen, hän rakasti Sasukea.

'Ei voi olla...rakastanko mä tätä Temeä?' Naruto ajatteli, kun he vetäytyivät irti toisistaan ja Sasuke lähti Sakuran luo, joka veti pojan heti itseään vasten.

Vuosia Naruto oli tiennyt olevansa ihastunut tähän Uchihan nuorimpaan poikaan, mutta koskaan blondi ei ollut uskonut rakastuvansa tähän. Mutta niin kuin sanottiinkin, rakkaus oli täynnä yllätyksiä ja eikä kukaan voinut valita kehen rakastuisi. Se tunne tulee ja ottaa ja sillä hetkellä, Naruto oli otettu sen valtaan.

'Jep, minä todellakin rakastan tuota Temeä, enkä aio luovuttaa häntä tuolle tytölle. En vaikka henki menisi'

Naruto katsoi Sakuraa, jonka katse oli lukittautunut Sasukeen.

'Tässä on sota tiedossa'  







Seuraavassa luvussa:
Sakura saa vihdoin kahden keskeistä aikaa Sasuken kanssa


6 vuoden jälkeen, blondi löysi Sasuken. XD
Okei, tässä oli tämä ja sota on todellakin tiedossa.
anteeksi, jos Naruto huomasi tunteensa jo nyt, mutta tästä alkaa tulla jännää. *Virnistää ovelasti*

Mulla on liian pirteä päivä ja sen takia halusin jotain onnellista ja draamaa tähän tarinaan. Vanhemmat tulivat 10 (100 joukosta) espanjan kilpatanssi kisoissa. Saan olla niistä taas ylpeä. :D