Kello on puoli yhdeksän aamulla, ja aurinko on jo alkanut nousta taivaalle. Lapset ovat koulussa, ninjat mahdollisilla missioilla ja muut aíkuiset töissä. Konohan kadut ovat lähes autiot, ainoan äänen kuuluessa puiden lehdistä niiden huokuessa tuulessa. Sitten lähes täydellisen hiljaisuuden rikkoo kulman takaa kuuluva, koko ajan lähemmäs tuleva tepsutus, pehmeiden tassujen osuessa kylmään asvalttiin. Hetken päästä samaisen kulman takaa ilmestyy musta kissa, jolla on isot, vihreät silmät ja valkoiset laikut otsassa sekä tassuissa. Kissa tepastelee katua pitkin asuntolan ohi, ohi vielä suljettujen putiikkien sekä koirille vahvasti haisevan puiston ohi.

Se saapuu Akatemian eteen ja istahtaa portin viereen odottamaan. Sisältä, eräästä luokkahuoneesta, kuuluu lasten toinen toisensa kumoavia teorioita siitä, miksi heidän tavallisesti kouluuntuloajoista niin tarkka opettajansa on nyt itse myöhässä. Joku poika naurahtaa ja alkaa puhumaan tietäväisellä äänellä:
"Hän on varmasti nukkunut tyttöystävänsä luona!" Heti perään kuuluu tytön ääni:
"Älä nyt, Konohamaru-chan, ei Iruka-sensei koskaan olisi niin huolimaton, että..." Lauseen loppu jää kuulematta, sillä pihaan saapuu juoksujalkaa kissan odottama poika. Kissa alkaa heti naukua tunnistettuaan hahmon ja tietäessä mikä hänen koululaukussaan olisi.

"Konnichiwa, neko-chan", poika tervehtii iloisesti. Huomattuuaan kissan naukuvan kuin  viimeistä päivää, hän huokaisee ja vetää laukustaan kaksi silakkavoileipää.
"Taas olet lounaani perässä", hän sanoo ojentaen tälle voileivät. Kissa ottaa lahjan tyytyväisenä vastaan alkaen samantien vetämään silakoita leivän välistä. Sillä aikaa poika on jo juossut sisään portista ja luokkaansa. Opettajalle hänen ei kuitenkaan tarvitse selittää myöhästymistään, sillä kyseistä miestä ei näy mailla halmeilla.

Kissa on jo viimeistellyt ateriansa, tosin se ei ollut aikonutkaan syödä itse leipiä, ja livahti nyt muualle. Se juoksee erään sillan ohi. Sillalla oleskelee kolme nuorta. Yksi istuu kaiteella kuin pieni apina ja valittaa kovaan ääneen pinkkihiuksiselle tytölle:
"Nää, Kakashi-sensei on myöhässä jo enemmän kuin tavalliset kolme tuntia..." Hän mutristaa huultaan ja laittaa kädet puuskaan. "Ja lisäksi minun on nälkä! Haluan RA-ME-NI-A! RA-ME-" Silloin tyttö lyö blondia, niin että tämä lennähtää alas veteen. Kolmas hahmoo tyytyy koko ajan vain nojailemaan sillan kaiteeseen, murahdellen toisten lapsellisuudelle.

Ohitettuaan sillan, tuttu kissa kääntyy vasemmalle, jossa sijaitsee talo, asuntojen ollessa kahdessa kerroksessa. Kissa äkkäsi perhosen liitelevän läheisen kukkapenkin vieressä, ja säntäsi sen perään.

Vaikka jos kissa olisi kiivennyt portaat ylös toiseen kerrokseen, hypännyt kaiteelle, tasapainoitellut sitä pitkin, pysähtynyt ikkunalaudan eteen ja vilkaissut sisälle ikkunasta, sen suuret kissansilmät olisivat vain näyttäneet pettyneiltä, sillä sisällä ei ollut ruokaa, sen puoleen ei perhosiakaan. Se olisi epäilemättä jatkanut matkaansa kaidetta pitkin, hypännyt vieressä kasvavaan tammeen ja päässyt sitä pitkin alas.
Mitään näistä ei kuitenkaan tapahtunut.

Sillä hetkellä, siitä tammesta irtosi yksi ainoa lehti, antaen tuulenpuuskan kuljettaa itsensä mukanaan äskeiselle ikkunalaudalle, ja siitä huoneen lattialle. Kyseisen huoneen tajusi helposti makuuhuoneeksi, siellä olikin vain sänky ja arkisen näköinen yöpöytä sen vieressä.
Sängyllä makasi kaksi hahmoa, toisiinsa kietoutuneina, peitto unohdettuna lattialla. Sängystä tippuneen peiton vieressä oli lattialla siististi viikatut päivän vaatteet, kuin odottaen pukemistaan. Toisella puolen sänkyä taas lojui selvästi kiireessä pois riisuttu pitkähihainen, vieressään rytyssä oleva jounin-liivi. Kauempana lattialla lojuivat sandaalit.

Toinen sängyllä makaavista hahmoista murahti ja kietoi vahvat kätensä  tiukemmin ruskeahiuksisen miehen ympärille. Tällä oli varmaankin hieman kylmä, sillä uni oli tullut pelkässä pyjaman alaosassakin mainiosti. Toisella miehellä, jolla oli hopeiset, hieman pörrössä olevat hiukset ja vaalea iho, oli hänelläkin päällään pelkät edellisillan housut.
Miten kaksi mistä oli siihen päätyneet, mikseivät he välittäneet töistä myöhästymisestä, ja miten heille ei silti tullut kovin kylmä ikkunan olevan apposellaan?

Sellaiset kysymykset tuntuvat järkeenkäyviltä asioilta tietää, mutta ovat yht`aikaa tarpeettomia kaikki. Jos kaksi tähteä on löytänyt toisensa, onko niinkään väliä sillä, mikä heidät yhteen saattoi?

Huoneessa käynyt tuulenpuuska päätti sittenkin lennättää tänne eksyttämänsä tammen lehden takaisin kadulle, jotta samana päivänä sen nappaisi ilmasta joku, joka omistaisi puustaan eksyneelle lehdelle yhden ajatuksensa, tai ehkä jopa yhden nimen.