”Olemme perillä!” Naruto huudahti. ”Tuolla on Fudji!”
Vajaan kilometrin päässä kukkulan laella näkyi isokokoinen kaupunki, jota ympäröi vankka, puinen suoja-aita. Kaupungin keskellä kohosi suuri koristeellinen torni, joka epäilemättä kuului kaupungin rukoustemppelille. Siellä heidän oli määrä suojella kultaista patsasta.
”Noin isolla temppelillä on epäilemättä suuret rikkaudet.” Hinata totesi. ”Ei ihme, että se uhataan ryöstää.”
Naruto puhkui tarmoa.
”Ei, jos me voimme vaikuttaa asiaan!”
Hinata hymyili pojan sisukkuudelle.
”Mennään sitten!”
Yhdessä Geninit lähtivät kävelemään mäkeä ylös. He olivat päässeet perille matkattuaan kolme päivää.


Kaupunki oli vähintään kolme kertaa isompi ja väkirikkaampi kuin edellinen. Naruto ja Hinata kävelivät kylki kyljessä, etteivät olisi törmänneet jokaiseen ohikulkijaan.
”Näin iso kaupunki taitaa olla varakas.” Naruto sanoi kovalla äänellä, sillä ihmisjoukon hälinä esti melkein omaa ääntäkin kuulumista. Hinata nyökkäsi.
”Kuin punainen vaate härälle.”
Muutaman minuutin päästä he seisoivat temppelin valtavien tammiovien edessä. Temppeli oli korkea kuin vuori ja sen tornit tuntuivat hipovan pilviä. Naruto kohotti kätensä ja tarttui valtavaan kolkuttimeen, joka oli kiinni ovessa. Kolmella jykevällä pamauksella hän kolkutti oveen ja odotti. Hetken kuluttua he kuulivat askelia ja ovi avautui raolleen. Sitten oviaukosta kurkisti kalju ja ryppyinen pää.
”Niin?” möreä ääni kysyä töksäytti.
”Olemme Konohasta.” Naruto ilmoitti. ”Te pyysitte meiltä apua patsaanne suojelemiseksi.”
Miehen kiviset kasvot pehmenivät hieman ja hän avasi ovea enemmän.
”Astukaa sisään.” hän kehotti.
Naruto ja Hinata astuivat hämärään halliin, jota valaisivat lukuisista ikkunoista tulviva auringon valo ja muutama soihtu. Jokainen heidän askeleensa kaikui kuuluvasti valtavassa hallissa. Kaapuun pukeutunut mies johdatti heidät suurten kivisten portaiden juurelle.
”Tarkoitukseni ei ole olla epäkohtelias, mutta odotimme useampaa henkilöä.” mies sanoi pettyneen kuuloisena heidän noustessaan portaita.
Naruton kulmat kohosivat.
”Vakuutan, että me kaksi selviämme tehtävästä erinomaisesti. Muutoin Hokage ei olisi edes lähettänyt meitä.”
Mies tuijotti Narutoa hetken ja hymyili sitten.
”Niin tietysti. Pyydän anteeksi.”
Hinata katsoi poikaa ihaillen ja päätti itsekin avata suunsa.
”Ovatko uhkailijat ottaneet yhteyttä uhkauskirjeen jälkeen?”
”Eivät.” kaapumies vastasi. ”Heiltä ei ole tullut muuta kuin tämä kirje.”
Hän kaivoi kaapunsa sisältä taitellun paperin ja ojensi sen Hinatalle. Geninit kumartuivat sen ylle. Viesti oli lyhyt ja yksinkertainen:

”Kuudentena päivänä, kolmannen tunnin alkaessa, noudamme patsaanne. Vastarinta on hyödytöntä…”


Kaapumies johdatti Naruton ja Hinatan ylös portaita ja yläkerrassa sijaitsevaan valtavan kokoiseen halliin, jossa lukuisat munkit ja sotilaallisen näköiset miehet kuljeksivat edestakaisin.
”Nämä ovat Fudji-kaupungin omia turvamiehiä.” mies selitti. ”He ovat lupautuneet auttamaan kaikin mahdollisin keinoin.”
Naruto silmäili vartijoita, useimmilla heistä oli keihäs tai miekka, mutta muutamien vöissä roikkui erilaisilla symboleilla merkittyjä kääröjä.
”Patsas lienee hyvin arvokas?” Naruto kysäisi.
Mies nyökkäsi.
”Katsokaa itse, niin ymmärrätte.” hän sanoi viitaten hallin takaosaan.
Seinän vieressä seisoi noin viiden metrin korkuinen marmorinen jalusta ja sen päällä puolestaan seisoi lähes puolitoistametrinen kultainen veistos, jota koristivat lukuisat eriväriset jalokivet, jotka lähes sokaisivat loisteellaan. Muodoltaan patsas muistutti rukoilevaa kuningatarta.
”Täyttä kultaa, jaloissa kymmenen rubiinia, vartalossa viisi safiiria, käsissä lukuisia pieniä smaragdeja.” mies selosti. ”Silmät ja kruunun koristeet timantteja. Muut satunnaisia eri jalokiviä.”
Miehen äänessä vivahti ahneus, jonka Naruto pani merkille.
Hinatan suuta kuivasi hänen tuijottaessaan aarretta, mutta lopulta hän nielaisi ja kysyi:
”Ovatko kaikki läsnäolijat luottamuksenne alaisia?”
”Kaikki munkit ainakin. En tunne kaikkia vartijoita, mutta he ovat tähän mennessä totelleet jokaista käskyä, joten en epäile heitä sen enempää.”
Naruto astui lähemmäs patsasta.
”Tämän saa varastettua vain kuolleen ruumiini yli.” hän mutisi.
Hinata astui hänen rinnalleen.
”Minun myös.”
Kaapumies kumarsi lyhyesti.
”Olemme kiitollisia avustanne.”
”Kiitelkää sitten kun tämä on ohi.”


Kaksi muuta munkkia johdatti heidät kerrosta ylemmäs sijaitseviin makuukamareihin.
”Toivottavasti tämä huone kelpaa majoitukseksenne.”
Huone oli aivan kuin kenen tahansa arki-ihmisen huone: kaksi vuodetta, iso ikkuna ja pesuallas.
”Tämä on oikein hyvä.” Hinata totesi. Hän jakoi huoneen mielellään Naruton kanssa.
”Lounastamme kohta.” lyhyempi munkki sanoi. ”Liittykää seuraamme.”
Naruto, joka oli kellahtanut sängylle, vastasi: ”Mielellämme.”
Munkit poistuivat ja Geninit jäivät jälleen kahden. Hinata työnsi ikkunan auki ja veti keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa. Naruto käänsi katseensa tytön suuntaan. Tämä hymyili leveästi. Naruto nousi vuoteelta ja asteli Hinatan luo.
”Oletko iloinen?”
Hinata katsoi pojan silmiin.
”Miksen olisi? Saamme olla aivan kahden…”
Hän kallisti päätään ja painoi sen Naruton käsivarteen. Tämä nosti kätensä Hinatan harteille.
”Meillä on runsaasti sekä ennen tositoimia, että sen jälkeen…”
”Muttei ennen lounasta…”
Molemmat nauroivat ja astuivat yhdessä ulos ovesta.


Istuessaan valtavan kokoisessa ruokapöydässä, Naruto ja Hinata keskustelivat saman munkin kanssa, joka oli tullut heitä vastaan ovella.
”Vartijoita on siis ympäri vuorokauden koko temppelin ympärillä ja sisällä?” Naruto kysyi.
”Kyllä. Kaupungin turvamiehet tukevat meitä lukuisilla apuvoimilla.”
”Lienee viisainta, että jompikumpi meistä on koko ajan itse patsaan luona.” Hinata mietti.
Naruto nyökkäsi.
”Voimme vaihdella vuoroja. Minä ja varjokloonini olemme vahvoilla missä vain!” hän puhkui.
”Ja Byakuganilla kykenen tarkkailemaan koko ympäristöä.” Hinata lisäsi yrittäen kuulostaa mahdollisimman hyödylliseltä.
Munkki vaikutti tyytyväiseltä.
”Hienoa. Turvamiehet ovat käytössänne. En malta odottaa…”
Naruton kulmat kurtistuivat hivenen. Munkki ei kuitenkaan huomannut sitä.
”Kehotan teitä tutustumaan ympäristöön, jotta kykenette paremmin tekemään päätöksiä.”
Geninit nyökkäsivät ja nousivat pöydästä.


”Upea maisema!” Naruto huusi kovaan ääneen, sillä hänen äänensä ei kantanut kovan tuulen ylitse.
He olivat tunnin ajan kiertäneet temppeliä ja päätyneet lopulta korkeimman tornin katolle.
”Tuolla on Nuko!” Hinata hihkaisi ja osoitti tuttua pikkukaupunkia, joka näytti korkealta olevan paljon lähempänä.
”Vietimme siellä mukavan yön!” Naruto huusi hymyillen.
Hinata punastui hivenen. Hänkin muisti yön, joka oli solminut hänen kohtalonsa yhteen Naruton kanssa.
”Niin…”
Naruto istahti Hinatan kylkeen ja nosti kätensä tämän harteille.
”Kadutko sitä yötä?”
Hinata pudisti päätään.
”Miten voisin? Se toi meidät yhteen.”
Naruto nyökkäsi. Kohta hän alkoi kuitenkin hytistä. Hinata huomasi sen ja painautui poikaan kiinni kiertäen samalla kätensä tämän ympärille.
”Paleletko?”
Naruto nyökkäsi nolona. Silloin Hinata painoi hänet makuulle viistolle katolle.
”Anna minun auttaa…”
Painautuen yhä tiukemmin poikaan, Hinata painoi huulensa tämän huulille ja Naruto tunsi kuumuuden leviävän kehoonsa.
”Täälläkö?”
”Miksei? Saamme olla aivan kahdestaan.”
”Täällä on hemmetin kylmä.”
”Kuka käski riisuutua?”
Naruton silmät sulkeutuivat puoliksi ja hän painoi suunsa uudestaan Hinatan omalle. Tuulikin tuntui
hellittävän, kuin tietäen rakastavaisten aikeet.


Kolme päivää kului nopeasti Naruton ja Hinatan valmistautuessa H-hetkeen. Naruto teroitti kunaita ja shurikenejaan Hinatan tehden Taijutsu-harjoituksia.
”Lepää välillä.” Naruto kehotti kasatessaan aseitaan pussiinsa. ”Tarvitset voimia ensi yötä varten.”
Hinata otti neuvosta vaarin ja istui vuoteensa reunalle huohottaen. Samassa oveen koputettiin ja tuttu munkki astui sisään.
”Minulla on uutisia.” hän ilmoitti ilahtuneen kuuloisena. ”Emme tarvitsekaan apuanne.”
Sekä Naruto, että Hinata avasivat suunsa ällistyksestä.
”Mitä?!”
”Älkää suotta järkyttykö.” munkki rauhoitti. ”Saimme juuri äsken erittäin suuren tukijoukon eräästä lähikaupungista, emmekä siis tarvitse teitä enää. Voitte palata kyläänne.”
Sen sanottuaan hän sulki oven ja askeleet lakkasivat pian kuulumasta. Hetkeen kumpikaan Genin ei sanonut mitään.
”Mitä teemme nyt Naruto-kun?” Hinata kysyi lopulta.
Naruto mietti hetken ja sanoi sitten: ”Kerää kamasi, me lähdemme.”


Kymmenessä minuutissa munkki oli saattanut Naruton ja Hinatan ulos ja lyönyt oven kiinni heidän selkänsä takana.
”Olipas jäykkä kaveri.” Naruto tuhahti pettyneellä äänellä heidän kävellessään kohti kaupungin portteja.
”Miten selitämme tämän Hokagelle?” Hinata kysäisi.
Naruto kuitenkin hymyili ovela ilme kasvoillaan.
”Emme palaa takaisin – vielä.”
”Mitä tarkoitat?”
Naruto johdatti heidät pimeälle kujalle ja katsoi Hinataa silmiin.
”Eikö sinusta ole outoa, että yhtäkkiä meidät lähes potkitaan ulos temppelistä?”
Hinatan kulmat kurtistuivat hivenen.
”Tarkoitatko että…?”
Naruto nyökkäsi ennen kuin hän ehti lopettaa lauseensa.
”Siinä äijässä on selvästi jotain hämärää. Teemme nyt näin….”


Yö laskeutui. Ainoat, jotka olivat hereillä, olivat kaikki turvamiehet, jotka partioivat temppelin sisällä ja sen ympärillä. Aika kului hiljaa….sekunnit muuttuivat minuuteiksi ja minuutit tunneiksi. Lopulta kello oli 02:59:59.
Temppelin salin katto räjähti ja sisällä olleet vartijat hätkähtivät. Hetken kuluttua aukosta putosi mustapukuinen ihmishahmo, joka asteli tyynen rauhallisena kultapatsaan luo. Vartijat rynnivät häntä kohti, mutta mies oli jo muodostanut tarvittavat sinetit.
”Doton Kekkai Doro Doumu!”
Valtava seinämä ympäröi sekä miehen että patsaan. Vartijat iskivät siihen aseillaan, mutta jokainen halkeama vain entisöityi, ja muuri pysyi ehjänä.
”Kuka olet?
Mies laski huppunsa. Sen alta paljastuivat saman munkin kasvot, joka oli lähettänyt Naruton ja Hinatan pois temppelistä.
”Tekö?!” yksi vartijoista huusi. ”Mutta miksi?!”
Munkki nauroi.
”Miksi haaskata elämänsä aarteen vartiointiin, kun voi ottaa sen käyttöönsä ja nauttia siitä?”
Kahdella askeleella hän astui patsaan luo ja kohotti kätensä.
”RASENGAN!!!”
Sokaisevan kirkas Chakrapallo lähestyi katonrajasta ja iski munkkia suojaavaan seinämään. Voimakas räjähdys murskasi muurin ja jutsu kumoutui. Koko paikan peitti paksu savu. Samassa katonrajasta loikkasi tumma hahmo. Varjo osoittautui Hinataksi, jonka Byakugan oli käytössä.
”Naruto-kun?” hän kysyi.
Lopulta savu hälveni kokonaan ja Naruto seisoi kädet lantioillaan ja virne kasvoillaan patsaan ja munkin välissä. Munkki vaikutti järkyttyneeltä.
”Miten te…?”
”Se oli helppoa.” Naruto totesi sormi pystyssä. ”Minusta oli outoa se ahneutesi ja innokkuutesi tätä hetkeä odotellessa. En ole kovin uskonnollinen luonteeltani, mutta tiedän munkkien suhtautuvan tällaiseen vähän vakavammin. Viimeinen naula arkkuusi oli se, että lähetit meidät pois juuri ennen H-hetkeä. Olit kai niin vakuuttunut voimistamme, että pelkäsit epäonnistuneesi.”
Munkki irvisti ja hikipisara tipahti hänen kasvoiltaan.
”Joten päätimme Hinatan kanssa hiukan notkua täällä ja katsoa miten tilanne etenee.”
Munkki irvisti vielä hetken, mutta kohta irvistys muuttui häijyksi hymyksi. Hän taputti muutaman kerran käsiään, mikä hämmästytti Narutoa.
”Mikä naurattaa?”
”Taisinpa aliarvioida Konohan väen.” munkki tuumi. ”Mutta niin tekin minut.”
Hän napsautti kerran sormiaan. Samassa puolet salin vartioista muuttui savupöllähdyksen myötä mustapukuisiksi aseistautuneiksi ninjoiksi. Hinata kääntyi ympäri taisteluasentoon. Myös Naruto hämääntyi sekunniksi ja sillä hetkellä munkki ja patsas katosivat savupöllähdyksellä.
”Saamari!” Naruto huusi.
”Hän on kaksi kerrosta ylempänä!” Hinata hihkaisi katsoen ylöspäin. ”Mene perään Naruto-kun!”
Naruto loikkasi samaan paikkaan mistä oli tullutkin ja katsahti vielä Hinataan.
”Pärjäättekö?”
”Heitä on vain parikymmentä!” Hinata huusi vastaukseksi. ”Tulemme kohta perääsi!”
Naruto nyökkäsi ja loikkasi ylös aukosta.


Naruto loikki portaita ylös muutamalla harppauksella seuraten petturimunkkia. Lopulta he päätyivät yhteen temppelin torneista.
”Nyt olet umpikujassa!” Naruto huusi voitonriemuisena. ”Täältä ei ole muuta ulospääsyä!”
Munkki vain hymyili.
”Ikävää sinulle. Joudun tappamaan sinut!”
Naruto hymyili vuorostaan ja risti sormensa.
”Sopii yrittää! Kage Bunshin no Jutsu!”
Klooneja ilmaantui Naruton ympärille tusina ja jokainen niistä rynnisti kohti munkkia, joka ei liikahtanutkaan, vaan muodosti uusia sinettejä.
”Ninpou, Kawara Shuriken!”
Tiiliä lensi tornin seinistä ja ne kohdistuivat klooneihin. Yksi kerrallaan ne hajosivat savuksi ja pölyksi. Naruto kirosi hiljaa. Munkki nauroi.
”Jos kerran pidät klooneista….”
Uusia sinettejä tuli jo.
”Ninpou, Oboro Bunshin no Jutsu!”
Nyt kloonit ilmaantuivat munkin puolelle. Naruto heitti muutaman kunain niitä kohti, mutta ne vain lensivät harmittomasti kloonien läpi ja kalahtivat kiviseinään. Naruton silmät laajenivat.
”Usvaklooneja…”
Hetkessä kloonit olivat piirittäneet Naruton ja munkin ääni kaikui joka suunnasta.
”Luovuta, kakara.”
Samassa kajahti huuto.
”Naruto-kun, oikea hahmo on kello kolmessa!”
Kunai lensi Naruton kädestä salamannopeasti. Se raapaisi munkin hihaa ja viilsi siihen haavan. Saman tien kaikki usvakloonit katosivat. Munkki kihisi kiukusta.
”Helvetin ämmä! Ninpou, Kawara Shuriken!”
Tiilejä purkautui kymmenittäin seinästä ja ne kaikki kohdistuivat Hinataan, jolla ei ollut aikaa väistää niitä.
”HINATA!!!”
Tiilet rysähtivät Naruton selkään tämän suojatessa Hinataa. Isku paiskasi hänet tytön yli päin seinää ja hän valui lattialle täysin elottomana. Verivana valui hänen suustaan ja Hinata ryntäsi hänen luokseen.
”Naruto-kun…Naruto-kun…..?” hän nyyhki kyynelsilmin.
Munkki nauroi.
”Miten säälittävää! Tuollaiset surkimuksetko minut pysäyttäisivät? Tuo mukula on pelkkä luuseri!”
Naruton silmät rävähtivät auki. Hinata kavahti. Silmät eivät enää olleet samat siniset kuin yleensä, nyt ne olivat palavan punaiset. Naruton kynnet venyivät ja hänen kulmahampaansa terävöityivät. Punainen chakra ympäröi hänet ja muodosti ketun muodon hänen ympärilleen. Hitaasti hän nousi pystyyn silmät raivosta leiskuen.
”Hinata, peräänny hieman…” hän kähisi.
Hinata vetäytyi tornin ovelle tuijottaen yhä Narutoa. Hän näki ensimmäistä kertaa Naruton tässä muodossa.
”Tuo on siis….” tyttö ajatteli tuijottaessaan Narutoa, jota ei ollut koskaan ennen nähnyt tuollaisena.
Munkin silmät laajenivat.
”Tällainen määrä chakraa….mikä hän oikein on?”
Naruto loikkasi eteenpäin karjuen raivosta. Hän liikkui niin nopeasti, että tuntui kuin hän olisi ilmestynyt tyhjästä munkin taakse. Tämä ehti vain käännähtää paikallaan, kun Naruto oli jo iskenyt häntä selkään ja lennättänyt hänen vastakkaiselle puolelle huonetta. Munkki nousi hoippuen pystyyn ja nyt hänen kasvoillaan näkyi jo pelon vivahde.
”Ninpou, Oboro Bunshin no Jutsu!”
Kloonit piirittivät punahehkuisen Naruton, joka ei kuitenkaan edes värähtänyt.
”Ninpou, Kawara Shuriken!”
Tiiliä lensi jälleen joka suunnasta Narutoa kohti. Chakra pursui hänen kehostaan muodostan valtavan liekin hänen ympärilleen ja jokainen tiili paloi tuhkaksi. Munkki kirosi. Naruto risti sormensa vielä kerran.
”Tämä loppuu nyt!” hän karjui. ”Taijuu, Kage Bunshin no Jutsu!!!”
Lukuisat varjokloonit muodostivat ympyrän siten, että jokaista usvakloonia vastaan oli yksi varjoklooni. Varjokloonit ojensivat oikean kätensä siten, että viereinen vasen käsi kykeni keräämään chakraa ojennettuun kämmeneen. Hetkessä pimeää huonetta valaisi punahehkuinen chakrapallojen rinki. Jokainen varjoklooni ryntäsi kohti vastustajaansa.
”PURE TÄTÄ!!! RASENGAN!!!”
Vain yksi chakrapallo osui. Oikea munkki pyöri ilmassa ja paiskautui seinään voimakkaalla rysähdyksellä.
”Uskomatonta…” Hinata ajatteli silmät ällistyksestä laajoina.
Samassa koko torni alkoi vavista ja katosta alkoi putoilla kivenmurikoita. Moneen kertaan käytetty jutsu oli kuluttanut tornia tukevat tiiliseinät lähes olemattomiksi, eikä tornia tukenut enää mikään.
”Naruto-kun, tule pois sieltä!!!” Hinata kiljui.
Puoli sekuntia liian myöhään.
Valtava rysähdys vavisutti koko temppeliä, kun sen yksi isoimmista torneista romahti kasaan haudaten kaikki sisällä olijat kivien, tiilien ja parrujen alle.
”NARUTO-KUN!!!” Hinata kirkaisi.
Paikan peitti valtava ja paksu pölypilvi. Hinata ei nähnyt kuin metrin eteenpäin.
”Byakugan!”
Hän antoi katseensa kiertää koko tornin. Lopulta hän löysi etsimänsä: pojan ruumiin puoliksi hautautuneena tiilten alle.
”Naruto-kun!”
Hinata loikkasi Naruton tajuttoman ruumiin luo ja alkoi raivata tiiliä tämän päältä. Samassa temppelin vartijat astuivat torniin.
”Mitä täällä oikein tapahtui?”
”Auttakaa! Naruto-kun on haavoittunut!”
Yhdessä he raivasivat tiilet Naruton päältä ja käänsivät hänet selälleen. Hinata kumartui Naruton ylle. Tämän suusta valui verta ja tyttö nosti järkytyksestä kädet suulleen.
”Naruto-kun…” hän sopersi.
Varovasti hän ravisti pojan olkaa, mutta tämä ei liikahtanutkaan.
”Ei………ei………ei…….”
Kyyleet tulvivat hänen silmiinsä ja valuivat hän poskilleen. Helmeilevät pisarat tipahtivat suoraan Naruton kasvoille.
”Ei taas Akamaru…..”
Hinata henkäisi. Naruton silmät aukesivat puoliksi ja hän yski verta suustaan.
”Naruto-kun!” Hinata iloitsi.
Naruto käänsi katseensa tytön valkoisiin silmiin ja hymyili.
”Olit loistava Hinata.”
Lievä puna levisi tytön poskille ja sekoittui kyyneliin. Hinata naurahti ja pyyhki kasvonsa hihaansa.
”Viedään hänet sairastupaan.”
Vartijat nostivat Naruton paareille ja lähtivät kuljettamaan häntä alas tornista. Hinata kulki koko ajan Naruton vieressä ja katsoi häntä. Nyt noissa sinisissä silmissä paistoi jälleen ystävyys ja lämpö.
”Kyuubi on raju, mutta se ei ikinä tee Narutosta pahaa.” hän ajatteli.
Silloin Naruto kurotti kätensä ja tarttui Hinatan kämmeneen.
”Olen iloinen, että olet kanssani.” hän kuiskasi.
Hinata hymyili.


Seuraavana aamuna Hinata lähetti kirjekyyhkyn Konohan Hokagelle. Sen mukana meni viesti joka raportoi tehtävän onnistumisesta ja Naruton tilanteesta. Naruton täydelliseen toipumiseen menisi muutama päivä, minkä vuoksi he eivät päässeet liikkeelle heti.
”Hinata.”
Naruto nilkutti kainalosauvallaan tytön luo, joka seisoi avoimien ikkunoiden edessä.
”Mikä on olo?” Hinata kysyi.
”Paljon parempi.” Naruto virnisti. ”Pääsemme pian lähtemään.”
Hinata huokaisi.
”Sääli. Olisi ollut mukavaa olla kanssasi kahden pitemmän aikaa.”
Naruto hymyili ja siirtyi aivan Hinatan viereen ja kiersi kätensä tämän ympärille.
”Älähän nyt. Konohaan on pitkä matka.”
Hinata hymyili yhä leveämmin.
”Niin. Otetaan siitä kaikki irti.”
Naruto nyökkäsi ja aikoi siirtyä vuoteelle, mutta kainalosauva luisuikin hänen altaan ja hän tömähti sängylle lyöden kasvonsa patjaan.
”Naruto-kun?” Hinata kysyi ja riensi auttamaan pojan pystyyn. Kun he molemmat olivat jälleen pystyssä, Naruto kiersi kätensä Hinatan ympärille. Tämä punastui välittömästi.
”Naruto-kun…” tyttö sopersi.
”Voinko pyytää jotain?” Naruto kysyi. ”Unohda se ’kun’, pelkkä Naruto riittää.”
Hinata naurahti.
”Hyvä on Naruto-k…Naruto.”
Sen kuultuaan Naruto painoi välittömästi huulensa Hinatan suulle. Tämä vastasi samalla tavalla ja painautui pojan rintaa vasten. Kevyellä tömähdyksellä he kellahtivat patjalle. Hinata irrotti huulensa Naruton omista ja kuiskasi:
”Entä jalkasi?”
”Yksi jalka ei estä minua rakastamasta.”
Hinata hymyili ja suuteli poikaa otsalle.
”Rakastan sinua.”
”Niin minäkin sinua.”