”Na-Naruto-kun, sairas?” Hinata kysyi ihmeissään Sakuralta joka oli tullut käymään Hyuugan luona.
”Niin, ajattelin että voisit käydä kysymässä päivittäin vointia, koska yleensä minä tai Sasuke käydään mutta me molemmat lähdetään tänään Kakashin kanssa harjoitusmatkalle. Välillä pitää käydä viemässä sille ruokaa”, Sakura sanoi ja nousi ylös.
”M-mutta Sakura-chan…” Hinata aloitti.
”Ei sinun tietenkään pakko ole, voin järjestää vaikka Choujin käymään”, Sakura sanoi.
”E-en minä sitä, totta kai minä voin käydä, mutta en tiedä missä Naruto-kun asuu”, Hinata sopersi.
”Et tiedä missä Naruto asuu vaikka olet ollut ihastuneena häneen niin kauan kuin muistan!?” Sakura huudahti Hinatan punastuessa ja painaen etusormensa yhteen ja sopertaen anteeksipyyntöä. Sakura selitti Hinatalle missä Naruto asui toisen nyökkäillessä vastaukseksi.
”Minun täytyy lähteä pakkaamaan nyt tavaroita, heippa”, Sakura sanoi ja lähti kävelemään lämpimään aamuun.

Hinata sulki oven Sakuran perästä kiinni ja syvä puna nousi tytön kasvoille. Tottahan se oli. Hinata oli ollut pihkassa Narutoon niin kauan kuin itse muisti, akatemia-ajoilta asti.
’Pitää käydä jo tänään vähän myöhemmin, kun Team 8 ei tänään edes kokoonnu’, Hinata ajatteli ja hänen teki mieli tanssia ilosta. Hän otti pari tanssi askelta kunnes törmäsi serkkuunsa Nejiin, joka todennäköisesti oli lähdössä tiiminsä kokoontumiseen tai Tentenin kanssa ulos. Neji ja Tenten olivat olleet yhdessä jo muutaman kuukauden ja Hinata oli kiitollinen että Neji oli valinnut Tentenin. Hän oli Hinatan yksi parhaimmista kavereista.
”Mikäs nyt on niin mukavaa, että tanssia täytyy?” Neji kysyi. Hinata näki Nejin normaaleissa vaatteissa ja tajusin Nejin menevän vain tiiminsä kokoontumiseen. Hinata punastui ja sopersi hiljaa vastauksen yhteen puristettujen etusormien takaa.
”T-tuota, ei mikään. O-on vaan niin kaunis ilma, t-tulee hieno päivä…”
Neji tuhahti vastaukseksi, laittoi sandaalit jalkaansa ja lähti ovesta ulos. Hinata laittoi oven jälleen kiinni ja hillitsi intonsa tanssia yläkertaan peläten törmääväänsä jälleen johonkuhun.

Kello oli yksi, aurinko oli korkeimmillaan ja porotti kuumasti Hinatan niskaan tämän kävellessä pitkin Konohan autioita katuja. Kukaan ei ilmeisesti halunnut olla ulkona näin kuumana päivänä. Hänkin olisi mielellään mennyt varjoon siemailemaan jotain kylmää juotavaa, mutta hänen täytyi ajatella Narutoa. Hinata saapui ison talon eteen jossa ihmiset asuivat kerroksittain. Naruto asui kolmannessa eli ylimmässä. Hinata käveli portaikkoon joka oli parhaat päivänsä nähnyt, kunnes hän viimein saapui oven luokse, jossa luki ”Uzumaki”. Hinata hengitti syvään ja koputti oveen. Ensin asunnosta ei kuulunut mitään, kunnes ovelle kuului raavaantuvat askeleet ja ovi avautui. Naruto seisoi ei – niin - ryhdikkäässä asennossa ovella teekuppi kädessä, T-paita ja shortsit jalassa ja katsoi edessään seisovaa paloauton väristä tyttöä väsynein silmin.
”Hinata-chan…  Mitä sinä täällä teet”, Naruto sanoi ja päästi Hinatan sisälle. Hinata katseli ympärilleen Naruton asuntoa. Hän ei ollut koskaan käynyt sisällä. Asunto oli pieni. Siellä oli vain yksi huone ja vessa. Keskellä lattiaa oli patja ja puoliksi lattialla lojui peitto sekä tyyny. Hellalla pörisi teekannu josta Naruto oli teensä hakenut.
”Öö… Hinataa… Maa kutsuu…” Naruto huhuili ja heilutti kättään Hinatan silmien edessä. Hinata säpsähti ja änkytti vastaukseksi:
”A-anteeksi, Naruto-kun. O-olin vain ajatuksissani. S-sakura pyysi minua käymään tuomassa sinulle ruokaa, kun hän lähtee Sasuken ja Kakashi-sensein kanssa sinne h-harjoitusmatkalle.”
”Aaa, kiitos Hinata-chan”, Naruto sanoi ja leväytti Hinatalle sen tavanomaisen virnistyksen. Hinata punastui ja painoi katseensa lattiaan.
”Haluatko teetä?” Naruto kysyi punaiselta Hinatalta.
”J-juu, jos siitä ei ole kauheasti sinulle vaivaa…” Hinata mutisi.
”Ei tietenkään ole”, Naruto vastasi.

”Kiitos Naruto-kun”, Hinata sanoi punastellen ja otti vastaan Naruton tarjoaman teekupin. Hinata otti yhden sokeripalan ja sekoitti sitä keskittyneesti teekuppiin Naruton lukiessa päivän lehteä jonka Hinata oli tuonut ruokien mukana. Hiljaisuuden vallitessa molemmat ryystivät teetä ja välillä kuului sanomalehden kahahdus kun Naruto käänsi sivua. Pian Naruto oli lukenut omasta mielestään lehteä tarpeeksi ja nakkasi sen pöydälle. Hinata oli jo juonut oman teensä ja korjasi hänen ja Naruton astioita. Hinata kantoi astiat tiskipöydälle, alkoi laskemaan lämmintä vettä tiskialtaaseen ja kaatoi perään tiskiainetta.
”Hinata-cha~an, mitä sinä teet? Voin ihan hyvin, voin tiskata”, Naruto marmatti Hinatan selän takaa.
”Olet vielä kuumeessa, Naruto-kun. Ja mistä lähtien olen ollut ’Hinata-chan’?” Hinata töksäytti ihmetellen omaa yhtäkkiä iskenyttä rohkeuttaan. Nyt oli Naruton vuoro änkyttää Hinatalle joka tuijotti yleensä niin sanavalmista poikaa outo ilme kasvoillaan.
”Niin siis kun, Hinata-chan… Minä tuota taidan pitää sinusta”, Naruto sopersi ja punastui. Hinata punastui korviaan myöten ja painoi katseensa myös maahan. Molemmat olivat hetken hiljaa kunnes Hinata rohkaisi itseään ja sanoi:
”Na-Naruto-kun… Minäkin olen aina pitänyt sinusta.”
Naruto nosti katseensa takaisin Hinataan jonka toisessa kädessä oli tiskiharja, toisessa teemuki, josta Naruto oli vähän aikaa sitten vielä juonut teetä ja katse lattiassa. Naruto astui askeleen lähemmäksi Hinataa, joka värähti tuntiessaan Naruton lähenevän häntä. Naruto otti toisen askeleen lähemmäs Hinataa joka nosti päätään ja tunsi kun Naruto tarttui tämän leuasta kiinni ja suuteli tätä. Hinata punastui korviaan myöten mutta ei yrittänytkään pyristellä Narutoa vastaan. Hinatan mielestä aivan liian aikaisin, Naruto lopetti suudelman ja astui askeleen taaksepäin. Hinata katsoi hetken hieman punertavaa Narutoa, kunnes tajusi, ettei Naruto punastellut.
”Na-Naruto-kun. Kuumeesi nousee jos seisot siinä kuin tatti”, Hinata sanoi ja kaatoi Naruton suoraan futonilleen ja palasi keittiöön hakemaan kuumemittaria. Pian tämä palasi kuumemittari kädessään, nosti peiton ja asetti kuumemittarin kainaloon.
”Hinata-chan, saan sen itsekin”, Naruto sopersi.
”Juu juu… Ihan varmasti”, Hinata mutisi ja katsoi kuumemittarin lukemaa.
”Se on noussut”, Hinata huokaisi ja istui sohvalle. Naruto katsoi hetken Hinataa ja avasi sitten suunsa:
”Mutta Hinata-chan. Minähän suutelin sinua, sinä olet voinut saada tartunnan. Anteeksi.”
”Ei se mitään”, Hinata sanoi ja katsahti silmäkulmasta patjallaan makaavaa Narutoa.
Hetken aikaa molemmat olivat hiljaa. Hiljaisuuden rikkoi vain Naruton kellon tikitys jota Hinata lopulta vilkaisi ja pomppasi äkkiä pystyyn.
”Minun pitää mennä, heippa Naruto-kun” Hinata sanoi ja antoi Narutolle otsapusun.
”Tuletko huomenna?” Naruto kysyi ja katsoi Hinataan päin joka oli tullut olohuoneeseen takaisin laittamaan kengät jalkaan.
”Totta kai, Naruto-kun”, Hinata sanoi ja sitoi kengän nauhat ja katsoi Narutoa ja oli lähdössä kunnes päätti kysyä Narutolta yhtä asiaa.
”Naruto-kun?” Hinata aloitti varovasti.
”Niin, Hinata-chan?” Naruto haukotteli.
”Tuota olemmeko nyt yhdessä?” Hinata jatkoi ja punastui korviaan myöten. Naruto punastui hiukan kuullessaan kysymykseen ja vastasi siihen:
”Minusta me olemme yhdessä.” Hinata hymyili, huikkasi Narutolle moit ja lähti ulos ulkoilmaan. Ulkona satoi vettä. Hinata hymyili. Hän iloisuuttaan ei edes yksi kaatosade saanut laantumaan. Vaikka olisi ukkostanut, Hinata olisi iloinen. Aina.

---------------------------------------------------
Anteeksi lyhyys. Ficci on betattu.^^