”Repliikki”
’Ajatus’
**Takauma**
                                        Viides luku

Sasuke juoksi läpi metsän, pysähtymättä kertaakaan vaikka kylkeä viilsi ja henki ei tahtonut kulkea kunnolla.
’Minun täytyy löytää hänet’, miehen ajatukset liikkuivat Narutossa. Kyseisen pojan takia hän kesti kivun kyljessään, tuon pojan takia hän jaksoi vielä elää.
’Ja minä satutin häntä’, Sasuken otsa rypistyi tämän miettiessä sitä aamua, jona hän oli tehnyt elämänsä suurimman virheen.

** Blondi tunsi toisen hengityksen kasvojaan vasten. Hänen sydämensä alkoi lyömään nopeampaan ja Naruto pelkäsi Sasuken kuulevan sen.
”Hei”, poika sanoi hiljaa ja sai toisen hymyilemään hiukan vinosti. Sasuke kumartui vielä hiukan ja poikien huulet kohtasivat. Naruto räväytti silmänsä auki ja yritti peruuttaa, mutta Sasuke oli siirtynyt niin, että puu oli Naruton takana.
’Voieivoieivoieivoieivoieivoiei!” blondi ajatteli paniikissa, kun toisen käsi alkoi haparoimaan pitkin hänen rintaansa
”Mmmm! Mmmm!” Naruto yritti pyristellä, mutta Sasuke lukitsi hänen kätensä ylös toisella kädellään.
”Shh.. Ei tämä satu yhtään”, Sasuke kuiskaisi ja tunnusteli kädellään pojan vatsalihaksia. Hän siirsi kättään koko ajan lähemmäs pojan housunkaulusta. Naruto huokaisi käden saavutettua päänmääränsä.
”Ei, ei, ei!” blondi huusi ja tunsi taas Sasuken huulet omillaan.

Kyyneleet kohosivat pojan silmäkulmiin. Sasuke ei huomannut niitä vaan alkoi näpertää Naruton housun-nappia auki.**

Sasuken hampaat puristuivat yhteen ja jalat alkoivat viedä häntä yhä nopeammin läpi synkän metsän, jota aurinko ei lämmittänyt, vaan jätti puut suosiolla varjoon.
’Naruto, minä en anna itselleni anteeksi, jos sinulle käy jotain’ ja niiden ajatusten saattelemana Sasuke katosi metsän synkimpään kolkkaan, jättäen jälkeensä vain pölypilven.

Hetken juostuaan Sasuke huomasi tumman hahmon kävelevän hiukan kauempana kädet taskuihin upotettuina. Miehen suu vääntyi alas ja kulmat painautuivat silmien päälle niin, että se sattui.

Tumma hahmo kohotti päänsä kuultuaan sivultaan liikettä ja sai naamaansa heti nyrkin, joka upposi suoraan silmien väliin, jättäen jälkeensä ikävän kivun.
”Mitä helvettiä?!” Itachin suusta kuului, kun tämä nosti katseensa nuorempaan mieheen.
”Tuo on minun repliikkini! Mitä helvettiä sinä oikein teit Narutolle?!” Sasuke huusi, tietäen, että Itachi oli pedofiili ja paha sellainen.
”Mistä sinä oikein puhut, veli rakas?” vanhempi mies sanoi ja nousi ylös hieroen ohimoitaan. Sasuken hampaat välkkyivät uhkaavasti ja tämä kohotti nyrkkinsä uuteen iskuun. Tällä kertaa Itachi kuitenkin onnistui ennakoimaan veljensä liikkeet, minkä seurauksena Sasuke oli pian painettu maata vasten

Itachi virnisti likaisesti ja sai Sasuken värähtämään inhosta. Tilanne oli liian samanlainen kuin vuosia sitten.

** ”Ita-chan!” nuori, noin 12-vuotias poika, huusi alakerrasta herättääkseen veljensä huomion.
”Viimeisen kerran, minä en ole Ita-chan!” komea nuori mies sanoi vihaisesti laskeutuessaan portaita. Tämän hiukset olivat palmikolla, joka roikkui toisella olalla ja silmät kiiltelivät mustana eteisen hämärässä valaistuksessa.

Sasuke tunsi suurta kunnioitusta veljeään kohtaan.
”Anteeksi, Ita-chaaaaaaaaannnnnnn<3<3<3<3” Sasuke sanoi pitkittäen viimeistä tavua suloisesti silmät pyöreinä. Itachi hymähti, ei velipojalle voinut olla vihainen.
”Okei.. Mitä asiaa?” hän sanoi haroen samalla niskaansa silmät puolinukuksissa. Sasuke hymyili ja otti selkänsä takaa lautapeli, jonka kannessa luki isoin punaisin kirjaimin monopoli.

Itachin suusta pääsi kyllästynyt huokaisu hänen tunnistettuaan pelin. Hän ja Sasuke pelasivat peliä varmaan joka päivä vähintään kolme tuntia, ja aina Itachi antoi Sasuken voittaa. Poika vain oli niin söpö hyppiessään ympäri huonetta voittajan virne kasvoillaan.

Sasuken kasvoilla oli taas suloinen koiranpentu-ilme. Itachi hymähti ja nyökkäsi sitten hyväksyvästi. Sasuken silmät alkoivat loistaa ja hän juoksi kiljuen olohuoneeseen peli pään päällä keikkuen. Itachi seurasi itse rauhallisesti perässä, kädet taskuissa.

Asetuttuaan mahdollisimman mukavasti, pojat kasasivat pelin lattialle ja valitsivat itselleen pelinappulat.
”Odota Sasuke” Itachi sanoi juuri kun poika oli heittämässä noppaa. Sasuke nosti kysyvästi katseensa, mutta aikoi silti kuunnella mitä toisella oli sanottavaa.
”Tehdään tästä vähän mielenkiintoisempaa. Jos minä voitan, sinä tottelet minua tämän illan ja jos sinä voitat, minä tottelen sinua koko illan”, Itachi selosti ja odotti Sasuken reaktiota. Tämän kasvoilla loisti hetken kysymysmerkki, mutta sitten hän nyökkäsi pontevasti ja heitti noppia. Itachi hymyili, hän ei aikoisi hävitä.

Tunnin pelin jälkeen olohuoneesta kuului epäuskoinen huuto.
”Eeeeeh?! Sinä voitit!?” Sasuke huusi posket punaisina ja Itachi hymyili pirullisesti.
”No niin pikkuveli, muista mitä sovittiin”, hän sanoi ja siirtyi aavistuksen lähemmäs veljeään. Sasuke katsoi Itachia suurin, ihmettelevin silmin.
”Sinun täytyy totella minua”, vanhempi veli kuiskasi, nyt suu kiinni Sasuken korvassa. Tämä värähti ja yritti mennä kauemmas, mutta selän taakse painettu käsi esti sen.
”Ita-chan, mitä sinä..?” Sasuke aloitti, mutta ei saanut lausettaan loppuun, sillä Itachin huulet olivat painautuneet tiiviisti pojan huulille.

Kieli haki kiihkeästi rakoa, mistä pujahtaa sisään ja Sasuke yritti parhaansa mukaan estää sitä pääsemästä päämääräänsä. Itachi oli painanut hänet lattiaa vasten, ettei nuorukainen pääsisi pakenemaan.
”Rentoudu Sasuke, ei tämä satu kuin hetken”, Itachi kuiskasi toisen huulia vasten ja käytti hyväkseen toisen pelon huudahdusta, livauttaen kielensä taitavasti pojan suuhun tunnustellen ja nautiskellen toisen pakokauhusta.

Sasuke värisi ja yritti pyristellä vastaan, mutta turhaan. Itachi oli liian vahva ja pian tämä oli jo kiskonut veljeltään housut nilkkoihin.
”Älä, minä pyydän, älä tee tätä”, Sasuken silmät kostuivat kyynelistä ja tämän suu värisi. Itachi tuhahti ja alkoi avata omien housujensa vetoketjua.
”Minä voitin, nyt minä otan palkkioni” Itachi kuiskasi ja työntyi Sasuken sisään säälimättä nuorta poikaa tippaakaan. Hän vei tältä poikuuden huutojen saattelemana. **

Sasuke nielaisi kuuluvasti muistojen kelautuessa hänen päässään eteenpäin. Ei, niin ei kävisi uudelleen, ei ikinä.
Nopealla liikkeellä Sasuke sai Itachin pois päältään ja tämä huudahti yllättyneenä pojan äkkinäiselle reaktiolle.

Sanaakaan sanomatta Sasuke lähti juoksemaan eteenpäin metsässä, jättäen taakseen miehen, jonka huulilta karkasi mielipuolinen hihitys.
”Et ole unohtanut pikkuveli, etkä tule koskaan unohtamaankaan”

Sasuke saapui metsän reunassa sijaitsevan luolan suuaukolle ja kurkattuaan sisään hänen silmänsä pyöristyivät ja suu aukesi, mutta ääntä ei kuulunut.

Hänen edessään sängyllä tärisi varmaan koko maailman lohduttomin näky. Nuori blondi oli kietonut kätensä polviensa ympärille ja itki koko kyynelvarastonsa tyhjiin. Näky oli lohduton.

Sasuke käveli rauhallisesti pojan luo ja kosketti hellästi tämän olkapäätä. Naruto värähti kosketusta, mutta ei tehnyt elettäkään siirtääkseen miehen kättä pois. Sen sijaan hän kapsahti tämän kaulaan nyyhkyttäen ja täristen. Sasuke kuiskasi tämän korvaan lohduttavia sanoja, ottaen pojan samalla syleilyynsä.
”Shh, kaikki on ohi nyt”, mies kuiskasi ja sai Naruton lopettamaan itkemisen, mutta tämä tärisi yhä.

Kiedottuaan peiton pojan ympärille, Sasuke etsi tämän vaatteet ja istahti sitten sängyn reunalle huokaisten raskaasti.
”Olen todella pahoillani siitä, mitä veljeni teki sinulle”, hän kuiskasi sanat lähes kuulumattomasto ja sai Naruton värähtämään.
’He ovat siis veljekset..’ blondin ajatukset olivat yhtä puuroa. Silti hän kykeni vastaamaan Sasukelle.
”Ei se sinun vikasi ole, jos veljesi on hyväksikäyttäjä”, Naruto kuiskasi ja kääntyi miehen puoleen. Tämän katse oli painettu lattiaan.
”Mutta minä, meinasin olla yhtä paha kuin Itachi”, Sasuke kuiskasi viimeiset sanat ja sai Naruton huokaisemaan.
”Mutta et ollut. Sinä lopetit, hän ei. Siksi minä en halua, että sinä mietit sitä”, blondi sanoi ja kietoi kätensä miehen ympärille lohduttavasti. Toinen värähti lämpimän ruumiin kietoutuessa hänen ympärilleen. Sanoissa oli lämpöä, josta Sasuke tiesi, että Naruto oli oikeasti antanut hänelle anteeksi. Huokaisten helpottuneena Sasuke kääntyi kultansa puoleen ja käski tämän pukea vaatteet päälleen. Naruto nyökkäsi ja Sasuke meni odottamaan ulkopuolelle.

Hetken kuluttua poika astui ulos hymyillen hieman teennäistä hymyä.
’Hän on niin urhea. Kukaan muu ei pystyisi hymyilemään edes noin kaiken kokemansa jälkeen’, Sasuke hymyili ja viitaasi Naruto vierelleen.
”Saatan sinut Konohaan”, mies sanoi ja sai blondin hymyilemään iloisemmin.
”Jääthän sinne kanssani?” kysymys yllätti Sasuken täysin ja tämä pysähtyi kesken kävelyn.
’Miten minä voisin sen jälkeen mitä hänelle tein?! Tai meinasin tehdä’, miehen ajatukset velloivat myrskyn lailla, kunnes hän tunsi pehmeät kädet ympärillään.
”Minä olen antanut sinulle anteeksi, joten anna sinäkin anteeksi itsellesi”, Naruto kuiskasi sanat Sasuken korvaan ja sai halaukseensa vastauksen.
”Hyvä on. Minä jään kanssasi Konohaan”, sanat hukkuivat tuuleen, mutta sillä ei ollut merkitystä, Naruto tiesi mitä mies sanoi. Hän tiesi sen sydämessään ja niinpä hän halasi tätä lujempaa kuin koskaan.



JA TADAA!! Tässä tuli tää osa, jatkoa jäätte odottelemaan uudet 200 vuotta^^ Kommenttia, risuja ja ruusuja<33