Before our innocence was lost,
You were always one of those ,
Blessed with lucky sevens ,
And the voice that made me cry .
My Oh My.

Muistan ensi tapaamisemme kuin eilisen vaikka siitä on jo monta vuotta.
Silloin oli Team 8 ensimmäinen virallinen kokoontuminen. Tiimimme senseinä toimi Yuuhi Kurenai. Tiimissä oli Hyuga Hinata, minä ja sinä.

En vielä silloin voinut arvata kuinka tärkeä sinusta kehittyisi minulle. Ensitapaamisella vaikutit syrjään vetäytyvältä, ehkä liian tyyneltä ja hiljaiselta. Näin ehkä vain Naruto, Sakura ja muut ajattelevat enää sinusta. Vain minä tunsin ja tunnen sinut täysin. Tiesin sinun lempiruokasi, mitä vihaat, mitä rakastat… Tunsin sinut paremmin kuin Hinata tai Kurenai-sensei.

Isäsi ei vain koskaan oppinut hyväksymään minua. Muistan kaikki ne turhat yritykset kun yritit kertoa suhteestamme. Hän vain ikään kuin huitaisi asiat sivuun ja lopulta heitti sinut pihalle ja katkaisi kaikki teidän siteet. Vain minun takiani. En vielä silloin tiennyt mitä tunteita oikeasti sinulla oli minua kohtaan.

Muistan kuin eilisen sen kun tulit minun luokseni sateisena torstai-iltana. Pyysit yösijaa ja minä päästin sinut sisään. Sinä yönä meistä kumpikaan ei nukkunut. Me molemmat valvoimme. Sinä kysyit, nukuinko minä. Vastasin kieltävästi ja kysyin, miksi sinut oli ylipäätään heitetty ulos kotoa. Suljit silmäsi ja sanoit että sinulla on tärkeää asiaa minulle. Käännyit minuun päin ja kerroit, että olen sinun siihen astisen elämän rakkain ihminen. Sinä sanoit ne sanat jotka olen aina tahtonut kuulla. ”Kiba, minä rakastan sinua. Rakastan sinua enemmän kuin ystävänä.” Sillä hetkellä olisin voinut kuolla onnesta. Kömmin viereesi ja sinä kiedoit kätesi ruumiini ympärille. Tunsin nenäsi hiuspehkossani ja nukahdin käsivarsillesi. Nukuimme koko yön vierekkäin.

Äiti, isosiskoni Hana ja koko Konoha hyväksyi suhteemme.
Olimme pian virallinen pari Konohassa. Elimme niin onnellisina kuin ninja vain voi elää.

Parin vuoden päästä muutimme pois meidän kotoamme yhteiseen kaksioon Konohan keskustaan.

Pian muuton jälkeen sinut määrättiin tehtävään. Eräänä aamuna olit lähtenyt tehtävään minun vielä nukkuessa. Keittiön pöydältä löysin lapun jossa luki sinun käsialallasi:

” Rakas Kiba,

Minun pitää lähteä tehtävään.
Palaan viikon kuluttua,
tulethan silloin odottamaan minua porteille?
                                            Rakkaudella
                                                       Shino ”

Odotin viikon ja mietin tulisitko ajoissa. En osannut miettiäkään pahinta. Sinä päivänä kun olin lähdössä sinua vastaan porteille, sain Hokagelta määräyksen tulla tämän luo.

Saavuin toimistolle ja koputin oveen. Tämä kutsui minut sisään ja astuin tämän työhuoneeseen. Muistan vieläkin sen kauhun tunteen kun hän sanoi:
”Olen pahoillani Kiba, mutta Shino on menehtynyt tehtävässään.”
Sillä hetkellä seisoin shokissa Hokagen toimistossa enkä itsekkään uskonut tätä. Tunsin kuinka sydän hypähti kurkkuun ja teki mieli vain oksentaa. Pyysin lupaa poistumaan ja kävelin ikään kuin transsissa kotiin. Avasin oven asuntooni, asuntoomme ja potkaisin kengät eteiseen. Meidän eteisemme. Kävelin makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa oli kaksi sänkyä jotka molemmat olivat pedatut. Kävelin oman sänkyni ohi ja kaaduin sinun sänkyysi. Painoin pääni tyynyysi ja haistelin hiuksiesi tuoksua jotka oivat jääneet tyynyysi. Silloin minä itkin. Itkin koko päivän. Itkin itse asiassa koko viikon enkä poistunut kotoa.

Toivoin vain herääväni unesta, sinä hymyilisit minulle antaisit ehkä hellän suudelman ja kutsuit minut aamupalalle. Näin ei tapahtunut.

Luonani kävi monia ihmisiä. Hinata, äiti, Hana ja jopa Shikamaru. Mikään ei helpottanut oloa.

Kului kaksi viikkoa. Lopulta tuli aika heittää hyvästit rakkaalleni, tuli Shinon hautajaiset. Paikalla oli koko Konoha. Siinä vaiheessa ei enää riittänyt kyyneleitä. Seisoin vain hiljaa hautajaisissa ja katsoin sinun valkoista hauta-arkkua.

Hautakivi oli yksinkertainen, pelkistetty ja musta. Siinä luki valkoisella tekstillä:

Aburame Shino

23.01.1987
12.08.2006

Käänsin selkäni haudallesi ja kävelin kotiin, meidän kotiimme. Astelin keittiöön, otin sieltä keittiöveitsen ja kävelin sen kanssa kylpyhuoneeseen ja istuuduin ammeen eteen. Nostin vasemman käden hihaani ja viilsin neljä pitkää viiltoa ranteeseen, valtimon päälle. Veri ryöppysi paidalleni, matolle ja ammeeseen. En enää välittänyt. Olin matkalla rakkaani luo.

You were mother nature's son ,
Someone to whom I could relate ,
Your needle and your damage done,
Remains a sordid twist of fate.
Now I'm trying to wake you up ,
To pull you from the liquid sky ,
Coz if I don't we'll both end up ,
With just your song to say goodbye.
My Oh My.

------------------------------------------------------------------
Shinon kuolinpäivä on syntymäpäiväni. Ja anteeksi että tapoin Shinon.D: Ja anteeksi että Kiba tappoi itsensä. Kommenttia?