Luku 2: Uudet ystävät ja viholliset



******************~Tapahtui viime luvussa~********************

Poika lähti liikkumaan Ayamin ohi, joka ei vieläkään ollut saanut silmiään irti Sasukesta, mutta Kiba törmäsi johonkin matkallaan. Hän kaatui maahan takamukselleen. "Mitä hemmettiä...?" hän katsoi ylös henkilöön johon oli törmännyt ja sai ihmeekseen huomata erään asian.

"Eeh, olet se tyyppi unestani!?"

**********************************************************

’Ou shit!’ Kiban kasvot sekä kalpenivat, että lämpenivät kirkkaan punaiseksi. Hän ei ollut ajatellut kunnolla, kun oli sen sanonut. Se oli vain tullut ulos, vaikka sen oli pitänyt pysyä tiukasti hänen omana ajatuksenaan. Mutta nyt näytti siltä, että joka ikinen, varsinkin Aburame Shino, oli kuullut hänen sanansa.
Koirapoika nousi nolostuneena ylös kiviseltä maalta ja yritti ajatella pikaista korjaussuunnitelmaa, mutta sellaista ei tullut hänen mieleensä ja ennen kuin hän ehti edes sanoa mitään, joku oli painautunut hänen selkäänsä vasten ja piteli kättänsä pojan suun edessä. Kiba vilkaisi taakseen ja näki hermostuneena nauravan Ayamin.

”Anteeksi, Shino. Hän on uusi eikä todellakaan tiedä mistä puhuu. Hänellä kai vähän viiraa päässä…”, Kiba loi tyttöön jäätävän katseen, vaikka sisällään oli hyvin kiitollinen Ayamin pelastuksesta. ’Mutta ei hänen olisi tarvinnut minua hulluksi kutsua!’ poika kuitenkin myönsi. Ayami loi häneen katseen, joka kertoi:
”Matki mukana vai haluatko isompiin ongelmiin…?”

Kiba nyökkäsi ymmärtääkseen, niin pienesti, että vain Ayami huomasi. Tyttö virnisti, ennen kuin alkoi taas nauraa, mutta ei niin hermostuneesti, enemmänkin vain tavallista tekonaurua ja samalla kuljetti hämmentyneen pojan äkkiä pääovesta sisään.

Shino seurasi lasiensa takaa näiden jokaista liikettä, kuitenkin katsoen enemmän tähän uuteen poikaan, kuin tuohon outoon tyttöön, jonka nimeä hän ei muistanut. Enempää miettimättä tyttöä, hän palautti ajatuksensa tähän viirusilmäiseen poikaan.
’Hän on siis tämä uusi, josta sensei puhui, huh’, jokin tässä hyvin rennon näköisessä tyypissä kiehtoi Shinoa, joka ei yleensä ollut mistään muusta kiinnostunut, kuin opiskeluistaan, ystävistään tai harrastuksestaan. Mutta se teoria oli hetki sitten muuttunut.

Heti kun tämä uusi poika oli näyttänyt lipsauttavan asiansa, joka oli järkyttänyt Shinon ensimmäiseksi, sen jälkeen hän oli punastunut niin pienesti, että sitä ei läheltäkään olisi huomannut, mutta punastunut kuitenkin, eikä sitä tapahtunut joka päivä. Aburame Shino ja punastuminen ei vain sopinut yhteen, tai ainakin poika ajatteli niin itse.
Seuraava asia, mikä oli putkahtanut hänen mieleensä ja järkyttänyt samalla, oli ollut silloin kun tämä uusi poika oli punastunut itse. Shino ei voinut olla ajattelematta miten, hyvin oudolla tavalla kylläkin, söpöltä tämä oli näyttänyt. Samaan asiaan myös liittyä se, että Shino ei yleensäkään, tai ikinä, ollut ajatellut ketään söpönä tai suloisena tai komeana, mutta kaikki nämä adjektiivit oli käynyt hänen mielessä, kun hän oli tämän viirusilmäisen nähnyt. Ja nyt, se todellakin huolestutti häntä.

”Shino…ootko sä kunnossa?” kirkas ja sillä hetkellä todella ärsyttävä ääni huhuili. Shino heräsi mietteistään ja käänsi kasvonsa pääovelta ystäviinsä. Naruto heilutti kättänsä vimmatusti pojan lasien edessä, mutta lopetti kun sai ystävänsä huomion heihin.
”Mitä mietit? Ja kuka helvetti tuo uusi jätkä luulee olevansa? Ja mitä hän edes tarkoitti…?”
”Jäikö aivot kotiin vai unohditko hankkia sellaiset…?” Sasuke kysyi ivallisesti blondilta, joka loi häneen ärsyyntyneen katseen, ennen kuin huusi:
”TEME! Pidä nättinaamasi kiinni, vai haluatko että muotoilen sitä vähän?!”
Neji puuttui väliin ja erotti riitakumppanit toisistaan, ennen kuin kääntyi takaisin Shinoon päin. Hän loi tälle mietiskelevän katseen.
”Hän taisi tarkoittaa sitä mitä sanoi, vai mitä?”

Shino yritti pitää punastumisensa kaukana kasvoistaan, mutta hänen epäonneksi se tuli hänen kasvoillensa. Hinata naurahti pienesti ja loi pienen hymyn punastuneelle. Tyttö todella toivoi, että tuo uusi tyyppi voisi muuttaa Shinon luonnetta hiukan, vaikkakin ei siinä mitään valittamista ollut. Hinata vain halusi nähdä koko Four jutun joskus loppuvan ja nähdä serkkunsa, poikaystävänsä ja Shinon hymyilevän jälleen kerran.
Hän, eikä kukaan muukaan, ollut nähnyt sitä Fourin perustamisen jälkeen. Se oli masentanut todella monia, kun nämä kolme muuttuivat todella synkiksi sen jälkeen ja kaikki pelkäsivät maata jolla he kävelivät. Naruto oli ainut, joka ei ollut muuttunut ja sitä Hinata kunnioitti ja ihaili blondissa.
Pieni puna nousi tällä kertaa hänen kasvoilleen. Hän oli ajatellut taas liian pitkälle.

Shino ei huomannut, että häntä oli tuijotettu hetki sitten. Hänen ajatukset olivat taas harhailleet tähän uuteen tyyppiin heidän lukiossa. Yksi juttu oli varma, hänen oli pakko saada tietää tämän viirusilmäisen pojan nimi, mieluiten sen päivän aikana tai hän voisi kirota sitä koko loppu päivän.

____________________________________________________________________


Ayami oli työntänyt Kiban heidän ensimmäiseen luokkaansa suorinta reittiä, vaikka he välissä heittivät osan tavaroistansa kaappeihinsa. Kiban onneksi, hän oli saanut kaapin Ayamin kaapin läheltä. Heillä olisi tytön mukaan matematiikkaa ensin, joka ei ollut koirapojan lempiaine, mutta mikä tahansa paikka kaukana tästä Aburame tyypistä, kävi hänelle sillä hetkellä.
Ayami lopulta päästi irti pojan koulupuvuntakin hihasta ja kääntyi katsomaan tämän viiruisiin silmiin.
”Haluatko tutustua kavereihini? He voivat olla vähän outoja, mutta kyllä sinä heitä kestät”, tyttö sanoi hymyillen. Kiba suostui ja he kiersivät aivan luokan perälle, jossa istui kaksi poikaa. Koirapojan ohuet kulmat kohosivat.
’Poikia? Eikös Ayami ole tyttö…tai mitä väliä sillä oikeastaan on? Mutta outoa tämä on kuitenkin’, hän ajatteli kummastuneena.

Toinen näistä pojista nosti päätänsä, kun Ayami tökki häntä. Kiba nappasi joitakin sanoja, mitä poika mutisi. Enimmäkseen ”ongelmallista” ja ”anna minun nukkua”. Koirapoika virnisti, koska hän tajusi olevansa aika samanlainen, kun sille päälle sattui. Nukkuminen tunnilla nyt vain sattui olemaan Kiban juttu.
”Shikamaru…herää saakelin sohvaperuna”, Ayami sanoi pienesti nauraen. Tämän nukkuvan pojan vieressä istui myös toinen poika, mutta hän oli vähän pulleahko.
’Tai oikeastaan aika paljon…ja onko nuo sipsejä!?’ Kiba oli vilkaissut sivusilmällä pulleahkon tyypin reppuun ja nähnyt ainakin kuusi sipsipussia koulukirjojen seassa. ”Vou, sä taidat syödä paljon…”, hän vahingossa sanoi ääneen, mutta osasi tukkia suunsa tarpeeksi ajoissa.

Ayami, tämä Shikamaru tyyppi ja pullukka katsoivat viimein kaikki häneen, kaikilla hölmistynyt ilme kasvoillaan. Ayami huokaisi.
”Kiba, tässä on Shikamaru ja Chouji. Ja…”, tyttö kiersi Shikamarun pulpetin ohi Kiban viereen ja kuiskasi tämän korvaan:
”Sinuna en ikinä mainitsisi Choujille, että hän on vähän tukeva, ja todella tarkoitan sitä.”
Kiba nielaisi tyhjää, koska nyt hän tiesi, että jos olisi sanonut äskeisen lauseensa loppuun, jotain pahaa olisi tapahtunut ja varmaan myös aika kivuliasta. Ayami virnisti uuden ystävänsä kalpeille kasvoille, ennen kuin palasi Shikamarun ja Choujin puoleen.
”Tämä on…”

”Inuzuka Kiba, ongelmallista”, Shikamaru totesi haukotellen. Tyttö nyrpisti nenäänsä ja antoi tälle kieron ilmeen, ennen kuin istui pojan viereiselle pulpetille. Kiba oli aikeissa mennä istumaan tämän viereen, mutta…

”Anteeksi, mutta älä istu minun paikalla, viirusilmä.”

Kiba kääntyi katsomaan puhujaan. Ja kukas muu se voisi olla, kuin itse Uchiha Sasuke ja koko Four hänen takanaan. Koirapoika kalpeni yhä enemmän, kun hänen ja Shinon katse kohtasi. Silmälasipäinen antoi hänelle tyhjän katseen, ennen kuin katsoi pois. Kiba teki samoin ja mulkaisi Sasukea kierosti virnistäen.
”Eikö täällä saa istua missä haluaa?” hän kysyi muka ihmeissään. Tämä Uchiha ärsytti häntä eniten koko Four porukasta.

Ayami vilkaisi Kibaan. ’Älä hanki itseäsi vielä pahempiin ongelmiin ja vielä Sasuken kanssa, idiootti!’hän olisi halunnut huutaa sen äänen, mutta tytön luonne oli sitä vastaan. Ja Fourin seisominen siinä heidän edessä oli myös osasyynä, vielä tärkeämpi, Sasuke seisoi heidän edessä! Ayami ei halunnut tämän tietävän hänen tunteistaan, ei väliä kuinka paljon se sattui.
”Kiba…”, hän aloitti, mutta liian myöhään.

”No, tässä koulussa on tietyt säännöt, joita odotan, jopa sinun, noudattavan, viirusilmä. Nyt…”, Sasuke oli tullut aivan Kiban eteen, ja koirapojan harmiksi, hän oli aivan hiukan lyhyempi, joten hänen varmuutensa madaltui hiukan, mutta ei tarpeeksi.
"...pois tieltä", Sasuke komensi jäätävästi.
”No anteeksi vain, mutta en tainnut tietää näistä säännöistä vielä, kaunispoika.”

’Omfg’, Ayami nousi äkkiä tuoliltaan ja kiirehti Kiban ja Sasuken väliin. Sasuke, joka oli kohottanut nyrkkinsä opettaakseen tälle isottelijalle vähän tapoja, osui tytön poskeen.
Kiba katsoi tätä näkyä järkyttyneenä, hän oli ollut valmis ottamaan toisen pojan iskun vastaan, mutta sitten Ayami oli vain ilmestynyt väliin. Tyttö ei katsonut häneen hetkeksikään, vaan näytti välttelevän hänen katsettansa. Koirapoika oli shokissa.
”Ayami…!” Chouji oli syöksynyt tytön luokse ja auttoi tätä pysymään pystyssä, kun tyttö ei tehnyt elettäkään pyyhkiäkseen verta suupieleltään. Shikamaru tarttui Kiban olkapäähän ja kuiskasi tämän korvaan:
”Älä tee tätä enää ikinä Ayamille, ymmärrätkö Inuzuka”, mutta ennen kuin Kiba ehti vastata, nämä kolme olivat häipyneet luokasta viemään tyttöä terveydenhoitajalle.

Four oli seurannut tilannetta. Sasuke oli eniten järkyttynyt. Shino tuijotti Kibaa. Häneen sattui jostain syystä nähdä se tyhjä ilme pojan kasvoilla. Hän kysyi itseltään uudestaan ja uudestaan syytä siihen, miksi se sattui, kuitenkaan vastausta löytämättä.
”TEME! Varo vähän ketä sinä oikein lyöt. Tuota tyttöä taisi sattua aika paljonkin!” Naruton huuto sai kaikki heräämään omista ajatuksistaan ja katsomaan blondiin. Kiban ja Shinon katse kohtasi siinä matkalla, mutta tällä kertaa koirapoika ei reagoinut ollenkaan ja se sai sen oudon tuskan Shinon rintakehässä yltymään. Hän kuitenkin yritti olla välittämättä ja seurasi Narutoa, joka oli kovaa vauhtia huutamassa Sasukelle, joka oli näköjään vieläkin shokissa.

Kiban ajatukset harhailivat, hän ei tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä. Jokin pieni ääni pojan päässä käski häntä mennä Ayamin luo ja kiittämään, sekä pyytämään anteeksi tytöltä. Mutta yhden jutun hän halusi tehdä ensin.

Sasuke hätkähti yllättäen, kun hän kaatui maahan takamukselleen. Punainen jälki oli ilmestynyt pojan kalpeaan poskeen. Koko luokka katsoi järkyttyneenä lyöjää, jonka silmät olivat terävät ja omistivat jäätävän katseen. Kiban nyrkki melkein tärisi siitä inhosta, mikä häneen kuohusi.
”Sinä paskianen!”
Sen enempää tai tarvittavaa sanottavaa, hän juoksi Sasuken, Naruton, Hinatan, Nejin ja lopulta Shinon ohi. Mutta kuitenkin, siinä kohtaa, missä hän ohitti Shinon, aika tuntui hidastuvan. Shino vihasi sitä, miten hänen sydämensä tuntui pysähtyvän ja kasvonsa muuttuvan kalpeiksi. Kiban tyhjässä katseessa oli syy, silmälasipäinen ei halunnut nähdä sitä, ikinä! Hän halusi varmistaa, että, ei edes hänen ystävänsä, vahingoittaisi tätä uutta poikaa.
Siinä samassa Kiba oli juossut ulos luokasta, jättäen äimistyneet oppilaat tuijottamaan peräänsä.
____________________________________________________________________

Kiba: *katsoo nurkassa kyhjöttävää tyttöä* Toi ei näköjään aio piristyä...
Shino: *nyökkää* Ehkä...mutta~ *tarttuu Kibaa vyötäröltä* Haluaisitko sinä jotain piristävää?
Kiba: *virnistää* Mieluusti...
*molemmat kävelevät takahuoneeseen*

TeAm7: *mutisee* muistakaa kommentoida...
____________________________________________________________________

AN:/

FICCI OHI!

Syy:
En tunne Kibaa, en tunne Shinoa. Riittää syyksi. Anteeksi pyynnöt henkilölle jolle tämä ficci olisi ollut omistettu

------The Curtain Closes...------
______________________________________________________________________