No niin, aina niin nopeana kirjoittautuneena kunnostautunut Semetsu on vihdoin viimein saattanut Hylätyksi ristityn projektinsa päätökseen. Ja samaan aikaan rakas siskoni on saanut tänne noin 108339472857 ficiä... ^^'' No minkäs sille voi kun ei jaksa/osaa kirjoittaa. Mutta nyt päästän teidät lukemaan, jättäkää edes pisteenne, pyydän, ja kommentti olisi arvostettua <3 :)

"puhetta"
'ajatusta'
***takauma*** (tässä lähinnä yaoi-varoitus :D)


******************************************************
”Ahh... Hyvää työtä, huora”, Sasuke huokaisi ja virnisti likaisesti punapäälle.
”Etpä sinäkään ollut hullumpi”, Gaara kehaisi, ”mutta päästäs mut nyt näistä köysistä. Mul on vielä yllätys sulle...”


******************************************************
Sasuke kohotti toista kulmakarvaansa ihmetyksen merkiksi. ’Yllätys?’, hän ajatteli, huohottaen hiljaa, ja nuoleskellen verta käsistään, nauttien sen karvaaseen vivahtavasta mausta ja ajatuksesta, jossa tuo punainen aine virtasi ohuina noroina pitkin Gaaran täydellistä, valkoista ihoa...
”No, ala irrottaa näitä!”, punapää käski topakasti, pudottaen Sasuken aina seitsemännestä taivaasta alas maanpinnalle asti. Vastahakoisesti mustatukkainen poika alkoi näprätä siteitä auki.
”Tyhmä...”, Gaara huokaisi.
Sasuke irrotti otteensa ja kääntyi katsomaan partneriaan ihmetellen.
”Anteeks mitä?”
”Etkö sä jo kerrasta oppinu, et mut pitää riisua nimenomaan suulla?”, punapää huokaisi rauhallisesti, mutta kuitenkin sättien samalla Sasukea kuin pahaista pikkulasta.
”Voi vittu sun kanssas...”, mustatukkainen huokaisi raskaasti, kokien syvää halua motata punapäistä toveriaan suoraan tämän sievään nenään. Hän kuitenkin hautasi murhanhimonsa jonnekin pääkoppansa nurkkaan, aivan toisenlaisten himojen alle, ja alistui tarttumaan terävillä hampaillaan siteeseen.

Mustatukkainen poika ähisi yrittäessään irrottaa hiestä, verestä ja muista eritteistä tahmeita siteitä Gaaran ranteista, istuen melkein hänen naamansa päällä. Punatukkainen nuorukainen vaikeutti omalla tahollaan Sasuken urakkaa, nuolemalla vähän väliä tämän herkkiä paikkoja.
”Änh.. Lopeta jo tuo, saatana...”, Sasuke ähki, pyyhkiessään hikeä otsaltaan.
”Etkö sinä osaa keskittyä?”, punapää kysyi kiusoittelevasti, ja jatkoi kielileikkejään Sasuken alapäässä.
Mustatukkainen nuorukainen tyytyi vain tuhahtamaan vastaukseksi, ja jatkoi puolestaan siteiden irrottamista. ’Saa luvan olla hyvä yllätys...’, hän manasi mielessään, ja melkein katui jo koskaan pelastaneensa mokoman maanvaivan.

Kului hetki jos toinenkin, mutta lopulta tahmeat, likaiset siteet kohtasivat voittajansa, ja Sasuke pääsi laskeutumaan taas alas, niin että Gaara sai nuolaista tämän toistakin päätä.
”Mikäs kesti?”, punapää kiusoitteli, ja nuolaisi Sasuken huulia. Poika oli liian turhautunut vastatakseen, ja tyytyi painamaan Gaaran olkapäät sänkyä vasten.
”Ja nyt se yllätys”, mustatukka käski raivoisin äänin, vetäen henkeä jokaisen sanan välissä, ikään kuin tehostaen käskynsä voimaa.
”Selvä, rakas”, Gaara sirkutti ärsyttävän maireasti, ja nousi Sasuken yllätykseksi istumaan niin, että tämän tasapaino miltei petti.
”Mitä sinä nyt...”
Mustatukka ei ehtinyt sanoa enempää, kun tämä punapäinen paholainen oli jo kaatanut hänet selälleen sängyn jalkopäähän ja alkanut suudella tätä intohimoisesti.

Irtaannuttuaan Sasukesta, Gaara katsoi tätä suoraan silmiin, katseessaan viekas kiilto ja huulillaan irstas virne.
”Nyt on minun vuoroni pitää vähän hauskaa”, punapää kuiskasi, ja siirtyi nuolemaan Sasuken korvaa. Tummaverikkö värähti hieman, syynä osaksi Gaaran vertahyytävän kiihottava nuolaisu, ja osaksi ajatus siitä, mitä "pitää hauskaa" tarkoitti punapään kielellä. Hän ei kuitenkaan jäänyt miettimään asiaa enempää, vaan siirtyi itsekin suuteluasteelle, painaen kuumat huulensa vasten Gaaran kaulaa kerran toisensa jälkeen.

Sasuke sai jälleen kerran värähtää, kun Gaara tällä kertaa lopetti nuoleskelunsa kuin seinään, ja nousi istumaan mustatukan polvien päälle, painaen kämmenensä vasten tämän olkapäitä.
”Ylös siitä!”, tämä käski terävästi, saaden vastaukseksi ihmetteleväisen ilmeen.
”Ylös!”, Gaara huusi, ja läpsäisi Sasukea kämmenellä poskelle. Tämä sai mustatukkaisen pojan veren kiehumaan. Raivon kiilto silmissään tämä nousi istumaan, punapää edelleen polviensa päällä, ja toi kasvonsa aivan vasten Gaaran kasvoja.
”Minua ei kohdella noin!”, mustatukka raivosi, yrittäen todistaa johtajanasemansa tässä suhteessa, jossa toinen osapuoli näytti alkavan käydä päälle.
”Pallo on nyt minulla, beibi”, Gaara tokaisi rauhallisesti, iskien silmää ja nousten pois mustatukkaisen nuorukaisen päältä, jättäen tämän istumaan hölmönä ja alastomana sängyllä. Parilla harppauksella punapää oli jo hävinnyt keittiöön.
”No, et kai sä nyt suuttunu?”, Sasuke älähti, kiroten samalla itsensä alimpaan helvettiin. Ja hän kun oli niin haaveillut ’yllätyksestä’...

Sillä välin Gaara penkoi kuumeisesti keittiötä. Lopulta hän löysi kuin löysikin etsimänsä; pieni sideharsorulla oli kierinyt roskakorin taakse, mistä sitä oli sotkuiseen kämppäänkin tottuneen ihmisen vaikea äkätä. Juuri, kun punapää oli aikeissa palata toverinsa luokse, hänen katseensa tavoitti terävän leipäveitsen, joka oli isketty kiinni puiseen, kalanmuotoiseen leikkuulautaan, joka puolestaan roikkui punaisella narulla astiakaapin kahvassa. Poika käveli kaapin luo, tarttui kiinni veitsen kahvasta, ja hänen kasvoilleen hiipi ilkeä hymy. Voimakkaalla kiskaisulla punatukka nyhti veitsen irti, kääntyi kannoillaan, ja lähti keittiöstä sadistinen virne huulillaan.

Juuri ennen kuin tummatukkainen nuorukainen oli vaipumassa epätoivoon, ilmestyi Gaara keittiöstä, hänkin ilkialastomana, ja pitäen käsiään selkänsä takana. Sasuke katsoi häntä yhtä aikaa kiinnostuneena, kiihottuneena ja kummastuneena.
”En tietenkään, beibi”, punapää mairitteli, siirtyen taasen sängylle ja liikkuen viettelevästi kohti Sasukea. Tummaverikön huomaamatta, hän siirsi veitsen yöpöydälle ja kierähti pojan selän taakse, ottaen tämän ranteista kiinni.

Sasuke alkoi jo aavistella, mitä punapään mielessä liikkui, mutta päätti tämän kerran antaa pojan pitää vähän hauskaa. ’Kyllä se on sen ansainnut’, mustatukka ajatteli, eikä voinut pysäyttää virnettä, joka livahti hänen huulilleen hänen ajatellessaan vähän aikaa sitten tapahtunutta.

Gaara sitoi parilla nopealla liikkeellä mustatukan ranteet yhteen selän taakse, ja siirtyi takaisin tämän eteen, hymyillen leveästi kieroa hymyään. Hän tarttui kaksin käsin Sasukeen, ja kiepsautti tämän nopeasti vatsalleen, saaden aikaan tukahtuneen älähdyksen. Ennen kuin tummaverikkö ehti tajuta mitään, Gaara oli jo istahtanut hänen päällään.
”Kiva perse”, punatukka kiusoitteli ja alkoi keinua edes takaisin Sasuken päällä. Hänellä oli jo nyt selvä suunnitelma, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

***********YAOI-VAROITUS! EI HERKKÄHERMOISILLE**************
Sasuke ähisi tuskaisasti. Hän ei selvästi ollut odottanut mitään tällaista tapahtuvan, eikä varsinkaan ollut valmistautunut siihen, että joutuisi vielä odotettua paholaismaisemman partnerinsa alistamaksi.
Turhia kyselemättä, Gaara siirtyi tummatukkaisen aukolle, ja inahti mielihyvästä työntyessään ensimmäistä kertaa tämän sisään. Sasukekaan ei pystynyt pitämään naamaansa pokerilla, vaan päästi huuliltaan ilmoille hiljaisen tuskan ja nautinnon sekaisen älähdyksen. Gaara päätti kiusata allaan kiemurtelevaa tummatukkaista poikaa, ja alkoi voihkia kovaan, alistuvaan ääneen. Hän tiesi, että tämä kiihotti Sasukea, mutta pojan olisi vain totuteltava ajatukseen, sillä tällä kertaa hän oli se, jota alistettiin, ja kovaa.

”Annh... Gaarahh...”, Sasuke voihki, puoliksi tuskasta, puoliksi nautinnosta, anoen Gaaralta lisää. Hän ei olisi koskaan voinut uskoa, että hänen mielestään häntä itseään heikompi poika voisi alistaa häntä. Mutta nytpä alisti, ja alistikin kovaa. Eikä hiestä märkä Sasuke voinut kieltää pitävänsä siitä.

Gaara oli nopeuttanut tahtiaan mustatukkaisen pojan sisällä, mutta hänellä oli vielä parikin ässää hihassaan, ja hän valmistautui vetämään niistä toisen esiin vetämällä itsensä nopealla liikkeellä ulos Sasuken sisältä.
”Gaara... Mitä helvettiä sä nyt sekoilet?”, tummatukka ärähti, selvästi pahoillaan siitä, että punapää oli lopettanut alistamisensa. Antamatta selvää vastausta, Gaara kiepsautti Sasuken ympäri, aiheuttaen tässä kivun aallon, joka purkautui voimakkaana ulahduksena.
”Poikahan on tullu herkäks”, punapää virnuili ja alkoi avata Sasuken reisiä. ”Uskaltaakohan tässä enää edes ottaa sua uudestaan?”
”Turpa kii ja toimi!”, mustatukkainen ärähti. Hän katui äskeistä äännähdystään niin, että hänen poskensa punoittivat, mutta sitä oli varsin vaikea huomata, sillä pojan koko vartalo oli punoittavien raapimajälkien, mustelmien, puremajälkien ja hien peitossa.

Gaara teki työtä käskettyä, ja ilman sen kummempia varoituksia hän työntyi tummatukkaisen nuorukaisen sisään nopeasti, mutta vähemmän kivuttomasti. Tällä kertaa Sasuken kuitenkin onnistui hillitä itsensä ja niellä kipunsa, ja punapää joutui tyytymään vain vaimeaan ähinään. Gaara painoi kätensä Sasuken olkapäille, upottaen kyntensä tämän ihoon, jonka kalpeus oli tahrittu jo ennen kuin punapään haavat alkoivat tihkua uudestaan lämmintä, punaista verta, joka roiskui pieninä pisaroina lakanoille ja tummatukkaisen pojan päälle. Gaara alkoi nopeuttaa tahtiaan pojan sisällä, ja he molemmat ähkivät ja voihkivat kuin viimeistä päivää, ja maailma alkoi jo pyöriä heidän silmissään. Gaara työnsi viimeisen kerran, ennen kuin he molemmat saavuttivat hekumansa huipun, maailman muuttuessa heidän silmissään valkeaksi valoksi, jonka halki risteili sitäkin kirkkaampia valonsäikeitä. Sasuken siemenneste purkautui suurella paineella suoraan hänen punapäisen alistajansa vatsalle, ja toinen osapuoli raapi lauetessaan veriset viirut tämän olkapäiden seudulle.

Gaara huohotti raskaasti, pudistellen päätään ikään kuin yrittäen saada selkeää maailmankuvaa takaisin näkökenttäänsä, ja kun maailma valoineen päivineen suostui vihdoin viimein palaamaan paikalleen, tämä punatukkainen poika nojautui eteenpäin, maaten nyt Sasuken päällä. Tummatukkainen nuorukainen huohotti itsekin kuin tukehtumispisteessä, eikä jaksanut edes ihmetellä Gaaran äkillistä lähestymistä. Punapää siirsi päätään Sasuken olalle, ja vähän sen yli, ja alkoi nuolla tämän verta rannuista, jotka oli itse kalpeaan ihoon äskettäin raapinut. Saatuaan asian hoidettua, punatukkainen nuorukainen nousi jälleen takaisin istumaan, saaden allaan makaavan Sasuken äännähtämään pienesti, ilmeisesti kivusta, sillä tämä oli äskeisen höykytyksen jäljiltä vielä melkoisen hellänä.

Gaara katsoi allaan raskaasti hengittävää, mustahiuksista poikaa. Hänen kävi jo miltei sääliksi tuota olentoa, mutta sitten hän muisti, että sääli oli täysin hänen moraalista vakaumustaan ja imagoaan vastaan, ja palasi takaisin sadistisen pikku pirulaisen rooliinsa.
”Sasuke”, punapää sanoi käskevästi.
”...Mitä...?”, Sasuke kysyi hengenvetojen välistä, saaden vastaukseksi läpsäytyksen poskelleen.
”Sä sit menit sottaamaan mun vatsalihakset”, punapää sanoi syyttävästi. ”Ja eikös kunnon herras-pomomies aina siivoo jälkensä?”
”Ei saatana... Sadistinen paska!”, mustatukka kirosi, edelleen raskaasti huokaillen, aavistellen samalla, mitä tuleman piti.
”Nuole se!”, Gaara karjaisi, viitaten siemennesteeseen, jota oli purkautunut ympäriinsä hänen vatsalleen. Tämän sanottuaan hän nousi pois Sasuken päältä, siirtäen nyt jalkansa kummallekin puolelle tätä tummahiuksista poikaa, ja istuen polvi-istunnassa kasvot tähän päin.
”No?”, punatukkainen töksäytti kärsimättömänä. ”Eikö oo tarpeeks munaa tehdä sitä?”
Gaaran piikittelystä ärsyyntyneenä, Sasuke nousi istuma-asentoon, ja toi päänsä lähelle tämän vatsaa. Hän nuolaisi ensimmäisen kerran. Neste oli vielä lämmintä, ja suolaisen makuista, muttei kuitenkaan tarpeeksi pahaa, että olisi saanut Sasuken kaltaisen kovakasvon ilmeen vääntymään mihinkään suuntaan. ’Ennemmin minä tämän nielen, kuin ylpeyteni’, mustatukka ajatteli, ja jatkoi nuolemista, kunnes Gaaran vatsa oli jälleen lähes kiiltävän puhdas.
”Kas kas... Hyvää työtä, huora”, punapää kiusoitteli ja virnisti ilkeästi. ”Olet palkkasi ansainnut”, hän kujersi ja laski kätensä taas kerran Sasuken olkapäille. Tällä kertaa hän kuitenkin teki sen vain painaakseen mustatukkaisen pojan sänkyä vasten, ja siirtyi itse alemmas.
”Mä kiihotan sut kuoliaaks, ja imen kuiviin”, Gaara hykerteli, saaden Sasuken lähes voimaan pahoin. Hän ei nimittäin olisi enää jaksanut edes liikahtaakaan, puhumattakaan siitä jaksamisesta, mitä tarvittiin siihen, kun ehkä maailman seksikkäin punatukkainen, hintelä poika oli täydessä touhussa hänen haaruksissaan. Hänellä oli paha aavistus, että tuo pieni pirulainen saattaisi hyvinkin imeä tämän kuiviin, kirjaimellisesti.

Gaara virnuili pahaenteisesti päästyään tummatukkaisen partnerinsa miehuuden läheisyyteen, ja sai melkeinpä tyydytystä siitä, kun kuuli tämän voihkaisevan väsyneesti tuntiessaan punatukkaisen pojan kielen liikkuvan hitaasti elimensä päästä päähän, valmistellen tätä tulevaan leikkiin. Punapää, itsekin hieman väsähtäneenä, ei tällä kertaa jaksanut kikkailla turhia kielensä kanssa, vaan otti jo parin nuolaisun jälkeen Sasuken kiihottuneen elimen kokonaan suuhunsa, ja alkoi imeä ja nuolla sitä tottuneesti.
’Ei taida enää olla paljoa mitä tulla’, Gaara totesi mielessään, kun ei hetkeen saanut aikaan muuta reaktiota kuin hiljaista voihkinaa, ja sitäkin yläpäässä. Päättäväisesti hän kuitenkin jatkoi imemistä ja nuolemista, ja äänet Sasuken huulilta alkoivat tulla ulos kovempina ja kiihkeämpinä. Tämä sai Gaaran kiihottumaan ja täyttymään onnistumisen ilosta. Hän varoi kuitenkin innostumasta liikaa, sillä hänellä oli suunnitelma, joka vaati onnistuakseen täydellisesti juuri orgasmia edeltävän tilan.

Sasuken huomaamatta, Gaara kurotti kättään kohti yöpöytää, etsien sinne jättämäänsä keittiöveistä. Hän sai kuin saikin veitsen käsiinsä, mutta ensi yrittämällä hän tarrasikin kiinni sen terästä, saaden käteensä vertavuotavan haavan. Hänen teki mieli huutaa, tai vähintäänkin puristaa hampaansa yhteen, mutta viime hetkellä hän muisti suunnitelmansa, ja liu’utti vähin äänin kättään kohti veitsen kahvaa. Lopulta hän sai otteen veitsen oikeasta päästä, ja valmistautui iskuun. Hän tunsi jo suussaan, että olisi toimittava nopeasti...

Sasuke voihki. Hän oli jo hetken ehtinyt katua, että koskaan pelasti tuon Gaaraksi kutsutun maanvaivan Narutolta ja tämän jengiltä, mutta tällä hetkellä hänen tunteensa tuota poikaa kohtaan olivat aivan toisessa tunneskaalan ääripäässä. Tuntui, että punatukkainen poika oli kaikki, mitä hän tulisi koskaan tarvitsemaan, vaikka he olivat tunteneet toisensa vasta muutaman tunnin ajan. Se nautinto, jonka Gaara hänelle toi, se sanoinkuvaamaton mielihyvä ja kiihotus, ja ne orgasmit, joista kukaan ei varmasti osaisi edes unelmoida! Sasuke tunsi olevansa jo seitsemännessä taivaassa, vaikka olikin todellisuudessa vasta matkalla sinne ensimmäiseen...

***********ALKAA JUONEN KANNALTA OLENNAINEN JA VÄHEMMÄN PORNO KERRONTA***********************************************

Gaara tunsi hetken koittaneen. Hän kohotti vasemman kätensä, johon oli hetki sitten napannut yöpöydällä levänneen veitsen, ja iski sen suoraan tummatukkaisen nuorukaisen rintaan. Hän aavisteli osuneensa oikeaan kohtaan, sillä Sasuken suusta ei enää kuulunut yhtään mitään ääntä. Gaara nousi varovasti Sasuken päältä, ja totesi yhdellä vilkaisulla arvauksensa oikeaksi. Veitsi oli lävistänyt Sasuken sydämen, ja poika makasi sängyllä yhä kiihottunut ilme kasvoillaan, kädet selän takaa sidottuina, veren punatessa vaaleansinisiä lakanoita.

Punapäinen poika hymyili tyytyväisenä. Vähin äänin hän sitoi vertavuotavan kämmenensä sideharsolla, pukeutui ja siisti vessan peilin edessä hieman ulkoasuaan, ennen kuin astui ovesta ulos kolkkoon ja kylmään rappukäytävään. Hän ohitti ilmeettömänä kivipatsaana seinänvieruksia kansoittavat puliukot, joista muutamat nousuhumalastaan nauttivat intoutuivat huutelemaan tämän perään mitä oudoimman kuuloisia rivouksia, ja ne, joiden hilpeimmät hetket olivat jo historiaa, tyytyivät vain örähtelemään jotain epämääräistä punapään harppoessa ohitseen.

Gaaran merensinivihreät silmät havaitsivat esteen kulkureitillä ovelle; karvainen, liasta ruskea käsi, kauhtuneen flanellipaidan peittämä käsivarsi ja farkkuliivillä vaatetettu yläruumis, poikittain rappukäytävän kuonaisella lattialla. Gaara kohotti mustan kankaan verhoamaa jalkaansa potkaistakseen tuota häiritsevää tekijää, mutta tyytyi lopulta vain astumaan tämän päälle, mikä arvatenkin sai sammuneessa mieshenkilössä aikaan krapulaista raivoa. Paksut, likaiset sormet takertuivat punatukkaisen pojan ohuen nilkan ympärille kuin myrkkymuratti, ja yhdellä riuskalla ranneliikkeellä hänet oli kaadettu lattialle vatsalleen. Parrakas mies nousi istumaan ja hilasi itsensä Gaaran viereen.

”Mittee perkelettä nämä nykynuoret ee vanahempia immeesiä kunnioita ee yhtään!”, ukko raivosi, ”Poletaan käsien piältä niinku ee mittään!”
Miehen silmiin syttyi hullu, irstas kiilto hänen katsellessaan maassa makaavaa Gaaraa, jonka ilme oli muuttunut hieman järkyttyneemmäksi tapahtuneesta.
”Mittees tuommonen tytönhupakko ees tekköö tiällä? Eekö se äeti jo sanonna että tiällä liikkuu semmosia pahoja setiä...”
Tyttö? Gaaraa alkoi pelottaa. Juuri hänen ikäisensä tytöthän olivat noiden ”pahojen setien” suurin kohderyhmä...
”Tiijäkkö sie semmosta, että minen oo paha setä, mutta minun tekis mieli vähä nuorta ja verestä...”

Mies lähestyi lähestymistään, ja oli jo melkein päässyt punatukkaisen pojan hennon vartalon päälle. Gaara alkoi tuntea viinanhajuisen ukon painon päällään eikä voinut painon takia huutaa, vaikka olisi halunnutkin. Hän yritti rimpuilla, potkia,  purra ja kynsiä - tuloksetta. Voimakas viinan, tupakan ja ummehtuneen rappukäytävän löyhkä tuntui tyrmäävältä pojan nenään, mutta hänellä oli periaate - hän mieluummin tulisi tuon iljettävän, limaisen ukon raiskaamaksi kuin itkisi kivusta, inhosta, kauhusta... Juuri kun pojan voimat tuntuivat loppuvan, hän kuuli oven käyvän ja mustatukkaisen, pitkän nuorukaisen astuvan sisään. Vanhempi mies sen sijaan ei moista kuullut ja järkytti kiihkeän päällekäyvällä toiminnallaan sisään tulleen silmiä, saaden tämän kohottamaan jalkaansa ja potkaisemaan mustan maihinnousukengän täysillä keskelle karvaista naamaa.

”Saatana sun kanssas, pervo!”, kuului terävä, paheksuva huudahdus, ja puliukko kaatui taaksepäin rappukäytävän lattialle päätään pidelleen. Gaara kohotti kasvojaan nähdäkseen pelastajansa, ja hänen kulmakarvansa kohahtivat hänen tunnistaessaan komean, noin kahdeksantoistakesäisen mieshahmon.
’Itachi Uchiha. Että näin; reilun vuorokauden sisällä tulen sekä nuoremman että vanhemman kuulun veljeksen pelastamaksi’, punatukkainen poika totesi mielessään, ja myhäili sisäisesti, tuntematta lainkaan pelkoa sitä kohtaan, mitä nuorukainen tekisi löydettyään veljensä kuolleena.
”Voi helvetti noiden kanssa...”, Itachi kirosi, ja auttoi Gaaran ylös. ”Ehtiks se tehä sulle mitään?”, nuorimies tiukkasi, katsoen suoraan punatukkaisen silmiin omilla tulipunaisilla, terävillä silmillään.
”Ei”, Gaara vastasi totutun apaattisesti, ”mitä nyt oli vähä päällekäyvä”
”No hyvä”, mustatukkainen huokaisi helpotuksesta, mutta vakavoitui samalla sekunnilla ”ootko muuten ihan ok? Tarviitko jonkun saattamaan? Sasuken?”, hän huolehti. Gaara oli samaan aikaan sekä imarreltu että peloissaan saamastaan huomiosta.
”Joo, ei tässä mitään”, hän vakuutteli vaisulla äänellä ”osaan kyllä kotiin itsekin.” Hän soi Itachille pienen, omalla mittapuullaan erittäin ystävällisen hymyn ja jäi vielä tuijottamaan tätä, kuin odottaen lupaa lähteä pois tuosta kuoleman ja vastenmielisyyden pesästä.
Itachi loi punapäähän aprikoivan katseen, nyökkäsi ja laski kätensä tämän olkapäälle.
”Okei sitten. Pärjäile”, hän sanoi isoveljellisen rohkaisevasti, rutisti Gaaraa toiseen kainaloonsa ja lähti kohti asuntoaan, kohottaen kätensä jäähyväistervehdykseen.

Gaara ei jäänyt enää katselemaan vanhemman mustatukkaisen miehen perään, vaan tihensi askeliaan ja melkein juoksi ulos rappukäytävästä kirpeään syysaamupäivään. Hän loi nopean silmäyksen joka suuntaan, ja päätti kadota rähjäisen kerrostalon takaisiin puskiin. Hetken samoiltuaan punapää löysi paljon tallotun kinttupolun, ja lähti kädet taskussa kävelemään kohti asuntoa, jota kuka tahansa muu siinä asuva voisi kutsua vaikka ”kodiksi”. Mutta Gaara ei omistanut kotia. Hänen mustassa maailmassaan tuo likainen, pieni kerrostaloasunto oli vain paikka, jossa asui kaksi heikkoa, kuolemaa pelkäävää ihmisraukkaa hänen, itse kuoleman oikean käden kanssa. Hän oli jotain, jonka nimen saisi vielä varmasti kuulla elämänsä aikana, ja hän oli itsekin hyvin tietoinen, mikä oli.

Koditon murhaaja. Suloisen, alastoman kuolon tuoja. Kivun ja seksin sekakäyttäjä. Sadomasokistinen, kieroutunut, mielenvikainen raiskaaja. Sellainen Gaara oli, elämän kaltoin kohtelema ja vääristyneestä maailmankuvastaan kieroa taideteosta omalla verellään maalaava taiteilija, jonka elämä käsittäisi vain kipeää yksinäisyyttä. Hän oli sadistinen paska.

Sadistinen paska.

Sadistinen paska.


***********************************************************
Juuri näin. Ja varmaan arvaattekin, mikä tämän osan "nimi" on... x)
Syvimmät pahoitteluni, jos jätin sinne häiritseviä kirjoitusvirheitä, tavoite oli vain saada tämä nopeasti alta pois.. Se selittänee myös vähän surkean kerronnan. Ja minun oli aivan pakko pistää Gaarulimme sanomaan "että näin" xD itse ylikäytän sitä fraasia...
Enkä minä vihaa Sasukea, en yhtään... No... On niitä ärsyttävämpiäkin hahmoja... :D

Ai niin, ja se puliukko vetää murteella. Ei ole humalatilan syytä ei... xD

Mutta pistettä ?? Kommenttia?? :)